Lue keskustelun säännöt.
"Viilipytty": huusitko synnyttäessä?
09.06.2015 |
Täällä oli jokin päivä sitten keskustelua "viilipytyistä", eli ihmisistä jotka eivät (lähes) koskaan ilmaise suuttumustaan huutamalla/karjumalla. Samoihin aikoihin oli ketju synnytyksessä huutamisesta. Toiset huusivat, toiset eivät.
Onkohan näillä asioilla yhteyttä. Jos ei koe tavallisesti huutamista omaksi tavaksi, onko huutaminen kuitenkin tullut mieleen synnyttäessä?
Itse olen näitä tavattoman rauhallisia ihmisiä joka suuttuu tosi harvoin ja huutaa vielä harvemmin. Synnyttäessä huutaminen ei tullut mieleenkään. Päin vastoin minun oli hankalaa saada pientäkään ääntä ulos sen kivun keskellä, puhuminenkin oli vaikeaa. En varmaan olisi pystynyt huutamaan, vaikka olisin yrittänyt.
Kommentit (38)
En jaksanut edes huutaa, olin lopen uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin huutanut jos olisin pystynyt.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 20:43"]Olen viilipytty ja huusin kuin syötävä - ja pystyin ponnistamaan samanaikaisesti esikoisen ulos kahdessa minuutissa.
[/quote]
Sama. Huusin vain ponnistusvaiheessa, muuten puhisin ja ähkin. Sitten kun huusin, niin huusin ääneni käheäksi ja kiljuin kovaa ja korkealta. Mulla se nimenomaan auttoi jaksamaan (vastaavasti kun päästää voimasanan kun ei meinaa saada jotain purkkia auki, niin johan aukes) enkä olisi uskaltanut ponnistaa niin kovaa ilman kiljumista ja huutoa. Kivullakin oli toki osuutta asiaan. Ponnistusvaiheet 11min ja 8min.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:11"]
Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[/quote]Miten voi edes ponnistaa jos samalla huutaa? Vai tarkoitetaanko tässä synnytyksessä huutamisella että on suuttunut ja huutanut miehelleen tai kätilölle?
[/quote]
Et vain osaa. ;)
Ekassa en (sain ajoissa kivunlievityksen), tokassa kyllä (en saanut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:11"]
Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[/quote]Miten voi edes ponnistaa jos samalla huutaa? Vai tarkoitetaanko tässä synnytyksessä huutamisella että on suuttunut ja huutanut miehelleen tai kätilölle?
[/quote] Älä nyt viitsi, hyvä ihminen. Kuka nyt vihaisuuttaan huutaa vaan kipua tietenkin! Sitä kamalaa, koko mielen täyttävää kipua. Minä olin niin kipeä, ettei edes miehen silitys tuntunut hyvältä. Mutta huuto auttoi ja antoi voimia.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 20:43"]Olen viilipytty ja huusin kuin syötävä - ja pystyin ponnistamaan samanaikaisesti esikoisen ulos kahdessa minuutissa.
[/quote]
Sama. Huusin vain ponnistusvaiheessa, muuten puhisin ja ähkin. Sitten kun huusin, niin huusin ääneni käheäksi ja kiljuin kovaa ja korkealta. Mulla se nimenomaan auttoi jaksamaan (vastaavasti kun päästää voimasanan kun ei meinaa saada jotain purkkia auki, niin johan aukes) enkä olisi uskaltanut ponnistaa niin kovaa ilman kiljumista ja huutoa. Kivullakin oli toki osuutta asiaan. Ponnistusvaiheet 11min ja 8min.
[/quote]
Niin ja kiljuin ilokaasumaskiin, joten tuskin aiheutin kenellekään kuulovaurioita. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:29"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:11"]
Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[/quote]Miten voi edes ponnistaa jos samalla huutaa? Vai tarkoitetaanko tässä synnytyksessä huutamisella että on suuttunut ja huutanut miehelleen tai kätilölle?
[/quote] Älä nyt viitsi, hyvä ihminen. Kuka nyt vihaisuuttaan huutaa vaan kipua tietenkin! Sitä kamalaa, koko mielen täyttävää kipua. Minä olin niin kipeä, ettei edes miehen silitys tuntunut hyvältä. Mutta huuto auttoi ja antoi voimia.
[/quote]
Se kipu oli niin karmea ja kokonaisvaltainen että en ymmärrä miten olisin voinut huutaa? Vikisin ja voivottelin tuskissani ja olin varma että kuolen kipuun. En saanut hengitettyä edes ilokaasua keuhkoihin asti ensin, ihan hirveä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:11"]Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[/quote]
Sama! Tämän toi kyllä kätilökin esille "nyt pitää keskittyä tähän ettei jouduta leikkaamaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en huutanut, missään vaiheessa, missään synnytyksessä. Tosin mulla olikin kaikissa epiduraali, mutta olin tosi kipeä ennen kuin se alkoi vaikuttaa. Hiljaa vain inisin tarvittaessa.
Tosin mä olen kyllä muutaman kerran turhauduttuani ärjäissyt kotona lapsille tämän 12 vuotisen uran aikana. Toisten kaliperiin verrattuna ei kai sekään oikein ole huutoa, mutta itselleni on.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:11"]
Huudan kyllä kotona mutta synnytyksissä se on vain turhaa energian hukkaa eikä edistä toimitusta yhtään. Eli tietoisesti en huutanut.
[/quote]Miten voi edes ponnistaa jos samalla huutaa? Vai tarkoitetaanko tässä synnytyksessä huutamisella että on suuttunut ja huutanut miehelleen tai kätilölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen ihan vastakohta - pinna on superlyhyt ja suuttuessani lapsellisesti kiroan ja ärjyn (en ylpeile, yritän kitkeä tätä). Synnyttäessä en sanonut yhtä ainoaa ilkeää sanaa tai kertaakaan huutanut. Olin ihan hiljaa ja kärsin.
Synnytin 2x luomuna ja kummallakaan kerran en päästänyt muuta ääntä kuin ähinää.. Ja mulla on korkea kipukynnys.
Olen viilipytty ja ei, en huutanut. Ähisin ja puhisin ja välillä kahden miehen kanssa ollessa pari kertaa hiljaa kirosin mutten muuta.
Minä olen yleensä hiljainen ja arka viilipytty, mutta synnytyksissä annoin oikein tulla, niin kiroamista kuin yleis-ulinaakin. Olisin pystynyt hyvin sen estämäänkin, mutta tuntui että saan siitä voimaa, ja ajattelin että jos se kerran helpottaa, niin mitä väliä mitä toiset ajattelee. Synnytin molemmat lapseni luomuna ilman kivunlievitystä.