Introvertti työpaikalla

Olen introvertti ja on se ehkä parempi joskus työskennellä yksin kuin jos on joku väpelö työkaverina:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin kanssa aina pärjää esimerkiksi töissä, mutta extrovertit ovat todella rasittavia jatkuvasti pyörimässä joka paikassa eivätkä jaksa olla yksin kuin pienen hetken ja sitten täytyy taas olla jauhamassa joitain sekavia fantasioitaan. Extroverttien väärin suuntautuminen työelämässä pitäisi ehdottomasti estää, vaikka mielenterveyden ammattilaisten avulla, kuormittavat tavan ihmisiä pelkällä huomionhakuisella olemassaolollaan varsinkin jos työ on sinällään raskasta

Juuri näin ja extrovertit usein on niitä jotka ihmettelee ääneen " miksi maija ei puhu mitään kun minun tauko nyt " ... " no miksi sinä olet kokoajan äänessä tekee mieli sanoa". Miksi pitää kokoajan valittaa jotain omia asioita ja olla äänessä kun ei kellään kiinnosta se että sulla on pää kipeä tms. Tässä esimerkki yhdestä extrovertti työkaverista joka valittaa joka vaivansa moneen kertaan päivän aikana

Täällä introvertti ja ahdistushäiriöinen ja joudunesittämään ja maskaamaan paljon eri töissä. 

Vinkki numero 1 lähesty inrtoverttia hiljalleen vaikka kahden kesken tai pienessä porukassa kun haluat tutustua. Minä juttelen kahdestaan ja kolmestaan paljon mutta sitten taukotilassa ihmisten keskellä ahdistun enkä halua puhua mitään koska vihaan ison huomion keskipisteenä oloa. Ekstrovertit opetelkaa se että intron kanssa kannattaa aloittaa niin ettei liikaa kerralla. Introt yleensä ymmärtää toisiaan hyvin koska kumpikin haluaa jutella hiljalleen. Jotku introt saattaa olla tosi puheliaita kunhan saavat rauhassa avautua ja lämmetä 

Ekstroverteilla ne vasta alkeelliset käytöstavat ovatkin. Rakastetaan omaa ääntä, kaikki henkilökohtainenkin tieto oksennetaan ulos suusta, pakko olla äänessä ja usein puhua kovaa. Muistakaa, että introvertit ovat monesti sosiaalisesti älykkäämpiä kuin itsekkäät ekstrovertit.

Vierailija kirjoitti:

Introvertin kanssa aina pärjää esimerkiksi töissä, mutta extrovertit ovat todella rasittavia jatkuvasti pyörimässä joka paikassa eivätkä jaksa olla yksin kuin pienen hetken ja sitten täytyy taas olla jauhamassa joitain sekavia fantasioitaan. Extroverttien väärin suuntautuminen työelämässä pitäisi ehdottomasti estää, vaikka mielenterveyden ammattilaisten avulla, kuormittavat tavan ihmisiä pelkällä huomionhakuisella olemassaolollaan varsinkin jos työ on sinällään raskasta

Tästä on traumaattisia kokemuksia. Hirveä työmäärä, ja extrovertti työkaveri seisoo työpöydän vieressä ja juttelee hilpeästi niitä näitä pari tuntia päivässä. Eikä osaa lukea tuskaista ilmettäni, jota en osaa piilottaa. 

Itse olin ujo introvertti, mutta selvisin 40 työvuodesta ihan kunnialla. Kyllä sitä oppii osallistumaan ja juttelemaan. Välillä täytyi käydä kävelemässä talo ympäri yksikseen että sai vähän palauduttua. Ehkä minua pidettiin vähän kummajaisena, mutta ei sitä kukaan suoraan sanonut. Voi olla mukava ja reilu, vaikka onkin introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen introvertti, mutta ei töissä ole ongelmia olla sosiaalinen. Käyn mielelläni lounaalla työkavereiden kanssa ja menen jopa vapaaehtoisesti pikkujouluihin ja muihin kissanristiäisiin. Tuttujen ihmisten seura on mukavaa vaikka väsyttääkin, sen sijaan työmatkat julkisilla vieraiden ihmisten kanssa ovat epämiellyttäviä. Sosiaalisuuden vastapainona täytyy sitten vapaalla ladata akkuja ja olla itsekseen.

Öö ei sun tarvitse olla sosiaalinen niiden vieraiden kanssa joukkoliikenteessä. Ne muutkaan tuskin toivovat seurustelua.

Minäkään en tuota oikein ymmärtänyt. Minä olen yksin julkisessa liikenteessä ja nautin siitä. Lepoa työelämän ja perhe-elämän välissä.

Kauhukohtalo on olla introverttina opettajainhuoneessa, osana opettajayhteisöä. T. kokemusasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Yleisen työilmapiirin ylläpitämiseksi olisi suotavaa olla ainakin näennäisen kohtelias. Olen joskus törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka laukovat suoraan etteivät ole tulleet töihin hankkimaan kavereita vaan tekemään töitä. Sehän on ihan okei, mutta ei ole kovin kohteliasta sanoa sellaisia asioita ääneen. Ystävystymisyritykset voi torjua hienovaraisemminkin.

Toisessa ketjussa (joka poistettiin) ihmiset protestoivat kohteliaisuutta vastaan ja sanoivat että tervehtiminen ja kiittäminen eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Itse olin esimerkiksi työpaikalla jossa suurin osa väestä oli Otaniemen diplomi-insinöörejä, ja heistä harva vastasi tervehdyksiin ja huomeniin. Aika ankea työpaikka. Syynä saattoi tietysti olla että en ollut diplomi-insinööri vaan humanisti, ja siksi en tervehdyksen arvoinen. Eivät ne kyllä toisiaankaan tervehtineet.

Olen introvertti. Olen töissä sosiaalinen, kun se kuuluu minun työhöni. Kotona sen sijaan haluan olla ja olen paljon yksin. Tarvitsen sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverteilla ne vasta alkeelliset käytöstavat ovatkin. Rakastetaan omaa ääntä, kaikki henkilökohtainenkin tieto oksennetaan ulos suusta, pakko olla äänessä ja usein puhua kovaa. Muistakaa, että introvertit ovat monesti sosiaalisesti älykkäämpiä kuin itsekkäät ekstrovertit.

Ekstrovertit monesti vievät kaiken käytettävissä olevan tilan, estävät hiljaisempia puhumasta tai puhuvat surutta heidän päälleen. Hiljainen introvertti odottaa kohteliaasti että edellinen puhuja lopettaa voidakseen sanoa sanottavansa, joka on yleensä sanomisen arvoista eikä pelkkää höttöä. Introvertti ei puhu puhumisen ilosta, vaan siksi että hänellä on jotain sanottavaa. Tätä tilaisuutta ei välttämättä tule, ja muiden päälle puhuminen tuntuu törkeältä. Hyvä esimies tai puheenjohtaja palaverissa varmistaa että kaikki pääsevät ääneen, jopa tukkimalla ekstrovertin turvan. Tämä on esimiestaidoista tärkeimpiä.