Miksi naisen "kuuluu" olla tällainen?
Miksi naisten oletetaan puhuvan eniten ja mieluiten miehestään, lapsistaan, perheestään, ulkonäöstään, painostaan, hiuksistaan, juoruilevan naapureistaan, olevan kiinnostunut lähinnä kaikesta toisarvoisesta ja esim. politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden olevan täysin kiinnostamattomia, jotka voi sivuuttaa kikattelemalla "en mä tollasista mitään ymmärrä eikä ne edes kiinnosta, mutta siis se mun siskon työkaverin avioero siis meni silleen että blaablaa"? Mistä tulee käsitys, että naisellinen nainen ainakin käyttäytyy kuin olisi tyhmä, vaikkei olisikaan (fiksunkin naisen on syytä ainakin naisvaltaisella työpaikalla ns. tyhmistää itsensä töissäollessaan jos haluaa tulla muiden kanssa toimeen)? Miksi nainen, joka ei suostu olemaan odotusten mukainen ja länkytä tyhjänpäiväisyyksiä, koska häntä ei kiinnosta sen enempää selostaa jokaista oman miehen sanomista kuin kuunnella jokaista muiden lasten tekemistä, on "olevinaan muita parempi"?
Kommentit (7)
Öh... No minä olen nuori nainen, tosin kasvoiltani tyttönen varmaan koko elämäni, mutta kerron panokokemuksistani, kysyn kiinnostavien miesten panokokemuksista (koska haluan tietää millaiseen tyyppiin olen "sekaantumassa" XD), kuuntelen kaikkea muuta kuin purkkapoppia (eikös sekin ole niin naisellinen "musiikki"genre :D), en käytä korkkareita, meikkaan hyvin vähän, en kikattele ja ihkuttele julkkiksia (ei voisi vähempää kiinnostaa) jne. Ja olen selkeästi nainen ja sitä ei tarvitse kahta kertaa pohtia XD Minulla on alakerrassa pimpsa, yläkerrassa pitkät hiukset ja naisellinen ajatusmaailma (sen äijämäisyyden lisäksi.) Eli ei se naiseus ihan niin pienestä horjahda. Kyllä minä miehilleni kerron, että minua kannattaa sitten kohdella kuin prinsessaa, tai siirryn seuraavaan.
"Miksi nainen, joka ei suostu olemaan odotusten mukainen ja länkytä tyhjänpäiväisyyksiä, koska häntä ei kiinnosta sen enempää selostaa jokaista oman miehen sanomista kuin kuunnella jokaista muiden lasten tekemistä, on "olevinaan muita parempi"?"
Siksi, että mitä vähemmän työkaverit tietävät, sitä vähemmän heillä on mistä juoruta ja mistä kehitellä draamaa. Naisvaltaiset työpaikat ovat juurikin sellaisia, että ensin ollaan mukaempaattisina ymmärtämässä kun joku kertoo ongelmistaan ja heti tilaisuuden tullen juostaan kertomaan toisen asiat muille työkavereille. Ja sitten räävitään selän takana ja edessä ollaan kuin ei tiedettäisi mitään vaikka koko lafkan naiset tietää. Silloin kun kukaan ei tiedä jonkun asioista, on olemassa mahdollisuus että hän todella ONKIN muita parempi ja sekö vasta ärsyttääkin.
Ja myös se, että jotakuta ei kiinnosta muiden asiat ja juoruilut, on huono, koska useimmat kuvittelevat asioidensa ja tekemistensä olevan kaikessa tavallisuudessaan jotenkin ihmeellisempiä ja erikoisempia kuin muiden ja heillä on tarve päästä kertoilemaan ja kehuskelemaan asioillaan, vaikka niissä ei mitään kehumista olekaan. Tämä pätemisen tarve jää täyttämättä kun jotakuta ei kiinnostakaan.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 16:17"]
Millaisessa seurassa oikein liikut? Eipä ole minulla ollut tuota ongelmaa.
[/quote]
Et varmaankaan ole ollut naisvaltaisessa työpaikassa. Seuransa saa valita eikä tuollaisen seuran luulisi ketään kiinnostavan, mutta työpaikallahan tätä on ja sitä on nykyään vähän hankalampi vaihtaa. Ja olisiko siitä edes hyötyä jos ala on kuitenkin naisvaltainen.
Ei kiinnosta pätkän vertaa toisten asiat tai niistä länkyttäminen. Oma elämä on niin tavallista ettei siitäkään ole kerrottavaa.
Sanotaako näin, että kun mennään tarpeeksi koulutettujen naisten pariin, ilmiö vähenee. Kiinnostuksen kohteet yleensä muuttuvat "vaativammiksi" kun oma koulutustaso kohoaa, ehkä siksi että myös ymmärrys ja kokonaisuuksien hallinta kohenee.
Millaisessa seurassa oikein liikut? Eipä ole minulla ollut tuota ongelmaa.