Mitä tarkoittaa sanonta " en ole äiti-tyyppiä"

Vertaa sanontaa vaikka siihen, että joku sanoisi, ettei ole uraihminen. Hän käy töissä, mutta ura- tai palkkakehitys ei ole mikään itseisarvo. Nainen, joka sanoo, ettei ole äitityyppiä, tarkoittaa, ettei esimerkiksi pienten lasten näkeminen herätä erityisiä tuntemuksia ja että oma mahdollinen äitiys on vain yksi osa elämää, ei sen ydin ja huipentuma. "Äitityypeille" lapsen saaminen on elämän tärkein tavoite ja saavutus, ja monet alkavat esimerkiksi Facebookissa elää lapsensa kautta - kaikki kuvat ja päivitykset koskevat lapsen tekemisiä ja kehitystä. Ääripäiden väliin mahtuu toki monenlaisia äitejä.

Se tarkoittaa sitä, että se oma empatiakyky ei ole vielä kehittynyt niin, että näkisi muiden naisten ja äitien sisäistä maailmaa ja pystyisi eläytymään siihen. Ihminen näkee pienen välähdyksen jonkun ihmisen elämästä, usein jossain muualla kuin tän ihmisen kotona, ja vetää siitä johtopäätöksiä siitä, millainen tää ihminen on. Siihen, ettei kykene eläytymään toisen ihmisen elämään (tai oikeammin, ei halua eläytyä) helposti johtaa toisen ihmisen aliarviointiin ja sen oman sisäisen elämän yliarviointiin, koska sitä omaa sisäistä todellisuuttaan vertaa toisen ihmisen ulkoiseen todellisuuteen. Mikä on siis älyllisesti epärehellistä, koska ei näitä voi verrata. Mustavalkoisten yleistysten tekeminen isolle ihmisjoukolle vaan yhden yhteisen tekijän perusteella (äitiys) on kuitenkin helppoa ja ihmisen aivot haluavat päästä helpolla.

Kun tällainen ihminen miettii, millainen hän on äitinä, hän kokoaa käsityksen muiden äitien äitiydestä sen perusteella, mitä näkee ja päättelee siellä ja täällä, sen oman valikoivan ja asenteellisen havainnoinnin perusteella. Ei sen perusteella, mitä elämää nämä ihmiset oikeasti elävät. Ei häntä kiinnosta niin paljoa todella ottaa selvää muista ihmisistä. Hänellähän on se fokus siinä omassa navassa, sen kaivelussa. Siinä on sitten helppo julistaa, ettei ole äitityyppiä, tajuamatta kuinka rankasta aliarvioi muita äitejä ja koko sitä valtavaa henkistä prosessia, mitä äitiyteen kuuluua. Ei kukaan ole äitityyppiä. Kaikkien on opittava olemaan äitejä. Joillakin on siihen valmiiksi enemmän valmiuksia kuin toisilla, mutta yhtä kaikki, kaikkien on opittava ohjaamaan omaa ja lapsen energiaa, opittava vuorovaikuttamaan, opittava selviytymään oman päänsä ja ristiriitaisten tunteidensa ja aggressionsa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:06"]Kumpa enemmän ihmisiä sanois noin ja jättäis tekemättä ne lapset, valitettavasti kaikki ei äidiks sovi.
[/quote]

Millainen on äiti - tyyppi?
Tiedän hyviä uraäitejä, hyviä kotiäitejä, rauhallisia ja temperamenttisia
Eikö jokaisesta löydy hyvä ja joskus huono äiti?

Vakavasti mt- ongelmaiset ja päihdeongelmaiset jotka eivät sitoudu hoitoonovat eerikseen. Miksi jotkut suorittavatäitiyttä?

Henkilö joka yrittää sanoa että ei halua lapsia, eikä halua jatkokysymyksiä asiaan liittyen.

Itse en ole ns. äitityyppiä. En osaa heti olla luontevasti lasten parissa enkä osaa puhua vauvapuhetta. Silti oma lapsi on maailman rakkain ja myös olen tutustunut läheisten lapsiin ja sitä kautta oppinut tykkäämään heistäkin. Tuntemattomiin lapsiin en oikein luontevasti osaa suhtautua muuta kuin olemalla neutraalin ystävällinen. Kiusallisinta on tavata jonkun puolitutun vauva kun tulee tunne että pitäisi kauheasti ihastella ja lässyttää enkä osaa sitä yhtään.

Ehkäisy on kunnossa ja sitä tykätään käyttää

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:23"]

Kiusallisinta on tavata jonkun puolitutun vauva kun tulee tunne että pitäisi kauheasti ihastella ja lässyttää enkä osaa sitä yhtään.

[/quote]

Niin, kun et keskity siihen toiseen ihmiseen, siihen lapseen, vaan itseesi. Totta kai se tilanne on silloin epämiellyttävä, kiusallinen ja energiaa vievä, jos yrittää pinnistellä itsestään jonkun roolin, sen sijaan että keskittyisi vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Senhän ei tarvitse kestää kauan, että huomioi kaikki porukassa olevat. Ei se vauvakaan todellakaan halua, että joku tuijottaa häntä minuuttikaupalla väkinäinen irvistys naamalla. Sehän hämmentyy. "Moikka" riittää aivan hyvin, vauvallekin. 
[/quote]Hyvä kommentti! Alaspeukuttajilla tais kolahtaa! Olen itse kanaemomainen huolehtiva äiti joten en aloituksen kaltainen. En tuomitse muita ihmisiä silti jotka on erilaisia äitejä.

No sitähän sen tarkoittaa, että kaikki maailman äidit on samanlaisia, mut mää vaan on vähän erilainen, sanoisinko et vähän sillai monikerroksisempi ihminen kuin muut. Vähän niinkö enempi oma itseni kuin suomalaiset äidit ja australialaiset äidit ja sudanilaiset äidit ja espnajalaiset äidit. Kun ne on kato kaikki vaan äitejä, mut meikä on niin paljon muutakin.

Miksi velojen piti tulla pilaamaan tämäkin ketju!? Jos ei äitiys kiinnosta pätkääkään, ei tarvi tulla ÄITI-ketjuun muka pätemään!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:30"]No sitähän sen tarkoittaa, että kaikki maailman äidit on samanlaisia, mut mää vaan on vähän erilainen, sanoisinko et vähän sillai monikerroksisempi ihminen kuin muut. Vähän niinkö enempi oma itseni kuin suomalaiset äidit ja australialaiset äidit ja sudanilaiset äidit ja espnajalaiset äidit. Kun ne on kato kaikki vaan äitejä, mut meikä on niin paljon muutakin.
[/quote]

Tä...? :D

"En ole äitityyppiä" tarkoittaa: En rakastu vauvoihin. Vihaan yövalvomista. Pikkuvauva ei kiinnosta minua. En saa vauvasta mitään iloa. En pidä lastenjuhlien järjestämisestä. En halua käydä tapahtumissa enkä kuljettaa lapsia. En tykkää wilmasta.

Minulla on yksi lapsi. Ei tule enempää.

Minä en ole äitityyppiä. Sellainen pullantuoksuinen kodinhengetär, joka huolehtii kauniisti puetuista ja kammatuista lapsistaan kuin kanaemo konsanaan.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:23"]

Kiusallisinta on tavata jonkun puolitutun vauva kun tulee tunne että pitäisi kauheasti ihastella ja lässyttää enkä osaa sitä yhtään.

[/quote]

Niin, kun et keskity siihen toiseen ihmiseen, siihen lapseen, vaan itseesi. Totta kai se tilanne on silloin epämiellyttävä, kiusallinen ja energiaa vievä, jos yrittää pinnistellä itsestään jonkun roolin, sen sijaan että keskittyisi vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Senhän ei tarvitse kestää kauan, että huomioi kaikki porukassa olevat. Ei se vauvakaan todellakaan halua, että joku tuijottaa häntä minuuttikaupalla väkinäinen irvistys naamalla. Sehän hämmentyy. "Moikka" riittää aivan hyvin, vauvallekin. 

Miks te lapselliset vaikutatte aina niin katkerilta kun joku ei halua lapsia? :D

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:34"]

Minä en ole äitityyppiä. Sellainen pullantuoksuinen kodinhengetär, joka huolehtii kauniisti puetuista ja kammatuista lapsistaan kuin kanaemo konsanaan.

[/quote]

Niin. Jos tulisit sieltä 50-luvun punamultapirtistä tänne 2000-luvulle, huomaisit että on monta tapaa olla äiti, ja hyvin harva äiti enää leipoo pullaa. Sun ajatukset voi kaivata vähän päivittämistä. ;)

Koska kaikkien pitää haluta lapsia. Sitten katuu myöhemmin iäkkäämpänä kun niitä ei tullut hankittua.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:41"]

Koska kaikkien pitää haluta lapsia. Sitten katuu myöhemmin iäkkäämpänä kun niitä ei tullut hankittua.

[/quote]

Ai niin mä unohdin tän.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:06"]

Kumpa enemmän ihmisiä sanois noin ja jättäis tekemättä ne lapset, valitettavasti kaikki ei äidiks sovi.

[/quote]

TÄMÄ!

Minä en ole äiti-tyyppiä. Tämä tarkoittaa, että en ole kiinnostunut huolehtimaan muista kuin itsestäni, en halua opettaa ketään, kasvattaa ketään, elättää ketään. En halua hoivata tai rakastaa ketään, olla esikuvana tai mahdollistajana kenellekään. En halua, että minuun takerrutaan tai että minusta ollaan riippuvaisia. 

Haluan olla vapaa, riippumaton ja määrittää itse itseni.

Minä en ole äitityyppiä koska: olen ihan helvetin itsekäs, en ole valmis laittamaan kenenkään muun tarpeita omieni edelle. Mulla on aikaavievä harrastus, josta en ole valmis tinkimään. Olen ylisiisti kontrollifriikki, en kestä melua enkä sotkua. En halua lorutella tai laulella, saati vaihtaa yhtäkään vaippaa. Oma ulkonäköni on minulle tärkeä, en ole valmis ruttaamaan vatsanahkaani yhdenkään lapsen vuoksi.