Lue keskustelun säännöt.
Äiti pikkulasten etävanhempana. Saan todella paljon paheksuntaa osakseni!
06.06.2015 |
Erosimme, kun kaksi poikaamme olivat neljä- ja kaksivuotiaat. Erosta on nyt kolme vuotta.
Miehemme kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tilanteeseen, jossa hän otti lähivanhemmuuden kontolleen.
En ymmärtänyt näin tasa-arvon aikoina, kuinka paljon se tulisi leimaamaan elämääni. Toiset ovat aivan suoraan sanoneet, että olen huono äiti (ja paljon pahemmillakin sanakäänteillä), toiset tyytyvät vihjailuun ja hienotunteisimmat huokailuun.
Meistä tämä oli paras ratkaisu monestakin syystä. Äitimyytti kuitenkin elää vahvana. Kukaan ei syyllistä isää vastaavassa tilanteessa. Tai enpä ole ainakaan kuullut.
Kommentit (126)
En tajua tätä 50-lukulaista ajatusmaailmaa, jossa isä on vain etäinen rahoittaja ja äiti se Oikea Vanhempi. Minä ainakin valitsin lapsilleni niin hyvän isän, että hän osaa hoitaa lapsiamme aivan yhtä hyvin kuin minäkin. Jos eroaisimme, olisimme edelleen tasavertaisia vanhempia.
En hetkeäkään usko, että lapsille olisi helpompaa menettää isänsä vain siksi, että tämä sattuu olemaan mies. Se on vain itsekkäiden lastenomijoiden puhetta, jolla oikeutetaan lasten vieraannuttaminen isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:02"]
Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti. Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa. Siis kuka normaali äiti voi näin toimia. Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa. Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään.
[/quote] Miten joku normaali isä voi näin toimia? aika tollo oot..
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:54"]
Tässä taasi yksi aivopesty, joka ajattelee, että vain äiti on hyvä lähihuoltaja.
Missään kommentissani en ole sanonut, että työni on tärkeämpää kuin lapset. Ihan itse kehittelit tämän olkiukon.
ap
[/quote]
Sanoit kyllä, että "Miksi työtä pitäisi vaihtaa?" Moni toinen äiti samassa tilanteessa yrittäisi kyllä vaihtaa työn sellaiseksi, että saisi sen paremmin soviteltua uuden elämäntilanteen kanssa. Sinä et halunnut lapsia itsellesi, koska halusit pitää nykyisen työsi matkusteluineen.
Minulle tulee tästä koko kuviosta mieleen, että ap ei ole alun perinkään pystynyt muodostamaan näihin lapsiin terveää ja läheistä kiintymyssuhdetta. Lapset ovat ehkä alun perinkin jääneet hieman etäisiksi ja heidät on viety aikaisin päiväkotiin. Kyllä ketä tahansa äitiä, jolla on lapsiinsa läheinen suhde, kuristaisi kurkusta ja lujaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi lapsistaan eroon kuten ap.
Enkä tahdo yhtään vähätellä sitä ikävää, jota etäisät tuntevat lapsiaan kohtaan. Rankkaa se on heillekin joutua lapsistaan eroon.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:42"]
Ap on tainnut ymmärtää ns. äitimyytin vähän väärin. Asiaa kun tarkemmin miettii, niin itse hän nimenomaan "äitimyytistä" kiinni haluaa pitää; miksi äitiä, joka ei tunne halua olla lastensa kanssa, pitäisi pitää hyvänä äitinä? Eihän sellainen sitä ole. Mutta äitimyytin takia huonoja äitejä ei saisi arvostella, siitähän ap loukkaantui. Olisi siis etä-äidin itsensä aika päästää irti äitimyytistä, ja kohdata totuus: kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa eivätkä edes välitä lapsistaan. Ja sellaisia vanhempia ei ole kenenkään pakko vanhempina arvostaa.
[/quote]
Ja äitimyyttiin ei kuulu mielestäsi se, että etä-äidin oletetaan bailaavan ja olevan huono ihminen?
[/quote]
En ole tuo jonka tekstiä lainasit. Mutta jos äiti näkee lapsiaan 4 päivää kuussa eikä ikävöi heitä, niin joku siinä tunnesiteessä mättää ja pahasti. Suurin osa ihmisistä ei vois olla erossa edes koirastaan 26 päivää kuukaudessa ikävöimättä, saati sitten omista lapsistaan.
Minäkin olen kasvanut 2 siskoni kanssa isämme luona. Äiti halusi eron, kun rakastui uuteen mieheen ja totesi että työttömänä ja ilman omaisuutta ei meidän kannata hänen luonaan asua. Ikinä en olisi toisin valinnut, isän kanssa oli ihana kasvaa, mutta valitettava tosiasia on että pieni katkeruus jää äitiä kohtaan kalvamaan, että miksi uusi mies ja elämä oli meitä tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenu edes ensimmäistä sivua...
Herran jumala mammat! Miten ap on HYLÄNNYT omat lapsensa????
Jos olisi hylännyt, ei olisi missään tekemisissä lasten kanssa
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:34"]
En minäkään voisi elää ilman lapsiani, ellei olisi pakko. Onneksi isä ajatteli kuten sinä eli työ ennen lapsia ja lapset jäi minulle. Nostan hattua siitä,että osasitte tehdä teille sopivan valinnan,mutta ymmärrä nyt niitäkin jotka eivät voi ymmärtää sitä että äiti hylkää lapsensa. Sitähän se suuren osan silmissä on.
[/quote]
Aika paljon ajattelen samoin, vaikka olen lapseton. Minullakin oli äiti, ei aina ihan ajan tasalla, mutta minun ainoa äiti. Sitä ei korvaa mikään silloin tällöin- viikonloppu. Äitisuhde on erityinen, kun äiti jättää (lapsen silmissä tuo on jättämistä), se on hylkäämistä ja se on loppuelämän ajan mielessä ja aiheuttaa jopa fyysisiä oireita jatkuvan stressin takia, puhumattakaan tulevista seurustelusuhteista. Ymmärrän esim. päihdeongelmat, mutta silloinkin äiti on äiti, se ainoa oikea.
[/quote]
Ja isä on joku huonekaluun verrattavissa oleva satunnainen tyyppi, jonka tekemisillä ei ole mitään merkitystä? Freud kuoli aikaa sitten, jopa Ranskassa tämä on huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:42"]
Ap on tainnut ymmärtää ns. äitimyytin vähän väärin. Asiaa kun tarkemmin miettii, niin itse hän nimenomaan "äitimyytistä" kiinni haluaa pitää; miksi äitiä, joka ei tunne halua olla lastensa kanssa, pitäisi pitää hyvänä äitinä? Eihän sellainen sitä ole. Mutta äitimyytin takia huonoja äitejä ei saisi arvostella, siitähän ap loukkaantui. Olisi siis etä-äidin itsensä aika päästää irti äitimyytistä, ja kohdata totuus: kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa eivätkä edes välitä lapsistaan. Ja sellaisia vanhempia ei ole kenenkään pakko vanhempina arvostaa.
[/quote]
Ja äitimyyttiin ei kuulu mielestäsi se, että etä-äidin oletetaan bailaavan ja olevan huono ihminen?
[/quote]
En ole tuo jonka tekstiä lainasit. Mutta jos äiti näkee lapsiaan 4 päivää kuussa eikä ikävöi heitä, niin joku siinä tunnesiteessä mättää ja pahasti. Suurin osa ihmisistä ei vois olla erossa edes koirastaan 26 päivää kuukaudessa ikävöimättä, saati sitten omista lapsistaan.
[/quote]
Entä sitten? Kyllä minunkin äidilläni mätti , ja pahasti, vaikka asui kanssani 24/7 yh:na, toki kävin isälläni 4-6 päivää kuukaudessa. Mistä me tiedämme, haluavatko sinun lapsesi nähdä sinua, kun ovat aikuisia tai päästää sinua mummina heidän elämäänsä? Jos eivät, niin SINÄ olet ollut paska vanhempi. Jopa paskempi, kuin parjaamasi aloittaja. Joten älä siellä inise, vaan pidä se oma tonttisi kunnossa vain.
Aika paljon on meidän sukupolvessamme vanhempia, jotka on hylätty aikuisina aikuisten lasten elämästä pois siksi, että ovat olleet kasvattajina ja vanhempina niin päästään vialla, etteivät aikuiset lapset enää tahdo olla tekemisissä. Minulle ainakin läheisempi ja parempi on oma isäni, joka ei 24/7 tuhonnut minun oikeuttani elää kuin ihmiset, kuten taasen äitini teki. Että pistää vihaksi kaltaisesi tekopyhät tyypit.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:07"]Minusta on upeaa että ap olet osannut asettaa poikien edun etusijalle. Anna oikeasti piutpaut arvostelijoille. Toisesta korvasta vaan pikaisesti sisään ja toisesta ulos. Jos me eroaisimme miehen kanssa, minulle ( ja uskon, että miehellekin) olisi itsestään selvää, että ainakin kuopus jää isälle. Esikko on jo 15. Hänen mielipidettään en tiedä mutta mieheni ja kuopus ovat niin erottamaton kaksikko että tiedän että jos minulle ja miehelle tulisi eto, minusta tulisi etävanhempi. Ensinnäkin en ole tippaakaan perhekeskeinen. Nautin enemmän yksinolosta ja stressaannun lapsista helposti. En ole kodin-tai puutarhan hoitaja missään määrin joten olisi helpotuskin päästä tästä omakotitaloasumisesta eroon. Työleiri tämä on.
[/quote]
Kotiäitinä mietin joskus elämäni tarkoitusta. Kiitos tämän kirjoittajalle. En minäkään ole mikään viherpeukalo,mutta perhe-elämä on arvokkainta mitä tiedän. Tämä ei ole työleiri,vaikka iltaisin olen ihan naatti. Tämä antaa joka päivä jotain ihasteltavaa,jota en usko työelämässä saavuttavani vaikka korkeakoulutettu olenkin. Nuorin on nyt 4, pian syntyy vielä vauva. Kotielämää luvassa ainakin 10 vuotta vielä.
Jos ero tulisi, olisi minun huvin vaikea päästää irti elämäni tärkeimmästä eli lapsista. Siinä olisi niin paljon kestettävää,etten tiedä kestäisinkö.
Minun on vaikea ymmärtää ap:ratkaisua. Mikä voi olla tärkeämpää kuin lapset?
[/quote]
Mitäs sitten jos miehesi ajattelee samalla tavalla?
Lapsella on äiti ja isä. Paska puhetta että äiti olisi jotenkin tärkeämpi kuin isä. Ihan yhtä tärkeitä molemmat. Monet äidit ajattelevat näin koska ovat luopuneet/kadottaneet persoonasta, he ovat vain äitejä! Mutta entäs se isä sitten?
Opettele ajattelemaan muita ja lopeta oman navan ympärillä eläminen. Ja pliis hyppää sieltä 30-luvulta nykypäivään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:42"]
Ap on tainnut ymmärtää ns. äitimyytin vähän väärin. Asiaa kun tarkemmin miettii, niin itse hän nimenomaan "äitimyytistä" kiinni haluaa pitää; miksi äitiä, joka ei tunne halua olla lastensa kanssa, pitäisi pitää hyvänä äitinä? Eihän sellainen sitä ole. Mutta äitimyytin takia huonoja äitejä ei saisi arvostella, siitähän ap loukkaantui. Olisi siis etä-äidin itsensä aika päästää irti äitimyytistä, ja kohdata totuus: kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa eivätkä edes välitä lapsistaan. Ja sellaisia vanhempia ei ole kenenkään pakko vanhempina arvostaa.
[/quote]
Ja äitimyyttiin ei kuulu mielestäsi se, että etä-äidin oletetaan bailaavan ja olevan huono ihminen?
[/quote]
En ole tuo jonka tekstiä lainasit. Mutta jos äiti näkee lapsiaan 4 päivää kuussa eikä ikävöi heitä, niin joku siinä tunnesiteessä mättää ja pahasti. Suurin osa ihmisistä ei vois olla erossa edes koirastaan 26 päivää kuukaudessa ikävöimättä, saati sitten omista lapsistaan.
[/quote]
Niin ja vielä se, että sinä tässä todistelet omaa hyvyyttäsi, koska SINÄ haluat olla lasten kanssa koko ajan, ei se vielä kerro tosiaan mitään sinun kyvyistäsi vanhempana. Olet vain itsekäs, et muuta tuon, mitä kirjoitit, perusteella. Lapsille voi sopia aivan yhtä hyvin asua isänsä kanssa, jos niin on parempi tai päätetään.
125
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:44"]Itse kyllä ihmettelen yhtä paljon isiä, jotka näkevät lapsiaan vain 4 päivää kuukaudessa. Tulee väkisinkin mieleen, eikö rakkautta tai kiintymystä ole? Mikä on vanhemmalla vialla? Itse en pystyisi ikinä tuollaiseen järjestelyyn, vain jos olisin vakavasti mielisairas tai päihdeongelmainen. Silloin sen ymmärtää, muuten vaikeaa käsittää. Miksi on edes lapsia tehty, jos ei kiinnosta olla heidän kanssaan?
[/quote]
Täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kuopus 10v. sanoi että menisi isälle koska isällä on enemmän rahaa. Taas esikoinen on poika ja haluaisi asua minun kanssa koska ei välitä rahasta, haluaa vaan kaiken hoivan. On erityislapsi.
No ei tullut eroa ja selvittiin kriisistä. Kyllä se rahakin vaikuttaa. Kummatkin meistä on hyviä vanhempia.
Silti ap näkee hirveän harvoin lapsia niin on tuossa nyt varmaan muitakin syitä, kun se työ. Kuinka usein työsi sisältää matkustelua?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:16"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:37"] Niin no, eikö ne lapset aina ns. paremmalle, kykenevämmälle vanhemmalle jää. Useammin se äiti taitaa olla. Olet aika poikkeus, joten se luonnollisesti ihmetyttää. Sun tarvitsee kestää "syyllistämistä", mutta isällä on hoitovastuu. Kumpi sitten onkaan rankempaa... Ps. mitään äitimyyttiä ei ole. Suurin osa äideistä vaan sattuu väluttämään lapsistaan hyvin paljon. Niinhän sinäkin, kun ilmeisesti tiesit, että heillä on parempi olla isänsä luona. [/quote] Eikö mielestäsi ole olemassa "äitimyyttiä"? Kyllä tässä tilanteessa olen käsitteeseen tutustunut rankimman kautta. Hyvä isä on se, joka hoitaa etävanhemmuden moitteettomasti. Mutta jos minä sen naisena ja äitinä teen huolella, niin en ole hyvä äiti. Etkö tosiaan tunnista ilmiötä? ap [/quote] Tunnistan ilmiön, mutta kyse ei ole äitimyytistä. Mitään äitimyyttiä ei ole. On hyviä ja huonoja äitejä ja isiä. Normaalisti äiti nyt vaan on kiintynyt lapsiinsa enemmän kuin isä. Johtuu varmaankin siitä, että on kantanut lasta 9 kk, synnyttänyt, hoivannut vauvana enemmän. Sen johdosta muodostuu vahva side äidin ja lapsen välille. Se ei ole myyttiä, vaan biologiaa. Vaikeaa sellaiselle koittaa selittää, jolle ei ilmeisesti ole tälläistä sidettä lapsiin muodostunut... Vain harva äiti haluaa lapsestaan luopua. Rakastava äiti tietää, että lapsille on parasta olla hänen kanssaan. Noin useimmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, siksi ratkaisuasi ihmetellään. [/quote] Rakastava äiti tietää mikä on lapsille parasta ja aina se ei ole äidin kanssa asuminen vaikka äiti olisikin täysjärkinen ilman mitään alkoholiongelmia sun muita. Naisten olisi hyvä tiedostaa se, ettei hyvään äitiyteen riitä vain rakkaus. Se kun ei vaateta tai ruoki lasta. [/quote] Rakastava, täyspäinen äiti tietää, että lasten on hyvä olla hänen kanssaan, miksei olisi? Rakastava, täysjärkinen äiti myös vaatettaa ja ruokkii lapsensa, ei epäilystäkään. Et taida oikein tajuta? Suomessa lapsilla on onneksi ruokaa ja vaatetta, vaikka vanhemmat eivät edes rakastaisi, joten puheesi siitä on aika turhaa.
[/quote]
Köyhän yh-äidin lapsena en voisi enempää olla eri mieltä. Kyllä, äiti rakasti meitä ihan älyttömästi ja se näytettiin. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että äiti painoi kahta huonopalkkaista duunia ja hyvä kun edes näimme häntä. Ruoka oli yksipuolista (kaksi työtä ei kyllä ruokapöydässä näkynyt) ja vaatteet mitä sattuivat. Harrastuksista olisi ollut turha haaveillakaan jos isä ei niitä olisi maksanut. Asuimme yksiössä ja jaoin huoneen kahden siskoni kanssa.
Isäni olisi halunnut meidät asumaan luokseen koska puitteet olisivat olleet täysin erilaiset ja vanhempikin läsnä huomattavasti enemmän. Äitini ei tähän suostunut koska lasten paikka oli kuulemma äidin luona ja vetosikin aina juuri tuohon äidin rakkauteen.
Väittäisin, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut jopa onnellisempi, jos ei olisi tarvinnut kituutella pienessä koirankopissa koska äiti mukamas rakastaa eniten ja isä nyt on vaan mies joka ei moiseen kykene.
[/quote]
Miksi isäsi rahallisen avun ehtona oli muutto hänen luokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on kyse niistä lapsista. Et voi tietää miten lapset tämän kokevat.
Omien kokemuksieni perusteella toivon että pojat eivät ole saaneet 2- ja 4-vuotiaina perustavanlaatuista hylkäämiskokemusta, sillä siinä sitten korjataan karua satoa aikuisten köriläitten kanssa.
Kun katson omia poikiani, tiedän aivan varmasti, että ainakin toinen heistä murtuisi täysin jos me vanhemmat eroaisimme. Lapset eivät ole kypsiä ja ymmärtäviä. He ovat täysin epäkypsiä eivätkä ymmärrä "matkustuspainotteinen työelämäni"- syytä välttämättä lainkaan.
Mutta mistäpä sen tietää, voihan kaikki mennä hyvin. Miehesi löytää kivan puolison joka pitää lapsia sylissään ja paijaa kuin omiaan. Pörröttää kivasti tukkaa iltapalapöydässä ja tomerasti kasvattaa siellä hiekkalaatikon nurkalla. Tai ehkä miehesi osaa hoitaa kaiken itse.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:02"]Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti. Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa. Siis kuka normaali äiti voi näin toimia. Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa. Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään. [/quote] Kuinka ylitsepääsemättömän vaikeaa sinun on käsittää, että kaikki ei ole kaltaisiasi. Kun meillä on lapset olleet poissa kotoa, en ole koskaan tuntenut ikävää. Lähinnä helpotusta kun ei tarvitse korjata kenenkään jälkiä, kuunnella loputonta äitihuutelua tai olla koko ajan käytettävissä. Tiedän että kuulun vähemmistöön ja tiedostan että saatan aiheuttaa lapsilleni traumoja. Mitä tilanteelle kuitenkaan voi tehdä? Ei yhtään mitään. Lapset aistivat teeskentelyn, se ei kanna pitkälle. Miksi tein lapset? Mies oli meistä se enemmän haluavampi osapuoli ja suostuin lopulta tähän vaikka HYVIN monesti olen miettinyt, miksi ihmeesdä en valinnut aikoinani lapsetonta elämää. Nyt on myöhäistä rykiä kun paskat on jo housuissa.
[/quote]
Tuskin kuulut vähemmistöön, on vaan niin hirveä tabu myöntää että tekee hyvää olla erossa lapsista joskus ja saada omaa aikaa.
[/quote]
Monelle teksii hyvää kasvaa aikuiseksia ja katsoa jotain muutakin kuin sitä omaa napaa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:02"]
Ei tässä minusta ole kysymys siitä,onko ap hyvä äiti tai kuka on hyvä äiti. Kyse on siitä,kuka äiti voi hylätä lapsensa eli huoltaa ja pitää lähellään 4 päivää kuukaudessa. Siis kuka normaali äiti voi näin toimia. Eikö tässä ole minusta kyse mistään tienraivauksesta muille naisille vaan syvä ihmetys siitä,miten yksi nainen ja äiti voi elää tuon asian kanssa. Ap ilmeisesti hyvin ja muutama muukin vastaaja. Itse en koskaan. Itse kaipaan lapsiani joka minuutti niistä muutamasta päivästä vuodesta,kun ovat isällään.
[/quote]
Kovin selkokielisesti olen yrittänyt sanoa, että olen poikieni kanssa muutenkin kuin nämä sovitut viikonloput. Esim. lomat on puolitettu ja viikollakin olen jonkin verran lasteni kanssa.
Mutta isällä on päävastuu arjesta. Sitähän lähivanhemmuus tarkoittaa.
Ikävöitkö itku silmässä lapsiasi silloinkin, kun ovat päiväkodissa, leireillä, isovanhemmilla ym.? Kuulostaa ihme hurskastelulta sädekehä pään päällä..
ap.
[/quote]
Onko siis lasten 10 viikon kesäloma koulusta puolitettu niin että olet heidän kanssaan koko oman kesälomasi n.4-5 viikkoa vai oletko puolittanut oman kesälomasi niin että olet siitä puolet lasten kanssa ja puolet omalla lomalla?
Ap on tainnut ymmärtää ns. äitimyytin vähän väärin. Asiaa kun tarkemmin miettii, niin itse hän nimenomaan "äitimyytistä" kiinni haluaa pitää; miksi äitiä, joka ei tunne halua olla lastensa kanssa, pitäisi pitää hyvänä äitinä? Eihän sellainen sitä ole. Mutta äitimyytin takia huonoja äitejä ei saisi arvostella, siitähän ap loukkaantui. Olisi siis etä-äidin itsensä aika päästää irti äitimyytistä, ja kohdata totuus: kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa eivätkä edes välitä lapsistaan. Ja sellaisia vanhempia ei ole kenenkään pakko vanhempina arvostaa.
Ootko kysynyt näiltä syyllistäjiltä, että "sanoisitko etäisällekin noin?"
Voimia, ratkaisut pitää kuitenkin aina tehdä lapsen parasta katsoen. Näin meilläkin tehtiin ja minä jäin isälleni asumaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:42"]
Ap on tainnut ymmärtää ns. äitimyytin vähän väärin. Asiaa kun tarkemmin miettii, niin itse hän nimenomaan "äitimyytistä" kiinni haluaa pitää; miksi äitiä, joka ei tunne halua olla lastensa kanssa, pitäisi pitää hyvänä äitinä? Eihän sellainen sitä ole. Mutta äitimyytin takia huonoja äitejä ei saisi arvostella, siitähän ap loukkaantui. Olisi siis etä-äidin itsensä aika päästää irti äitimyytistä, ja kohdata totuus: kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa eivätkä edes välitä lapsistaan. Ja sellaisia vanhempia ei ole kenenkään pakko vanhempina arvostaa.
[/quote]
Mietipäs sinä sitä äitiyttäsi omassa arjessasi vain, äläkä sotkeudu toisten ratkaisuihin. Kuinka moni täälläkin palstalla äitinsä kanssa kasvanut on aikuiseksi tultuaan katkaissut välit omaan äitiinsä. Aika moni. Niin että pidä sä ihan vain huoli siitä, että niin ei käy itsellesi. Muusta sun ei tartte huolehtia.