Miksi et mene töihin?
Olen tehnyt töitä koko aikuisikäni ja nuoruuden opiskelun ohessa. Myös matalapalkkaisella alalla. Minulla on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä joiden elämään ei kuulu työnteko. Kertokaa minulle aja
Kommentit (47)
Kukaan ei suostu maksamaan minulle palkkaa. Työtä kyllä on, mutta palkkaavat mieluummin nuoren ylioppilastytön alle 2000 euron kuukausipalkalla kuin minut, yli 50-vuotiaan maisterin kaksinkertaisella palkalla.
Kahdessa paikassa olen käynyt viime kuussa haastattelussa. Toiseen otettiin halvempi (epäilemättä myös sopivampi) kun olisin ollut ylikoulutettu, ja toiseen sellainen, jolla on sama sukunimi kuin kunnanjohtajalla. Hänen muutkin meriittinsä lienevät riittävät, koska kukaan ei ole valittanut.
Ahdistelen ja saan paniikkikohtauksia. Myös itsetunto paskana kolmen työttömyysvuoden takia, vaikka olinkin pahasti masentunut eli sairas. Pelottaa myöskin edes kokeilla työntekoa, kun heitetään vaan karenssilla naamaan. Ei jaksa, helpompi. Miehellä vielä puoli vuotta koulua ja jos saa töitä heti valmistumisen jälkeen niin minulla on kuulemma lupa kokeilla töitä. Ei ainakaan olla sossujonossa kun sössin lisää elämääni.
Niin ja kyllä mä haluaisin rahoittaa oman elämäni, enkä viedä kenenkään palkansaajan palkasta veromuodossa tukiani. :) Ikää 25, toivottavasti mustakin on vielä joskus (pian) yhteiskunnalle hyötyä.
Montako hemmetin kertaa viikossa pitää jollekulle urpolle kertoa että niitä töitä ei ole kaikille. Ei varsinkaan jos olet liian vanha, liian nuori, liian kokenut, liian kokematon, liian koulutettu, liian kouluttamaton tai muuten vaan pärstä tai nimi ei satu miellyttämään rekrytoijaa. Tai ainakin puuttuu sertifiointi just siitä firma-z:n käyttömästä softasta ja työkokemus 20 muusta vastaavasta softasta ei tietenkään kelpaa. Ja niin edelleen.
pitäisi varmaan kopsata tää talteen niin seuraavalle kysyjälle voi suoraan pasteta :)
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Olin ollut jo jonkin aikaa työttömänä ja ajattelin että voisin taas alkaa tehdä töitä aikani kuluksi ja yhteiseksi hyväksi. Niinpä sitten otin ja menin työmaalle jossa ykskantaan ilmoitin että "meitsi tuli nyt töihin, koskas laitetaan hihat heilumaan?"
Tulevat kollegani katsoivat minua hieman kummastellen. Hetken kuluttua paikalle saapui vartiointiliikkeen edustaja joka antoi ymmärtää että töitä ei olisikaan, ja minun olisi nyt häivyttävä ja aika nopeasti tai syyttäisivät minua yksityisalueelle tunkeutumisesta. Olin hieman hämilläni koska tuoreessa muistissani oli työministerin sanat työvoimapulasta. Ei auttanut, tein työtä käskettyä ja laputin matkoihini häntä koipien välissä.
Mutta en pienistä lannistu, aion jatkossa kokeilla mennä töihin toiselle työmaalle, ehkä siellä osataan arvostaa panostani :)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 20:31"]
Kukaan ei suostu maksamaan minulle palkkaa. Työtä kyllä on, mutta palkkaavat mieluummin nuoren ylioppilastytön alle 2000 euron kuukausipalkalla kuin minut, yli 50-vuotiaan maisterin kaksinkertaisella palkalla.
Kahdessa paikassa olen käynyt viime kuussa haastattelussa. Toiseen otettiin halvempi (epäilemättä myös sopivampi) kun olisin ollut ylikoulutettu, ja toiseen sellainen, jolla on sama sukunimi kuin kunnanjohtajalla. Hänen muutkin meriittinsä lienevät riittävät, koska kukaan ei ole valittanut.
[/quote] Todellakin, tuntuu että vaativistakin töistä ollaan maksamassa ihan naurettavaa palkkaa, en valitettavasti yhtään ihmettele näitä kokemuksia.
Koska ei oo töitä mitä tehdä.