Mitä tarkoittaa sanonta " en ole äiti-tyyppiä"

Kuule 43 sä oot hyvä äiti just sellasena kun olet omille lapsillesi. Mä en usko mihinkään äitityyppeihin, muutenhan me kaikki oltaisi samasta muotista. Täytyy olla erilaisia ihmisiä niin äitejä kuin isiä, ja lapsia.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:30"]Kuule 43 sä oot hyvä äiti just sellasena kun olet omille lapsillesi. Mä en usko mihinkään äitityyppeihin, muutenhan me kaikki oltaisi samasta muotista. Täytyy olla erilaisia ihmisiä niin äitejä kuin isiä, ja lapsia.
[/quote]

Juuri näin

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:13"]Se tarkoittaa sitä, että se oma empatiakyky ei ole vielä kehittynyt niin, että näkisi muiden naisten ja äitien sisäistä maailmaa ja pystyisi eläytymään siihen. Ihminen näkee pienen välähdyksen jonkun ihmisen elämästä, usein jossain muualla kuin tän ihmisen kotona, ja vetää siitä johtopäätöksiä siitä, millainen tää ihminen on. Siihen, ettei kykene eläytymään toisen ihmisen elämään (tai oikeammin, ei halua eläytyä) helposti johtaa toisen ihmisen aliarviointiin ja sen oman sisäisen elämän yliarviointiin, koska sitä omaa sisäistä todellisuuttaan vertaa toisen ihmisen ulkoiseen todellisuuteen. Mikä on siis älyllisesti epärehellistä, koska ei näitä voi verrata. Mustavalkoisten yleistysten tekeminen isolle ihmisjoukolle vaan yhden yhteisen tekijän perusteella (äitiys) on kuitenkin helppoa ja ihmisen aivot haluavat päästä helpolla.

Kun tällainen ihminen miettii, millainen hän on äitinä, hän kokoaa käsityksen muiden äitien äitiydestä sen perusteella, mitä näkee ja päättelee siellä ja täällä, sen oman valikoivan ja asenteellisen havainnoinnin perusteella. Ei sen perusteella, mitä elämää nämä ihmiset oikeasti elävät. Ei häntä kiinnosta niin paljoa todella ottaa selvää muista ihmisistä. Hänellähän on se fokus siinä omassa navassa, sen kaivelussa. Siinä on sitten helppo julistaa, ettei ole äitityyppiä, tajuamatta kuinka rankasta aliarvioi muita äitejä ja koko sitä valtavaa henkistä prosessia, mitä äitiyteen kuuluua. Ei kukaan ole äitityyppiä. Kaikkien on opittava olemaan äitejä. Joillakin on siihen valmiiksi enemmän valmiuksia kuin toisilla, mutta yhtä kaikki, kaikkien on opittava ohjaamaan omaa ja lapsen energiaa, opittava vuorovaikuttamaan, opittava selviytymään oman päänsä ja ristiriitaisten tunteidensa ja aggressionsa kanssa.
[/quote]

Fiksusti kommentoit. Äidiksi kasvetaan, ei synnytä luonnostaan. Kokemukset omista vanhemmista ja lapsuudesta vaikuttavat.

Lapsellista ajatella, että vain yhdenlaista äitiyttä olisi, joka olisi oikeampi tapa olla äiti.
Surullista, että Suomi on ahdasmielisten ihmisten maa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:34"]Minä en ole äitityyppiä. Sellainen pullantuoksuinen kodinhengetär, joka huolehtii kauniisti puetuista ja kammatuista lapsistaan kuin kanaemo konsanaan.
[/quote]

Miksi miellät äidin sellaisena? Luuletko kaikkien olevan sellaisia?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:04"]

Minusta äiti voi olla monenlainen... onko tuollaisen kommentin sanojilla jostain syystä joten erilainen käsitys äitiydestä? En ymmärrä sanontaa.

[/quote]

Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, ettei minulla ole sanottavaa hoivavettiä tai mitään mielenkiintoa vanhemmuutta kohtaan. En halua olla raskaana, synnyttää, hoivata tai kasvattaa. En pidä äitiyttä tärkeänä tai merkityksellisenä roolina enkä ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä elämäntapana.

Kun yläkouluikäisenä muut tytöt keksivät nimiä tuleville lapsilleen tai ihastelivat vauvoja, minä ihmettelin, mikä ruuvi heillä oli löysällä. Ei asia ole kyllä vieläkään selvinnyt, vaan edelleen tuntuu, että äitiys on jotakin, mikä koskee muita ihmisiä, ei minua.

Toivottavasti tästä oli apua!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:32"]

Ja toistepäin lapseton joka ei hyväksy ihmisiä jotka haluaa lapsia on jollain tavalla kateellinen kun ei uskalla ottaa sitä askelta.

[/quote]Minä en hyväksy lasten hankintaa, koska on se on kirjaimellisesti julminta, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Vai ovatko raiskauksia vastustavat ihmiset sinusta kateellisia, kun eivät uskalla itse raiskata ketään?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:55"]

Joudun pinnistelemään ihan valtavasti, että en purskauttaisi ihan jatkuvasti ahdistustani lasteni ilmoille. Se jatkuvana käytettävissä oleminen, huomion antaminen, vastuu, itsensä ja omien rajojensa ylittäminen, jotta olisi edes jotenkin hyvä kasvattaja, se valtava uupumus mitä tämä kaikki aiheuttaa ja katkeruus kun en tältä uupumukselta saa tehtyä sitten niitä asioita joita oikeasti haluaisin.

Eli en koe olevani äiti-tyyppiä. Luulen, että äiti-tyyppi saa äitiydestä enemmän voimia kuin mitä se ottaa.

[/quote]

Hyvin sanottu. Tuo on esimerkiksi juuri sellaista, mitä en halua kokea. Ei ole minua varten. -48

Olen käsittänyt, että se tarkoittaa naista, jolla on puutteellinen hoivavietti. Itse pidän sellaisista naisista enenmmän jostain syystä, vaikka oma äitini on hyvin "äidillinen".

No itse olen luokitellut itseni tuohon ei äitityyppiin. En ole koskaan tuntenut suurta hinkua hoivailla vieraita lapsia, en ole ensimmäisenä kylässä pyörimässä pilttien perässä, en myöskään ota asiakseni hoitaa muiden aikuistenkaan asioita kuntoon spontaanisti. Äitityypiksi miellän enemmän sellaiset ihmiset, jotka kohtelevat kaikkia muitakin ihmisiä kuin lapsiaan, hyysäävät ja passaavat ja ovat niin elementissään kun saava tuoda pullaa pöytään ja vähän ehkä komentaa äidillisesti. Näille ihmisille se perheenperustaminen on myös elämän oleellisin sisältö ja itseisarvo, kaikki muut elämäntavat (kuten vaikka uranluominen) on automaattisesti poissuljettuja ja vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään jotenkin rassukoina (halutaan korostaa sitä oman elämäntyylin paremmuutta).

Minulle siitä tulee mieleen äiti-tyyppi, joka siivoaa ja pitää kodin siistinä ja on aika innokas ruoanlaittaja. Tämmöinen en ole. Siivoan kyllä, mutta sotkut ei haittaa, eikä koti ole siisti kuin hetken siivoamisen jälkeen. Ruokaa olen oppinut laittamaan, mutta ei ole asia, josta olisin kiinnostunut. Söisin tosi yksitoikkoisesti jos yksin eläisin. Mutta lapsiani rakastan, tykkään lukea heille, pelaan ja ulkoilutan, huolehdin puhtaat vaatteet, kuuntelen, haluan että heillä on hyvä olla (tämänkään takia meillä ei niuhoteta siivoamisesta, sillä lapsuudenkodissani se oli yksi suuri riitelynaihe - niin, lapseni eivät ehkä opi siivoamaan, mutta onnellisuus onkin tärkeämpää)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:52"]

Minä en ole pätkääkään äitityyppi vaikka kaksi lasta minulla onkin. Kuopus syntyi enemmänkin miehen "painostuksesta". Mies sitten hoitaakin hänet kokonaan. Kuskaa harrastuksiin ja kavereilleen, järjestää virikettä, vie markkinat ja tapahtumat.

Itse en voisi mitään vihata enempää kuin Puuhamaita ja pellepuistoja joissa kyrpiintyneen näköiset lihavat äidit lykkivät olkalaukku tanassa hyökkäysvaunuja hassu trikoinen Kimperi pipo päässä. Saan kylmiä väreitä lasten synttäreistä, muskareista, vauvajumpista ja kaikenmaailman hippaloista. Odotan kuin kuuta nousevaa että kuopus on yläasteella ja minun ei tarvitse enää koskaan istua hiekkalaatikon reunalla tai saada harmaita hiuksia kun lapsi murustaa keksin juuri imuroidulle sohvalle tai kantaa kilon hiekkaa autoon päiväkodista haettaessa.

Hyvin usein mietin, miksen aikanaan valinnut vapaaehtoista lapsettomuutta...

Alapeukkusadetta odotellen.

[/quote]

Höpöpöpö, nuohan ovat ihan tavallisia vanhemmuuteen kuuluvia tunteita.

Ovatko kaikki ystäväsi joilla on lapsia lihavia, lapsia lykkiviä mammoja?

Kurja kuulla, että käsityksesi äideistä on sellainen... :D

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:39"]

Minäkään en ole äitityyppiä. Ensinnäkään en ole koskaan halunnut lasta, en koskaan. Enkä yleensä ottaen pidä lapsista. En tykkää kodinhoidosta, sukuloinnista, aamuherätyksistä, ruuanlaitosta, siivoamisesta, enkä ylipäätään arjen velvollisuuksista, jotka lisääntyvät moninkertaisesti silloin kun lapsi on kuvioissa. 

Olen jonkin verran urasuuntautunut ja harrastan intohimoisesti, joku lapsen hankkiminen ei kiinnosta ajatuksena tippaakaan. Lapsi tuhoaisi elämäni. Mitä todennäköisimmin katkeroituisin siitä, että lapsi pakottaisi mut luopumaan kaikesta mitä pidän tärkeänä, pakottaisi minut elämään jota kammoksun ja inhoan. Olisin tunnekylmä äiti. Jos lapsi kaatuisi ja alkaisi parkua käskisin sen nousta ylös ja olla hiljaa. Jos vauva huutaisi pää punaisena sitterissään menisin rentouttavaan kylpyyn ja pistäisin kuulokkeet korville peittääkseni mölinän. Jos lapsi ei pärjäisi koulussa olisin tyytymätön ja sättisin häntä. Jos lapsi toisi mulle jonkun piirustuksen tai askartelun, hymähtäisin ja laittaisin sen sivuun. Jos kuulisin lapsen kiusanneen jotakuta vetelisin todennäköisesti ympäri korvia.

[/quote]

Miksi äitiyden mielletään helposti olevan elämän ainoa sisältö?

Miksi kuvitellaan, että persoonallisuutta äidiksi tuleminen automaattisesti muuttaa?

On uraäitejä, jotka ovat myös erinomaisia vanhempia. Mielestäni esimerkkejä itsestään huolehtivista äideistä löytyy myös paljon julkisuudesta, jotka varmasti kasvattavat hyviä lapsia. Miksi pidetään yllä "äiti-tyyppiä"? Ei sellaista ole. Eivät raskaushormonit saa kiinnostumaan ruuanlaitosta ja siivouksesta, jos ei niistä ole välittänyt ennenkään...  :D

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:23"] Kiusallisinta on tavata jonkun puolitutun vauva kun tulee tunne että pitäisi kauheasti ihastella ja lässyttää enkä osaa sitä yhtään. [/quote] Niin, kun et keskity siihen toiseen ihmiseen, siihen lapseen, vaan itseesi. Totta kai se tilanne on silloin epämiellyttävä, kiusallinen ja energiaa vievä, jos yrittää pinnistellä itsestään jonkun roolin, sen sijaan että keskittyisi vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Senhän ei tarvitse kestää kauan, että huomioi kaikki porukassa olevat. Ei se vauvakaan todellakaan halua, että joku tuijottaa häntä minuuttikaupalla väkinäinen irvistys naamalla. Sehän hämmentyy. "Moikka" riittää aivan hyvin, vauvallekin.  [/quote]Hyvä kommentti! Alaspeukuttajilla tais kolahtaa! Olen itse kanaemomainen huolehtiva äiti joten en aloituksen kaltainen. En tuomitse muita ihmisiä silti jotka on erilaisia äitejä.

[/quote]

Myös uraäiti voi olla kanaemomainen huolehtija...eivät nämä ole toisiaan poissulkevia asioita.

No itse en ole äitityyppiä ja se tarkoittaa mun kohdalla sitä, että: En kestä mitään hälinää, en halua olla vastuussa kenestäkään toisesta, en halua valvoa öisin, en halua siivota toisten jälkiä, pidän yksinäisyydestä ja rauhasta jne jne.

Minulla on kolme nyt jo aikuisikään ehtinyttä lasta, jota rakastan enemmän kuin mitään ja jotka ovat varmasti parasta, mitä olen saanut elämässäni aikaiseksi. Mutta en ole pitänyt kaikesta siitä 24/7 pallo jalassa vastuusta, jonka äitiys on mukanaan tuonut. En ole pitänyt siitä, että on pitänyt olla silmät selässäkin koko ajan, jatkuvasta kokkaamisesta, pyykkäämisestä, siivoamisesta, kärryjen lykkäämisestä lumisohjossa, kiireestä aamusta iltaan. Olen ollut huolissani milloin mistäkin, pelännyt kaikkea ja kaikkia, sitä etten osaa, sitä etten selviä. En pidä hoitamisesta. En leivo joka lauantai pullaa, hyvä jos kerran vuodessa. En pidä edes lasten kanssa leikkimisestä. Lukeminen ja pelaaminen on kuitenkin mukavaa. En ole halunnut olla vuosikausia kotona per lapsi. En ole halunnut elää vain lasten ehdoilla. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:13"]

Se tarkoittaa sitä, että se oma empatiakyky ei ole vielä kehittynyt niin, että näkisi muiden naisten ja äitien sisäistä maailmaa ja pystyisi eläytymään siihen. Ihminen näkee pienen välähdyksen jonkun ihmisen elämästä, usein jossain muualla kuin tän ihmisen kotona, ja vetää siitä johtopäätöksiä siitä, millainen tää ihminen on. Siihen, ettei kykene eläytymään toisen ihmisen elämään (tai oikeammin, ei halua eläytyä) helposti johtaa toisen ihmisen aliarviointiin ja sen oman sisäisen elämän yliarviointiin, koska sitä omaa sisäistä todellisuuttaan vertaa toisen ihmisen ulkoiseen todellisuuteen. Mikä on siis älyllisesti epärehellistä, koska ei näitä voi verrata. Mustavalkoisten yleistysten tekeminen isolle ihmisjoukolle vaan yhden yhteisen tekijän perusteella (äitiys) on kuitenkin helppoa ja ihmisen aivot haluavat päästä helpolla.

Kun tällainen ihminen miettii, millainen hän on äitinä, hän kokoaa käsityksen muiden äitien äitiydestä sen perusteella, mitä näkee ja päättelee siellä ja täällä, sen oman valikoivan ja asenteellisen havainnoinnin perusteella. Ei sen perusteella, mitä elämää nämä ihmiset oikeasti elävät. Ei häntä kiinnosta niin paljoa todella ottaa selvää muista ihmisistä. Hänellähän on se fokus siinä omassa navassa, sen kaivelussa. Siinä on sitten helppo julistaa, ettei ole äitityyppiä, tajuamatta kuinka rankasta aliarvioi muita äitejä ja koko sitä valtavaa henkistä prosessia, mitä äitiyteen kuuluua. Ei kukaan ole äitityyppiä. Kaikkien on opittava olemaan äitejä. Joillakin on siihen valmiiksi enemmän valmiuksia kuin toisilla, mutta yhtä kaikki, kaikkien on opittava ohjaamaan omaa ja lapsen energiaa, opittava vuorovaikuttamaan, opittava selviytymään oman päänsä ja ristiriitaisten tunteidensa ja aggressionsa kanssa.

[/quote]

Ei luoja mita sontaa... :D

Kumpa enemmän ihmisiä sanois noin ja jättäis tekemättä ne lapset, valitettavasti kaikki ei äidiks sovi.

Minä en ole pätkääkään äitityyppi vaikka kaksi lasta minulla onkin. Kuopus syntyi enemmänkin miehen "painostuksesta". Mies sitten hoitaakin hänet kokonaan. Kuskaa harrastuksiin ja kavereilleen, järjestää virikettä, vie markkinat ja tapahtumat.

Itse en voisi mitään vihata enempää kuin Puuhamaita ja pellepuistoja joissa kyrpiintyneen näköiset lihavat äidit lykkivät olkalaukku tanassa hyökkäysvaunuja hassu trikoinen Kimperi pipo päässä. Saan kylmiä väreitä lasten synttäreistä, muskareista, vauvajumpista ja kaikenmaailman hippaloista. Odotan kuin kuuta nousevaa että kuopus on yläasteella ja minun ei tarvitse enää koskaan istua hiekkalaatikon reunalla tai saada harmaita hiuksia kun lapsi murustaa keksin juuri imuroidulle sohvalle tai kantaa kilon hiekkaa autoon päiväkodista haettaessa.

Hyvin usein mietin, miksen aikanaan valinnut vapaaehtoista lapsettomuutta...

Alapeukkusadetta odotellen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:06"]Kumpa enemmän ihmisiä sanois noin ja jättäis tekemättä ne lapset, valitettavasti kaikki ei äidiks sovi.
[/quote]

Äiti voi olla monenlainen ja myös hyvä äiti.
Aika harvoissa on ne äidit... ap

Omalla kohdallani se tarkoittaa, että en ole kovin kiinnostunut lapsista, enkä ole mitenkään huolehtivainen, "äidillinen" ihminen. En ole koskaan halunnut omaa lasta.