Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä eroon anoppivihasta
06.06.2015 |
Anoppini olemuskin ärsyttää ja joudun tekemään tosi paljon työtä pystyäkseni olemaan ystävällinen hänelle. Joudumme olemaan paljon tekemisissä koska suku on tiivis. Asumme samalla paikkakunnalla. Ärsytykseni johtuu vanhoista riidoista jotka silloin aikanaan vain lakaisin maton alle koska en halunnut huonoja välejä uuteen sukulaiseeni. Nyt vuosia myöhemmin katkeruus on nostanut päätään ja muistan kaikki loukkaukset ym enkä sietäisi anoppiani silmissäni ollenkaan. En vain enää jaksa väkisin pitää hänestä ja se taitaa näkyä olemuksestani ja naamastani. Pitääkö tässä vain vähentää tapaamisia vai kuinka tätä voisi itse henkisesti työstää. Katkeruus vie energiaa itseltänikin jo.
Kommentit (45)
Minä sanoin anopille suorat sanat kun minua aina vähätteli ym. Nyt meidät on ulkoistettu, ei olla tekemisissä enää. Surkeaa ettei lapsetkaan kiinnosta kun on minulle vihainen. Kaikkea ei tarvitse kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:12"]Mua ärsyttää mun anopissa se, että hän ei koskaan kysy mun kuulumisia. Ei edes kun olen raskaana, ei viimeksi kun synnytin ja synnytys oli vaikea ja täynnä komplikaatioita, vauva joutui teholle ja mä olin sairaalassa myös pitkään. Ei koskaan kysynyt miten voin tai jaksan, tosin eipä oman pojankaan kuulumiset häntä paljon hetkauta. Haluaa kyllä usein nähdä, mutta yleensä silloin keskustellaan säästä, naapureista ja kesämökin tulevasta rempasta.
[/quote]
Meillä sama tilanne. Tosin mun anoppi kysyy, muttei kuuntele. Löisin heti tonnin vetoa, että hän ei tiedä mitä teen työkseni (olen ollut 8v samassa työssä). Mutta olen ajatellut että hyvä näin. Minulla on oma äiti ja ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita minusta. Pääasia, että on vuosien varrella edes vähän keskittynyt lapsiin omalla tavallaan.
Olen tajunnut, että anoppi ei oikeasti kuuntele ketään ja se on todella surullistä hänelle. Siinä menettää monta ihanaa asiaa. Olen tajunnut, että hänen tapansa auttaa on erilainen ja iloinnut siitä.
Helskutti kun olisi joku miniäyhdistys, joka olisi tukena livetilanteissa kun anoppi vähättelee ja syrjii.
Minun täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä tuota samalla paikkakunnalla samoissa taskuissa nyhjäämistä ("suku on tiivis"). Ei ole pakko olla tekemisissä joka hetki, joka ei halua ja seurakin ärsyttää. Siis todella, ei ole pakko, vaan tekemisissä olo on sinun valintasi.
Huokaus. Ap on ihan presiis esimerkki siitä, miksi aina kehotan olemaan suora ja sanomaan heti, jos toisen kommentit loukkavat. Jos joku on tökerö, hänelle voi sanoa suoraan, että nyt sanoit jotain,josta loukkaannuin. Juu, ei se ole helppoa heti reagoida, koska sen hokaa usein vasta ajan kanssa, että toisen kommentit jäivät kaivelemaan. Mutta kohdelkaa anoppia kuten ketä tahansa muutakin lähipiirinne ihmistä: väittäkää vastaan, olkaa eri mieltä, suuttukaa, leppykää ja olkaa inhimillisiä!!!
Ap:n kohdalla mennyn mokan korjaaminen on tietysti vähän vaikeaa. Pitää vaan nyt miettiä, onko se mennyt loukkaus jotain, jota ei voi lukea ennakkoluulojen ja vastatutustumisen mokien piikkiin, vaan kannattaa ottaa asia esille anopin kanssa. Sanoa, että "mua on jäänyt rassaamaan se, kun olet kommentoinut näin-ja-näin...."
Anopin peruspiirteitä et voi muuttaa, mutta iäkkäätkin ihmiset ovat oppivia: jos osaat rauhallisesti vääntää rautalangasta, miten hän on sinua loukannut, suhteenne VOI kohentuakin. Muista, että anopillakin voi olla kritiikkiä sisuksissaan, jota ei ole kyennyt sinulle sanomaan... On vain reilua, jos osaatte puhdistaa ilmaa.
Tietysti siinä on riskinsä. Että anoppi suuttuu. Mutta välirikkohan teillä on jo nyt käsissä, joten ehkä kannattaisi yrittää silti.
Ja muut - ÄLKÄÄ PERHANA VIE OLKO LIIAN KOHTELIAITA JA HILLOTKO MIELIPAHAA KUTEN AP TEKI! Kyllä se sieltä pullahtaa jossain vaiheessa, ja sitten on homma vielä vaikeampaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:12"]
Mua ärsyttää mun anopissa se, että hän ei koskaan kysy mun kuulumisia. Ei edes kun olen raskaana, ei viimeksi kun synnytin ja synnytys oli vaikea ja täynnä komplikaatioita, vauva joutui teholle ja mä olin sairaalassa myös pitkään. Ei koskaan kysynyt miten voin tai jaksan, tosin eipä oman pojankaan kuulumiset häntä paljon hetkauta. Haluaa kyllä usein nähdä, mutta yleensä silloin keskustellaan säästä, naapureista ja kesämökin tulevasta rempasta.
[/quote]
Ööö.. Miksi kuulumisia ei voi vain kertoa kysymättä??
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:28"] Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään) [/quote] No jos appivanhemmat eivät tule kutsuttuina esimerkiksi lapsen syntymäpäiville, niin mitäs sitten? Miehen kuulumisia anoppi kyllä vähintään viikottain kyselee, mutta minä tai lapsi ei kiinnosteta häntä. [/quote] No sitten syy on selvä. Anoppi ei pidä sinusta! Lapsi on sinun, joten anoppi ei pidä sen seurauksena lapsestakaan. Ei epäilystäkään! Hän ei ole hyväksynyt sinua poikansa puolisoksi. Tämä ei toki tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärää. Voi olla, että naama ei vaan miellytä tai mikä tahansa syy maan ja kuun väliltä.
[/quote]
Ennen raskautta oltiin kuitenkin ihan normaaleissa ok-väleissä. Alkuraskaudesta oli vielä jokseenkin kiinnostunut (tosin mieluiten touhotti omista asioistaan), mutta vauvan synnyttyä into ja kiinnostus viimeistään lopahti. Ei yhtään kysymystä minun tai vauvan voinnista, ei tullut sairaalaan katsomaan vauvaa, ei halunnut vauvaa kertaakaan syliin. Käyttäytyy kuin koko lasta ei olisi olemassakaan. Luonteeltaan anoppi on tosi kova hössöttämään, ja todellakin oletin hänen olevan innoissaan vauvasta, vaikka minusta ei välittäisikään.
Mieskin on yllättynyt ja surullinen vanhempiensa käytöksestä.
[/quote]Olet siis katkera vain anopille, vaikka näköjään appikaan ei käyttäydy haluamallsi tavalla jos miehesi on surullinen VANHEMPIENSA käytöksestä. Ehkä he eivät vain halua tuppautua ja yrittävät olla aiheuttamatta sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:12"]
Mua ärsyttää mun anopissa se, että hän ei koskaan kysy mun kuulumisia. Ei edes kun olen raskaana, ei viimeksi kun synnytin ja synnytys oli vaikea ja täynnä komplikaatioita, vauva joutui teholle ja mä olin sairaalassa myös pitkään. Ei koskaan kysynyt miten voin tai jaksan, tosin eipä oman pojankaan kuulumiset häntä paljon hetkauta. Haluaa kyllä usein nähdä, mutta yleensä silloin keskustellaan säästä, naapureista ja kesämökin tulevasta rempasta.
[/quote]
Ööö.. Miksi kuulumisia ei voi vain kertoa kysymättä??
[/quote]
En kirjoittanut tuota, mutta oma anoppi alkaa vain puuhailemaan jotain muita juttuja tai selittämään montako kirvaa näki marjapuskassa.
Olen samaa mieltä, että loukkauksistakin tulisi sanoa heti, se olisi ideaalitilanne. Se voi olla uusi tilanne miniälle, kuulla anopilta vähättelyä ja loukkauksia, koska ei ole ennen sellaiseen ihmissuhteissaan törmännyt. Kadulla on voinut joku känninen haistatella ohikulkijoille, siinä ei sitten ole tullut takaisin vedeltyä vaan on jättänyt omaan arvoonsa. Aikansa menee siihen, ettei voi uskoa anopin käytöstä. Ja kun todellisuuden lopulta uskoo, on perheessä tavat vakiintuneet niin, että miniän pimahdusta siinä vaiheessa katsottaisiin karsaasti. Vaatii hieman organisointia, että menneet otetaan esiin. Sitten voi pimahtaa, jos anoppi ei millään halua ymmärtää, tahallaan jatkaa vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään narsistista anoppia? Tarkoitan todellista narsistia. Miniänä minusta tuli vain jatke anopin listaan, siellä oli jo hänen aikuiset lapsensa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:15"]
Olen samaa mieltä, että loukkauksistakin tulisi sanoa heti, se olisi ideaalitilanne. Se voi olla uusi tilanne miniälle, kuulla anopilta vähättelyä ja loukkauksia, koska ei ole ennen sellaiseen ihmissuhteissaan törmännyt. Kadulla on voinut joku känninen haistatella ohikulkijoille, siinä ei sitten ole tullut takaisin vedeltyä vaan on jättänyt omaan arvoonsa. Aikansa menee siihen, ettei voi uskoa anopin käytöstä. Ja kun todellisuuden lopulta uskoo, on perheessä tavat vakiintuneet niin, että miniän pimahdusta siinä vaiheessa katsottaisiin karsaasti. Vaatii hieman organisointia, että menneet otetaan esiin. Sitten voi pimahtaa, jos anoppi ei millään halua ymmärtää, tahallaan jatkaa vähättelyä.
[/quote]
Meillä ainakin anoppi harrastaa paskan puhumista vain selän takana. Vaikea puuttua heti, kun kuulee näistä vasta jälkikäteen. Tavatessa anoppi esittää aina mukavaa ja on jopa lipevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:15"]
Olen samaa mieltä, että loukkauksistakin tulisi sanoa heti, se olisi ideaalitilanne. Se voi olla uusi tilanne miniälle, kuulla anopilta vähättelyä ja loukkauksia, koska ei ole ennen sellaiseen ihmissuhteissaan törmännyt. Kadulla on voinut joku känninen haistatella ohikulkijoille, siinä ei sitten ole tullut takaisin vedeltyä vaan on jättänyt omaan arvoonsa. Aikansa menee siihen, ettei voi uskoa anopin käytöstä. Ja kun todellisuuden lopulta uskoo, on perheessä tavat vakiintuneet niin, että miniän pimahdusta siinä vaiheessa katsottaisiin karsaasti. Vaatii hieman organisointia, että menneet otetaan esiin. Sitten voi pimahtaa, jos anoppi ei millään halua ymmärtää, tahallaan jatkaa vähättelyä.
[/quote]
Meillä ainakin anoppi harrastaa paskan puhumista vain selän takana. Vaikea puuttua heti, kun kuulee näistä vasta jälkikäteen. Tavatessa anoppi esittää aina mukavaa ja on jopa lipevä.
[/quote]
Selän takana puhuminen on raivostuttavaa. Selkään puukottaminen sikamaista. Eiks tuostakin voi sanoa anopille. Kun anoppi huomaa jäävänsä kiinni, alkanee selityksien maraton ja ettei tarkoittanut pahalla, mut se on ok jos puukkonsa laittaa tuppeen ja pitää sen siellä.
Oleellista on varmaan se pystyykö niitä menneitä unohtamaan ja kohteleeko anoppi nyt asiallisesti vai kyteekö pinnan alla halveksunta. Mä olen huomannut, että pystyn jättämään vanhat asiat menneisyyteen, silloin jos toinen on aidosti muuttanut käytöstään. Usein se sotakirves vaan näennäisesti haudataan, mutta ei selvitetä asioita ja oteta vastuuta virheistä. Kannattaa kuunnella omia tuntemuksia, jos anoppi saa sinut edelleen vihaiseksi oltuanne tekemisissä, ehkä siihen on hyvä syy. Valitettavan usein ns "hankalat ihmiset" eivät muutu, anoppisi saattaa hammasta purren yrittää tulla toimeen ja käyttäytyä, ettei mene välit kokonaan. Varmaan aistit, ettei aidosti pidä ja ole kiinnostunut sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:15"]
Olen samaa mieltä, että loukkauksistakin tulisi sanoa heti, se olisi ideaalitilanne. Se voi olla uusi tilanne miniälle, kuulla anopilta vähättelyä ja loukkauksia, koska ei ole ennen sellaiseen ihmissuhteissaan törmännyt. Kadulla on voinut joku känninen haistatella ohikulkijoille, siinä ei sitten ole tullut takaisin vedeltyä vaan on jättänyt omaan arvoonsa. Aikansa menee siihen, ettei voi uskoa anopin käytöstä. Ja kun todellisuuden lopulta uskoo, on perheessä tavat vakiintuneet niin, että miniän pimahdusta siinä vaiheessa katsottaisiin karsaasti. Vaatii hieman organisointia, että menneet otetaan esiin. Sitten voi pimahtaa, jos anoppi ei millään halua ymmärtää, tahallaan jatkaa vähättelyä.
[/quote]
Meillä ainakin anoppi harrastaa paskan puhumista vain selän takana. Vaikea puuttua heti, kun kuulee näistä vasta jälkikäteen. Tavatessa anoppi esittää aina mukavaa ja on jopa lipevä.
[/quote]
Selän takana puhuminen on raivostuttavaa. Selkään puukottaminen sikamaista. Eiks tuostakin voi sanoa anopille. Kun anoppi huomaa jäävänsä kiinni, alkanee selityksien maraton ja ettei tarkoittanut pahalla, mut se on ok jos puukkonsa laittaa tuppeen ja pitää sen siellä.
[/quote]
Anoppi kieltää kaiken, väittää muiden vääristelevän 'ei hän sillä mitään pahaa tarkoittanut' tai sitten ei vaan huomioi jos hänelle siitä sanoo ja vaihtaa aihetta tai pitää mykkäkoulua. Sen sijaan, että hän oppisi olemaan hiljaa, hän vetää marttyyriherneet nenään ja tekeytyy itse uhriksi.
Mulla vähän sama. Oltiin ennen lapsia hyvää pataa. Kun esikoinen syntyi, en saanut häneltä mitään tukea henkistä eikä hoitoapua. Minulle riitti. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen hyväksynyt että he ovat vain tuttuja mutta ei mitään negatiivista heidän kanssa ei voi käsitellä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 16:17"]
Mulla vähän sama. Oltiin ennen lapsia hyvää pataa. Kun esikoinen syntyi, en saanut häneltä mitään tukea henkistä eikä hoitoapua. Minulle riitti. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen hyväksynyt että he ovat vain tuttuja mutta ei mitään negatiivista heidän kanssa ei voi käsitellä.
[/quote]
Miten pystyit hyväksymään tuon? Mun on tosi vaikea niellä sitä, ettei anoppi ole tippaakaan kiinnostunut meidän lapsesta eli ensimmäisestä lapsenlapsestaan, vaikka ensin vuosia esitti niitä kovasti odottavansa.
Minulle ja miehelle isovanhemmat ovat olleet todella tärkeitä ja läheisiä, siksi surettaa ettei meidän lapsi saa kokea samaa miehen vanhempien kanssa.
Oletko koskaan kertonut anopillesi, mitä tarkoitat henkisellä tuella ja hoitoavulla? Jos et kerro, niin anoppi saattaa olettaa, että haluatte aivan itsenäisesti huolehtia lapsesta ja omasta perheestä eli anoppi on päättänyt antaa teidän elää omaa ja omanlaistanne elämäänne. (Ei, en ole itse anoppi, enkä kyllä enää miniäkään)
Voisithan tehdä kuten aina neuvotaan eli kirjoittaa kirjeen. Luet itse kirjeen seuraavana tai kemties muutamana seuraavana päivänä, ja teet päätöksen joko oikeasti antaa asioiden olla tai sitten käsitellä ne keskustellen anoppisi kanssa. Tärkeintä lienee koota ajatuksensa ensiksi.
Teit niin tai näin, aina väärinpäin. Kyllä kohtaus olisi paikallaan, ilma raitistuisi.