AHDH/ADD:n hyvät puolet tähän ketjuun!
Noniin, olen kyllästynyt puhumaan ADD-häiriöstä negatiivisuuden kautta. Puhutaan siis positiivisuuden kautta.
Aloitan:
- Olen ollut aina luova: valokuvaan, kirjoitan, soitan ja sävellän
- Rakastan kauneutta: kauniita vaatteita ja kukkia!
- Pääsen flow-tilaan kirjoittaessa
- Olen idearikas
- Rakastan liikkumista: tanssimista ja hiihtämistä
- Osaan unelmoida!
Tekisi mieli kirjoittaa myös niitä huonoja puolia, mutta sitä en nyt tee.
Lava vapaa!
Kommentit (76)
Hyperkeskittyminen on erinomainen lahja. Voin tehdä ajatustyötä, vaikka seinät kaatuisivat päälle. Pomo tosin ei tykkää, kun en reagoi hänen puheeseensa mitenkään.
Työkaveri on stereotyyppinen ADHD. Suu käy jatkuvasti ja "kiire" on kova. Mutta on sellainen tekijä, että tekee aivan kaiken ja ylikin, ja jos joku ikävämpi asia pitää hoitaa niin ottaa nakit vastaan muidenkin puolesta. Duunarihommissa näin.
Olen spontaani luonnonlapsi: innostun erilaisista ja mielenkiintoisista asioista.
Teen usein hauskoja juttuja - niitä liiemmin suunnittelematta tai punnitsematta asioiden järkevyyttä, hyötyjä jne.
Olen kova höpöttämään, eikä seurassani tule tylsää!
Olen luova: kokkailu, taiteet jne. En ole turhantarkka ja. viihdyn sekaisessakin kodissa.
Rakastun täysillä ja tulisesti.
Vierailija kirjoitti:
AHDH olikin tullut otsikkoon. Heh, nauran itselleni 😀
Ap
En muute ees huomannut😀
Läheisen näkökulmasta - en tiedä, voiko yleistää kaikkiin, mutta ainakin joillakin:
- Riidat ja kiukut unohtuvat nopeasti
- Empaattisuus, ehkä omien kärsimysten seurauksena
- Osaa elää tässä hetkessä, ei aina menneessä tai tulevassa, kuten ihmiset monesti
- Nopeus asioiden yhdistämisessä eli tuo mainitsemasi luovuus, jos yhdistyy huumorintajuun ja älyyn niin on parhaimmillaan huippuhauskaa
- Tunnistaa ja ilmaisee tarpeensa
Vierailija kirjoitti:
AHDH olikin tullut otsikkoon. Heh, nauran itselleni 😀
Ap
Sama 😄 eli aina löytyy naurettavaa!
Vierailija kirjoitti:
Tykkään siitä kun adhd ihmiset mainostaa mitä kaikkea osaa ja haluaa tuoda ilmi sen monissa eri tilanteissa. Ovathan he kuitenkin selkeästi parempia ihmisiä, kun muut ja tärkeä tuoda kaikkien tietoon kuinka spesiaaleista ihmisistä on kyse.
Tykkään myös siitä kun jokaisen hiljaisen hetken adhd ihminen osaa täyttää taidokkaasti, viheltelyä ja lauleskelua voisin kuunnella päivät pitkät!
Tässä mielestäni parhaimmat puolet! 😊
Kyllä! Hieno tiivistys. Pakkohan sitä on pitää itseään hyvänä kun muut vain haukkuvat ja arvostelevat: laiska, tyhmä, saamaton, spessu, lumihiutale, rasittava, ärsyttävä, idiootti, pummi, laiska, tyhmä, rikollinen, valehtelija, laiska, tyhmä, huono, hidas, nopee, tyhmä... muistinhan sanoa laiska?
Vaikka olisin kuinka vakavasti masentunut niin hyperaktiivisuus pitää mut silti käynnissä.
Mulla ei ole ikinä tilannetta, että olisi tylsää, koska mulla ei ole mitään tekemistä. Mulla on aina useampi projekti tehtävänä, kirja luettavana tai peli pelattavana. Joskus en tiedä mitä tekisin, mutta se johtuu siitä, että mulla on niin monta kivaa juttua, joita voisin tehdä.
Innostun helposti ja tykkään kannustaa muitakin innostumaan kivoista jutuista ja tekemään niitä. Mun mielestä ei kannata jäädä murehtimaan, miksi joku ei onnistu, vaan kannataa aina kokeilla. En esimerkiksi ymmärrä, jos joku sanoo, ettei voi mennä sirkuskouluun, koska on liian vanha. Jos siinä sirkuskoulussa ei ole ikärajoja tai sinulla jotain terveydellistä syytä olla menemättä, niin mene sinne sirkuskouluun, jos se kuulostaa kivalta. Mitä väliä sillä on, jos kaikki muut siellä on 20-vuotiaita ja sinä ainoa 50-vuotias?
Ei jää elämä elämättä. Mä olen kokeillut lukemattomia harrastuksia. Ne on ehkä jääneet lyhytaikaisiksi kokeiluiksi, mutta olen halunnut kokeilla niitä ja niin olen tehnyt. Olisi kauheaa kuolinvuoteella ajatella, että olisin halunnut kokeilla sitä ja tätä, mutta en silloin uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on stereotyyppinen ADHD. Suu käy jatkuvasti ja "kiire" on kova. Mutta on sellainen tekijä, että tekee aivan kaiken ja ylikin, ja jos joku ikävämpi asia pitää hoitaa niin ottaa nakit vastaan muidenkin puolesta. Duunarihommissa näin.
Mun äiti on just tällainen. Sai diagnoosin vasta viiskymppisenä ja virtaa kuin pienessä kylässä.
Innostuminen ja paneutuminen mitä erilaisimpiin asioihin ja valtava oppimiskyky (juuri noissa asioissa, ei ympäristön määräämissä). Toisten elämän rikastuttaminen näillä erityisasioilla. Sosiaalinen pelottomuus ja puheliaisuus, jotka auttaa kontaktin ottamisessa, tutustumisessa ja esimerkiksi heikollakin kielitaidolla solkkaamisessa (mikä on paljon ihanampaa kuin tuppisuisuus siksi ettei kielioppi ole hallussa). Asioiden näkeminen usein väärästä mutta samalla myös tuoreesta ja uusia ideoita tuovasta näkövinkkelistä.
Ikääntyneempänä adhd-ihmisenä olen yhä herkästi innostuvaa sorttia ja takanani on useampi tutkinto, monipuolinen työelämän kokemus ja en edelleenkään jaksa istua paikoillani. Kotonani ei ole sohvaa saati löhötuoleja, koska tajusin ajan myötä että ne lisäävät vain levotonta oloa kehossani koettaessani asettua niihin. Levottomuuus purkautuu puuhakkuutena.
Suorasukaisuus ja impulsiivisuus katsotaan jo plussaksi vanhemmiten. Usein minut koetaan hauskaksi tyypiksi,jonka kanssa ei ole tylsää.
Teen omaksi ilokseni töitä lasten ja nuorten parissa, joten kokemuspohjani on hyödyksi erityislasten kanssa. Osaan lasten ja nuorten puolesta pukea sanoiksi sen, mitä adhd aiheuttaa kehoissamme tai mielissämme ja miten sen kanssa kannattaa ottaa hyväksyvä asenne. Ilahdutan huonolla itsetunnolla varustettuja lapsia ja nuoria kertomalla "erityisaikuisuudestani" ja mitä kaikkea hyötyä siitä on elämäni aikana ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään siitä kun adhd ihmiset mainostaa mitä kaikkea osaa ja haluaa tuoda ilmi sen monissa eri tilanteissa. Ovathan he kuitenkin selkeästi parempia ihmisiä, kun muut ja tärkeä tuoda kaikkien tietoon kuinka spesiaaleista ihmisistä on kyse.
Tykkään myös siitä kun jokaisen hiljaisen hetken adhd ihminen osaa täyttää taidokkaasti, viheltelyä ja lauleskelua voisin kuunnella päivät pitkät!
Tässä mielestäni parhaimmat puolet! 😊
Kun on negatiivista palautetta kuunnellut koko ikänsä (tyhmä laiska saamaton) niin onko se kovin väärin jos pyhitämme yhden keskustelun myös niiden positiivisten piirteiden miettimiseen?
Tykkään adhd-ihmisissä varsinkin siitä, etteivät he yleensä harrasta pikkusieluista hymiöaggressiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään adhd-ihmisissä varsinkin siitä, etteivät he yleensä harrasta pikkusieluista hymiöaggressiivisuutta.
No niinpä!
- voi saada opiskellessa erivapauksia esim ylimääräistä aikaa suorittaa tenttejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on stereotyyppinen ADHD. Suu käy jatkuvasti ja "kiire" on kova. Mutta on sellainen tekijä, että tekee aivan kaiken ja ylikin, ja jos joku ikävämpi asia pitää hoitaa niin ottaa nakit vastaan muidenkin puolesta. Duunarihommissa näin.
Mun äiti on just tällainen. Sai diagnoosin vasta viiskymppisenä ja virtaa kuin pienessä kylässä.
Juuri tuo energisyys, jos asia/tekeminen vaan kiinnostaa!
Hyvä aloitus, Ap, vertaistuki ja itsensä & toisten tsemppaus on hyvä idea!
-ruoka maistuu
-venyvyys