Onko lapsista pakko pitää?
Aika monella kaverillani on lapsia. Siskollani on lapsi, jonka kanssa olen viettänyt jonkin verran aikaa. Työssäni kohtaan melkein päivittäin lapsia. Kokemusta lapsista siis on. Mutta minä en vain pidä lapsista. En osaa toimia lasten kanssa, en osaa tai halua "asettua lapsen tasolle", en ole kiinnostunut lasten puheenaiheista tai huumorista ja inhoan kaikenlaista kasvattamista ja ojentamista. Lapset ovat usein meluisia, arvaamattomia, takertuvia, moraaliltaan kehittymättömiä, epäloogisia ja arvaamattomia.
Olen hyväksynyt sen, ettei minusta tule koskaan "lapsi-ihmistä", mutta en koskaan uskaltaisi myöntää tätä julkisesti. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Oletteko saaneet kokea, että lapsista olisi pakko pitää?
Kommentit (38)
Tarkoitan että juuri nuorena naisena kun luin lehdistä lasten hädästä..oli se sitten ulkomailla tai kotimaassa..ei musta tuntunut oikein miltään..nyt kyyneleet silmissä luen näitä asioita ja yritän myös parhaani mukaan auttaa.Olen myös empaattisempi läheisiäni kohtaan ja osaan tarjota apuani ihan toisella tavalla..osaan ajatella miltä toisesta ihmisestä tuntuu.
Kyllä musta on tullut omien lasten myötä aikuinen ja parempi ihminen.sellanen mitä musta ei olis tullut ilman lapsia.ja jos joku vanha ihminen tänne tulee tekemään noin lapsellisen avauksen lapsista nin kyllä mua surettaa sun puolesta..oot jääny jostain todella paitsi eikä sille voi mitään.Olet jäänyt teinien asteelle.Aika kamalaa.
En usko että auttaisit hädässä olevaaa ihmistä yhtä helposti kuin ihminen jolla on lapsia ja jolla on kehittynyt psyyke.
28: On surullista, jos olet vaatinut lapsia kehittäksesi. Normaalisti ihminen muuttuu ja kehittyy joka tapauksessa iän myötä. Harva jää sinne "nuoren naisen" tasolle lapsettomanakaan. Mutta toki on olemassa myös teitä, joilta se luontaisen kehittymisen taito puuttuu, ja muutosta tapahtuu ainoastaan jonkin ulkoisen tahon pakottamana.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:29"]
Tarkoitan että juuri nuorena naisena kun luin lehdistä lasten hädästä..oli se sitten ulkomailla tai kotimaassa..ei musta tuntunut oikein miltään..nyt kyyneleet silmissä luen näitä asioita ja yritän myös parhaani mukaan auttaa.Olen myös empaattisempi läheisiäni kohtaan ja osaan tarjota apuani ihan toisella tavalla..osaan ajatella miltä toisesta ihmisestä tuntuu.
Kyllä musta on tullut omien lasten myötä aikuinen ja parempi ihminen.sellanen mitä musta ei olis tullut ilman lapsia.ja jos joku vanha ihminen tänne tulee tekemään noin lapsellisen avauksen lapsista nin kyllä mua surettaa sun puolesta..oot jääny jostain todella paitsi eikä sille voi mitään.Olet jäänyt teinien asteelle.Aika kamalaa.
En usko että auttaisit hädässä olevaaa ihmistä yhtä helposti kuin ihminen jolla on lapsia ja jolla on kehittynyt psyyke.
[/quote]
Olet selvästi empatiakyvyltäsi ja ymmärrykseltäsi paljon kehittyneempi kuin me muut. -ap
Miehet eivät käytä päiviään tällaisen pohtimiseen. Miksi minunkaan pitäisi? Kysymyksen tulisi olla: Onko naisten pakko pitää lapsista?
Ja vastaus: ei ole.
No kyllä ap on jäänyt lapsen tasolle..kattokaa nyt tota kirjotusta.Ei kukaan ihminen puhu tuossa iässä lapsista tolla tavalla.En onneksi tunne ketään noin lapsellista ton ikästä naista!"onko lapsista pakko pitää kun ne on niin epäloogisia"Voi jestas että on lapsellista!
Ja joku pilvipää tulee kirjotteleen LAPSETTOMISTA ja LAPSIEN PUOLUSTAJISTA!
Senkin piraijat!
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:13"]
No tässä avauksessa mielestäni hyvin näkee kuinka lapselliseksi ihminen jää jos sillä ei ole omia lapsia niinkuin luonto on "määrännyt".En todellakaan usko että olet muutenkaan kovin empaattinen tai tuntisit huolta toisten ihmisten tilasta tai sinua säväyttää tippaakaan jonkun lapsen hätä.
Sellainen luontainen suhtautuminen lapsiin ja toisiin ihmisiin tulee vasta kun on omia lapsia.Vaikka lapsettomat ihmiset kuinka koittavat esittää jotain muuta niin niistä loistaaa sellanen kylmyys!
Et sää sille mitään voi..sulle ei ikinä edes tule enää omia lapsia joten jäät paitsi suuresta tunteesta.pahoittelen..olet tunne köyhä ja kylmä ja sellaiseksi jäät..sori.
[/quote]
Tähän voi sanoa lyhyesti "höpsis".
Miksi tuo yksi hullu tehtailee noita viestejä ydhestä ja samasta aiheesta? Osuikohan johonkin hermoon?
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:40"]
No kyllä ap on jäänyt lapsen tasolle..kattokaa nyt tota kirjotusta.Ei kukaan ihminen puhu tuossa iässä lapsista tolla tavalla.En onneksi tunne ketään noin lapsellista ton ikästä naista!"onko lapsista pakko pitää kun ne on niin epäloogisia"Voi jestas että on lapsellista!
[/quote]
Tuota, en tiedä oletko itse huomannut, mutta kirjoitusvirheidesi ansiosta kaikki viestisi tässä ketjussa ovat melko helposti tunnistettavissa. Eiköhän sinun mielipiteesi tullut jo selväksi.
Lapset ovat ihania. Minulla ei ole lapsia, mutta olen aina viihtynyt lasten kanssa loistavasti ja mitä ilmeisimmin tunne on ollut molemminpuolinen. Moni lapsi on tykännyt minusta enemmän kuin äidistään ja olisi ollut valmis muuttamaan luokseni ;)
Tunsin empatiaa hädässäolevia kohtaan jo kauan ennen lapsia. Tunnen edelleen. Ei ole mihinkään muuttunut.
Mutta kasvua ja kypsymistä tapahtuu lasten kanssa tai ilman. Enpä koe olevani lasten takia ketään parempi ihminen. Kuplassa pitäisi olla niin kokeakseen.
Ihmiselle on hyvin luontaista kokea suurempaa empatiaa omaa vertaisryhmäänsä kohtaan (tai jälkeläisensä). Homoseksuaalit tai homoseksuaalin vanhemmat homoseksuaaleja kohtaan. Pienten lasten vanhemmat ylipäätään pieniä lapsia kohtaan. Vanhuksist ahuolehtivat vanhuksia kohtaan. Tämä ei tee kenestäkään kokonaisvaltaisesti empaattisempaa - itseasiassa on enemmänkin osoitus etnosentrisyydestä. Asoita katsotaan oamsta vinkkelistä ja suurimmaksi myötätunnon kohteeksi määritellään oma vertaisryhmä tai oman perheenjäsenen vertaisryhmä. Todellinen empatia lienee empatiaa oman vertaisryhmän tai oman läheisen vertaisryhmän ulkopuolelle.
Elämä muokkaa. Lapset muokkaavat. Lapsettomuus muokkaa.
Tänne eksy nähtävästi joku Jone Nikulakin käyttämään hienoja sanoja joita ei kuitenkaan ihan ymmärrä.Asia jää epäselväksi kun täytyy käyttää kaikkia mahdollisia sivistys-sanoja jotka tietää.
Ei voi oikein sanoa tuntevansa empatiaa omaa "ryhmäänsä" kohtaan jos tuntee sääliä sodissa olevista lapsista taikka lapsia kohtaan jotka äiti on tappanut tai tuntee sääliä ihmisiä kohtaan jotka ovat joutuneet vielä 1900 luvun alussa elämään kauhistuttavissa oloissa.
Ei tarvitse. Minulla tosin on itselläni kaksi lasta, jotka ovat minulle maailman tärkein asia, ja joita rakastan valtavasti. En siltikään pidä lapsista noin yleensä, enkä osaa olla muiden lasten kanssa luontevasti. Ihan samalla tavalla kuin sinä inhoan toisten lasten holhoamista ja kasvattamista, toivoisin vanhempien itse pitävän siitä huolen. Niin minäkin teen omieni kanssa yleisillä paikoilla.
Samat fiilikset kuin itselläni yleisesti pikkulapsien suhteen. En silti tätä ääneen tuo esille. Ei lapsista ole automaattisesti pakko pitää, kuten ei kaikista aikuisistakaan.
Sama juttu. Lapsiin suhtaudun kohteliaan etäisesti, eli vastailen jos vaikka sukujuhlissa kysyvät jotain enkä osoita avoimesti sitä, etten heistä pidä. Lapsen huuto on mielestäni kamalin ääni maailmassa, eikä minulle tulisi mieleenkään nostaa esimerkiksi kadulla kaatuvaa lasta ylös. Toisin sanoen mitään äidillisiä vaistoja ei ole.
Tästä huolimatta haluan kuitenkin vielä joskus oman lapsen, en tiedä muuttuuko suhtautuminen (muihin) lapsiin silloin. Omaani tietysti rakastaisin.
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. En minäkään pidä kaikista aikuisista, ja vielä harvemmista lapsista. Naapurillamme on tosi kiva ja sympaattinen koira, mutta ylipäätään inhoan kaikkia koiria.
Ei ole pakko pitää. Eiväthän kaikki vanhemmatkaan pidä muista lapsista kuin omistaan.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:25"]
Miksi nämä kaikki (tai siis kirjoitustyylistä päätellen tämä yksi) lasten puolustat ja lapsettomien halveksujat tuntuvat olevan jotenkin hieman.. yksinkertaisia?
[/quote]
Normaalilla järjellä varustetut ihmiset osaavat ymmärtää muitakin näkökulmia kuin omiaan.