Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
10-vuotias lapsenikaan ei päästä suustaan noin lapsellisia kommentteja kyse on nimenomaan perspektiivistä ja siitä mihin on kasvatettu. #firstworldproblems kiukuttelua.
Ps. Kannattaa ehkä vähän vielä miettiä mitä lähti opiskelemaan ja mistä syistä jos valmistuttua elämä pelkkää alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitähän tuossa on kyse, kun eivät päässeet opiskellessa ravintolaan kahteen vuoteen. Mikään ei ole estänyt tapaamasta kavereita muualla. Ja koko maailma on ollut "samassa veneessä" kaksi vuotta.
Tässähän on se idea, että ihmisellä ei ole niitä kavereita jos ei tunne kaupungista vielä ketään. Se on helppoa vähätellä asiaa jos aina on ollut ystäviä ja seuraa.
Eikö opiskelijajärjestöt ole oikeasti järjestäneet kokoontumisia vaikka ulkotiloissa aina kun mahdollista? Aina ennen opiskelijat ovat järjestäneet jopa talviriehoja, joissa ovat mm. laskeneet mäkeä. Vai onko opiskelijat samaan aikaan sattumalta laiskistuneet niin etteivät viitsi järjestää mitään tai kokoontua?
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias lapsenikaan ei päästä suustaan noin lapsellisia kommentteja kyse on nimenomaan perspektiivistä ja siitä mihin on kasvatettu. #firstworldproblems kiukuttelua.
Ps. Kannattaa ehkä vähän vielä miettiä mitä lähti opiskelemaan ja mistä syistä jos valmistuttua elämä pelkkää alamäkeä.
Persepektiivi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Siitähän tuossa on kyse, kun eivät päässeet opiskellessa ravintolaan kahteen vuoteen. Mikään ei ole estänyt tapaamasta kavereita muualla. Ja koko maailma on ollut "samassa veneessä" kaksi vuotta.
Kokeilepas muuttaa vieraalle paikkakunnalle, jossa et tunne yhtäkään ihmistä. Sitten mene tapaamaan siellä paikkakunnalla kavereitasi. Miten onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan jaksa sääliä mitään korkeakouluopiskelijoita, keksin paljon parempiakin säälin kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan jaksa sääliä mitään korkeakouluopiskelijoita, keksin paljon parempiakin säälin kohteita.
Sanoit sen jo. Sata kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko korona-aika on ollut ikävää katsottavaa. Kaikki vinkuu ja vonkuu vuorollaan. Missä on se sisukkuus? Loistaa poissaolollaan. Entä jos tähän päälle tulisi vielä toinenkin kriisi -vaikkapa sotilaallinen. Missä on yhteishenki ja kestokyky. Miksi pitää valittaa kaikesta kun pääosin asiat ovat olleet hyvin.
No jos syrjäytyminen ja mt-ongelmat edustaa sinulle sitä, että kaikki on hyvin, niin ei kai tässä mitään hätää olekaan.
Koska sisukkuutta eikä kestävyyttä pieniä kriisejä kohtaan ole, niin ihminen masentuu. Ihminen käpertyy itseensä ja miettii vain, mistä joutuu luopumaan ja miten kamalaa kaikki on. Kun sitä ajatusmaailmaa avartaa eikä mieti vain omaa napaa, niin ehkä huomaakin, että asiat ovat oikeasti ihan hyvin.
Turhaa natinaa. Minä elän parhaillaan tähänastisen elämäni parhaita vuosia ja olen viisikymppinen. Opiskeluajan käytin opiskeluun. Aika ankea ajattelutapa, että elämä menisi vain alamäkeä opiskeluajan ja nuoruuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko korona-aika on ollut ikävää katsottavaa. Kaikki vinkuu ja vonkuu vuorollaan. Missä on se sisukkuus? Loistaa poissaolollaan. Entä jos tähän päälle tulisi vielä toinenkin kriisi -vaikkapa sotilaallinen. Missä on yhteishenki ja kestokyky. Miksi pitää valittaa kaikesta kun pääosin asiat ovat olleet hyvin.
No jos syrjäytyminen ja mt-ongelmat edustaa sinulle sitä, että kaikki on hyvin, niin ei kai tässä mitään hätää olekaan.
Koska sisukkuutta eikä kestävyyttä pieniä kriisejä kohtaan ole, niin ihminen masentuu. Ihminen käpertyy itseensä ja miettii vain, mistä joutuu luopumaan ja miten kamalaa kaikki on. Kun sitä ajatusmaailmaa avartaa eikä mieti vain omaa napaa, niin ehkä huomaakin, että asiat ovat oikeasti ihan hyvin.
Niin, newsflash: jotkut ihmiset masentuu. Oliko sinulla jotain ihan asiaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Jokainen elämä on erilainen eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tai samassa järjestyksessä. Se voi silti olla hyvää elämää, ja usein onkin.
No ei tietenkään tarvitsekaan, mutta tässä on nyt kyse siitä, että tällä sukupolvella ei ole valinnanvaraa. Minusta on nyt vähän outoa suhtautua tähän ikään kuin tässä dissattaisiin niitä, jotka itse haluavat elää eri tavalla.
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.
Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja.
Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman.
Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.
Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika muutti viimevuonna, loppukesästä, ihan toiseen kaupunkiin täältä kotoa, koska haki ihan tarkoituksella muualle yliopistoon kuin tänne kotiseudulle. En ole kertaakaan kuullut hänen valittavan tai kärsivän tilanteesta, toisaalta hän on persoona joka mukautuu ja sietää paljon ja viihtyy hyvin myös itsekseen ja omassa rauhassaan eikä kaipaa riekkumisia sen kummemmin.
Uskon, että olisi edes joskus maininnut, jos olisi vaikeata, kuitenkin kyselen kuulumisia ja vointia useinkin ja ihan on toimiva puheyhteys jne.
Näin äitinä olen toki välillä pelännyt kutakuinkin pahinta ja huolehdin ja mietin, mutta luotan asioiden sujuvan ja tosiaan olevan hyvin, hänellä on ihan viihtyisä kaksio käytössään, voi olla ja mennä ja nauttia omasta rytmistä ja elosta.
Ja nythän yliopistot siirtyvät taas enemmän lähiopetukseen, ainakin pojan yo.Markus Kajon sanoin "Ihmisellä jolla on lapsi/a, on oikeastaan vain yksi huoli maailmassa, kaikki muu on merkityksetöntä".
Ja lisää persepektiivin sivupersoonia...
Nyt tipuin kärryiltä??
507
Sääliksi käy nuoria. Nuoruuden menettäminen on vaikea paikka. Itse olen oman nuoruuteni tuhlannut ihan ilman koronaakin. Menin heti lukion jälkeen yliopistoon ja vaihdoin kerran alaakin, mutta sosiaalisten tilanteiden pelon ja varmaan huonojen sosiaalisten taitojenkin vuoksi eristäydyin molemmissa tutkinnoissa täysin. Nyt olen siinä tilanteessa, että täytän tänä vuonna 30, en ole kokenut mitään normaaliin opiskelijaelämään tai nuoruuteen kuuluvaa (bileitä, kavereita, seksi- tai seurustelukokemuksia), olen ollut masentunut ja itsetuhoinen vuosia, enkä ole edelleenkään suorittanut edes yhtä kanditutkintoa. Terapiassa yritetään lähinnä jauhaa, että vielä ehtii tai ettei muillekaan nuoruus välttämättä parasta aikaa ole, mutta tätäkin ketjua lukiessa huomaa, että ei se ihan totta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä itse melko nuorena sen, että monelle opiskeluaika tarjoaa paljon kokemuksia ja on vilkasta aikaa normaalisti. Toisaalta eivät kaikki vietä edes tavallisina aikoina sellaista "unelmien" opiskelu elämää. Aina on sellaisia joille nekin ajat voivat olla yksinäisiä tai muuten hyvin tavallisia. Itse kuulun siihen joukkoon myös. Tietysti se on paljon ihmisestä kiinni miten asiat kokee. Jos vaan omia tuttujakin katson niin löytyy monia joille opiskeluaika hyvin tavallista ja tarkoitan sitä ettei heille elämä ollut silloin välttämättä mitään niin mukavaa ja rentoa vaan joskus hyvinkin raskasta ja ikävää. Tietysti ymmärrän monen voivan kokea toisin. Samalla se on ihmisestä paljon kiinni. Nyt varmaan ne ns juhlamyönteiset ja esim alkoholia käyttävät kärsivät. Ne jotka eivät kaipaa sellaisia juttuja eivät välttämättä jää niin paljon mistään paitsi. Tarkoitan tällä vaan sitä kuinka paljon alkoholi on edelleen opiskelutapahtumissa mukana. Samalla tietysti toinen puoli on se, että yksinäisyys varmaan korostuu ja muuten sillä voi olla paljon vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa natinaa. Minä elän parhaillaan tähänastisen elämäni parhaita vuosia ja olen viisikymppinen. Opiskeluajan käytin opiskeluun. Aika ankea ajattelutapa, että elämä menisi vain alamäkeä opiskeluajan ja nuoruuden jälkeen.
Olen itse saman ikäinen. Muistan kuitenkin itse hyvin millaista oli olla nuori. Kaikki piti saada heti, kokea miljoona asiaa samaan aikaan ja tehdä kaikkea. Parikymppisen ajattelutapa on hyvin kehittymätön tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Jokainen elämä on erilainen eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tai samassa järjestyksessä. Se voi silti olla hyvää elämää, ja usein onkin.
No ei tietenkään tarvitsekaan, mutta tässä on nyt kyse siitä, että tällä sukupolvella ei ole valinnanvaraa. Minusta on nyt vähän outoa suhtautua tähän ikään kuin tässä dissattaisiin niitä, jotka itse haluavat elää eri tavalla.
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.
Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja.
Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman.
Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.
Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?
Eihän tuossa puhuttu mistään pieleen menemisestä. Siinä sanottiin, että joidenkin elämä menee eri tavalla kuin muiden ja sellaisetkin elämät ovat ihan hyviä. Luin tämän lainausketjun alusta asti ja mistään kohdasta en kyllä löytänyt mainintaa, että puhuisit nimenomaan ihmisistä, joiden elämä on mennyt pieleen tahtomattaan. Ainoa kohta, jossa puhutaan pieleen menemisestä on tuossa, kun puhutaan näistä korona-ajan nuorista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän tuossa on kyse, kun eivät päässeet opiskellessa ravintolaan kahteen vuoteen. Mikään ei ole estänyt tapaamasta kavereita muualla. Ja koko maailma on ollut "samassa veneessä" kaksi vuotta.
Kokeilepas muuttaa vieraalle paikkakunnalle, jossa et tunne yhtäkään ihmistä. Sitten mene tapaamaan siellä paikkakunnalla kavereitasi. Miten onnistuu?
Niin, sitähän elämä on. Kavereihin pidetään yhteyttä somen välityksellä (ja sovitaan välillä tapaamiset, vaikka asuisikin toisella paikkakunnalla) tosin jos niitä kavereita ei ole ennestäänkään, niin sitten aktivoidutaan ja mennään johonkin paikalliseen toimintaan mukaan kuten kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä itse melko nuorena sen, että monelle opiskeluaika tarjoaa paljon kokemuksia ja on vilkasta aikaa normaalisti. Toisaalta eivät kaikki vietä edes tavallisina aikoina sellaista "unelmien" opiskelu elämää. Aina on sellaisia joille nekin ajat voivat olla yksinäisiä tai muuten hyvin tavallisia. Itse kuulun siihen joukkoon myös. Tietysti se on paljon ihmisestä kiinni miten asiat kokee. Jos vaan omia tuttujakin katson niin löytyy monia joille opiskeluaika hyvin tavallista ja tarkoitan sitä ettei heille elämä ollut silloin välttämättä mitään niin mukavaa ja rentoa vaan joskus hyvinkin raskasta ja ikävää. Tietysti ymmärrän monen voivan kokea toisin. Samalla se on ihmisestä paljon kiinni. Nyt varmaan ne ns juhlamyönteiset ja esim alkoholia käyttävät kärsivät. Ne jotka eivät kaipaa sellaisia juttuja eivät välttämättä jää niin paljon mistään paitsi. Tarkoitan tällä vaan sitä kuinka paljon alkoholi on edelleen opiskelutapahtumissa mukana. Samalla tietysti toinen puoli on se, että yksinäisyys varmaan korostuu ja muuten sillä voi olla paljon vaikutusta.
Perspektiiviiiiii !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän tuossa on kyse, kun eivät päässeet opiskellessa ravintolaan kahteen vuoteen. Mikään ei ole estänyt tapaamasta kavereita muualla. Ja koko maailma on ollut "samassa veneessä" kaksi vuotta.
Kokeilepas muuttaa vieraalle paikkakunnalle, jossa et tunne yhtäkään ihmistä. Sitten mene tapaamaan siellä paikkakunnalla kavereitasi. Miten onnistuu?
Niin, sitähän elämä on. Kavereihin pidetään yhteyttä somen välityksellä (ja sovitaan välillä tapaamiset, vaikka asuisikin toisella paikkakunnalla) tosin jos niitä kavereita ei ole ennestäänkään, niin sitten aktivoidutaan ja mennään johonkin paikalliseen toimintaan mukaan kuten kaikki muutkin.
Miten sinä pidät yhteyttä satojen kilometrien päähän? Etänä. mitä sinä siitä saat? Lisää yksinäistä kököttämistä.
Mihin paikalliseen toimintaan sinä menet mukaan kun mitään ei ole?
Ihmeellisiä olkiukkoja tässä nyt heitellään. Kyllä tässä nyt joku muu uhriutuu ja dramatisoi kuin me, jotka ymmärrämme opiskelijoiden erikoiset olosuhteet.