Miten laskette sen kuinka moneen lapseen teillä on varaa?
Meillä on yksi pieni lapsi, olemme ihan ok toimeentuleva perhe, omistusasunto maksettu 5 vuoden päästä, joka kk jää rahaa säästöön. Taloudellinen tilanne tuntuu turvalliselta. Olen alkanut miettimään että mitä kuluja lapsien hankinnassa tulisi ottaa huomioon. Meille ei tuottaisi mitään ongelmaa ruokkia ja vaatettaa toinen, tai jopa kolmas lapsi. Vakuutukset ja muut terveysmenot hoituisivat ihan hyvin.
Mietin kumminkin sitä että millaisen elämän lapsilleen haluaa antaa kun he kasvavat ja alkavat harrastaa ynnä muuta sellaista. Toivoisin että pystyisimme maksamaan kaikki kehittävät jutut vaikka ne olisivat kalliitakin, kuten vaikka ratsastus tai muu sellainen. Myös kaikki kielikurssit ja vaihto-oppilasvuodet toivoisin lapselleni jos hän haluaisi, en kuitenkaan tiedä kuinka monelle meillä olisi mahdollisuus sellaisia tarjota.
Eli kysynkin että kannattaako hankkia lisää lapsia vaikka ei ehkä olisi mahdollista tarjota toiselle enää kaikkea sitä mitä ensimmäiselle? Tietysti on mahdollista ettei se ensimmäinen edes halua mihinkään ulkomaille tai muuta vastaavaa..
Kommentit (36)
No ei sitä lasten saamista kyllä suoranaisesti voi rahan kannalta ajatella mielestäni. Voihan sitä tulla vaikka mitä yllättävää mihin ei voi varautua.. Ja miksi pitää olla kaikki kalliit harrastukset. Ratsastuskin on niin ylihintaista että..
Minä itse jätin lasten teon nuorena, esikoinen syntyi kun olin 32. Vain sen takia, että oli rahaa säästössä äitiyslomaa varten. Jonka aikana kävikin niin, että miehelle kävi työtapaturma jonka takia mies jäi kotiin ja minä menin takaisin töihin (lapsi 7kk). Otin varoittavana esimerkkinä veljeni joka teki 3 lasta, kun hän oli 19-24. Häneltä jäi opiskelut kesken ja piti mennä töihin mihin ikinä vain pääsi. Nyt huonopalkkaisessa työssä, lainaa vanhemmiltamme rahaa selvitäkseen loppukuukaudesta. Aina kun näen näitä keskusteluja "50 euroa loppukuuksi rahaa perheessä 3 lasta" aiheuttavat ne minulle kylmät väreet.
Meillä on kolme lasta, 12v, 9v ja 7v. Käymme molemmat töissä ja nettotulot ovat yhteensä noin 70000 vuodessa. Meillä on kaksi autoa, omakotitalo ja kaksi koiraa. Lapset harrastavat. Esikoinen ratsastaa ja käy kuorossa, keskimmäinen pelaa lätkää ja nuorimmainen harrastaa vpkta ja kuvista.
Ei meillä varaa olisi tuosta noin vain maksaa kaikille vaihtovuosia ja kielimatkoja mutta ihan varmasti niistä voidaan muöhemmin keskustella jos lapsilla on haluja sellaisiin. Ruuasta emme joudu tinkimäänja ulkomailla käymme kerran vuodessa.
Aina voi joutua työttömäksi, sairastua vakavasti, jäädä leskeksi. Tai jäädä leskeksi JA vammautua työkyvyttömäksi (esim. kolarin takia). Jos tästä huolimatta on varaa ja henkisiä resursseja niin mikä ettei.
Me laskimme silloin kun puhuimme miehen kanssa lapsista että noin 500€/kk on pakko olla "lapsirahaa" eli budjettin löysä osuus sen jälkeen kun laskut ovat maksettu ja säästöön mennyt tietty summa jotta voimme hankkia lapsia.
Päädyimme myös siihen että toisen palkkalla on pystytävä elämään jos jotain sattuu.
Lopputulos oli että emme hankkineet kuin yhden lapsen koska vaikka toinen olisi vielä "mahtunut budjettiin" niin 10 vuoden päästä kun lapset olisivat opiskelijoita niin emme varmuudella pystyisi tukemaan heitä, varsinkaan jos toinen meistä on työtön tai pahempaa.
Yksi lapsi on muutenkin meidän tilanteessa järkevä koska jos joskus eroamme niin pystymme antamaan lapselle vielä hyvän elintason.
Meille 2 lasta on sopiva määrä. Pystymme aika lailla säilyttämään saman elintason mikä oli ennen lapsiakin. Tietysti kulukohteet hiukan muuttuivat, mutta harrastukset ovat säilyneet ja lapsilla tietysti omansa. Raha ei kuitenkaan ole ainoa mittari. Kaksi on se määrä, josta jaksamme huolehtia ja kasvattaa. Heille meillä on aikaa.
Kai sen vain tietää, mikä itselle sopii ja mitä asioita arvostaa. Vaikka olisi varaakin useampaan, niin ei kiinnosta. Mä en yksinkertaisesti kestäis sellaista monilapsisen perheen elämää. Olisin varmaan aina huonolla tuulella ja rasittunut ihan jo siitä ihmismäärästä.
Mä elin aika köyhän lapsuuden. Äiti oli hyväpalkkainen, mutta 8 lapsen yh (6 asui kotona, kahta tuki taloudellisesti). Isäni keplotteli itsensä irti elareista. Sisarukseni olivat teinejä ja kävivät iltalukion lisäksi töissä, heidän tienestinsä vaikuttivat äidin tukiin joten hän ei saanut muuta kuin palkkansa reilu 3000 e/kk. Ei halunnut ottaa rahoja lapsilta.
Usein loppukuusta jääkaappi oli aika tyhjä, meillä ei ollut autoa, vaatteita sai vähän ja sukset oli aina vanhoja. Ainoa ylellisyys oli mulla pianonsoittoharrastus.
Siitä huolimatta kaikki sisarukseni ovat korkeakouluttautuneet ja pärjänneet elämässä. Vähä rahamäärä kannusti itse yrittämään enemmän. Elettiin onnellinen lapsuus.
Mä olen 21 v. ja odotan toista lasta. Enempää emme mieheni kanssa halua. Hän on työelämässä, minä tähtään ammattikorkeaan. Eletään ehkä vähän uhkapelillä, mutta lapsia en välttämättä myöhemmin enää saa.
Ollaan ajateltu, että kahdella työssäkäyvällä pitäisi olla varaa kahteen lapseen. Muuten on joku vinossa tai korkeat tavotteet. Riippuu mitä haluaa. Me ei tykätä matkustella eikä haaveilla okt:sta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:36"]Lapsi maksaa yleensä 500-1000€/kk kun lasketaan kaikki muu paitsi ansionmenetykset. Tuon pohjalta porukalla on yleensä varaa 0-3 lapseen.
[/quote]
On sulla kallita lapsia.
Ruoka + vaatekulut noin 100€/kk. Siihen päälle mahdollinen tarhamaksu, luokkaa 70-80€/kk sekä satunnaiset lelut ja piuhamaat.
Lähinnä asumisen kannalta. Ei olisi varaa täällä Helsingissä isompaan kuin 3h+keittiö, joten kaksi lasta on maksimi.
Terveisin opettaja-lähihoita -pariskunta.
Ei lapset meille kyllä millään maksa 500e/kk. Ollaan melko pienituloisia mutta ihan normaalia elämää vietetään omakotitalossa, ruoka itse tehden, merkkivaatteita ja merkittömiä kirpparilta sekä uutena ostellen. Juuri taidetaan lopettaa esikoiselta yksi harrastus kun ei jaksa niin montaa.
Itseasiassa jostain syystä meidän elintaso on noussut todella paljon lasten myötä, kai sitä ennen niitä käytti rahansa niin hölmösti, biletykseen jne. Nyt saadaan rahat paljon paremmin riittämään vaikka on kolme lasta ja tulot ei ole juurikaan muuttuneet.
Meillä kolme lasta. 10 v 7 v ja 2 v ikäiset. Molemmat isommat soittaa soitinta, maksaa 600-800 euroa vuosi plus soittimen hankinta. Toinen taitoluistelee ja siihen menee 3600 euroa vuodessa. Tuo soittaminen siis 1200-1600 e vuosi. Lisäksi harrastavat muutakin, johon menee 1500 e vuosi. Meillä siis juuri nuo harrastukset on iso kuluerä. Vaatteet ostetaan alesta ja myydään käytetyt. Ei juurikaan matkustella. Jos lapset ei harrastaisi niin tuolla harrastusrahalla tekisi matkan kyllä. Olen pitänyt hoitovapaat kaikista lapsista. Kyllä minusta kaksi hyvin ansaitsevaa pystyy useamman lapsen elättämään.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:44"]
No tuota, olen niin yksinkertainen, etten jaksa suunnitella nuin tarkasti kaikkia asioita. Eikä edes jaksaisi. En perusta elämääni sille, että täytyy olla varakas yms. Tärkeimmäksi asiaksi näen sen, että huolehdimme perheessä toisistamme. Rahat siunataan perheelle sen mukaan mitä tarvitaan.
Omasta näkökulmasta ajattelutapasi on todella vieras. Saadaan lapsia sen verran kuin saadaan, ja tehdään elämässä mitä pystytään.
[/quote]
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että yhteiskunta syytää liikaa rahaa ihmisille. Kukaan ei ota taloudellista vastuuta elämästään, kun aina voi luottaa sossun pelastavan. Näin naiivia ajattelutapaa kohtaa harvoin maissa, joissa ihmisten täytyy rahoittaa lisääntymisensä ihan itse. -3
[/quote]
Tai sitten se on esimerkki siitä, että kaikille ihmisille raha ei ole niin tärkeää. Se, että arvostaa jotain muita asioita enemmän kuin rahaa, ei tarkoita, että hakisi rahansa sossusta. Mistä päättelet, että tuon viestin kirjoittaja elelisi yhteiskunnan tuilla? Onko sinulle todella niin vaikeaa käsittää, että jotkut haluavat elämältään jotain muuta kuin "pitää yllä mukavaa keskiluokkaista elintasoa ilman taloushuolia, ja jäädä eläkkeelle viimeistään kuusikymppisinä"?
[/quote]
Ei ole vaikeaa käsitää. Jos joku haluaa mieluummin elää köyhemmin, kaikin mokomin. Downshiftaaminenhan oli suorastaan muotia muutama vuosi sitten. Minua ei haittaa, jos joku haluaa paljon lapsia ja kasvattaa ne ilman yhteiskunnan tukia. Mutta näin toimii valitettavasti hyvin pieni osa köyhäilevistä perheistä. Useimmille kelpaa ilmainen raha veronmaksajilta. -3
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:11"]
Kaavaan kuuluu myös...entä jos toinen sairastuu, jää työttömäksi, kuolee tai tulee ero, jne...
[/quote]
Tällaisiin asioihin ei voi kuulemma mitenkään varautua.
Minun kantani on, että jos ei kykene ennakoimaan tällaisia riskejä, elämänhallinta ei ole riittävän hyvällä tolalla vanhemmuutta ajatellen. -3
Riippuu just siitä mitä lapselle haluaa tarjota, täälläkin on vastauksia joista huomaa että ihmisille riittää että vaatteet on päällä ja ruokaa pöydässä. Tunnen yhden vanhempien rahoilla Oxfordin ylipistossa opiskelleen, ei meillä esimerkiksi olisi ollut varaa yhdellekään maksaa tuollaista. Tommonen apn ajattelu johtaa just siihen että hyvätuloiset lisääntyy vähemmän, ja se aines joka ei mieti asiaa niin lisääntyy enemmän.
Kaavaan kuuluu myös...entä jos toinen sairastuu, jää työttömäksi, kuolee tai tulee ero, jne...