Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä eroon anoppivihasta
06.06.2015 |
Anoppini olemuskin ärsyttää ja joudun tekemään tosi paljon työtä pystyäkseni olemaan ystävällinen hänelle. Joudumme olemaan paljon tekemisissä koska suku on tiivis. Asumme samalla paikkakunnalla. Ärsytykseni johtuu vanhoista riidoista jotka silloin aikanaan vain lakaisin maton alle koska en halunnut huonoja välejä uuteen sukulaiseeni. Nyt vuosia myöhemmin katkeruus on nostanut päätään ja muistan kaikki loukkaukset ym enkä sietäisi anoppiani silmissäni ollenkaan. En vain enää jaksa väkisin pitää hänestä ja se taitaa näkyä olemuksestani ja naamastani. Pitääkö tässä vain vähentää tapaamisia vai kuinka tätä voisi itse henkisesti työstää. Katkeruus vie energiaa itseltänikin jo.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"]
Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään)
[/quote]
No jos appivanhemmat eivät tule kutsuttuina esimerkiksi lapsen syntymäpäiville, niin mitäs sitten? Miehen kuulumisia anoppi kyllä vähintään viikottain kyselee, mutta minä tai lapsi ei kiinnosteta häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"]
Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään)
[/quote]
No jos appivanhemmat eivät tule kutsuttuina esimerkiksi lapsen syntymäpäiville, niin mitäs sitten? Miehen kuulumisia anoppi kyllä vähintään viikottain kyselee, mutta minä tai lapsi ei kiinnosteta häntä.
[/quote]
No sitten syy on selvä. Anoppi ei pidä sinusta! Lapsi on sinun, joten anoppi ei pidä sen seurauksena lapsestakaan. Ei epäilystäkään! Hän ei ole hyväksynyt sinua poikansa puolisoksi. Tämä ei toki tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärää. Voi olla, että naama ei vaan miellytä tai mikä tahansa syy maan ja kuun väliltä.
Mua ärsyttää mun anopissa se, että hän ei koskaan kysy mun kuulumisia. Ei edes kun olen raskaana, ei viimeksi kun synnytin ja synnytys oli vaikea ja täynnä komplikaatioita, vauva joutui teholle ja mä olin sairaalassa myös pitkään. Ei koskaan kysynyt miten voin tai jaksan, tosin eipä oman pojankaan kuulumiset häntä paljon hetkauta. Haluaa kyllä usein nähdä, mutta yleensä silloin keskustellaan säästä, naapureista ja kesämökin tulevasta rempasta.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"] Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään) [/quote] No jos appivanhemmat eivät tule kutsuttuina esimerkiksi lapsen syntymäpäiville, niin mitäs sitten? Miehen kuulumisia anoppi kyllä vähintään viikottain kyselee, mutta minä tai lapsi ei kiinnosteta häntä. [/quote] No sitten syy on selvä. Anoppi ei pidä sinusta! Lapsi on sinun, joten anoppi ei pidä sen seurauksena lapsestakaan. Ei epäilystäkään! Hän ei ole hyväksynyt sinua poikansa puolisoksi. Tämä ei toki tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärää. Voi olla, että naama ei vaan miellytä tai mikä tahansa syy maan ja kuun väliltä.
[/quote]
Ennen raskautta oltiin kuitenkin ihan normaaleissa ok-väleissä. Alkuraskaudesta oli vielä jokseenkin kiinnostunut (tosin mieluiten touhotti omista asioistaan), mutta vauvan synnyttyä into ja kiinnostus viimeistään lopahti. Ei yhtään kysymystä minun tai vauvan voinnista, ei tullut sairaalaan katsomaan vauvaa, ei halunnut vauvaa kertaakaan syliin. Käyttäytyy kuin koko lasta ei olisi olemassakaan. Luonteeltaan anoppi on tosi kova hössöttämään, ja todellakin oletin hänen olevan innoissaan vauvasta, vaikka minusta ei välittäisikään.
Mieskin on yllättynyt ja surullinen vanhempiensa käytöksestä.
Sanopas se. Ikinä ei kysy minun vointia mutta itse joudun tuntikaupalla kuuntelemaan hänen vointia ja olemaan tukena.vauvan synnyttyä muuttui tylyksi ja käskyttää ja komentelee. Lisäksi se jatkuva ulina siitä ettei mies käy kylässä. Siksi ei käy koska minä en lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää tavata, jos siitä seuraa vain huonoa mieltä? Älä tapaa.
Valitettavasti tiedän tunteen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"]Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään)
[/quote]
Kummatkin ovat olleet huonoja nukkumaan ja nyt olen vuoden heräillyt 7-lukemattomia kertoja yössä. Ainoa kommmentti anopilta on että nukkuvat sitten teini-iässä tai voi voi. Kuopukselka todettiin refluksi ja oli kipuinen yms. Anoppi kauhisteli ensin että voi että. Soitti parin tunnin päästä ja sanoi että "eihän toi ookkaan mitään vakavaa. Kyllä se menee ohi muutamassa vuodessa. Mä ihan säikähdin ensin että jotain pahempaa. " Noi on ollut esim sellaisia kommentteja että olis voinut ottaa huomioon/tarjota apua. On musta vähän vähättelevä asenne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"]Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään) [/quote] Kummatkin ovat olleet huonoja nukkumaan ja nyt olen vuoden heräillyt 7-lukemattomia kertoja yössä. Ainoa kommmentti anopilta on että nukkuvat sitten teini-iässä tai voi voi. Kuopukselka todettiin refluksi ja oli kipuinen yms. Anoppi kauhisteli ensin että voi että. Soitti parin tunnin päästä ja sanoi että "eihän toi ookkaan mitään vakavaa. Kyllä se menee ohi muutamassa vuodessa. Mä ihan säikähdin ensin että jotain pahempaa. " Noi on ollut esim sellaisia kommentteja että olis voinut ottaa huomioon/tarjota apua. On musta vähän vähättelevä asenne...
[/quote]
Anopin asenne kuulostaa vähän katkeralta. Mistä se johtuu, voiko johtua siitä että anoppikin muistaa kuin eilisen päivän menneet riitanne. Jotain on takapajulassa. Teidän pitäisi puhua. Olisitko niin rohkea, että tekisit aloitteen? Tiedätkö, tuossa tilanteessa voi olla vielä toivoa. On sellaisiakin anoppeja, jotka höpöttävät vain omia asioitaan kun toinen on viety piipaalla henkitoreissa sairaalaan.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:42"]
Entä kun tilanne on toisin päin, kun miniältä kysyy kuulumisia saa yhden sanan vastauksia. Yleensä näprää kännykkää tai on muuten hiljaa. Nykyään annan tilanteen olla, vaihdetaan muutama sana kahvipöydässä.
[/quote]
Ja mikäs tässä on ongelmana? Kai ihminen saa olla hiljainen, ei kaikkien tarvitse kaakattaa taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:42"]
Entä kun tilanne on toisin päin, kun miniältä kysyy kuulumisia saa yhden sanan vastauksia. Yleensä näprää kännykkää tai on muuten hiljaa. Nykyään annan tilanteen olla, vaihdetaan muutama sana kahvipöydässä.
[/quote]
Oletko loukannut miniääsi jotenkin? Oma anoppini on niin kamalan kova juoruilemaan, etten halua kertoa hänelle enää mitään.
Minäkin vihaan anoppiani. Miniä-syndrooma; vaikka istuisin seipään nokassa, en tule koskaan olemaan riittävän hyvä hänelle. Aina vähätellään ja kaikesta. Kälyn lapsikin on ihananpi ja viisaampi kuin meidän. Tekisi mieli saada kohtaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se tavallaan kuuluu asiaan, että anopin on hyvä vähän kovistella miniää, ja sellainen voi olla kasvattavaakin. Mutta kun lapsi tulee kuvioon, nokkimisjärjestys sekoaa ja tulee nokkapokkaa. Sitä enemmän, mitä enemmän miniä on alussa antanut periksi, koska anopilla on silloin paljon korkeampi pudotus arvojärjestyksessä kestettävänään.
Jos minun lapsestani olisi kysymys, haukkuisin anopin pystyyn ja käskisin hoitamaan päänsä kuntoon ja hyväksymään vanhenemisensa. Olisin valmis riskeeraamaan välit pidemmäksikin aikaa ja ehkä pysyvästi, koska jos lapsella on kalsea isoäiti, sen pahemmaksi ei voi enää tilanne hänen kannaltaan paljon mennä. Tosin olisin huolissani anopin pojan osuudesta sopassa. Jos talloisin hänen varpaansa pahasti puolustaessani lasta, saattaisin aiheuttaa lapselle paljon suuremman vahingon kuin mitä yritin estää. Kylmä isoäiti on lopulta kuitenkin vain isoäiti. Kylmä isä eri kaupungissa on paljon akuutimpi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:38"]
Miksi pitää tavata, jos siitä seuraa vain huonoa mieltä? Älä tapaa. Valitettavasti tiedän tunteen.
[/quote]
Jos olisi toivonut hänen kuitenkin olevan mukana lapsen elämässä? Luulin ihan oikeasti hänestä tulevan hyvä isoäiti. Mutta niin, nyt ei ollakaan tavattu, eikä tulla tapaamaankaan.
12&15
Entä kun tilanne on toisin päin, kun miniältä kysyy kuulumisia saa yhden sanan vastauksia. Yleensä näprää kännykkää tai on muuten hiljaa.
Nykyään annan tilanteen olla, vaihdetaan muutama sana kahvipöydässä.
Madalla odotuksiasi. Älä kieriskele tunteissa, riittää. kun olet asiallisen ystävällinen, silloin kun jostakin syystä pitää tavata.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 16:17"]
Mulla vähän sama. Oltiin ennen lapsia hyvää pataa. Kun esikoinen syntyi, en saanut häneltä mitään tukea henkistä eikä hoitoapua. Minulle riitti. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen hyväksynyt että he ovat vain tuttuja mutta ei mitään negatiivista heidän kanssa ei voi käsitellä.
[/quote]
Miten pystyit hyväksymään tuon? Mun on tosi vaikea niellä sitä, ettei anoppi ole tippaakaan kiinnostunut meidän lapsesta eli ensimmäisestä lapsenlapsestaan, vaikka ensin vuosia esitti niitä kovasti odottavansa.
Minulle ja miehelle isovanhemmat ovat olleet todella tärkeitä ja läheisiä, siksi surettaa ettei meidän lapsi saa kokea samaa miehen vanhempien kanssa.
[/quote]
Lapsilla on yksi supermummo. Se riittää. Lapset vierastavat näitä toisia isovanhempia kovasti. Näen heidän ilmeistään että heitä se harmittaa mutta niin makaa kuin petaa. Siinä on varmasti tarpeeksi rangaistusta. Ymmärrän nyt myös miestäni paremmin kuin olen tajunnut että hän on elänyt lapsuutensa täydessä empatianpuutteessa. Voivat käydä meillä mutta lapsia ei ikinä saa hoitoon. Se mikä tässä on surullista myös:hyysäävät ja hoitavat toisen pojan lapsia, vievät mökille yms...
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:29"]
Kai se tavallaan kuuluu asiaan, että anopin on hyvä vähän kovistella miniää, ja sellainen voi olla kasvattavaakin. Mutta kun lapsi tulee kuvioon, nokkimisjärjestys sekoaa ja tulee nokkapokkaa. Sitä enemmän, mitä enemmän miniä on alussa antanut periksi, koska anopilla on silloin paljon korkeampi pudotus arvojärjestyksessä kestettävänään.
Jos minun lapsestani olisi kysymys, haukkuisin anopin pystyyn ja käskisin hoitamaan päänsä kuntoon ja hyväksymään vanhenemisensa. Olisin valmis riskeeraamaan välit pidemmäksikin aikaa ja ehkä pysyvästi, koska jos lapsella on kalsea isoäiti, sen pahemmaksi ei voi enää tilanne hänen kannaltaan paljon mennä. Tosin olisin huolissani anopin pojan osuudesta sopassa. Jos talloisin hänen varpaansa pahasti puolustaessani lasta, saattaisin aiheuttaa lapselle paljon suuremman vahingon kuin mitä yritin estää. Kylmä isoäiti on lopulta kuitenkin vain isoäiti. Kylmä isä eri kaupungissa on paljon akuutimpi ongelma.
[/quote]
Haukkua anoppi pystyyn? 'haista p*ska, kun et rakasta meidän lasta?' 'S**tanan h**ra, kysy jatkossa myös lapsen kuulumiset kun soitat pojallesi!' Kun eihän se anoppi sinänsä ole tehnyt mitään väärää, jos ei vaan oikeasti ole kiinnostunut kuin itsestään ja pojastaan. Päässä varmaan viiraa kyllä...
Anopin ei kuulu kovistella miniää. Kovistelu ei ole kasvattavaa, vaan vahingoittavaa. Se on toisen alistamista, oman arvon korostamista.
Keskustele asiasta miehesi kanssa. Miehesi kuuluisi puolustaa sinua. Sen jälkeen kissa pöydälle anopin kanssa ja ystävällisessä hengessä alatte käsitellä menneitä. Ei ne muuten muutu. Ja jos anoppi ei suostu käsittelemään asioita, se on hänen ongelmansa. Ei teidän. Anoppi voi valita, kuuluuko hän teidän perheeseen/käsitteleekö asiota ja ottaa aikuisen vastuuta vai ei/torjuu ja sivuuttaa.
Se käy ihan itsestään sitten kun on sen aika. Lopuksi rakastat häntä ja muistelet vain ne parhaimmat puolet (riippuen tietenkin paljonko saatte sitä rahaa)