Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä eroon anoppivihasta
06.06.2015 |
Anoppini olemuskin ärsyttää ja joudun tekemään tosi paljon työtä pystyäkseni olemaan ystävällinen hänelle. Joudumme olemaan paljon tekemisissä koska suku on tiivis. Asumme samalla paikkakunnalla. Ärsytykseni johtuu vanhoista riidoista jotka silloin aikanaan vain lakaisin maton alle koska en halunnut huonoja välejä uuteen sukulaiseeni. Nyt vuosia myöhemmin katkeruus on nostanut päätään ja muistan kaikki loukkaukset ym enkä sietäisi anoppiani silmissäni ollenkaan. En vain enää jaksa väkisin pitää hänestä ja se taitaa näkyä olemuksestani ja naamastani. Pitääkö tässä vain vähentää tapaamisia vai kuinka tätä voisi itse henkisesti työstää. Katkeruus vie energiaa itseltänikin jo.
Kommentit (45)
Kunpa alapeukuttajat olisivat mieluummin vastanneet jotain, sillä en ymmärrä mitä alapeukullaan tarkoittavat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos anoppisikaan ei ole katkera enää? Olen niin monia anoppivihaisia nähnyt, että olen alkanut epäillä, että miniöissä on vikaa enimmäkseen. Usein aika tasaa ja se, että miniä saa itsetuntonsa kuntoon esim. lasten kautta. Isäni joskus kertoi, että äitini oli alkuaikoina mullitellut hänen äidilleen ja kahdelle siskolleen niin paljon, että isääni hävetti. Syytä ei ollut. Mummu oli ihan tavis ja siskot on sellaisia hymytyttö-nyhväkkeitä, joita vastaan kenelläkään ei voi olla mitään. Isäni mukaan äiti oli jotenkin niin karvat pystyssä heti alusta asti. Vuodet tasoitti, avioliitto, lapset jne. 15 vuoden jälkeen äitini hyväksyi jo isäni suvun ja nykyään muistelee mummua lämmöllä ja mummun taitoja monissa asioissa.
On mussakin vikaa. Riitoihin tarvitaan aina kaksi. Mutta ikävä kyllä ne loukkaukset ja uhkailut olivat kyllä sellaisia mitä en itse voisi hänelle edes sanoa. Joten tässä tapauksessa hän on kyllä ollut pahempi. Tämä tapaus tarvitsisi vähän suurempaa avautumista , mitä en viitsi julkisesti tehdä. Mutta kyse on siis että itse en pääse yli niistä vanhoista loukkauksista vaikka anoppi on enimmäkseen parantanut tapansa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:30"]
Oleellista on varmaan se pystyykö niitä menneitä unohtamaan ja kohteleeko anoppi nyt asiallisesti vai kyteekö pinnan alla halveksunta. Mä olen huomannut, että pystyn jättämään vanhat asiat menneisyyteen, silloin jos toinen on aidosti muuttanut käytöstään. Usein se sotakirves vaan näennäisesti haudataan, mutta ei selvitetä asioita ja oteta vastuuta virheistä. Kannattaa kuunnella omia tuntemuksia, jos anoppi saa sinut edelleen vihaiseksi oltuanne tekemisissä, ehkä siihen on hyvä syy. Valitettavan usein ns "hankalat ihmiset" eivät muutu, anoppisi saattaa hammasta purren yrittää tulla toimeen ja käyttäytyä, ettei mene välit kokonaan. Varmaan aistit, ettei aidosti pidä ja ole kiinnostunut sinusta.
[/quote]
Samaa mieltä. Ja jos anoppi ei pysty oikeasti muuttamaan käytöstään ja menneet vain lakaistaan maton alle, on parempi pistää peli poikki.