Mitä teet tänään, mitä todennäköisesti kukaan muu palstalainen ei tee?
Kommentit (1230)
No hyttysiä voin edelleen iskeä.
Kerään taas ajopuuta rannoilta
Tein itse mojo-kastiketta joka on aivan taivaallisen hyvää
Käyn köyrimässä vaimon siskoa, sen mies on matkoilla.
Tuhoan Sanna Marinin jatkot tulevaan, hyvää päivää vaan teille muillekin.
- Hakkerinyymi
Saan valoa ja iloa elämään olemalla selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Soitan kantaaottavaa musiikkia ikkunasta ulos kansalle. :D
Irwiniä!? :D niin sitä pitää!
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen että Sanna Marin laitetaan pitkälle sairaslomalle (vaaleihin asti) katkolle ja kasvamaan aikuiseksi. Tällä en toivo hänelle mitään pahaa, vaan rauhaa ja lepoa, ja ilon löytämistä arjessa.
Täällä minäkin jo toista iltaa rukoilen. Kyllä se jumala vielä tästä. Kunhan nyt ensin hoitaa apua tarvitsevia.
Syön kilon punajuuria.
Tuli ostettua tuollainen 6,8kg netto peltitoosa ja sisällön kun annostelee pienempiin, niin nyt ei jääkaappiin mahdu. Tänään on siis punajuuripäivä.
Organisoin talon ympärystän käsiteltäväksi termiittienkarkoitusaineella.
olen ollut istuttanassa Pylväspihlajoiya ja olen ollut istumassa erilaisia pensaita, moni vuotisia kukkia , Ensi viikolla avatasvssn Kesäpuistoon,
Olen tanssinut tangoa mahaisotiurin kansaa tangoa , en kerro hänen henkulöllsyytään .
Olen ollut kastekemassa kukkia sateella joita työpaikkani on ollut istuttanassa.
Olen kuullut Miljoona , miljoona ruusua ukrainaksi istuyttessani erilaisia kukkia.
Lammas on ottanu hampaillaan aurinkolasini ruokkiessani lammasta.
No tässä jo jotakin .
Noin 20 minsan syvämeditaatiosessio (preferably aamuin ja illoin). Ei mitään läyhästä mindfullnessia, vaan kunnon biijamantraa hyödyntävää, toivottavasti ainakin kSaNika-samaadhiin (sa-biija samaadhi, kaukana toki dharma-megha-samaadhista, eli "hyveen pilven samaadhista") johtavaa jonninjoutavuutta! : o
Pukeudun Sanna-wannabeksi ja lähden bilettämään.
Nahkarotsi, glitterimekko, vai molemmat?
Kuuntelen taas taivaalla lentäviä amerikkalaisia hävittäjiä.
Ytitän nukkua vuoristokirkon lattialla.
Retkeilytavarani, jotka piilotin täällä syrjäseudulla ennen auringonnousua, on viety.
Raha? Korttini suljettiin jokunen päivä sitten, sillä tililtäni yritettiin siirtää varoja. Jotain euroja sain järkättyä itselleni tänään (uutta korttia ei lähetetä ulkomaille), mutta maksuintoa yöpymissijasta ei nyt ole.
Mulla on mennyt erinomaisesti, mutta täytyy sanoa, että tavaroiden katoaminen hämmensi minua - koitan totutella ajatukseen, että minulla ei ole MITÄÄN. No reppu on ja arvotavarat... Mutta ei esim. vaatteita, repussa vain yksi pieni urheiluun sopiva mekko. Ei makuupussia.
Näillä sitten jatketaan. Hip hei, tavara ei enää sido minua! Olen vapaa kuin taivaan lintunen.
Lillun parhaillaan ilmaporealtaassa punaisen valon hämyssä ja palstailen samalla.
VATOITUS, sisältää väkivaltaa.
Pyydystin naapurin kukon, ja tapoin sen. En uskonut saavani sitä kiinni, kun missasin sen yöpuulta. Missasin kahdesta piilopaikasta (suuri tontti) ja jopa nurkkaan ajettuna, vaikka lähestyin "kahdesta suunnasta". Kolmannesta piilopaikasta iskin suoraan. Otin kukon jaloista lujan otteen, kukon pää roikkui alhaalla ja kukko huusi kauhuissaan.
Melkein kuulin mielessäni lauseen: "oikeastiko meinaat tappaa sen kivellä? Oletko varma. Entä jos kivi ei ole riittävän terävä ja painava, eikä kaula katkea. Entä jos kaula ei katkea kovallakaan takomisella. Valtava kidutus."
Kukon omistaja ei ollut kotona (eipä tietenkään, nukkuu yöt muualla kun ikkunan takaa huutaa kukko öisin) mutta vastasi puheluun, kun varmistin luvan tappaa. Kysyin mitä tehdään. Kerroin, että eniten toivoin apua tappamiseen, sitä omistaja oli pitänyt ratkaisuna vaikka ei asialle mitään itse tehnytkään. Pohdin avun pyytämistä muualta, omistaja puhui kukon sitomisesta ja sanoi tulevansa kotiin yöllä, ajattelin itsekseni että asia alkoi mennä hankalaksi. Olin valmis hänen ehdotuksilleen, mutta hän koki kukon kohtalon miettimisen kiusallisena ja antoi minulle vapaat kädet.
Päädyin siihen, etten sitoisi tai vangitsisi kukkoa, sillä se luultavasti tietäisi vain lisää harmia. Ja vaikka minä onnistuisin, mitä naapuri lopulta tekisi?
Pidin kukon jalkoja tiukasti säärieni välissä, kukon pää oli suuren betoniharkon päällä. Paljon sulkia oli tähän mennessä irronnut kukolta. Onelmana oli, että kukko piti kaulaansa sykkyrällä. Katsoin ohuemman kohdan kaulasta, vaikka tiesin että isku osuisi melko sattumanvaraisesti.
Otin suuren (monen kilon) teräväreunaisen kiven kaksin käsin, ja ajattelin, että mikä h3lvetti siitä on edessämme... Sitten iskin, niin lujaa kuin pystyin. En tiedä mitä tarkalleen tapahtui, luulen että kaularanka murtui (taatusti) ja kukko halvaantui osittain - sen pää nyki voimakkaasti, kukko sätki äänettömästi. Asetin pään nopeasti uudelleen alustalle, tartuin nopeasti uudelleen kiveen ja toistin. Ei kuollut. Toistin kolmannen kerran, neljäs isku oli kukon päähän niin että silmä puhkesi ja veri roiskui suusta. Pää näytti vähän liiskaantuneelta, kukko ei voinut olla elossa joten lopetin. Tein rukouksen kukon sielun puolesta.
Hain veitsen. Leikkaisin pään pois, jotta veri ei jäisi kehoon. Se vasta kamalaa oli, ehkä kamalinta... Lämmin kaula jossa oli valtava pullistuma iskuista. Kun rupesin sahaamaan niskaa, mieleen tuli hullu ajatus, että en kai elävää tajutonta sahaa, onko VARMASTI kuollut. Sahasin, ei ollut helppoa, niin paljon kovia ja sitkeitä kudoksia. Kun leikkasin henkitorven, kuulin pihahduksen.
Käteni haisivat kukon verelle. Kävelin pois kuin painajaisesta, jota en ymmärtänyt pelätä. Ajattelin vain: homma hoidettu. Mutta tiedän, että en unohda tätä hetkeen - enkä halua enää milloinkaan tappaa mitään iskemällä.