Introvertti työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Todella synkkä kaveri, jonka katse porautuu takaraivoon, jos viina-, sportti- ja pildeläppä ei luista.

Ja enemmänkin itse hankala persoona, ei ainakaan millään tavoin ainakaan kiusattu. Ohjeistus ei mene jakeluun, vaikka kuinka murahdeltaisiin.

Minäkin olen introvertti, mutta ei töissä ole ongelmia olla sosiaalinen. Käyn mielelläni lounaalla työkavereiden kanssa ja menen jopa vapaaehtoisesti pikkujouluihin ja muihin kissanristiäisiin. Tuttujen ihmisten seura on mukavaa vaikka väsyttääkin, sen sijaan työmatkat julkisilla vieraiden ihmisten kanssa ovat epämiellyttäviä. Sosiaalisuuden vastapainona täytyy sitten vapaalla ladata akkuja ja olla itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole muuta puhuttavaa, niin puhu vaikka lapsistasi. Kerro miten hyvältä käytetyt vaipat tuoksuu.

Jos joku puhuu lapsistaan töissä, haen kuulosuojaimet.

Taas käytetään introverttia määrässä merkityksessä.

Luulen että aika monen noin käyttäytyvän taustalla on itsesuojelu. Olet varmaan nuorempana tai lapsena yrittänyt lähestyä ihmisiä, mutta sut on jostain syystä torjuttu? Olet ehkä herkkä ihminen ja loukkaantunut torjunnoista alitajuisesti niin verisesti, että olet kehittänyt itsellesi suojamuurin. Suojelet itseäsi mahdollisilta pettymyksiltä ja loukkaantumisilta tuolla epäsosiaalisuudella.

Valitettavasti menetät myös paljon hyviä mahdollisuuksia ja elämän parhaita puolia.

Suosittelen terapiaa kaikille ap:n lailla käyttäytyville. Ansaitsette olla onnellisia.

Millä tavalla muut tuovat ilmi, etteivät hyväksy sinua? Puhuvat sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen introvertti, mutta ei töissä ole ongelmia olla sosiaalinen. Käyn mielelläni lounaalla työkavereiden kanssa ja menen jopa vapaaehtoisesti pikkujouluihin ja muihin kissanristiäisiin. Tuttujen ihmisten seura on mukavaa vaikka väsyttääkin, sen sijaan työmatkat julkisilla vieraiden ihmisten kanssa ovat epämiellyttäviä. Sosiaalisuuden vastapainona täytyy sitten vapaalla ladata akkuja ja olla itsekseen.

Öö ei sun tarvitse olla sosiaalinen niiden vieraiden kanssa joukkoliikenteessä. Ne muutkaan tuskin toivovat seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, ettei sua hyväksytä. Olen itsekin introvertti enkä onneksi ole teini-iän jälkeen kohdannut kuin yksittäisiä ihmisiä, joille tämä olis ongelma. Mä tosin nautin höpöttelystä toisten kanssa, työajan ulkopuolisiin rientoihin työporukalla sen sijaan ei riitä energiaa eikä juuri kiinnostusta. Vapaa-ajan pyhitän omaan palautumiseen sekä omille läheisille.

Mulla sama. Olen töissä ihan puhelias ja sosiaalinen, mutta työporukan vapaa-ajan pippalot jätän yleensä väliin. Tarvitsen vapaa-aikani palautumiseen, jotta jaksan sitten töissä taas olla sosiaalinen. Työpaikan pikkujouluihin osallistun suunnilleen joka toinen vuosi, ettei tule turhia kitinöitä. Sielläkin sitten käyttäydyn iloisesti ja sosiaalisesti, mutta mieluummin yleensä olisin kotona.

No työkavereita pääsee sentään pakoon kotiin, mutta mitäs sitten kun introverttivanhemmille syntyy ääriekstrovertti lapsi. Näin meille kävi, ja välillä on vähän raskasta jaksaa jatkuvaa seurankipeyttä, vaikka yli kaiken rakastaakin lasta. Onneksi lapsi on sen ikäinen, että viihtyy jo osan aikaa kavereiden kanssa. Toinen lapsi on introvertti, ja vähän huolestuttaa tunteeko ekstroverttilapsi itsensä jotenkin oudoksi kun on perheen ainoa, joka ei viihdy itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen introvertti, mutta ei töissä ole ongelmia olla sosiaalinen. Käyn mielelläni lounaalla työkavereiden kanssa ja menen jopa vapaaehtoisesti pikkujouluihin ja muihin kissanristiäisiin. Tuttujen ihmisten seura on mukavaa vaikka väsyttääkin, sen sijaan työmatkat julkisilla vieraiden ihmisten kanssa ovat epämiellyttäviä. Sosiaalisuuden vastapainona täytyy sitten vapaalla ladata akkuja ja olla itsekseen.

Öö ei sun tarvitse olla sosiaalinen niiden vieraiden kanssa joukkoliikenteessä. Ne muutkaan tuskin toivovat seurustelua.

No periaatteessa ei, mutta jo se vieraiden ihmisten läsnäolo samassa tilassa on väsyttävää. Olisin työpäivän jälkeen mieluummin aivan yksin ja hiljaisessa paikassa, en ruuhkabussissa jossa muut täytyy kuitenkin jollain tavalla huomioida. Ehkä tätä ei tajua kuin toinen samanlainen?

Millä tavalla ei tahdota hyväksyä? Tarkoitatko sitä, että sinua yritetään saada juttelemaan etkä suostu? Tavallaanhan silloin vaadit, että mennään vain sinun halujesi mukaan. Onnistuisiko minkäänlainen kompromissi? Jos ei, niin silloinhan sinäkään et hyväksy muita sellaisena kuin he ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten, jos on jonkun mielestä outo? Ja kuka antaa ihmisille oikeuden määritellä vain tietynlaisen käyttäytymismallin oikeaksi?

Tässä päästään juuri siihen, kuinka ihmisiä luokitellaan ja ihmiset kokevat oikeudekseen luokitella toisia ihmisiä. Ja kun se tehdään porukassa, niin päästäänkin sitten herkästi jo kiusaamiseen.

Jos ihminen ei halua jaaritella turhia, ei ole "sosiaalinen," mutta juttelee ne pakolliset työasiat ja tekee työnsä ihan hyvin, niin mikä oikeus toisilla on sanoa hänet oudoksi ja työpaikan ilmapiirin pilaajaksi?

Onko kaikkien pakko olla niinkuin muut ovat?

Kysyy yksi introvertti

No kuten täälläkin on jo sanottu työ on muutakin kuin se asia. Pitää laittaa oma kahvikuppi koneeseen, siivota jälkensä keittiössä, jutustella työkavereiden kanssa, varmistella että töissä on hyvä olla kaikilla myös introvertillä ujoilla ja muilla. Työilmapiiri kuuluu kaikille. Jos se, että muutaman kerran viikossa kuuntelee jonkun tyhmän vitsin ja osallistuu palaverin jälkeen kahvihetkeen ei tapa ketään. Käytöstavat pitää muistaa ja silloin tällöin mennä sinne epämukavuus alueelle.

Minä ainakin ekstroverttina olen ollut mukana pitämässä huolta, että työpaikaltamme löytyy tarpeeksi hiljaisia työtiloja, kun sisustuksesta vastaava ei tajunnut miksei kaikki halua olla yhdessä tekemässä töitä koko ajan. Muistuttanut pikkujoulujärjestäjiä siitä, että sopivissa kohdissa pitää olla luonnollisia kohtia missä asiaosuus päättyy ja ihmiset voivat lähteä kotiin, jos eivät halua jäädä siihen juhlaan. Muuten olisi suurinpiirtein valokeilassa pitänyt alkaa selittelemään poistumista työajan päättymisen ja pakollisen osuuden jälkeen. Ja hassunhauskoille leikeille ja saunalle+paljulle pitää olla molemmille vaihtoehtoinen ohjelma, ettei kaikkien ole pakko esiintyä lavalla ja sen jälkeen heittää alastiksi työkavereiden nähden. Vaikka itse olenkin se joka haluaa olla kokoajan muiden kanssa ja tehdä hulluja juttuja muistan, että meitä on monenlaisia.

Työpaikalla ja elämässä muutenkin voidaan paremmin, kun molemmat ihmistyypit hieman joustaa ja annetaan tilaa erilaisuudelle.. Myös me sosiaalisemmat voimme tajuta joskus olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen introvertti, mutta ei töissä ole ongelmia olla sosiaalinen. Käyn mielelläni lounaalla työkavereiden kanssa ja menen jopa vapaaehtoisesti pikkujouluihin ja muihin kissanristiäisiin. Tuttujen ihmisten seura on mukavaa vaikka väsyttääkin, sen sijaan työmatkat julkisilla vieraiden ihmisten kanssa ovat epämiellyttäviä. Sosiaalisuuden vastapainona täytyy sitten vapaalla ladata akkuja ja olla itsekseen.

Öö ei sun tarvitse olla sosiaalinen niiden vieraiden kanssa joukkoliikenteessä. Ne muutkaan tuskin toivovat seurustelua.

No periaatteessa ei, mutta jo se vieraiden ihmisten läsnäolo samassa tilassa on väsyttävää. Olisin työpäivän jälkeen mieluummin aivan yksin ja hiljaisessa paikassa, en ruuhkabussissa jossa muut täytyy kuitenkin jollain tavalla huomioida. Ehkä tätä ei tajua kuin toinen samanlainen?

Kauanko sinun työmatkasi kestää?

Ei introventeillä ole, eikä tule ollakaan mitään erikoisoikeuksia työpaikoilla.

Mikäli jotkuta tapahtumat ja asiat ovat työpaikoilla ovat työaikaan ja pakolliseen koulutukseen kuuluvia, niin jokaisen työntekijä on niihin osallistuttava.

Ja vielä noista työpaikkojen hyvinvointai ja virkistyspäivistä se, että kun ne ovat pakollisia ja kun niissä on se vapaa puoli, niin siihen vapaaseen puoleen kuten uimiseen, pelamiseen tai muuhun sellaiseen jokainen osallistuu kykyjensä mukaan, joka työpaikassa näistä voi sopia etukäteen lähimmän esimiehen tai suoraan esimiehen kanssa.

Kun on johonkin työpaikkaan valittu, eikä työsopimuksessa ole sovittu mitään muista käytännöistä poikkevia mennettelyjä, niin mikään introverttiys ei ole koskaan syy, että voisi poiketa yleisistä työpaikan käytännöistä,

Ja toisekseen, kannattaa huomata, että etenkin suurissa yhtiöissä tai myös julkisella puolella on töissä erikois asiantuntijoita, jotka ovat ovat pysyvästi pyörätuolissa olevia työntekijöitä.

Heillä jo fyysiset ominaisuudet estävät sen, etteivät he voi ottaa osaa mihinkään virkistypäiviin, niiden virkityspäivien fyysieltä osalta. 

Samoin suurissa firmoissa ja pienmissäkin voi olla osapäivä tai osa-aikaisia ihmisiä, jotka noissa noissa töissä vain ja ainoistastaan fyysisten sairauksiensa takia, mutta silti he ovat läsnä kaikissa noissa tilaiuuksissa ja koulutuksissa ja esittelevät itsensä joka tilaisuudessa, jos tarve on.

Intorovertiutta ei ole koskaan missään diagnosoitu miksikään sairaudukseksi.

Joten miksi yhdenkäään työnantajan pitäisi antaa yhdelläkään heistä antaa joitakin eri oikeuksia, kun he kuitenkin ovat fyysisesti täysi terveitä ihmisä kaikkin hommiin.

Jokin raja sentäs näille introverteillekin tulee olla.  Eivät he ole niin helvetin erinomaisia työntekijöitä, että työnantajan pitäisi heille jatkuvasti antaa vapautuksia sun muita etuja, toisin kuin niille työntekijöille, joista suoraan näkee, etteivät he todellakaan pysty tiettyhin suorituksiin, jo pelkästään siksi, että he ovat pyörätuoleissa.

Liika on aina liikaa, myös introverttyidessä!

Vierailija kirjoitti:

No työkavereita pääsee sentään pakoon kotiin, mutta mitäs sitten kun introverttivanhemmille syntyy ääriekstrovertti lapsi. Näin meille kävi, ja välillä on vähän raskasta jaksaa jatkuvaa seurankipeyttä, vaikka yli kaiken rakastaakin lasta. Onneksi lapsi on sen ikäinen, että viihtyy jo osan aikaa kavereiden kanssa. Toinen lapsi on introvertti, ja vähän huolestuttaa tunteeko ekstroverttilapsi itsensä jotenkin oudoksi kun on perheen ainoa, joka ei viihdy itsekseen.

Meille kävi samoin. Jatkuva pulina ja iholla olo. Teini-ikäisenä ekstroksi luultu sai nepsydiagnoosin, jolle pitkällinen riippuvaisuus vanhemmista (äidistä) on ihan tyypillistä. Aikuisena on yhtä intro kuin mekin, ja epäsosiaalinen kuten minäkin.

Mitäs sitten jos on epäsosiaalinenkin, aika harvan kanssa tulen kohtuudella juttuun, mutta niiden kanssa on aika vaikeaa, joiden kanssa ei synkkaa sitten yhtään. Ja minua ei edes kiinnosta muuttuakaan "sosiaaliseksi", se on niin jyrkästi vastoin minun perusluonnetta, että se en olisi minä jos olisin sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Introvertteja on niin monenlaisia. Itse olen myöskin introvertti, mutta tykkään kyllä ihmisistä ja töissä harrastan ihan normaalia kanssakäymistä. Kyllä se minusta työpaikalla (jossa on muita ihmisiä) kuuluu vähän tapoihinkin kommunikoida jotenkin.

Vapaalla vaan en jaksa raahautua mihinkään pippaloihin enkä muutenkaan sosialisoida, vaan lataan akkujani jopa päiviä putkeen yksin. 

Kiitos.

Tosi paljon kiitoksia kommentistasi.

Tuo parasta mitä olen pitkiin aikoihin tästä asiasta henkilön itsensä kirjoittaman ja olen totaalisesti samaa mieltä kanssasi.

Olen pitkään toiminut esimiehenä suuressa työyhteisössä, johon kuuluu ihmisiä laidasta laitaan.

Olen myös työskennelyt esimiehenä erilaisissa yhteisöissä.

Työyhteisöön kuuluu aina erilaisia persoonia ja eri-ikäisiä ihmisiä ja erilaisia työkokemuksia omaavia ihmisiä.

Iteselläni on tässä on tässä elämässä ollut suuri onni, että olen saanut työssäni saanut kokea ja elää ja tsempata mitä erilaisempia työyhteistöjä.

Myös niitä suulaita ja innokaita ekstoverttejä, kuin myös kuunnella niitä palavereissa rohkeasti puhuvia intovertteja.  Ja nää työstään kiinnostuneet ja innostuneet ja asoista perillä olevat interovertit, eivät ainakaan meidän firmassa pidä suutaan kiinni, vaan osallistuva aktivisesti oman työyhteisönsä asiohin ja oma tiiminsä asioiden kommentointiin.

Eri asia sitten kokonaan on se, millaisia nää ns. introvertit ovat lounas-ja kahvitunneilla.

Sehän ei kuulu esimiehille eikä työntantalle, heille kuuluu vain se työntekijöiden vain se aika, minkä työntekijät viettävät työnantajan palveluksessa ja mistä työntekijöille palkka maksetaan.

Tuohon aikaan kuuluu myös koulutus-ja virkityspäivät.

Yleisen työilmapiirin ylläpitämiseksi olisi suotavaa olla ainakin näennäisen kohtelias. Olen joskus törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka laukovat suoraan etteivät ole tulleet töihin hankkimaan kavereita vaan tekemään töitä. Sehän on ihan okei, mutta ei ole kovin kohteliasta sanoa sellaisia asioita ääneen. Ystävystymisyritykset voi torjua hienovaraisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että aika monen noin käyttäytyvän taustalla on itsesuojelu. Olet varmaan nuorempana tai lapsena yrittänyt lähestyä ihmisiä, mutta sut on jostain syystä torjuttu? Olet ehkä herkkä ihminen ja loukkaantunut torjunnoista alitajuisesti niin verisesti, että olet kehittänyt itsellesi suojamuurin. Suojelet itseäsi mahdollisilta pettymyksiltä ja loukkaantumisilta tuolla epäsosiaalisuudella.

Valitettavasti menetät myös paljon hyviä mahdollisuuksia ja elämän parhaita puolia.

Suosittelen terapiaa kaikille ap:n lailla käyttäytyville. Ansaitsette olla onnellisia.

Olen aikalailla samanlainen kuin ap, en tiedä mikä vertti olen, puhun joidenkin tutuksi tulleiden ihmisten kanssa mieluusti, joidenkin en paria sanaa enempää.

Suurin osa päivän aikana ekstrojen tuottamasta läpästä on mautonta ja kornia jolla he viihdyttävät toisiaan. Siis ne alapää-vitsit ja kolmannesta ihmisestä puhumiset. Ehkä mulla on moraali parempi en puhu paskaa toisten selkien takana. Suosiostahan tässä on kyse, jos siellä paljussa pitää munasillaan hillua ja lavalla nolata itsensä jotta muut saa nauraa niin jätän väliin. Nämä ekstrojen pikkujoulu elämän parhaat puolet ei anna mulle sitä mitä omat harrastukset, oma rauha.

Vierailija kirjoitti:

Yleisen työilmapiirin ylläpitämiseksi olisi suotavaa olla ainakin näennäisen kohtelias. Olen joskus törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka laukovat suoraan etteivät ole tulleet töihin hankkimaan kavereita vaan tekemään töitä. Sehän on ihan okei, mutta ei ole kovin kohteliasta sanoa sellaisia asioita ääneen. Ystävystymisyritykset voi torjua hienovaraisemminkin.

Teeskentely näkyy ja on minusta rasittavaa pelleilyä, näyttelyä mutta minä en ole näyttelijä ammatiltani.

Tekohymy on pikemminkin kuin irvistys kun sydän ei ole siinä mukana.