Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun lapsi kiukuttelee tai pahoittaa mielensä kaikesta?
02.02.2022 |
Täytti juuri neljä mutta tämä on ollut tällaista aina. Ette voi edes kuvitella miten pienestä asiasta joku voi mielensä pahoittaa tai alkaa kiukuttelemaan. Noin 80 kertaa päivässä. Jopa mukavista asioista.
On kannustettu, kehuttu, hellitty, oltu paljon yhdessä, puhallettu pipit, lohdutettu, autettu oppimaan jo joistain asioista yksin selviämistä. Pidetty sylissä, leikitty, naurettu, laulettu. Sanoitettu tunteita, opetettu myös sitä että pikkuasiat ei haittaa eikä niistä kannata pahoittaa mieltä. Luettu kasvatusoppaita.
Tunnen yrittäneeni kaikkeni. Lapsi on herkkä ja älykäs ja ihana, todella rakas. Mutta en ymmärrä miten kaikki päivät on kiukkua ja itkua, kaikkialla ja kaikkien kanssa (eli ei suinkaan vain minun seurassa). Revin kohta hiukset päästäni kun tuntuu että en vain osaa enkä kykene toimimaan niin että lapsen elämä olisi vähemmän kiukkua ja itkua. Tekisin mitä vain jotta hän olisi paremmalla tuulella mutta kun mikään mitä yritän ei toimi. Neuvokaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se päiväkodissa? Onko siellä sattunut jotain, jota ei osaa käsitellä ja se purkautuu kiukkuamisena kotona. Syitä kiukun takana voi olla monia. Joku on töninyt, kiusannut haukkunut. Kamala hoitotäti, nälkä, huono ruoka eikä sen vuoksi ole syönyt päivällä, ei ole nukkunut päiväunia jne.
Ei se aina niistä leluista johdu vaan täytyy yrittää selvittää mikä sen kiukun takana on.
Isä huutanut? äiti huutanut?
On päiväkodissa osapv mutta se ei selitä tätä sillä tällaista on ollut jo aikana ennen päiväkotia. Päiväkotipäivinä on kyllä pahempaa kuin muutoin mutta pvk ei voi olla ainoa syy. Ap
No sitten sinä olet vain huono vanhempi etkä osaa luoda lapselle turvallista ja mukavaa ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se päiväkodissa? Onko siellä sattunut jotain, jota ei osaa käsitellä ja se purkautuu kiukkuamisena kotona. Syitä kiukun takana voi olla monia. Joku on töninyt, kiusannut haukkunut. Kamala hoitotäti, nälkä, huono ruoka eikä sen vuoksi ole syönyt päivällä, ei ole nukkunut päiväunia jne.
Ei se aina niistä leluista johdu vaan täytyy yrittää selvittää mikä sen kiukun takana on.
Isä huutanut? äiti huutanut?
On päiväkodissa osapv mutta se ei selitä tätä sillä tällaista on ollut jo aikana ennen päiväkotia. Päiväkotipäivinä on kyllä pahempaa kuin muutoin mutta pvk ei voi olla ainoa syy. Ap
No sitten sinä olet vain huono vanhempi etkä osaa luoda lapselle turvallista ja mukavaa ympäristöä.
Olipa ikävä kommentti. Perustelehan väitteesi.
Selvä ylikontrolli. Lapsi kokee, ettei hänellä ole "tilaa hengittää", koska tahdotte niin kovasti "muovailla" hänet.
Ongelman ydin on tässä:
"pikkuasiat ei haittaa eikä niistä kannata pahoittaa mieltä. Luettu kasvatusoppaita.
Tunnen yrittäneeni kaikkeni."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän enemmän kuria ja kunnollisia rajoja?
Meillä on rajat ja niistä pidetään kiinni ja huolehditaan että lapsi ymmärtää rajat. Ap
Oisko adhd tai joku vastaava...?
Mitä ttua oikeesti?
Nykyään jos lapsi on kuriton eikä tunteiden sanoitus toimi, niin lähtökohtaisesti epäillään adhd:ta.
Vaikkakin hyvää tarkoittaen... Kielletään lasta tuntemasta omia tunteita; pyritään kaikin keinoin tunkemaan ajatuksia tilalle. -> ahdistuu, torjuu tunkeilun/viettelyn aggressiivisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikkakin hyvää tarkoittaen... Kielletään lasta tuntemasta omia tunteita; pyritään kaikin keinoin tunkemaan ajatuksia tilalle. -> ahdistuu, torjuu tunkeilun/viettelyn aggressiivisuudella.
Mitä tunteita olen muka lapselta kieltänyt? Tai tunkenut omiani tilalle? En ymmärrä yhtään mistä tällaista keksit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Selvä ylikontrolli. Lapsi kokee, ettei hänellä ole "tilaa hengittää", koska tahdotte niin kovasti "muovailla" hänet.
Kaunistelematta, kyse on siitä, että lapsi kokee ylikontrollia.
(vry. Kielletään lasta tuntemasta omia tunteita; pyritään kaikin keinoin tunkemaan ajatuksia tilalle. -> ahdistuu, torjuu tunkeilun/viettelyn aggressiivisuudella.)
Huom. hylkääminen on sekin kontrollin muoto.
En kirjoita pahalla, en vain jaksa näpytellä ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä ylikontrolli. Lapsi kokee, ettei hänellä ole "tilaa hengittää", koska tahdotte niin kovasti "muovailla" hänet.
Kaunistelematta, kyse on siitä, että lapsi kokee ylikontrollia.
(vry. Kielletään lasta tuntemasta omia tunteita; pyritään kaikin keinoin tunkemaan ajatuksia tilalle. -> ahdistuu, torjuu tunkeilun/viettelyn aggressiivisuudella.)
Huom. hylkääminen on sekin kontrollin muoto.
En kirjoita pahalla, en vain jaksa näpytellä ylimääräistä.
En ymmärrä edelleenkään mitä tarkoitat. En minä ole lapselle mitään hylkäämiskokemuksia aiheuttanut enkä muutenkaan hylännyt. Päinvastoin olen ollut saatavilla varsin paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkakin hyvää tarkoittaen... Kielletään lasta tuntemasta omia tunteita; pyritään kaikin keinoin tunkemaan ajatuksia tilalle. -> ahdistuu, torjuu tunkeilun/viettelyn aggressiivisuudella.
Mitä tunteita olen muka lapselta kieltänyt? Tai tunkenut omiani tilalle? En ymmärrä yhtään mistä tällaista keksit. Ap
Sellaisia tunteita, jotka lapsi on kokenut tärkeäksi itsenäisyyden ja omaehtoisuuden kokemiselle - ehkä jotain hyvinkin pientä, mutta toistuvaa.
Se tapahtuu huomaamatta; lapsi huomaa, aikuinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika oli vähän hankala ollessaan 3-vuotias. Kannoin yhden kerran parkuvan lapsen ulos kaupasta ja totesin, että nyt ei sitten syödä viiteen päivään muuta kuin puuroa. Siihen loppui kitinät karkkitiskin äärellä. Välillä vaan pitää olla jämy. Mutta tietysti on eri asia, jos lasta vaivaa jokin kipu tai tukala tunne.
En tarkoita suoraa kieltämistä (välttämättä). Vasn sitä, miten KUNNIOITETUKSI oma yksilöllisyys koetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika oli vähän hankala ollessaan 3-vuotias. Kannoin yhden kerran parkuvan lapsen ulos kaupasta ja totesin, että nyt ei sitten syödä viiteen päivään muuta kuin puuroa. Siihen loppui kitinät karkkitiskin äärellä. Välillä vaan pitää olla jämy. Mutta tietysti on eri asia, jos lasta vaivaa jokin kipu tai tukala tunne.
Ravinnotta jättämisellä uhkailu on epäasiallista.
Lapsella on uhmaikä, joten anna kiukutella ihan yksinään. Lapsi oppii vasta tuntemaan rajoja, läheisyyttä ym. Lapselle täytyy antaa selkeät rajat, jos tulee itkua joka asiasta, sitten olette ehkä antaneet vähän liikaa lapselle. Lapselle pitää antaa myös mahdollisuus purkaa kiukkuaan yksin ja ahdistustaan, ettei ne vanhemmat ole koko ajan läsnä. Näin lapsi oppii myös itsenäiseksi, ettei ole aina niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken, paijaavat, lohduttavat ym. Anna siis lapselle tilaa ja olla myös yksin, vaikka olisi välillä ahdistunut, itkee ym. Niin jätät hänet vain itkemään välillä yksin ja vaikka huutamaan, näin lapsi oppii tuntemaan rajat ja omat rajansa, ettei kaikkea saa itkemällä tai huutamalla. Lapsen pitää kokea myös pettymyksiä ihmissuhteissa, koska hänestä ei muuten kasva aikuista ja vastuuntuntoista ihmistä. Olen näitä lapsia nähnyt työssäni, jolle annetaan kaikki. Eli lapset ilman rajoja. Jos lapsi lyö toista lasta, tai huutamalla ja itkemällä saa tahtonsa läpi, niin toki lapsi osaa käyttäytyä näin jatkossakin. Siis lapselle rajat ja rakkautta.
Anna kiukutella yksikseen. Kun huomaa että ei välitetä voi tämä loppua.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita suoraa kieltämistä (välttämättä). Vasn sitä, miten KUNNIOITETUKSI oma yksilöllisyys koetaan.
Mutta kun olen alusta saakka oikein kiinnittänyt huomiota siihen että lapsi (vauva) tulee kohdatuksi omana yksilönään ja hänen omat tunteet kuullaan ja huomioidaan sellaisena kuin ne on. Lapsen isä ei kylläkään tee näin. Ap
Ruokaahan se puurokin on ja me mentiin uudestaan kauppaan. Että ei jäänyt ravinnotta.
Helikopterivanhemmuus menossa, Anna väillä olla äläkä puutu joka asiaan.Mitä sitten jos välillä pettyy? Elämä on
Mitä ttua oikeesti?