Miksi mun lapsi kiukuttelee tai pahoittaa mielensä kaikesta?

Mulla 10v on tollanen nyt. 4v ikäisenä oli tosi helppo

Meillä myös kuvailemasi kaltainen herkkis. Nyt 7-vuotiaana alkaa vähän helpottaa. Et todennäköisesti tee mitään väärin, kyse on lapsen temperamentista. Meilläkin toinen lapsi aivan erilainen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän sen sanoit, hän on herkkä lapsi. Ei tuohon mitään oikotietä ole, mutta kasvamisella oppii hallitsemaan tunteitaan niin, ettei kaikesta seuraa räjähdystä.

Sen verran sanon, että ne pikkuasiat on lapselle tällä hetkellä todella tärkeitä. Eli vaikka sinusta tuntuu, ettei tuollaisesta kannata pahoittaa mieltä, ei se lasta auta sen sanominen, kun häntä se asia harmittaa. Mieluummin yrittäisi viestittää, että lapsi on tärkeä ja rakas kaikkine tunteineen ja, että tästä harmistakin selviämme. Ymmärrän, ettei aina jaksa olla ymmärtäväinen ja kuppi menee nurin. Muuten kuulostat tekevän kaiken oikein ja hyvin, jatka samaan malliin vain.

Ne pikkuasiat on esim sellaisia että harmittaa aivan kamalasti jos muru leipää putoaa lattialle, vaikka ei olla koskaan sellaisesta suututtu vaan aina sanottu ei haittaa. Ja tämä voi toistua vaikka puoli vuotta joka päivä. Eli puoli vuotta ateriahetket on kiukkua tai itkua. Ap

Pyrkiikö lapsi kaikessa täydellisyyteen ? Eli siksi leivän murun putoaminen haittaa kun haluaisi syödä täydellisen siististi?

Auttaisiko tuollaiseen että kun leivän muru putoaa niin heittäisit heti toisen murun perään ja sanot jotain hupsuttelevaa tyyliin tämä halusi kanssa lattialle.

Itse välillä naureskelen tarkoituksella että oho nyt minä taas pöläytin jauhoja lattialle leipoessa. No onneksi ne lähtee pyyhkimällä pois. Eli koetan tehdä näkyväksi että minulle sattuu joku vahinko mutta ei se haittaa. Ja toistan tällaista usein että lapsille olisi luonnollista mokata ilman että maailma kaatuu siihen.

Pyrkii joissain asioissa, joissain ei, on ihan normaalia minusta. Se leivänmuru oli vain esimerkki. Suru tai kiukku voi tulla siitä että voisi lähteä ulos tai ei ehdi jonain hetkenä ulos. Tai siitä että saa valita sukat tai ei saa valita. Jos autan tai en auta jne. You name it, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Minusta tämä ei ole uhmaikä vaan tämä on ollut tällaista aina. Ap

Pystyykö lapsen kanssa kommunikoimaan silloin kun on surullinen tai kiukkuinen ?

Pystyy paitsi jos vetäisee pahan kiukkukohtauksen, näitä tosin on harvoin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän sen sanoit, hän on herkkä lapsi. Ei tuohon mitään oikotietä ole, mutta kasvamisella oppii hallitsemaan tunteitaan niin, ettei kaikesta seuraa räjähdystä.

Sen verran sanon, että ne pikkuasiat on lapselle tällä hetkellä todella tärkeitä. Eli vaikka sinusta tuntuu, ettei tuollaisesta kannata pahoittaa mieltä, ei se lasta auta sen sanominen, kun häntä se asia harmittaa. Mieluummin yrittäisi viestittää, että lapsi on tärkeä ja rakas kaikkine tunteineen ja, että tästä harmistakin selviämme. Ymmärrän, ettei aina jaksa olla ymmärtäväinen ja kuppi menee nurin. Muuten kuulostat tekevän kaiken oikein ja hyvin, jatka samaan malliin vain.

Ne pikkuasiat on esim sellaisia että harmittaa aivan kamalasti jos muru leipää putoaa lattialle, vaikka ei olla koskaan sellaisesta suututtu vaan aina sanottu ei haittaa. Ja tämä voi toistua vaikka puoli vuotta joka päivä. Eli puoli vuotta ateriahetket on kiukkua tai itkua. Ap

Tuosta esimerkistä tulee vaikutelma, että lapsi on hyvin vaativa itseään kohtaan eikä voi sietää sitä, jos jokin menee ”pieleen”. Osittain varmasti persoona- ja temperamenttikysymys, mutta lapsen reagointia voi pyrkiä ohjaamaan eri suuntaan. Lapsen itsesäätely on 4-vuotiaalla hyvin keskeneräinen. Tämän vuoksi hyvin pienetkin tapahtumat voivat saada lapsen ajautumaan hallitsemattomaan tunnereaktioita näennäisesti pienestä asiasta.

Aikuisen esimerkki ja oma tunteiden ja käyttäytymisen säätely tilanteessa toimii tilanteissa kehyksenä lapselle. Kannattaa siis kiinnittää huomiota omaan reagointiin ja pyrkiä palauttamaan lapsi tunnetasolla ”neutraaliin” tilaan. Se, mikä tässä kunkin lapsen kohdalla auttaa, on yksilöllistä. Kuitenkin negatiivisen tunteen kohtaaminen ja lapsen kokemus nähdyksi/kuulluksi tulemisesta on oleellista siinä, että tunteiden ja käyttäytymisen säätely voi kehittyä normaalisti. Lapsen harmitusta ei siis pidä pyrkiä sivuuttamaan tai vähättelemään, vaan tälle tulee viestiä sanallisesti ja omalla läsnäololla se, että vanhempi on huomannut ja ymmärtänyt lapsen reaktion eikä pyri välttelemään sitä. Kun aikuinen pysyy itse rauhallisena ja neutraalina (eikä siis itse lisää oman reagointinsa intensiteettiä esim. yltiöpositiivisuudella, yliempaattisuudella tai hassuttelulla), lapsi oppii pikku hiljaa suhteuttamaan omia reaktioitaan tilanteeseen sopiviksi.

Autismin kirjon häiriöissä tai muussa neuropoikkeavissa kehityksessä lapsilla voi olla hyvinkin voimakkaita tunnereaktioita ja epäsopivaa käytöstä näiden myötä, mutta johdonmukainen ja rauhallinen läsnäolo ja selkeät säännöt yleensä auttavat myös näitä lapsia jäsentämään omaa käyttäytymistään.

Tähän lisään vielä, että sivuuttamiseen tai positiiviseksi kääntämisen lisäksi aikuisen ei kannata myöskään kovin ärtyisästi tai muutoin negatiivisesti lähteä vastaamaan näihin lapsen tekemiin kiukkualoitteisiin. Se lisää jälleen tunnetasolla intensiteettiä ja lapsi ottaa helposti siitä kimmoketta omaan reagointiinsa ihan alitajuisesti.

Vaikka siis vanhempana tuo käytös ilman muuta rasittaa, olisi ensiarvoisen tärkeää pyrkiä pysymään itse rauhallisena. Tällöin lapsi pystyy peilaamaan aikuisen tunnelatausta ja käyttäytymistä, ja tämän pohjalta oppii muokkaamaan omaa toimintaansa monien toistuvien tilanteiden myötä. Toki jos raivostuttaa niin se on myös hyvä tuoda avoimesti esiin, koska lapsi aistii myös piilotetun v ttuuntumisen, mutta lietsomaan ei kannata lähteä itse provosoitumalla. Siis selkeät, johdonmukaiset, samana toistuvat säännöt ja reagointitavat joka tilanteeseen. Jämpti, rauhallinen läsnäolo sekä lapsen harmin huomaaminen ja vasta sen jälkeen pahasta mielestä huomion pois ohjaaminen.

Meidän kiukkupussi kehitti riidan välillä ihan mistä vaan. Vaikka siitä että maton reuna on rutussa. Jos oikaisin sen niin lapsi ruttasi maton uudestaan ettei mennyt hyvä kiukku pilalle. Tällaisia kiukku kohtauksia tuli välillä päivittäin useita ja välillä meni päiviä ilman. Ihan sattumalta huomasin että aina jos lapsi söi pähkinöitä niin kiukkuaminen alkoi noin 2tuntia siitä. Myöhemmin muutamista muistakin ruoka-aineista tuli tällaisia kiukkukohtauksia. Mitään muuta oiretta ei ollut allergioista mutta yllättäen testit näyttivät ruoka-aine allergioita. Kun ruokavalio saatiin kohdalleen niin kiukkuamiset jäi pois (siis epänormaalit toki kiukkusi kuten muutkin lapset).

Huono nukkuminen voisi myös viitata joko refluksiin tai allergioihin.

Jos ap haluat selvittää tuota mahdollisuutta niin tee toimintasuunnitelma.

1. Onko kiukkukohtauksia joka päivä. Jos on niin olettaisin että lapsi saattaa olla allerginen jollekkin tai joillekin päivittäin syömälleen ruualle. Jos kiukkua harvemmin niin olettaisin että syylliset eivät ole jokapäivä käytettäviä ruoka-aineita.

2. Rupea pitämään tarkkaa ruokapäiväkirjaa lapsen syömisistä. Siis ei lihaperunat vaan kaikki aineet mitä lapsi söi (peruna, possu, porkkana, maustepippuri jne). Pidä tarkkaa kirjaa lapsen yöunista, kiukkuamisen määrästä ja muista mahdollisista oireista.

3. Jos kiukkua jokapäivä koeta vaihdella syömisiä. Pidä pari päivää lasta ilman vehnää ja kanamunaa. Seuraa onko vaikutusta vointiin. Vaihtele lapsen syömisiä ja seuraa oirepäiväkirjaa vaikuttaako jotkut ruoka-aineet lapsen vointiin.

Refluksi voi olla joko allergista tai rakenteellista. Allergiseen auttaa parhaiten sopiva ruokavalio. Rakenteelliseen lääkkeet. Toki ensiapuna refluksiin voi auttaa jonkin verran jos voitte nostaa sängyn pääpuolta korkeammalle esim lehtipinoja sängyn jalkojen alle. Jos kyseessä refluksi niin se kannattaa ehdottomasti hoitaa. Hoitamattomasta refluksista on paljon turhia ongelmia. Edelleen lasten refluksi jää usein huomaamatta ja siksi hoitamatta.

Tsemppiä ap kuulostat hyvältä äidiltä. Toivottavasti löydätte jotain ratkaisuja teidän tilanteeseen.

Voiko noin nuori olla woke?

Aloittaja nostaa vielä. Esimerkki eiliseltä: kaikki piti olla ihan hyvin mutta lapsi lähinnä kiukutteli iltapäivän ja illan leluistaan. Joko mikään lelu ei kelvannut ja itki kiukkua. Seuraavassa hetkessä lelut kelpasi mutta olikin ruoka-aika (josta muistutin ajoissa) ja tuli pitkä kiukku siitä että pitää saada leikkiä. Sitten tuli kiukku siitä että haluaisi leikkiä kanssani juuri kun laitan tiskejä, ei kelvannut kun sanoin että tiskien jälkeen vaan kamala itku. Kun olin laittanut tiskit ja olisin leikkinyt lapsen kanssa niin taas kiukku siitä että mikään lelu ei kelpaa.

Täällä joku kirjoitti että hänen lapsi keksi tahallaan kiukun vaikka siitä että maton reuna on rypyssä jos ei muusta saanut kiukuteltua. Sellainen olo minullakin on. Mutta en ymmärrä miksi.

Ap

Jotkut vain on tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös kuvailemasi kaltainen herkkis. Nyt 7-vuotiaana alkaa vähän helpottaa. Et todennäköisesti tee mitään väärin, kyse on lapsen temperamentista. Meilläkin toinen lapsi aivan erilainen. Tsemppiä!

Miten tuota jaksaa 7 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän enemmän kuria ja kunnollisia rajoja? 

Meillä on rajat ja niistä pidetään kiinni ja huolehditaan että lapsi ymmärtää rajat. Ap

Mitä jos pitäisit ihan kuria etkä vaan rajoja? Pelkkä maahan maalattu rajalinja ei nimittäin riitä, vaan tarvitaan ihan aita (kuri) jossa voi olla tarvittaessa piikkilankaakin.

Turhan kiukkuamisen voi lapselta kieltää, ja jos lapsi ei noudata kieltoa, niin sitten viimeistään toisen käskyn jälkeen on syytä rangaista lasta tuntuvasti tai muuten pakottaa tottelemaan. Muuten lapsi ei ota kieltoja tosissaan.

Opeta lapselle se, että olet auktoriteetti ja, että sinua totellaan tai sitten itketään ja totellaan. Tähän kuuluu se, että et katso itseesi kohdistuvaa uhmaa tai halveksuvaa asennetta koskaan sormien välistä vaan teet siitä lopun.

Hmm.. onko hän ainut lapsi? Tämä on ihan täysin nyt vain tuttujen lasten havainnointia ja kyökkipsykologiaa.. Mutta ainoat lapset tuppaavat mielestäni yleensä olemaan tosi herkkiä, ujojakin ja tarvitsevat paljon aikuisen tukea ja huomiota. Itselläni on siis useampi lapsi ja vaikka temperamentit ovat heillä jokaisella omanlaiset, ovat kuitenkin aika reippaita, omatoimisia jne. Jos lapsen tunnemaailma lepää täysin aikuisen varassa, eikä hän saa mahdollista kokeilla vaikka harmituksesta yläpääsyä itse, voi tunnesäätely muodostua vaikeaksi. Mutta nämä vain tällaisia mutuajatuksia..

Jätä vähän vähemmälle ne muodikkaat tunnekasvatusteoriat. Tunnekasvatus ei ole sellainen graalin malja minkä sen väitetään olevan.

Lukemalla liikaa jotain kasvatusopasta sekoittaa vaan päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. onko hän ainut lapsi? Tämä on ihan täysin nyt vain tuttujen lasten havainnointia ja kyökkipsykologiaa.. Mutta ainoat lapset tuppaavat mielestäni yleensä olemaan tosi herkkiä, ujojakin ja tarvitsevat paljon aikuisen tukea ja huomiota. Itselläni on siis useampi lapsi ja vaikka temperamentit ovat heillä jokaisella omanlaiset, ovat kuitenkin aika reippaita, omatoimisia jne. Jos lapsen tunnemaailma lepää täysin aikuisen varassa, eikä hän saa mahdollista kokeilla vaikka harmituksesta yläpääsyä itse, voi tunnesäätely muodostua vaikeaksi. Mutta nämä vain tällaisia mutuajatuksia..

On ainoa ja jää ainoaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako puhua jo kunnolla. Osaako ” sanoittaa” tunteensa, ajatuksensa? Sanavaraston kehittäminen auttaa, lukekaa paljon lapselle.

Osaa puhua hyvin ja on laaja sanavarasto, luetaan paljon. Ja osaa kertoa tunteistaan ja niiden syistä. Ap

Ei 4v osaa tunteistansa ja varsinkaan niiden syistä puhua, haloo nyt. Korkeintaa osaa ilmaista jos suututtaa tai naurattaa mutta jos analysoimaan alkaa niin silloin kyllä matkii vaan äidin sanomisia.

Onko se päiväkodissa? Onko siellä sattunut jotain, jota ei osaa käsitellä ja se purkautuu kiukkuamisena kotona. Syitä kiukun takana voi olla monia. Joku on töninyt, kiusannut haukkunut. Kamala hoitotäti, nälkä, huono ruoka eikä sen vuoksi ole syönyt päivällä, ei ole nukkunut päiväunia jne.

Ei se aina niistä leluista johdu vaan täytyy yrittää selvittää mikä sen kiukun takana on.

Isä huutanut? äiti huutanut?

kakkahätä, pissahätä, kakka ei kulje, iho kutiaa, jalka on kipeä, kun on juossut koko päivän jne. jne. Anna kipuun särkylääkettä. Kysele, onko joku kipeä, onko nälkä jano mitä vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako puhua jo kunnolla. Osaako ” sanoittaa” tunteensa, ajatuksensa? Sanavaraston kehittäminen auttaa, lukekaa paljon lapselle.

Osaa puhua hyvin ja on laaja sanavarasto, luetaan paljon. Ja osaa kertoa tunteistaan ja niiden syistä. Ap

Ei 4v osaa tunteistansa ja varsinkaan niiden syistä puhua, haloo nyt. Korkeintaa osaa ilmaista jos suututtaa tai naurattaa mutta jos analysoimaan alkaa niin silloin kyllä matkii vaan äidin sanomisia.

Tietenkin osaa kertoa monestakin asiasta mikä harmittaa. En minä hänelle anna sanoja suuhun vaan annan itse vapaasti kertoa. Ap

Aikuisetkin käyttäytyy joskus noin, jos on töissä paskaa. Ovat sitten vittumaisia kotona omalle perheelle. Ko antaa aikansa mesota ja on tukena, niin se menee ohi. Vanhempana toki voi vaikuttaa enemmän siihen mitä lapsen "töissä" tapahtuu. Aikuisena ei voi mennä puolison työpaikalle puhumaan esimiehen kanssa, että musta tuntuu, että täällä töissä on jotain vialla.

Vierailija kirjoitti:

Onko se päiväkodissa? Onko siellä sattunut jotain, jota ei osaa käsitellä ja se purkautuu kiukkuamisena kotona. Syitä kiukun takana voi olla monia. Joku on töninyt, kiusannut haukkunut. Kamala hoitotäti, nälkä, huono ruoka eikä sen vuoksi ole syönyt päivällä, ei ole nukkunut päiväunia jne.

Ei se aina niistä leluista johdu vaan täytyy yrittää selvittää mikä sen kiukun takana on.

Isä huutanut? äiti huutanut?

On päiväkodissa osapv mutta se ei selitä tätä sillä tällaista on ollut jo aikana ennen päiväkotia. Päiväkotipäivinä on kyllä pahempaa kuin muutoin mutta pvk ei voi olla ainoa syy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako puhua jo kunnolla. Osaako ” sanoittaa” tunteensa, ajatuksensa? Sanavaraston kehittäminen auttaa, lukekaa paljon lapselle.

Osaa puhua hyvin ja on laaja sanavarasto, luetaan paljon. Ja osaa kertoa tunteistaan ja niiden syistä. Ap

Ei 4v osaa tunteistansa ja varsinkaan niiden syistä puhua, haloo nyt. Korkeintaa osaa ilmaista jos suututtaa tai naurattaa mutta jos analysoimaan alkaa niin silloin kyllä matkii vaan äidin sanomisia.

:O . Monta nelivuotiasta tunnet?