Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivostuttavia asioita, joita puolisosi tekee?
02.02.2022 |
Minä aloitan.
Kun mieheni osallistuu pyykkihuoltoon, hän ei käännä pesusta tulevia vaatteita, vaan laittaa ne nurinpäin kuivumaan. Ja jos hän on se, joka viikkaa kuivat kaappiin, ne päätyvät sinne nurinpäin.
Mies räpsii perässäni päälle laittamiani valoja pois päältä sähköä säästääkseen.
Mies siivoaa paperilaskut ja muut tärkeät paperin jonnekin laatikkoon piiloon, ennen kuin ehdin huomioida ne, josta seuraa niiden unohtuminen. Myös mainoslehdet karkaavat kierrätykseen, ennen kuin ehdin niitä katsoa.
Jos jätän esim villatakin sohvan reunalle, että puen sen kohta ylläni alkaessa viluttaa, mies kiikuttaa villatakin sen huomatessaan makuuhuoneeseen.
Mies menee joka paikkaan kollarit jalassa, myös töihin. Treffeille tmv fiinimpään paikkaan mennessä vaadin häntä laittamaan edes farkut jalkaan, jolloin hän pitkin hampain tähän suostuu.
Näitä voisi keksiä enemmänkin. Ja mikään ei siis muutu, vaikka asiasta huomauttaa. Olen oppinut suhtautumaan huumorilla mieheni kotkotuksiin, mutta välillä pistää ärsyttämään.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olen lukenut kommenttinne niin huomaan totuuden olevan joko te kaikki ämmät olette ihan toivottoman paskamaisia tai teillä ei ole oikeaa kumppania. Itse ollut mieheni kanssa 10 buotta eikä hänessä mikään ärsytä, ei kuorsaus eikä hammastahnan puristaminen yms. Se toisen kuorsaaminenkin on ihan mukavan kuulosta jos on oikea kaveri löytynyt mutta kyllä se aiemmassa elämässä otti kupoliin, ei enää
Joo, kyllä se on oikein mukavaa eikä ärsytä yhtään kun on itse rättiväsynyt ja uupunut ja haluaisi nukahtaa mahdollisimman nopeasti, mutta toinen siinä vieressä alkaa taas kerran kuorsata kuin moottoripyörä. Mene hlvettiin ämmittelemästä ja jää sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni tekee moniakin aivan kummallisia juttuja, hölmöjä asioita, säheltää, puhuu pöhköjä, sotkee ja välillä haiseekin, mut ainoa asia joka raivostuttaa, on se jos ja kun hän tekee asioita vain sen vuoksi, että kuvittelee minun haluavan hänen tekevän eli toisin sanoen se, jos hän yrittää miellyttää minua. Enkä nyt puhu ilahduttamisesta ja huomioimisesta, se on eri asia - vaan siitä, että jos ei esim. kerro oikeaa mielipidettään, vaan arvailee mitä minä haluaisin hänen ajattelevan jostain ja sanoo sitten sen. Se on jäänne jostain hänen aikaisemmasta suhteestaan ja lapsuudestaan, joku alitajuinen ajatus, ettei hän ole ihan riittävän hyvä ja rakkauden arvoinen, vaan että se pitää ansaita jotenkin ja erityisesti jättämällä huomioimatta omia tarpeitaan ja laittamalla mun tarpeet omiensa edelle.
Kinkkukiusauskommentista tuli mieleen mummoni sanonta "tappaa ketsupilla".
Kaikki ruoka piti aina tappaa ketsupilla, hyvä ettei aamupuurokin.
Ketsuppiasiassa ärsyttää se, että puolisoni syö niiiiiin paljon ketsuppia, ettei yksi pullo, josta itse söisin noin vuoden, kestä meillä viikkoakaan.
Jos pullo tyhjenee puoliso jättää sen kuitenkin jääkaappiin. Ja sen kerran kun itse haluaisin edes sen teelusikallisen purilaisen väliin, kas kummaa ei pullossa olekaan mitään minulle.
Olen kyllä huomauttanut että tuo on törkeetä ihmisen huijaamista, jättää ansapullo jääkaappiin. Jännä kyllä hänen sisaruksensa tekevät samaa ja lotraavat kaiken ruuan ketsupilla. Ja piilottavat tyhjentyneet maitopurkit, margariinirasiat, ketsuppipullot jne takaisin sinne jääkaappiin. Voin vain olettaa että tapa on kotoisin anoppilasta.
Mutta siis joo lotratkoon peruskastikkeella sydämensäkyllyydestä. Minua vain ärsyttää mennä aina samaan vipuun kun suussa on valmiiksi hyvä ketsupin maku mutta purkki olikin taas tyhjä.
Viisastuneena olen alkanut jemmaamaan itselleni niitä pieniä mäkin ketsuppi-annospusseja kaappeihin.
Niitä käyttäessäni voin ajatella tyytyväisenä "hah, voitin!"
Se, että tarvitsee AINA apua jos jotain kodin pikkuhommia silloin tällöin tekee.
Mies: - Tuutsä vähän jeesii
Minä: - joo tietty
Tässä vaiheessa mies seisoo vaikka jakkaralla ja tehtäväni on osoitella taskulampulla oikeaa kohtaa, ojentaa ruuveja, ojentaa työkaluja.
Sitten tulee ongelma eteen eli kadonnut työkalu (tätä etsitään 20min jos sitä ei löydy niin lähdetään ostamaan), muu ongelma ( tutkitaan asiaa netistä seuraavat 23min)
Minä: - Voinko mennä, et tarviitsä mua vielä?
Mies: - joo älä vielä, jos tarvii vielä apua.
Tässä vaiheessa seison yleensä tumput suorina siinä se lamppu kädessä ja mietin, että mulla olisi omiakin hommia vaikka kuinka paljon.
Edellä mainitut asiat toistuvat ja toistuvat.
Lopulta ne palovarottimen (tähän ihan mikä asia vaan) on vaihdettu ja aikaa ei mennyt kuin 2h32min. Jippijee.
Yhden asian olen ratkaissut eli hommannut otsalampun, mutta tämä vain pieni osa.
Ja ihan rakas mies on, mutta tämä saa aina otsasuoneni pullistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olen lukenut kommenttinne niin huomaan totuuden olevan joko te kaikki ämmät olette ihan toivottoman paskamaisia tai teillä ei ole oikeaa kumppania. Itse ollut mieheni kanssa 10 buotta eikä hänessä mikään ärsytä, ei kuorsaus eikä hammastahnan puristaminen yms. Se toisen kuorsaaminenkin on ihan mukavan kuulosta jos on oikea kaveri löytynyt mutta kyllä se aiemmassa elämässä otti kupoliin, ei enää
Mitä vattua? :D No eihän se nyt kovin paljon ole oikeasta tai väärästä "kaverista" kiinni, jos kuorsaaminen häiritsee. Mä olen tosi huono nukkuja, kärsin unettomuudesta (diagnosoitu, vuosikausien ongelma) ja mua häiritsee ihan tasan jokaisen kuorsaus ja kaikki muutkin äänet.
Parisuhde ja oikea rakkaus ei ole sitä, että kaikki on onnea ja auvoa ja kaikki mitä toinen tekee olisi ihanaa. Se ei ole sitä, että toisessa ei mikään ärsytä. Se on sitä, että rakastaa siitä huolimatta, että toisessa saattaa olla paljonkin ärsyttäviä asioita ja siitä huolimatta valitsee olla hänen kanssaan joka ikinen päivä. Se on sitä, että voi sanoa toiselle, että: "Voi jumalauta että mua ärsyttää tuo sun tapa, mut rakastan sua siitä huolimatta ja koska rakastan, niin suostun sietämään tuota tapaasikin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolisuttaa hampaitaan yhteen silloin kun pitää maistella ruokaa maustaakseen sitä.
Sallii lastensa ongelmakäyttäytymisen mm. jakamalla ylimääräisiä viikkorahoja joiden käyttökohde jää pelkän lapsen ilmoituksen varaan (tosiasiassa tupakkaa, nuuskaa, alkoholia ja jopa näitä vahvempia aineita).
Vierailija kirjoitti:
Kolisuttaa hampaitaan yhteen silloin kun pitää maistella ruokaa maustaakseen sitä.
Sallii lastensa ongelmakäyttäytymisen mm. jakamalla ylimääräisiä viikkorahoja joiden käyttökohde jää pelkän lapsen ilmoituksen varaan (tosiasiassa tupakkaa, nuuskaa, alkoholia ja jopa näitä vahvempia aineita).
Miksi lasten pitäisi kertoa, mihin rahansa käyttää? Eipä ole tullut koskaan mieleen kysellä edes alakouluikäisiltä. Mitä se mulle kuuluu, mihin omat rahansa käyttää. Ja jos käyttää rahaa mainitsemiisi asioihin, niin sillon pitäisi kyllä puuttua muihin asioihin kuin vain rahan antamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että tarvitsee AINA apua jos jotain kodin pikkuhommia silloin tällöin tekee.
Mies: - Tuutsä vähän jeesii
Minä: - joo tietty
Tässä vaiheessa mies seisoo vaikka jakkaralla ja tehtäväni on osoitella taskulampulla oikeaa kohtaa, ojentaa ruuveja, ojentaa työkaluja.
Sitten tulee ongelma eteen eli kadonnut työkalu (tätä etsitään 20min jos sitä ei löydy niin lähdetään ostamaan), muu ongelma ( tutkitaan asiaa netistä seuraavat 23min)
Minä: - Voinko mennä, et tarviitsä mua vielä?
Mies: - joo älä vielä, jos tarvii vielä apua.
Tässä vaiheessa seison yleensä tumput suorina siinä se lamppu kädessä ja mietin, että mulla olisi omiakin hommia vaikka kuinka paljon.
Edellä mainitut asiat toistuvat ja toistuvat.
Lopulta ne palovarottimen (tähän ihan mikä asia vaan) on vaihdettu ja aikaa ei mennyt kuin 2h32min. Jippijee.
Yhden asian olen ratkaissut eli hommannut otsalampun, mutta tämä vain pieni osa.
Ja ihan rakas mies on, mutta tämä saa aina otsasuoneni pullistelemaan.
Onko meillä sama mies? Tämä on kyllä oikeasti raivostuttavaa!
Kun vielä on pieniä lapsia niin muutenkin on vapaa-aika kortilla. Kun saa lapset nukkumaan illalla taistelun jälkeen, siivoaa jäljet, ryntää suihkuun ja on jo ihan varma että tänään pääsee sänkyyn ennen klo 23, niin eikös mies huhuile jostain että "mamma, tulepas auttamaan".
Ja siitä todellakin kehkeytyy aina joku edellisen kirjoittajan kuvaama spektaakkeli! Ai joo, ei ollutkaan tämä paristo hyvä, tämä paristo olikin ladattava akkuparisto, odotappas kun minä kokeilen ladata sitä että jos se latautuisikin täyteen, älä nyt vielä mene mihinkään, kyllä minäkin autan sinua jos tarvitset apua, ei tarvitse aina olla niin hermona, ai kappas, tämä ei olekaan sen akun laturi, voisitko kipaista toisen laturin autotallista (räntäsateessa yöpaidassa), ei tässä nyt niin kauan mene, kyllä sinäkin eilen valvoit puoleenyöhön (no niinpä, nyt haluaisin NUKKUA).
Lupaa tehdä/auttaa, muttei tee,eikä auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolla on kaksi raivostuttavaa tapaa:
1) puhua puhelimessa ollessani päälle ja huudella välikommentteja - puhun puhelimeen nykyään vessassa.
2) rysäyttää makuuhuoneen ovi auki ryminällä, kun tulee yövuorosta töistä ja alkaa puhua höpöjä vieressä nukkuvalle koiralle. Siihen aina herään, kello 5 aamulla. Ja sanominen ei auta, yhtä tyhmää touhua taas seuraavana aamuna. Minä en saa nukuttua, jos herään kesken unen, olen todella hidas nukahtaja. Aikomus olisi kuitenkin herätä vasta 7.30. Koska vapaa-ajalla mies valvoo kaiket yöt, mökillä minä nukun yläkerrassa ja mies koiran kanssa olkkarissa, odotan kovasti kevättä.....
Itse sitten hissuttelen sinne makkariin suihkun jälkeen klo 8 hakemaan puhtaita vaatteita varovasti kahvaa painaen. Mies: "Oi voi kun olkkarista paistaa valo silmiin!"
No, kunhan esikoinen kohta muuttaa kotoa, muutan minä omaan huoneeseen....
Tässä ketjussa on lähinnä haukuttu miehiä. Valotetaan vähän toistakin puolta.
Roskien lajittelu: kaapissa on kolme roskista, komposti, poltettavat ja sekajäte. Vaimo lataa noihin tavaraa ilman minkäänlaista logiikkaa sekaisin.
Työkalut: vaimo lainaa minun työkaluja, jotka ovat omilla paikoillaan korjaamolla. Se on todella ylöskirjaamisen arvoinen asia, jos ne on käytön jälkeen palautettu omalle paikalleen. Yleensä ne on vain jätetty korjaamon pöydälle taikka lattialle elleivät sitten ajelehdi jossain ulkona paikassa missä niitä on käytetty.
Puhelin: Viettää aikaa puhelimessa jutustelemassa jonkun kaverinsa kanssa enemmän kuin mitä minulle menee puhelimessa töissä, vaikka joudunkin käyttämään sitä omasta mielestäni ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että tarvitsee AINA apua jos jotain kodin pikkuhommia silloin tällöin tekee.
Mies: - Tuutsä vähän jeesii
Minä: - joo tietty
Tässä vaiheessa mies seisoo vaikka jakkaralla ja tehtäväni on osoitella taskulampulla oikeaa kohtaa, ojentaa ruuveja, ojentaa työkaluja.
Sitten tulee ongelma eteen eli kadonnut työkalu (tätä etsitään 20min jos sitä ei löydy niin lähdetään ostamaan), muu ongelma ( tutkitaan asiaa netistä seuraavat 23min)
Minä: - Voinko mennä, et tarviitsä mua vielä?
Mies: - joo älä vielä, jos tarvii vielä apua.
Tässä vaiheessa seison yleensä tumput suorina siinä se lamppu kädessä ja mietin, että mulla olisi omiakin hommia vaikka kuinka paljon.
Edellä mainitut asiat toistuvat ja toistuvat.
Lopulta ne palovarottimen (tähän ihan mikä asia vaan) on vaihdettu ja aikaa ei mennyt kuin 2h32min. Jippijee.
Yhden asian olen ratkaissut eli hommannut otsalampun, mutta tämä vain pieni osa.
Ja ihan rakas mies on, mutta tämä saa aina otsasuoneni pullistelemaan.Onko meillä sama mies? Tämä on kyllä oikeasti raivostuttavaa!
Kun vielä on pieniä lapsia niin muutenkin on vapaa-aika kortilla. Kun saa lapset nukkumaan illalla taistelun jälkeen, siivoaa jäljet, ryntää suihkuun ja on jo ihan varma että tänään pääsee sänkyyn ennen klo 23, niin eikös mies huhuile jostain että "mamma, tulepas auttamaan".
Ja siitä todellakin kehkeytyy aina joku edellisen kirjoittajan kuvaama spektaakkeli! Ai joo, ei ollutkaan tämä paristo hyvä, tämä paristo olikin ladattava akkuparisto, odotappas kun minä kokeilen ladata sitä että jos se latautuisikin täyteen, älä nyt vielä mene mihinkään, kyllä minäkin autan sinua jos tarvitset apua, ei tarvitse aina olla niin hermona, ai kappas, tämä ei olekaan sen akun laturi, voisitko kipaista toisen laturin autotallista (räntäsateessa yöpaidassa), ei tässä nyt niin kauan mene, kyllä sinäkin eilen valvoit puoleenyöhön (no niinpä, nyt haluaisin NUKKUA).
Minulla on edellisten feminiini vastine vaimona.
Niin pientä asiaa ei ole, etteikö hän saisi siitä kehitettyä jonkin kummallisen ryhmätyön. Edes kokkaaminen ei onnistu yksin alusta loppuun, niin että jäljet on siivottu, vaan eri vaiheissa pitää kovaan ääneen masinoida muuta perhettä milloin mitäkin mikroskooppista asiaa auttamaan.
Aina ennen ajattelemista ja asian ratkaisemista itse, on hommassa vaihe "huuda kovaan ääneen toisella puolella taloa olevaa henkilöä X-apuun".
Omien rahojen tuhlaaminen. Keskituloinen, mutta rahat ei pysy hänellä käsissä. Kun palkka tulee, maksaa laskut ja käyttää loput. Useamman viikon kuukaudesta on rahat bensaan työmatkoille mutta ei mihinkään muuhun. Säästämään ei kykene/osaa. Tosi kiva viettää esim. neljän ihmisen kesälomaa, kaikki matkustelu/tekeminen jää minun maksettavaksi. Loma tulee miehelle joka vuosi aina yhtä suurena yllätyksenä.... Samoin kaikki akuutit ja yllättävät menot tulevat aina minun maksettavaksi koska yllättäen miehellä ei ole rahaa. Loppuelämää en tule tämän ihmisen kanssa viettämään kun lapset nyt ensin aikuistuvat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas vaikea miettiä. Sellaiset oikeasti ärsyttävä jutut kuten ollaan jaettu vuosia sitten kumpi tekee tai puhuttu selviksi. Se ei täytä pyykkikonetta etten minä ärsyyny ja minä en täytä tiskikonetta ettei sitä ärsytä 😃
Ei niin vakavia juttuja
- Kahvinkeittimen täyttö. Oikein tarkasti aina katsoo että veden pinnan tarkasti viivaa. Tähän mittailuun voi mennä minuutteja.
- Välillä liika huolehtivainen. Saattaa esim kesällä kiikuttaa juotavaa pihalle etten ole varmaan juonut tarpeeksi puutarha töissä. Vaikka (pitäs) tietää että minulla on aina se juomapullo hollilla.
- Vaikka on ihan siisti yleisesti niin verstas/tallin kanssa sillä on jatkuva ongelma. Noin 3kk välein pyytääkin apua siivoukseen kun ei enää löydä työkaluja. Siivouksen jälkeen vannoo itselleen että nyt laittaa kaiken aina heti paikoilleen.
Tolkuttoman hidas lähteminen! Erityisesti silloin kun pitäisi mennä jonnekin aikataululla. Ukko on omasta mielestään ihan valmis, sen kun laittaa kengät jalkaan. Hän voikin siis mielestään mielestään ihan hyvin puuhailla omiaan puoli tuntia ennen lähtöä kun minä pakkaan omia ja lasten tavaroita ja mietin ja etsin valmiiksi ulkovaatteet, hanskat, pipot, välihaalarit, ruuat, vaipat, varavaatteet, vararuuat, auton avaimet, rattaat, sadesuojat, kausikortit, nenäliinat, maskit, käsidesit, ties mitkä kaikki. Lopuksi vaihdan viimeisen kerran vaipan pienemmälle ja alan pistää itselle lähtövaatteita, ja huudan miehelle että 5 minuuttia lähtöön.
"Joo joo!"
Alan siis pukea lapsia ulos, koska auton pitää oikeasti liikkua 5 minuutin päästä. Mies ei voi auttaa, koska hänen pitää nyt tosiaan vaihtaa ne omat lähtövaatteensa päälle, koska ei tullut ajatelleeksi että ei voi lähteä verkkareissa.
Sitten ukko keksii, että hänenhän pitääkin mennä vessaan isolle asialle. Ja sinne hän menee.
Tässä kohti olen lastannut tavarat autoon ja lapset rimpuilevat joko eteisessä tai pihalla ja yritän estää heitä aloittamasta mitään leikkejä tai sotkemasta vaatteitaan.
Joskus 10-30 minuutin päästä mies ilmestyy ulos ja kysyy "oletko nähnyt minun pipoa/käsineitä/takkia/lompakkoa?" Sitten hän tulee ulos ja saattaa istua autoonkin, mutta huomaa että puhelin/puhelimen laturi jäi. Hän menee sisään, riisuu kengät ja etsii puhelinta.
Sitten kun viimein päästään liikkeelle, mies ilmoittaa että älä mökötä, kyllä sinultakin joskus unohtuu jotain kotiin.
Mutta ENITEN raivostuttaa se, kun viimein ollaan perillä ja kohdataan se tilanne, että ollaan myöhässä, niin mies ihan tyynesti vierittää syyn minulle ja lapsille! Jos siellä perillä sanotaan että ei varmaan ole helppoa päästä pienten lasten kanssa ajoissa matkaan niin tämä vaan myhäilee että ei niin. Prkl! Ja minähän näytän sitten katkeralta ämmältä kun korjaan asian.
Puoliso ei ikinä paina puhelin jäljiltä punaista nappia! En ymmärrä minä siinä on niin vaikeaa?
Olen pari kertaa kuunnellut hänen juttujaan puoli tuntia työkavereiden kanssa etc.
On aikamoinen riski työnantajallekin.
Mutta ei muuta tapaansa vaikka mitä sanoisi tai tekisi .
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin.. kinkkukiusaus ei ole mitään ruokaa, niin ihan sama millä sen kuorruttaa. Mutta.. mistä hitosta olet saanut päähäsi ajatuksen, että aikuinen ei saisi puhaltaa kuumaan ruokaan tai että se olisi huonotapaista? Aivan älytön ajatus :D Toki, jos puhaltaa niin että roiskuu, mutta muuten kyllä aivan tavallista.