Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
😂 😂 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärpäsestä tehdään härkänen. Jotkut ovat opiskelleet tai tehneet töitä monia vuosia. Ystäviä ja kavereita voi niin halutessaan tavata muutenkin. Hyvää valmistautumista tukevaan työelämään.
Persepektiivi
Mikä on tukeva työelämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Jokainen elämä on erilainen eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tai samassa järjestyksessä. Se voi silti olla hyvää elämää, ja usein onkin.
No ei tietenkään tarvitsekaan, mutta tässä on nyt kyse siitä, että tällä sukupolvella ei ole valinnanvaraa. Minusta on nyt vähän outoa suhtautua tähän ikään kuin tässä dissattaisiin niitä, jotka itse haluavat elää eri tavalla.
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.
Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja.
Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman.
Persepektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Ja tämä ei nyt onnistu, koska?
Kaikki sitäpaitsi eivät elä tuon kaavan mukaan, elämää voi elää monella tavalla ja opiskellakin voi minkä ikäisenä tahansa nykyään.Eri
Et sinä ole eri, ihan sama edelleen. Persepektiivi!
Eri se oli. Tosin tämä kirjoittaja (se edellinen) on tuon kanssa ihan samaa mieltä. Minä tiedän sen siksi, että oma elämäni ei mennyt kaavan mukaan. Olisihan se ollut kiva elää normaalia nuoruutta. Mutta onnistuin elämään kivaa elämää, vaikka se viivästyikin. Siksi en ykisnkertaisesti pysty allekirjoittamaan sitä, että elämän parhaat vuodet ovat 18-23 vai mikä se aikaikkuna nyt pitäisi tämän ketjun mukaan olla, ja jos se aika ei mene kuin Strömsössä, on menetetty elämän olennaisimmat kokemukset. Ei se noin mene. Muullakin tavalla voi elää. Minäkin elin! Enkä tietenkään tarkoita sitä, että muiden pitäisi elää kuten minä, mutta MAHDOLLISTA se on!
Hyvänen aika, eivät ne kaikki ihmiset, joiden nuoruus ihan oikeasti menee hukkaan joistain rankoista syistä johtuen, ole lopullisesti pilalla!
Jos tämä on sitä paljon parjattua "persepektiiviä" niin olkoon sitten. Minä puolustan tässä vain omaa kokemustani ja omaa elämääni: nuoruusikä, joka oli aika kehno, joka meni monella tavalla "hukkaan", mutta silti elämä, joka ei ole mennyt hukkaan. Ja tässä puhutaan vähän pidemmästä ajasta kuin mitä koronarajoitteita on ollut.
No tuostahan tässä juuri onkin kyse, että kaikki pakotetaan nyt elämään sillä tavalla kuin sinä olet elänyt eikä se ole oma valinta. Eikä kukaan ole sanonut, ettei se olisi mahdotonta. Siinä vain menetetään jotain, mitä ei saa koskaan takaisin. Mitä kohtaa tässä et ymmärrä?
Ja kyllä, puhutaan nimenomaan pidemmästä ajasta, mutta onko mielestäsi korona-aika nyt ohi? Niin. Ei kai tässä kenelläkään mitään hätää olisi, jos tiedettäisiin, että tämä loppuu ensi viikon keskiviikkona. Mutta kun tiedämme, että niin ei tule käymään vaan helposti menee ainakin toiset kaksi vuotta.
No jos tosi pessimistisiksi mennään, niin ehkä tässä tulee vielä sota ja ilmastonmuutos tuhoaa ennustettua nopeammalla aikataululla loput maailmasta jonka ennen tunsimme.
Ja koska tämä on mahdollista, kannattaa totta kai keskittyä pohtimaan näitä pahimpia mahdollisia skenaarioita. Se jos mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
No ei minun mielestäni ole nyt kovin epätodennäköinen skenaario, että tästä helposti menee kaksi vuotta ja enemmänkin vielä. Miksi ihmeessä olettaisimme mitään muuta, kun viimeisen vuoden aikana ei olla edetty tilanteessa yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Kärpäsestä tehdään härkänen. Jotkut ovat opiskelleet tai tehneet töitä monia vuosia. Ystäviä ja kavereita voi niin halutessaan tavata muutenkin. Hyvää valmistautumista tukevaan työelämään.
Mistäs sinulla niitä ystäviä ja kavereita vieraalle paikkakunnalle itsestään ilmestyy, jos sinulla ei ole tilanteita, jossa voisit heihin tutustua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Ja kenen ajattelet tuon peruuttamattoman menetyksen sulle ja kaltaisillesi korvaavan?
Tähänkö tää sun elämäs nyt töksähti?!
Vierailija kirjoitti:
Tuota se on, kun nykyisin opiskelijat asuvat yksin. Ennen oli suuret asuntolat, joissa tapasi toisia edes keittiössä. Vaikuttaa myös siltä, että opiskelijat eivät ota aloitetta ja järjestä jotain. Onhan korona-aikaankin koko ajan voinut tavata ihmisiä ulkona. Mutta nuoret on niin orientoituneet kommunikoimaan vain tekstareilla, eikä enää oikein osata järjestää juttuja. Voishan sitä pistää pystyyn opiskelijakavereilla vaikka lumiukon rakentamiskisat tai perinteiset pussikaljoittelut ulkona, eikä vaan odottaa, että joku muu hoitaa.
Itse olen korona-aikaan ollut etäbileissä, jossa kaikki laittoi kotona pöydän koreaksi ja syötiin yhdessä ja oli hauskaa. Tämä tietysti edellyttää, että ei ujostele pitää sitä kameraa päällä. Jos itse olisin opiskelija alkaisin järjestää tällaisia naamakkaisia tapahtumia etänä, josta pudotettaisiin pois kaikki jotka ei pidä kameraa päällä.
Nykyään suuri osa opiskelijoista ei missään tapauksessa halua mihinkään soluun tms., vaan oma kämppä pitäisi olla. Osittain saa siis katsoa peiliin, jos ei ole seuraa, jota soluissa/kimppakämpissä on automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Ja kenen ajattelet tuon peruuttamattoman menetyksen sulle ja kaltaisillesi korvaavan?
Tähänkö tää sun elämäs nyt töksähti?!
Perseilijä sen kun jatkaa. On kyllä sairas tyyppi tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Niin ja minä monisairas 50v eläkeläinen olen kokottänyt 30 vuotta kerrostalokaksiossa maalla. Ei ole mitään huvilaa ja huussia, ruoka kyllä tulee k-marketista 3.kerrokseen kannettuna.
Meitä aikuisia kun on moneen lähtöön, sitä ei ehkä joku pk-seudun helmikaulakoruinen hienostorouva tuolla edellä ymmärrä. Kun ei ole perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli opiskeluaika ihan samanlaista yksiössä kököttämistä. En saanut yliopistolta kunnollisia kavereita eikä minulla muutenkaan ollut mitään verkostoja. Joskus yritin jossain bileissä näyttäytyä, mutta muut kohtelivat kuin ilmaa. N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Ja kenen ajattelet tuon peruuttamattoman menetyksen sulle ja kaltaisillesi korvaavan?
Tähänkö tää sun elämäs nyt töksähti?!
Minä olen jo nelikymppinen, joten minä en ole menettänyt mitään.
Ja jälleen kysyn, kuka on sanonut, että tämä pitäisi tai edes voitaisiin korvata? Kyse on havainnosta, ei vaatimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko korona-aika on ollut ikävää katsottavaa. Kaikki vinkuu ja vonkuu vuorollaan. Missä on se sisukkuus? Loistaa poissaolollaan. Entä jos tähän päälle tulisi vielä toinenkin kriisi -vaikkapa sotilaallinen. Missä on yhteishenki ja kestokyky. Miksi pitää valittaa kaikesta kun pääosin asiat ovat olleet hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Koko korona-aika on ollut ikävää katsottavaa. Kaikki vinkuu ja vonkuu vuorollaan. Missä on se sisukkuus? Loistaa poissaolollaan. Entä jos tähän päälle tulisi vielä toinenkin kriisi -vaikkapa sotilaallinen. Missä on yhteishenki ja kestokyky. Miksi pitää valittaa kaikesta kun pääosin asiat ovat olleet hyvin.
Missä on persepektiivi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitähän tuossa on kyse, kun eivät päässeet opiskellessa ravintolaan kahteen vuoteen. Mikään ei ole estänyt tapaamasta kavereita muualla. Ja koko maailma on ollut "samassa veneessä" kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Jokainen elämä on erilainen eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tai samassa järjestyksessä. Se voi silti olla hyvää elämää, ja usein onkin.
No ei tietenkään tarvitsekaan, mutta tässä on nyt kyse siitä, että tällä sukupolvella ei ole valinnanvaraa. Minusta on nyt vähän outoa suhtautua tähän ikään kuin tässä dissattaisiin niitä, jotka itse haluavat elää eri tavalla.
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Nimenomaan. Oikein heitetään bensaa liekkeihin että saadaan vahvistettua kuvaa ”kaikki on mänt”- sukupolvesta, jotka tarttuvat uhriutumisbuumiin ahnaasti.
Media tosiaan rakastaa tätä kurjuuden lietsontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Mutta mistä hemmetistä sinä voit tietää, että nuo olisivat olleet ne ELÄMÄN PARHAAT VUODET? Miksi kukaan edes elää opiskeluvuosien jälkeen, jos kaikki elämisen arvoinen on jo ohi?
Suosittelen kaikkia opiskelijoita jotka kokevat että elämän parhaat vuodet ovat nyt ohi painuvan oman kuntansa hautausmaalle ja kaivamaan sinne kuopan. Yhtä hyvin voitte kuolla pois kun kaikki on nyt sitten pelkkää pas*aaa eikä elämä ole elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Koko korona-aika on ollut ikävää katsottavaa. Kaikki vinkuu ja vonkuu vuorollaan. Missä on se sisukkuus? Loistaa poissaolollaan. Entä jos tähän päälle tulisi vielä toinenkin kriisi -vaikkapa sotilaallinen. Missä on yhteishenki ja kestokyky. Miksi pitää valittaa kaikesta kun pääosin asiat ovat olleet hyvin.
No jos syrjäytyminen ja mt-ongelmat edustaa sinulle sitä, että kaikki on hyvin, niin ei kai tässä mitään hätää olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Edelleen, kyllä ne on auttamattomasti menetetty. Enää koskaan et voi elää uudestaan sitä, että muutat aikuisuuden kynnyksellä uudelle paikkakunnalle ja koet sen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa ja liityt yhteisöön, jossa tavoitteena on tulevaisuuden rakentaminen nuoruuden innolla.
Jokainen elämä on erilainen eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tai samassa järjestyksessä. Se voi silti olla hyvää elämää, ja usein onkin.
No ei tietenkään tarvitsekaan, mutta tässä on nyt kyse siitä, että tällä sukupolvella ei ole valinnanvaraa. Minusta on nyt vähän outoa suhtautua tähän ikään kuin tässä dissattaisiin niitä, jotka itse haluavat elää eri tavalla.
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Nimenomaan. Oikein heitetään bensaa liekkeihin että saadaan vahvistettua kuvaa ”kaikki on mänt”- sukupolvesta, jotka tarttuvat uhriutumisbuumiin ahnaasti.
Media tosiaan rakastaa tätä kurjuuden lietsontaa.
Persepektiivi!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Ja tämä ei nyt onnistu, koska?
Kaikki sitäpaitsi eivät elä tuon kaavan mukaan, elämää voi elää monella tavalla ja opiskellakin voi minkä ikäisenä tahansa nykyään.Eri
Et sinä ole eri, ihan sama edelleen. Persepektiivi!
Eri se oli. Tosin tämä kirjoittaja (se edellinen) on tuon kanssa ihan samaa mieltä. Minä tiedän sen siksi, että oma elämäni ei mennyt kaavan mukaan. Olisihan se ollut kiva elää normaalia nuoruutta. Mutta onnistuin elämään kivaa elämää, vaikka se viivästyikin. Siksi en ykisnkertaisesti pysty allekirjoittamaan sitä, että elämän parhaat vuodet ovat 18-23 vai mikä se aikaikkuna nyt pitäisi tämän ketjun mukaan olla, ja jos se aika ei mene kuin Strömsössä, on menetetty elämän olennaisimmat kokemukset. Ei se noin mene. Muullakin tavalla voi elää. Minäkin elin! Enkä tietenkään tarkoita sitä, että muiden pitäisi elää kuten minä, mutta MAHDOLLISTA se on!
Hyvänen aika, eivät ne kaikki ihmiset, joiden nuoruus ihan oikeasti menee hukkaan joistain rankoista syistä johtuen, ole lopullisesti pilalla!
Jos tämä on sitä paljon parjattua "persepektiiviä" niin olkoon sitten. Minä puolustan tässä vain omaa kokemustani ja omaa elämääni: nuoruusikä, joka oli aika kehno, joka meni monella tavalla "hukkaan", mutta silti elämä, joka ei ole mennyt hukkaan. Ja tässä puhutaan vähän pidemmästä ajasta kuin mitä koronarajoitteita on ollut.
No tuostahan tässä juuri onkin kyse, että kaikki pakotetaan nyt elämään sillä tavalla kuin sinä olet elänyt eikä se ole oma valinta. Eikä kukaan ole sanonut, ettei se olisi mahdotonta. Siinä vain menetetään jotain, mitä ei saa koskaan takaisin. Mitä kohtaa tässä et ymmärrä?
Ja kyllä, puhutaan nimenomaan pidemmästä ajasta, mutta onko mielestäsi korona-aika nyt ohi? Niin. Ei kai tässä kenelläkään mitään hätää olisi, jos tiedettäisiin, että tämä loppuu ensi viikon keskiviikkona. Mutta kun tiedämme, että niin ei tule käymään vaan helposti menee ainakin toiset kaksi vuotta.
No jos tosi pessimistisiksi mennään, niin ehkä tässä tulee vielä sota ja ilmastonmuutos tuhoaa ennustettua nopeammalla aikataululla loput maailmasta jonka ennen tunsimme.
Ja koska tämä on mahdollista, kannattaa totta kai keskittyä pohtimaan näitä pahimpia mahdollisia skenaarioita. Se jos mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
No ei minun mielestäni ole nyt kovin epätodennäköinen skenaario, että tästä helposti menee kaksi vuotta ja enemmänkin vielä. Miksi ihmeessä olettaisimme mitään muuta, kun viimeisen vuoden aikana ei olla edetty tilanteessa yhtään?
No lämmittäisikö ne muistot luennoilla vietetystä ajasta sitten, kun kaikki ihan oikeasti on pilalla?
Kärpäsestä tehdään härkänen. Jotkut ovat opiskelleet tai tehneet töitä monia vuosia. Ystäviä ja kavereita voi niin halutessaan tavata muutenkin. Hyvää valmistautumista tukevaan työelämään.