Lue keskustelun säännöt.
Elämästä tullut helvettiä. 12-vuotias ei lähde enää kouluun.
03.02.2022 |
Huutaa jo illalla että ei lähde kouluun. Nyt lapsi on valvottanut minua ja veljeään kahtena yönä klo 01 asti, toisena yönä klo 03 asti. Syynä tällä kertaa se etten suostu tilaamaan taksia alle kolmen kilometrin koulumatkan takia. Ei viitsisi kävellä, pyörällä ei halua mennä. Paiskoo tavaroita päälleni ja haukkuu kpääksi. Sanoo että maha ja pää on kipeä. Lääkärin olen varannut jotta voidaan sulkea elimelliset vaivat pois.
Läksyjä ei tee tietenkään. Koulussa kehottavat vain menemään kuraattorille juttelemaan jos on huolia. Mitään muuta apua ei saa. Voitte uskoa että kaikkeni olen koittanut normaalien keinojen turvin, mm. etuudet pois. Tällä lapsella sekään ei auta. Nyt olen uhkaillut poliisilla ja laitokseen joutumisella vaikka tiedän oikeasti että tuollaisia resursseja ei ole. Pelkkää lässytystä vain että kyllä se siitä. Sitä paitsi lapsi käyttäytyy muualla hyvin. Oikein kehuvat lasta kun on niin lempeä ja kiva. Uhkailulla sain hänet tänään pukemaan housut jalkaan. Huusi kuitenkin ja paiskoi tavaroita päälleni niin kauan että myöhästyi koulusta. Raivareiden päälle lapsi sitten itkee ja vaikertaa ja pyytää anteeksi. Tosin muutaman tunnin päästä samat raivokohtaukset toistuu. Elämä on mahdotonta. En pysty kohta itsekään enää menemään töihin tilanteen takia. Toinen lapsi kärsii kun ei saa nukuttua. Varmaan saadaan kohta häätökin kun isompi raivoaa ja paiskoo öisin tuntitolkulla. Asutaan pienellä paikkakunnalla jossa apuja löytyy muutenkin vähän. Sossun ja muiden viranomaisten ja auttavien tahojen resurssit on surkeat. Olen nyt pyytänyt pomolta että saisin tehdä lyhyempää viikkoa. Vanhemman lapsen läksyt ovat jääneet aikoja sitten, mutta pienempi tarvitsee apua läksyjen kanssa. Hänkin on väsynyt ja motivaatio kärsii. Itse olen niin stressaantunut että en enää nuku vaikka saisinkin. 12-vuotiaalla alkaa olla sellaiset voimat että käsirysyt aiheuttavat jo kipua. Purkaa siis raivoaan minuun ja veljeensä. Muita aikuisia ei perheessä ole. Isä asuu muualla eikä hänestä ole valitettavasti apua. Mitä enää teen? Jatkanko taistelua ja raahaan vain kylmästi pojan ulos aamuisin vaikka sitten ilman ulkovaatteita jos ei muuten lähde. Kotona laiskottelu ei vain käy. Ihan hirveä tilanne.
Onko teillä muilla ollut tällaista? Miten ratkesi? Älkää pliis tulko haukkumaan, vaan jättäkää mieluummin kommentoimatta. Muutenkin sydän ihan sirpaleita.
Kommentit (201)
Käyttääkö paljon ruutuaikaa? Ottaisin ihan kokonaan laitteet vähäksi aikaa pois, niihin tulee riippuvaiseksi ja se voi näkyä käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusataanko koulumatkalla jos ei halua kävellä?
Saako lapsi itse valita mitä pukee? Tuossa iässä ei todellakaan käytetä mitään toppahousuja, joten ihan turha edes alkaa kaikesta tappelee.
Kun lapsi raivoaa yöllä sanot kerran että keskustellaan aamulla ja sen jälkeen oot ihan hiljaa, samoin veli, ei se yksinään koko yötä jaksa jatkuvasti huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitikö niitä lapsia hommata jos et osaa niitä kasvattaa?
Tämmönen kommentti ei voi tulla keneltäkään kuin lapsettomalta tai ihan pienen vauvan omaavalta.
Kukaan ei tiedä mitä esim murrosikä myrskyineen ja kuohuineen tuo eteen - itsellä ainakin muutamaksi vuodeksi aivan mahdottoman ärsyttävän ja pahantuulisen nuoren, kunnes taas muuttui " omaksi itsekseen", maailman ihanimmaksi nuoreksi. Eikä varmasti ollut kasvatuksesta kiinni.
Kyllä tuommonen kommentti voi tulla keneltä vain. Esim. vanhemmalta, jolla kaikki on mennyt aina hyvin.
Usein unohtuu, että jokainen on jonkun lapsi. Kyllä muutkin, kuin äidit ja isät tietää.
T. Yksi äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla muutaman päivän kotona mutta netti pois päältä ja otat kaukosäätimen mukaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi taitaa olla tyttö, ja hänellä on ADHD. Saattaa olla vielä aspergerin piirteet.
Aloituksesta tuli oma samanikäinen ADHD+Asperger-tyttöni ja hänen vaikeimmat päivänsä mieleen.
Ja mulla taas mun poikani tuon ikäisenä. Ihan samanlaista. Vaikeudet jatkuivat ja kestivät pitkään alakoulusta toiselle asteelle. Sai lopulta ADD diagnoosin monen mutkan kautta kun ikää 18v.
Se jäi myös mieleen kun poika esitti niin kilttiä ja tunnollista ja kunnollista sossujen/terkan/kuraattorin/psykologin/jne edessä. Totesivat vaan, että hyvä kiltti poika ja vähän on hankala hänellä tää murrosikä ja lässyn lää. "Lue illalla, mene lämpimään suihkuun ja ota melatoniini äläkä ole puhelimella". Huokaus.
Lapsen ollessa noin 15-16v tuli eteen vihdoin nuorisotyöntekijä ja terkka, jotka ottivat tosissaan, että ei tämä nyt mitään pikku hankaluutta ole vaan jotain on taustalla ja lähti vihdoin homma etenemään ja päästiin kunnon tutkimuksiin.
Meillä tilanne meni niin pitkälle, että lapsi joutui osastolle. Vasta sitten saatiin kunnon tutkimukset ja autismidiagnoosi. No, multa meni mielenterveys siinä viidessä vuodessa. Kaikki ongelmat katsottiin minusta johtuviksi. Ihanan halpaa, mutta Suomella on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasia ne murrosikäiset on. Helpottaa lapsen muutettua kotoa. Luultavasti ainakin seuraavat 6v tulee olemaan tuollaista, että onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitikö niitä lapsia hommata jos et osaa niitä kasvattaa?
Jos kaikki riippuisi pelkästä kasvatuksesta ei varmaan rikollisuutta olisi lainkaan.
Se riippuu siitä lapsuuden kasvatuksesta, mikä suurimmalla osalla on varsin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki myötätunto sinulle AP. En tiedä millä alueella asuttu ja miten asiat siellä toimii.
Omassa tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä. Ole hakenut apua niin per..... esti. Lapsella on lastenpsykiatrialla hoitosuhde, mutta se ei tarkoita, että lapsi saa hoitoa. Ainakin VSSHP: ssä lapseni on jäänyt täysin heitteille, koska lasyenpsykiatrialla ei ole lääkäreitä. Soittopyyntöihin ei reagoida eikä lapsi saa aikoja. Tällä hetkellä lapsi tarvitsisi lääkehoitoon muutoksia ja kuntoutussuunnitelman, jotta voisi saada psykoterapiaa. Mutta lapsi ei saa aikaa kun joskus loppukeväällä, koska lääkäriaikoja ei ole. Lastenpsykiatrian asiakkuus on ollut yhtä helvettiä.
Valitettavasti sos.puolella tilanne sama. Sos.tt vaihtunut jatkuvasti. Suunnitellut tukitoimet toteutuvat viiveellä. Jopa tekemäni lasu- ilmoitus hukkui järjestelmään. Tällä hetkellä odottelen edelleen sos.tt: n soittoa, mutta ei kuulu.
"Hae apua" on ehkä surkein neuvo, jonka olen saanut.
Nyt konflikti seis.
Lapsellasi on paha olla. Hän kaipaa kuuntelijaa, hän kaipaa sitä että joku sanoittaa myrskyävät, hallitsevat tunteet. Hän kaipaa rauhaa, rakkautta ja järjestystä, ei vastaan huutamista, tappeluita, konflikteja vaikka itse niitä provosoikin. Se provosointi lähtee pahasta olosta. Se ei poistu kurilla ja rangaistuksilla vaan sillä että ne tunteille tulee nimi, tulee järjestys, tulee syyt ja ymmärrys miksi minä regoin kuten reagoin.
Tiedän että tehtävä on todella haastava. Ihan omasta kokemuksetsta. Jospa vaan olisin tajunnut paremmin kun oma lapsi alkoi oireilla esimurrosikää ja murrosikää. paljon helpommalla oltaisiin päästy. Jos olisin heti kuunnellut. Heti kysnyt että mikä painaa mieltä. Miksi koulussa on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole isästä apua. Näkee lapsia ehkä viitisen kertaa vuodessa, enempään hänellä ei ole kiinnostusta. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen mutta lapsi on niin mukava muille että ongelmaa ei nähdä. Pelkkää hymistelyä on tullut sieltä. Ja tosiaan tilanne on se, että joudun ottamaan lapsesta kiinni ja siirtämään hänet sinne ulos, tai ylipäätään tekemään asioita. Se tarkoittaa käsirysyä.
Ap
Tylsää ettei ole isästä apua. Olisi tärkeää olla aikuisia auttamassa ja pitämässä huolta.
Jos tuo jännkäysstrategia ei toimi, niin strategiaa ja toimintaa pitää muuttaa. Sinä muutat. Teet erilailla.
Se voi yllättää ja lapsikin alkaa muuttaa käytöstään.
Voit myös kertoa että et oikein tiedä mik tässä olisi hyvä. Ja kerro, että rakastat se m tärkein..
Voisiko lapsen kanssa kulkea sen matkaan yhdessä aluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi pelkää mennä kouluun?
se oisi hyvä saada jollain lailla rauhallisessa tilanteessa tai puuskassa selville.
Jokuhan siellä nyt on.
Sinun lapsesi kasvaa ja ajattelee itse. Murrosikä on sekavaa. Se on kaikkein puolin myllerrystä.
Anna lapselle tilaa ja kuuntele.
Osaatko joustaa ja osaatko rajata,,
LPsi ei enää ole pelkkä robotti joka tekee niinkuin sanotaan.
Hyvä. Että on tahtoa. Ohjausta tarvitaan. Tukea ja rakkautta ja aikuisen on tuossa kohtaa ymmärrettävä on osaamattomuutensa ja se, että riittävän hyvä riittää.
Ja travitseehan rajoja, mutta mieti, mitä rajoja ja missä kohtaa.
Meillä auttaa se että rauhassa aidosti lempeästi kysyn mikä on hätänä. Kuulostaa ehkä liian helpolta.
Pakotan tekemään läksyt ennen iltapalaa. Puen lapsen aamulla ja vien väkisin aamulla kouluun. Sen takia en voi mennä töihin siihen aikaan. Aidosti toinen vaihtoehto on mennä laitokseen.
Lapsi ei oikeasti osaa ottaa tarpeeksi vastuuta. Se ärsyttää ja haluaisin valittaa siitä lapselle ja joka paikkaan. Mutta mitään apua siihen ei saa. Olen huomannut että hän oppii ottamaan vastuuta paljon hitaammin kuin muut ja pelkästään hyvän kautta. Eli strategiani on kannustaa häntä hyvällä.
Fyysistä väkivaltaa meillä ei ole, koska otan rahaa jos minua vähänkin tönii tai huitoo. Muuta huutamista en ota siinä tilanteessa vakavasti. Sanon vaan noin ei saa sanoa. Myöhemmin keskustelen aiheesta.
Koulu sujuu ja on kavereita. Mutta ei sujuisi jos olisin aamulla töissä ja illalla en pakottaisi tekemään läksyjä. Eli sitten vaihtoehto olisi vain laitos.
Aito hyväksyminen ja oma suunnitelma ja siinä rauhassa pysyminen on minun avain. Tämä kuulostaako helpommalta kuin on. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi saattaa olla ahdistunut koronan takia, mutta koska sitä nyt vähätellään, ei asiasta voi kenellekään sanoa. Onko kotonamme tai suvussa joku riskiryhmään kuuluva, esim. astmaatikko?
Murrosikä tuo omat lisänsä.
Kaikki ilmastoahdistukset ja korona-ahdistukset ovat puhtaasti hallituksen syytä. Lapsella ei pitäisi terveessä yhteiskunnassa olla mitään tuollaista. Mutta tuo oikuttelu ja raivoaminen johtuu siitä että isän malli jäi pois. Isä on se joka kasvattaa lapsesta mallikelpoisen sen jälkeen kun äiti on antanut rakkautta, luottamusta ja moraalia.
Ei tuohon ole muuta keinoa kun joku mies paikalle pitämään pitkän puhuttelun. Ja jos ei lapsi ala uskomaan niin selkäsauna sitten, on tuo jo sen luokan terrorisointia.
Heti alkuun: KIRISTÄMÄLLÄ ET SAAVUTA MITÄÄN HYVÄÄ PITKÄAIKAISESTI. Koko ongelma luultavasti juontaa autoritaarisesta luonteestasi; tyrannian lisääminen ei sitä paranna.
Perheneuvolaan yhteys heti ensi tilassa.
Minä olin nuorena monta kuukautta poissa koulusta masennuksen takia. Sitten menin takaisin ja kaikki oli ihan ok. Tosin suhtautuminen oli hyvin ymmärtäväistä rehtorin, opettajien ja vanhempien taholta siihen aikaan. Niin ja mainittakoon myös että numeroni paranivat sen jälkeen, motivaatio koulua kohtaan nousi.