Lue keskustelun säännöt.
Etävanhemman tapaamisasiaa
31.01.2022 |
Kolmetoista vuotias haluaisi ehdottomasti kieltäytyä tapaamasta enää etävanhempaansa. Matkat ovat pitkät (4h yhteen suuntaan) ja tapaamisilla saa olla ihan yksin. Aikuiset nukkuvat pitkään, eivät yleensä tee varsinaisesti mitään, käy esim edes ulkona, juovat aina iltapäivästä pitkälle iltaan ja etä itse saa lapsen mukaan raivareita, uhkailee ja on pelottava. Nuori kokee, että tapaamiset vaan rikkoo häntä eikä kielenkäyttö ole mitenkään kaunista kun hänelle yrittää kertoa miten yhteiskunta tämän tilanteen näkee: se on lapsen etu, että on läheinen suhde molempiin vanhempiin. Nuoren mielestä on väärin, ettei ketään kiinnosta,että suhde on kaikkea muuta kuin läheinen.
Etävanhempi on uhannut nuoren yrittäessä jutella tapaamisista että hän saa ilmaisella oikeusavulla jutun heittämällä oikeuteen eli tulet tai äitis kanssa kärsitte ja sinä tulet. Nuori pelkää ja ihan aiheesta.
Perheneuvolasta ja koulupsykologilta nuori ei saanut apua: 'Koita jaksaa isä kyllä rakastaa.' Lastensuojelu ei puutu tilanteisiin, jotka ovat niiden mielestä huoltoriitoja, vaikka toinen vanhemmista aiheuttaa lapselle/nuorelle ahdistusta, painajaisia ja jatkuvaa huolta.
Kommentit (47)
Tapaamisiin ja lapsen asumiseen ei voi enää puuttua, kun lapsi on 12 v. Käytännössä kun asia menee niin, että pakotettuna lapsi vain lähtee pois etävanhemman luota. Hyppää bussiin tai taksiin ja menee takaisin kotiin. Ei kukaan voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muutaman vuoden nuorempi lapsi, mutta kertomaasi perusteella saman tyyppistä käyttäytymistä.
Meillä lapsi pikkuhiljaa on enemmän alkanut puhumaan ja pelkäämään. Tähän asti lapsi ollut enemmänkin huolissaan isästään ja lapsen lojaalilla käytöksellään yrittänyt olla "kunnollinen" siitäkin huolimatta että isälle ei mikään ikinä kelpaa tai ole hyvä. Nyt puheet lapsella kallistuneet enemmän siihen suuntaan ettei enää halua mennä isälleen, isä jättää tulematta, haukkuu meidän perhettä, halveksii, puhuu rumasti, uhkailee, laiminlyö lasta. Lapsi alkaa olemaan sen verran vanha että alkaa myös ymmärtämään paremmin isän tekoja ja puheita.
Moni paikka tilanteesta tehnyt lastensuojelu ilmoituksia. Lastensuojelu aina toteaa ettei voi tehdä mitään. Se perus neuvo aina jos isä käytytyy uhkaavasti yms, voi soittaa poliisit, ylipäätään että minä teen ratkaisun onko lapsen turvallista mennä isälleen. Tottakai, tämä on selvää. Isän käytös ei vain ole siltä kannalta pahaa että sen siinä kolmen sekunnin vaihdossa näkee. Isää ei välillä moniin kuukausiin kiinnosta lapsi ja sitten yht äkkiä onkin pakko nähdä. Lapsi on ihan hämillään.
Oikeudessa olemme nyt. Meitä on pompoteltu neuvoloiden, lastensuojeluiden ties minkä kautta ihmetellen tätä asiaa.
On ollut lähestymiskieltoa, poliisi asiaa.... Mikään taho ei tunnu tekevän yhteistyötä minkään tahon kanssa vaikka samaan asiaan liittyy.
Tuntuu myös ettei oikein lasta ole halunnut kuunnella mikään taho.
Voimia AP sinulle!
Nyt kun lapsi jättää menemättä isälleen, niin ennen kuin asia etenee mihinkään lapsi on jo 14-15v ja kukaan ei sitten enää kävele hänen ylitseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska isää ei kertomasi mukaan saada sovinnolla suostumaan vähäisempiin tapaamisiin eikä lastenvalvojan luokse, asiassa on ainoana vaihtoehtona tuomioistuimen päätös.
Kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä teet kanteen tapaamisista oikeuteen, joissa vaaditaan vähäisempiä tapaamisia tai sitten suositeltavampi vaihtoehto on, että lapsi ei vaan mene tapaamisiin, jolloin pallo jää isälle. Vaihtoehto A) isä ei tee mitään eikä vie asiaa oikeuteen, jolloin asia jää tähän. Lapsi ei vain mene. Vaihtoehto B) isä vie asian oikeuteen ja vaatii mahdollisesti tapaamisten täytäntöönpanoa ja sinä teet vastavaatimuksen vähäisemmistä tapaamisista.
Lapsi on sen ikäinen, että häntä kuullaan asiassa. Kokonaan ei voi välttyä tapaamisista, mutta esim. kerran kuukaudessa on parempi kuin joka toinen vkl, jne.
Näin itse suosittelisin tilanteessa asiakastani toimimaan.
F
Voiko tapaamisten vähentämiseksi ehdottaa päivätapaamista eli ettei olisi koko viikonloppua/yön yli. Siis en tarkoita tätä kys. tapausta vaan yleisesti ottaen.
eri
Voi tietenkin ehdottaa. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että vanhemmat asuvat aika lähellä toisiaan ja etävanhemman työ sellaista, että voi tavata päivisin.
Nämä on kuitenkin harvinaisia, jos ajatellaan oikeuksien päätöksiä. Käytännössä lapsen tulisi olla aika vanha (14 --->) ja lapsen ehdoton mielipide.
Itsellä oli juttu, jossa 12 v, 15v ja 17 v lapsi. Kaikki lapset halusivat tavata vain kerran viikossa päivätapaamisessa etää. 15 v ja 17 v saivat tahtonsa läpi. 12 v kerran kuukaudessa pe-su ja muina viikkoina päivätapaaminen.
Tuo päätös kuvastaa aika hyvin tuota iän merkitystä.
Keskinäisin sopimuksinhan vanhemmat voivat sopia miten haluavat.
F
Tässä tapauksessa isä on työtön, eikä koskaan ole töissä ilmeisesti ollutkaan. Elatukseen ei ole myöskään osallistunut koskaan oma-aloitteisesti. Näistä tosin ei voi puhua vaikuttamatta katkeroituneelta. Ne kertovat kuitenkin isän luonteesta, asenteesta ja arvoista.
Isälle siis sopisi periaatteessa koska tahansa, mutta käytännössä ainoa, joka joutuu joustamaan on nuori.
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutaman vuoden nuorempi lapsi, mutta kertomaasi perusteella saman tyyppistä käyttäytymistä.
Meillä lapsi pikkuhiljaa on enemmän alkanut puhumaan ja pelkäämään. Tähän asti lapsi ollut enemmänkin huolissaan isästään ja lapsen lojaalilla käytöksellään yrittänyt olla "kunnollinen" siitäkin huolimatta että isälle ei mikään ikinä kelpaa tai ole hyvä. Nyt puheet lapsella kallistuneet enemmän siihen suuntaan ettei enää halua mennä isälleen, isä jättää tulematta, haukkuu meidän perhettä, halveksii, puhuu rumasti, uhkailee, laiminlyö lasta. Lapsi alkaa olemaan sen verran vanha että alkaa myös ymmärtämään paremmin isän tekoja ja puheita.
Moni paikka tilanteesta tehnyt lastensuojelu ilmoituksia. Lastensuojelu aina toteaa ettei voi tehdä mitään. Se perus neuvo aina jos isä käytytyy uhkaavasti yms, voi soittaa poliisit, ylipäätään että minä teen ratkaisun onko lapsen turvallista mennä isälleen. Tottakai, tämä on selvää. Isän käytös ei vain ole siltä kannalta pahaa että sen siinä kolmen sekunnin vaihdossa näkee. Isää ei välillä moniin kuukausiin kiinnosta lapsi ja sitten yht äkkiä onkin pakko nähdä. Lapsi on ihan hämillään.
Oikeudessa olemme nyt. Meitä on pompoteltu neuvoloiden, lastensuojeluiden ties minkä kautta ihmetellen tätä asiaa.
On ollut lähestymiskieltoa, poliisi asiaa.... Mikään taho ei tunnu tekevän yhteistyötä minkään tahon kanssa vaikka samaan asiaan liittyy.
Tuntuu myös ettei oikein lasta ole halunnut kuunnella mikään taho.Voimia AP sinulle!
Kiitos samoin. Hyvin kuvasit todellisuutta, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska isää ei kertomasi mukaan saada sovinnolla suostumaan vähäisempiin tapaamisiin eikä lastenvalvojan luokse, asiassa on ainoana vaihtoehtona tuomioistuimen päätös.
Kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä teet kanteen tapaamisista oikeuteen, joissa vaaditaan vähäisempiä tapaamisia tai sitten suositeltavampi vaihtoehto on, että lapsi ei vaan mene tapaamisiin, jolloin pallo jää isälle. Vaihtoehto A) isä ei tee mitään eikä vie asiaa oikeuteen, jolloin asia jää tähän. Lapsi ei vain mene. Vaihtoehto B) isä vie asian oikeuteen ja vaatii mahdollisesti tapaamisten täytäntöönpanoa ja sinä teet vastavaatimuksen vähäisemmistä tapaamisista.
Lapsi on sen ikäinen, että häntä kuullaan asiassa. Kokonaan ei voi välttyä tapaamisista, mutta esim. kerran kuukaudessa on parempi kuin joka toinen vkl, jne.
Näin itse suosittelisin tilanteessa asiakastani toimimaan.
F
Voiko tapaamisten vähentämiseksi ehdottaa päivätapaamista eli ettei olisi koko viikonloppua/yön yli. Siis en tarkoita tätä kys. tapausta vaan yleisesti ottaen.
eri
Voi tietenkin ehdottaa. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että vanhemmat asuvat aika lähellä toisiaan ja etävanhemman työ sellaista, että voi tavata päivisin.
Nämä on kuitenkin harvinaisia, jos ajatellaan oikeuksien päätöksiä. Käytännössä lapsen tulisi olla aika vanha (14 --->) ja lapsen ehdoton mielipide.
Itsellä oli juttu, jossa 12 v, 15v ja 17 v lapsi. Kaikki lapset halusivat tavata vain kerran viikossa päivätapaamisessa etää. 15 v ja 17 v saivat tahtonsa läpi. 12 v kerran kuukaudessa pe-su ja muina viikkoina päivätapaaminen.
Tuo päätös kuvastaa aika hyvin tuota iän merkitystä.
Keskinäisin sopimuksinhan vanhemmat voivat sopia miten haluavat.
F
Tässä tapauksessa isä on työtön, eikä koskaan ole töissä ilmeisesti ollutkaan. Elatukseen ei ole myöskään osallistunut koskaan oma-aloitteisesti. Näistä tosin ei voi puhua vaikuttamatta katkeroituneelta. Ne kertovat kuitenkin isän luonteesta, asenteesta ja arvoista.
Isälle siis sopisi periaatteessa koska tahansa, mutta käytännössä ainoa, joka joutuu joustamaan on nuori.
Ymmärrän hyvin, vaikka olisi(t)kin katkeroitunut. Joskus tuntuu, että moni etä (joskus myös lähi) on ottanut elämäntehtäväkseen hankaloittaa toisen vanhemman elämää...
Elatusasia on kuitenkin pidettävä erillään tapaamisista. Niillä ei ole keskenään juridisesti suurtakaan merkitystä pois lukien luonapitovähennykset.
F
up