Ei tästä tule mitään. Olen kiertänyt useassa hoitoalan työpaikassa ja kaikissa on paska työpaikkahenki ja työnkuva
Tein hemmetinmoisen virheen kun kouluttauduin alalle. Vasta 4 vuotta takana ja ei tunnu missään hyvältä. Kaikissa työpaikoissa olisi kyllä haluttu että jatkan, mutta en vaan kestä niitä ihmisiä, sitä meininkiä ja ahdistusta ja tolkutonta kiirettä, joten olen vaihtanut aina uuteen. Ei se tästä tule enää muuttumaan. Olisi pakko keksiä joku uusi ala, mutta en tiedä mikä se olisi.
Kommentit (52)
Suomessa kaikki hoitopaikat ja sairaalat toimivat minimiresursseilla säästösyitä.
Hoitoalalla moni purkaa huonoa oloaan työkavereihin. Kaikki tiedostavat, ettei palkka korreloi valtavan työmäärän kanssa ja esimiehet ovat monessa paikassa aivan pihalla työpaikan asioista.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla moni purkaa huonoa oloaan työkavereihin. Kaikki tiedostavat, ettei palkka korreloi valtavan työmäärän kanssa ja esimiehet ovat monessa paikassa aivan pihalla työpaikan asioista.
Valitettavasti juuri näin.
Itse löysin vasta ihanan työpaikan. Kokemusta on kolmesta työstä. Ilmapiiri ongelmaa oli ekassa, mutta syy lähtöön oli kaiken vähentäminen, kiristäminen ja paljon uutta lisätyötä.
Vaihdoin toiseen paikkaan määräaikaiseksi. Vakityötä tarjottiin nopeasti, mutta kieltäydyin. Ajattelin pystyväni oleen määräaikaisuuden loppuun, mutta ennen koeajan loppua lopetin. Hain uuteen paikkaan, mikä on huippu. Kun kerroin ihmisille saaneeni töitä niin heti sain kommenttia, että kuulleet vain hyvää. Muutama viikko töitä takana ja kyllä tykkään.
Hoitajapula on melkoinen. Määräaikaisuuteni kestää lokakuulle, mutta nyt jo sanottu että työ jatkuu.
Luin juuri keskustelua työuupumuksesta ja nyt tätä keskustelua.
Voin yhtyä kummankin ketjun mielipiteisiin aivan täysin.
Olen sh ja aivan loputtoman uupunut.
Työyksikköni on täysin hajalla huonon johtamisen, alituisen kiireen, valtavan työkuorman ja alimiehityksen vuoksi.
Olen ollut yksikössäni töissä 4 vuotta ja hoitajia tulee ja menee, viimeisen puoli vuotta on ollut oikea irtisanoutumisten aalto.
Itsekin olen miettinyt pitkään alanvaihtoa, ulkomaille lähtöä, kouluttautumista johonkin toiseen suuntautumiseen sairaanhoitajana.
Itse asiassa koko ajan mielessä pyörii mitä voisin tehdä.
Perheellisenä asuntovelkaisena kovin hurjia irtiottoja vain ei tehdä.
Olen ollut hoito-alalla töissä yli 10 vuotta, ja hullumaksi vain menee.
Ongelmia oli roppakaupalla jo ennen koronaa, nyt koko ala tuntuu räjähtävän käsiin.
En voi olla alleviivamatta kuinka surkeaa johtaminen onkaan, työilmapiiri on työpaikallani ollut pitkään täysin myrkyllinen.
Vaikka kuinka itse yrittäisin olla positiivinen, kohtelias, yhteistyökykyinen, hoitaa työni hyvin, olla empaattinen ja kuunteleva niin kollegoja kuin potilaita kohtaan, niin huonossa työyhteisössä tulee syödyksi elävältä, ja päätyy tekemään muidenkin työt näillä ominaisuuksilla.
Todellakin olen loppuun ajettu, tänään olen vapaalla ja itkeskellyt huomista töihin menoa.
En kestä enää sitä etten voi tehdä työtäni hyvin, en kestä kurjaa työilmapiiriä, en kestä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Palkasta en ole vielä edes maininnut. Se on surkea työn vaativuuteen nähden. Kovemmalla palkalla sinnittelisin vielä ehkä pitempään, nyt olen aivan valmis lopettamaan sairaanhoitajana.
Vielä lopuksi, pidän perustyöstäni, pidän potilastyöstä, pidän ihmisten kohtaamisesta, aina on ollut huippuhetki, kun potilas saadaan kuntoutettua takaisin kotiin, työelämään, jatkamaan elämää sairauden tai onnettomuuden jälkeen, olen tuntenut ylpeyttä siitä että voin olla olkapää ja rinnalla kulkija elämän vaikeimmilla hetkillä.
Tämä on sairaanhoitoa, ihmisten kohtaamista, hoitamista, tukemista.
Tämä ei enää toteudu, enkä jaksa enää koska en voi tehdä työtöni niin kuin sitä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ai miten se nyt niin, eikö naisten eli "siskojen" kesken olekaan niin kivaa?
Mutta miesten eli "veljien" kesken on, joten mars hakemaan äijäduunii.
Vaihtakaa hoitajat alaa. Itse vaihdoin. Palkka on pienempi,mutta ei haittaa.
Lopeta.eimitään järkeä. Vaihda alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten se nyt niin, eikö naisten eli "siskojen" kesken olekaan niin kivaa?
Mutta miesten eli "veljien" kesken on, joten mars hakemaan äijäduunii.
Kyllä, meillä on työpaikalla loistava yhteishenki, ei mitään kiusaamista eikä vähättelyä. Työpaikalla kaikki miehiä. Toisaalta ihmetellen kuuntelen puolison valitusta hänen naisvaltaisen työpaikkansa meiningistä.
Juu AP, olet väärällä alalla. Veikkaan, ettet löydä paikkaasi ja onkin peiliin katsomisen paikka. Jos olet 4 vuoden aikana vaihtanut jatkuvasti työpaikkaa, voi vika olla itsessäsi. Ei mihinkään työyhteisöön pääse hetkessä niin, että tuntisi porukan omakseen. Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin. Eri ikäisiä, vaihdevuosissa olevia, nuoria ja siltä väliltä. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä, erilaisia elämäntilanteita ja huolia. Tuollaisia hetken pistäytyjiä kuitenkin ohjataan ja opastetaan osaston käytäntöihin ja työ valuu hukkaan, kun sanot heippa. Itsellä meni kauan, ennenkuin tunsin, että nämä olen 1 meistä. Vika ei ollut työyhteisön, vaan oman hitaasti lämpenemiseni. Työ itsessään on kivaa ja tämä osasto on koko pitkällä 30-vuotisella urallani paras. Olen muutaman kerran vaihtanut talon sisällä osastoa. Kerran siksi että osaston toiminta on lakkautettu ja kerran siksi, että oma terveys ei kestänyt. Ei siis aina omasta tahdosta. Anna aikaa itsellesi ja työkavereillesi.
Samaa olen ihmetellyt. Olin palvelutalossa jossa ei ollut todellakaan kiire, vain 15 asiakasta joista suurin osa ihan skarppeja ja mukavia. Hoitajat notkui kahvihuoneessa ja valitti koko ajan kiirettä ja työn rankkuutta. Ihmeellistä valittamista, ikäänkuin ei edes uskottaisi että työpaikalla voi olla ihan mukavaakin, ja työpäivä voisi olla hauska. Omaa vastuuta ei ilmapiiriin nähty, itse hengasin sitten vanhusten kanssa kun siitähän mulle maksettiin...
Nyt hakeudun alalle jossa on korkeammin koulutettuja työkavereita, ei pahalla mutta monesti enemmän ajattelevat ovat terapioineet itsensä positiivisemmiksi..
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Olin palvelutalossa jossa ei ollut todellakaan kiire, vain 15 asiakasta joista suurin osa ihan skarppeja ja mukavia. Hoitajat notkui kahvihuoneessa ja valitti koko ajan kiirettä ja työn rankkuutta. Ihmeellistä valittamista, ikäänkuin ei edes uskottaisi että työpaikalla voi olla ihan mukavaakin, ja työpäivä voisi olla hauska. Omaa vastuuta ei ilmapiiriin nähty, itse hengasin sitten vanhusten kanssa kun siitähän mulle maksettiin...
Nyt hakeudun alalle jossa on korkeammin koulutettuja työkavereita, ei pahalla mutta monesti enemmän ajattelevat ovat terapioineet itsensä positiivisemmiksi..
”Terapioineet”. Nytvittuoikeestihei 🤦🏻♂️🤦🏻♂️🤦🏻♂️
Tunnettu fakta on, että "Miehen hiki rauhoittaa naista". Rekrytoijien kannattaisi ottaa tuo huomioon.
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Y h y y y y Een kestä enää sitä etten voi tehdä työtäni hyvin, en kestä kurjaa työilmapiiriä, en kestä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta y h y y y y tarviin keskusteluapua kelan piikkiin y h y y y y y y y 😫😩😭
Nyt sanon sulle,ärsyttää tää sun typerä yhyy yhyy,eli haistappa kuule se kukkanen,jonka lehmä viime kesänä söi.
Koulunkäynnin ohjaajan duuni on pitkälti samaa.
Naisvaltainen ala.
Vierailija kirjoitti:
Y h y y y y Een kestä enää sitä etten voi tehdä työtäni hyvin, en kestä kurjaa työilmapiiriä, en kestä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta y h y y y y tarviin keskusteluapua kelan piikkiin y h y y y y y y y 😫😩😭
Et varmaan ole itse tehnyt päivääkään minkään alan töitä.
Ei kannata rääkätä itseään naisvaltaisilla aloilla surkealla palkalla. Äkkiä pois ja esim. insinööriksi kouluttautumaan. Niillä on mukavat oltavat työelämässä: hyvä palkka, vakituinen työ, rauhallinen konttoriympäristö. Ei myöskään edellytä välkkyyttä saati sosiaalisia taitoja, vähällä pääsee.
Ai miten se nyt niin, eikö naisten eli "siskojen" kesken olekaan niin kivaa?