Mikä järki on pitkissä parisuhteissa?
Alkuhuuma kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen kumppani läsähtää niin fyysisesti kuin henkisesti. Seksi loppuu tai intohimo siitä häviää. Ei olla kiinnostuneita toisesta, on vain jatkuva huomauttelu arjessa siitä, mitä voisi tehdä enemmän ja paremmin ja kuka on tehnyt mitäkin, onko asiat menneet tasan ja maailman politiikka kiinnostaa enemmän kuin kumppanin kanssa henkinen yhteys. Oikeassa oleminen/tärkeily on elämän edellytys. Lapsiarki koetaan raskaana ja halutaan juoda kaljaa ja mennä siitä missä aita on matalin. Siis mitä paskaa tämä oikeasti on? Ja kirjoittaja on kohta 40v nainen, joka elää nyt yksin ensimmäistä kertaa elämässä sitten teinivuosien, lapset täysi-ikäisiä.
Ihan täyttä ajan tuhluuta ollut "hyvän parisuhteen ylläpitäminen". Ei mitään järkeä. Henkistä hyvinvointia parisuhde ei ole tuonut, päinvastoin. Nautin elämästä enemmän kuin koskaan. Teen töitä ja vapaa ajallani mitä haluan ja ei tarvitse katsella vätystä kotona, joka ei ole mihinkään tyytyväinen ja tiskikoneen täytöstä pitäisi mitali antaa joka kerta
Älkää menkö naimisiin tai muuttako yhteen, paskaa se on... Lapset ainoa hyvä mitä penetraatioista tullut
Kommentit (46)
Sitä mä en ymmärrä, että pikkulasten vanhemmat alkavat heti eron jälkeen etsiä uutta kumppania. Keskittyisivät ihan vain siihen lapseen.
Tosirakkaus alkaa ensisilmäyksellä ja kestää ikuisesti. Eikä seksikään lopu vaan vain paranee ajan myötä.
Ainoa asia, joka on pska, olet sinä ap. Me muut nautimme meidän parisuhteistamme.
Christiiina kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, että pikkulasten vanhemmat alkavat heti eron jälkeen etsiä uutta kumppania. Keskittyisivät ihan vain siihen lapseen.
Vain pirttiviljely on nykyisin kannatava viljelymuoto. Saa huomattavasti enempi rahaa kun joka lapsella on eri isä.
Mitäs sille edelliselle ketjulle tapahtui kun piti taas tulla tätä samaa agendaa julistamaan?
Kädenlämpöisiä suurin osa pidemmistä on, mutta samalla parhaimmillaan myös vakaita ja tukea ja turvaa tuovia. Ei sekään hullumpaa ole, eikä jatkuvaa huumaa edes jaksaisikaan.
Mutta monissa suhteissa on vakavia haasteita ja silti nämä ihmiset pysyvät yhdessä. Sitä en ymmärrä. Kyllä se yksin eläminen huonon parisuhteen päihittää.
Niin sä meinaat, että kaikki ovat onnistuneet tekemän yhtä huonon valinnan puolison suhteen kuin sinä...
Ei ole tainnut ap kelvata kun on katkera toisten pitkistä parisuhteista
Jos olisit oikeasti onnellinen nyt, niin et sinä tänne tulisi siitä kirjoittamaan. Sen sijaan haluat, että me muut täällä alamme nyt myös haukkua miehiämme. Mutta ei, niin emme aio tehdä.
Kyllähän ap on oikeassa. Seksi lässähtää ja kumppani ei jaksa enää pitää itsestään huolta vaan muuttuu sohvaperunaksi.
Kokemusta on. Ensimmäinen suhde kesti 22 vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt vähän yli 20 vuotta. Ensimmäisessä suhteessa ex vaimo lopetti seksin harrastamisen reilun vuoden päästä aloitettuamme seurustelemaan. Tai no kyllähän sitä seksiä silloin tällöin tietysti oli mutta vai silloin kun hän halusi ja siellä missä hän halusi ja siinä asennossa kun hän halusi. Lisäksi kaikennäköisten arkisten asioiden yhdessä tekeminen loppui loppua kohden lähes kokonaan. Minä sain yksin käydä kävelyllä, pyöräilemässä, messuilla ym. ym.
Tämän nykyisen suhteen kanssa meni seksin saralla hyvin sellaiset reilut 10 vuotta mutta nyt ollaan samassa tilanteessa kuin tuon ensimmäisen suhteenkin kanssa. Minä käyn yksikseni kävelyllä, fillaroimassa, uimassa, urheilukilpailuissa ym. ym.
Kyllä se on niin että kun seksi loppuu niin loppuu kaikki muukin yhdessä tekeminen ja silloin olisi aika vaihtaa taas uuteen parisuhteeseen. Nimimerkillä yli 60 vuoden kokemus tästä elämästä.
On siinä se järki että elämä on helpompaa pitkässä suhteessa. Kun kerran särmät on hiottu niin ei tarvitse joka asiasta vääntää.
Se ei sitten ole oikea ihminen jos ei kompromisseihin päästä.
Ennemmin koin raskaaksi vaihtelemisen kun nuorena ei ihan heti sitä oikeeta löytynyt.
"Kyllä se on niin että kun seksi loppuu niin loppuu kaikki muukin yhdessä tekeminen ja silloin olisi aika vaihtaa taas uuteen parisuhteeseen. Nimimerkillä yli 60 vuoden kokemus tästä elämästä."
Kun aikansa vaihtaa niin tulee sekin aika ettei enää kelpaa kenellekkään. Tunnen monia nykyisin yksineläviä ja entisiä vaihtajia.
Elikkä ihminen on vain joku hyödyke kunnes haluamasi hyödyt loppuu. Onpas järkyttävän tunteetonta. 😲
50 vuotta yhteiselämää. Seksiä on ollut niin paljon, että nyt voi jo vähän harventaakin. Minusta tuntuu, että me olemme luodut toisillemme. Olen kiitollinen, että kohdalleni osui juuri tämä mies, samoin hänkin on sanonut. Ei tule koskaan muita.
Ymmärrän kyllä, että parisuhteessa ap:n kanssa ei ole mitään järkeä.
Riippuu onko se sopiva kumppani vai ei toimi. Sama järki kuin pitkissä välihousuissa, ne lämmittävät kylmässä, lyhyt kalsonki toimii vain kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ap on oikeassa. Seksi lässähtää ja kumppani ei jaksa enää pitää itsestään huolta vaan muuttuu sohvaperunaksi.
Kokemusta on. Ensimmäinen suhde kesti 22 vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt vähän yli 20 vuotta. Ensimmäisessä suhteessa ex vaimo lopetti seksin harrastamisen reilun vuoden päästä aloitettuamme seurustelemaan. Tai no kyllähän sitä seksiä silloin tällöin tietysti oli mutta vai silloin kun hän halusi ja siellä missä hän halusi ja siinä asennossa kun hän halusi. Lisäksi kaikennäköisten arkisten asioiden yhdessä tekeminen loppui loppua kohden lähes kokonaan. Minä sain yksin käydä kävelyllä, pyöräilemässä, messuilla ym. ym.
Tämän nykyisen suhteen kanssa meni seksin saralla hyvin sellaiset reilut 10 vuotta mutta nyt ollaan samassa tilanteessa kuin tuon ensimmäisen suhteenkin kanssa. Minä käyn yksikseni kävelyllä, fillaroimassa, uimassa, urheilukilpailuissa ym. ym.
Kyllä se on nii
Ja vaimosi kirjoittaisi, kuinka miestä ei enää kiinnosta henkinen yhteys tai käydä hänen kanssaan kulttuuritapahtumissa, vaan mies viuhtoo vapaat yksin milloin minkäkin urheilun parissa.
Jokainen tavallaan. Meillä on takana 15v ja ilmeisesti alkuhuuma vielä menossa. Seksi paranee vuosi vuodelta, kumpikaan ei ole lässähtänyt, ikää tietysti tullut. Puoliso on kuin paras ystävä, joka kanssa voi seikkailla milloin vain, minne vain.
Mun kokemukseni on ihan toinen 25 vuoden perusteella. Seksi on ihanaa, en osaa sitä muutoin kuvailla. Tässä ajassa on toki ehtinyt olla lapsien syntymää, sairauksia, läheisten kuolemaa, stressiä ja kaikkea mikä on aiheuttanut katkoksia tai hiljaisia kausia. Mutta ne ovat vain kausia ja niistä huolimatta vuosi vuodelta paranee.
Ja silti on isompiakin hyviä puolia. Turvallisuus on todella iso juttu. Jos maailmassa on yksikin ihminen, johon voi luottaa aivan täysin, maailma tuntuu hyvältä paikalta olla. Meidän suhde on enemmän kuin me kaksi yhdessä. Kun on tällaisessa suhteessa, saa tilaisuuden olla jotain jotain itseään suurempaa.
Aijaa, ei meillä ainakaan ole tuollaista..