Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet sunnuntaiaamuna seitsemältä hereillä?
Minä itse heräsin jo viiden maissa, uni vaan loppui kesken.
Kommentit (152)
Tulin suuresta leikkauksesta sairaalasta pari päivää sitten. Kivut herättivät mutta koko ajan parempaan päin. Ihana juoda aamukahvia omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperon takia useimpina aamuina noustaan klo kuusi, joskus jo neljältä.
Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia.
Jokainen kokee asiat omalla laillaan. Vaikka joskus on raskasta herätä aamuyöstä, hyväntuulinen aamupuuronsyöjä vieressä piristää kummasti. Ja sitten mennään jo seiskalta päikkäreille yhdessä jos väsyttää.
Ei piristäisi. Suorastaan v*tuttaisi lappaa puuroa jonkun venkoilevan penskan kitaan.
Ei nyt ollut tän keskustelun pointti
Ei sil päivälä oo väliä. En oo koskaan ollu 11 nukkuja
En ole käyttänyt vuosiin herätyskelloa, herään klo 6-8, yleensä ennen klo 7.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin jo viiden jälkeen, töihin.
mies53v
Mitä sinä täällä seuraat, asuinpaikkasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperon takia useimpina aamuina noustaan klo kuusi, joskus jo neljältä.
Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia.
Jokainen kokee asiat omalla laillaan. Vaikka joskus on raskasta herätä aamuyöstä, hyväntuulinen aamupuuronsyöjä vieressä piristää kummasti. Ja sitten mennään jo seiskalta päikkäreille yhdessä jos väsyttää.
Ei piristäisi. Suorastaan v*tuttaisi lappaa puuroa jonkun venkoilevan penskan kitaan.
Miksi sä et vain ole tyytyväinen omaan elämääsi ja anna tuon pienen lapsen äidin olla tyytyväinen omaansa? Jos olisit sinut elämäsi kanssa, sä et olisi nyt kiukuttelemassa vauvapalstalla siitä, että jollakulla toisella on lapsi. Jos pitää kirjoittaa julki esim. "Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia", tulee heti mieleen, että eipä taida elämä kovin hääviä olla. Onnellisuuden tunne ei synny tuollaisesta vertailusta, se syntyy elämästä itsestään.
Ja vastaus aloittajan kysymykseen: olen hereillä muuten vain. Heräsin 6.30, mutta jäin vielä puoleksi tunniksi sänkyyn. Ihan hyvä näin, mun pitää mennä kymmeneksi pitämään buffettia ja nyt on ainakin aikaa tehdä asiat rauhassa.
Olen tyytyväinen elämääni. Sen sijaan ne eivät ole tyytyväisiä, jotka tarttuvat tämmöiseen kommenttiin.
Kai se on tää ikä (50+). Herään joka aamu aivan liian aikaisin, ja yritän nukahtaa uudestaan. Aina se ei onnistu. Tänään heräsin 5.30, ja olen tosi väsynyt, mutta en vaan nukahda uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole nukkunut sekuntiakaan. Kärsin kroonisessta unettomuudesta, tinnituksessta ja unirytmin täydellisestä puuttumisesta. Ei tarvinne sanoa etten ole työelämässä.
Voi ei. Mikä tähän johti? Mitä neuro/psyk sanoo? Miten reagoit lääkkeisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin jo viiden jälkeen, töihin.
mies53v
Mitä sinä täällä seuraat, asuinpaikkasi?
Mitä sinä täällä kyttäät? Mene pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin tänään poikkeuksellisen pitkään. Heräsin ensimmäisen kerran ennen 4:00, kun koira piti käyttää ulkona tarpeillaan, vaikka illallla oli käytetty. Teimme ehkä reilun vartin lenkin. HOX! Keräsin paskat pussiin. Roikuin vähän aikaa netissä. Nukuin sitten ehkä 5:00 - 7:00. Herään normaalisti arkiaamuisin ennen 5:30. Kello soi tuolloin, mutta olen yleensä hereillä jo. Viikonloppuina herään yleensä 5:30 - 7:00.
Heräsin jo neljältä ja olin pirteä ´kuin peipponen. Katselin siinä sitten televisiota ja nukahdin muutamaksi tunniksi onneksi vielä sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole nukkunut sekuntiakaan. Kärsin kroonisessta unettomuudesta, tinnituksessta ja unirytmin täydellisestä puuttumisesta. Ei tarvinne sanoa etten ole työelämässä.
Onneksi nykyään jotkut saavat apua, jopa pääsevät eläkkeelle noilla oireilla.
Itse sinnittelin työelämässä 40v 2-4h unilla, tinnityksellä ja kovilla kivuilla mitkä häiritsi yöunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperon takia useimpina aamuina noustaan klo kuusi, joskus jo neljältä.
Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia.
Jokainen kokee asiat omalla laillaan. Vaikka joskus on raskasta herätä aamuyöstä, hyväntuulinen aamupuuronsyöjä vieressä piristää kummasti. Ja sitten mennään jo seiskalta päikkäreille yhdessä jos väsyttää.
Ei piristäisi. Suorastaan v*tuttaisi lappaa puuroa jonkun venkoilevan penskan kitaan.
Ei nyt ollut tän keskustelun pointti
Typerä olet pointtisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperon takia useimpina aamuina noustaan klo kuusi, joskus jo neljältä.
Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia.
Minä olen mummi kolmelle ja omia on kaksi, hirvittää ja pelottaa ajatuskin ettei olisi lapsia ja lapsenlapsia. Tyhjää ja ilotonta elämää sellainen. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin ennen puolta seitsemää. Nyt odotan, että muut heräävät, niin voin laittaa kahvia.
Miksi pitää odottaa? Kai sitä kahvia voi yksinkin juoda?
He heräisivät kahvinkeittimen ääniin.
Kyllä kotonaan pitää voida aamukahvia keittää. Käske niiden aamu-unisten laittaa tulpat korviin, jos jopa kahvinkeittimen ääni on liian häiritsevä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sil päivälä oo väliä. En oo koskaan ollu 11 nukkuja
Minulla alkoi tämä sohvalla istuminen keväällä 2018. Tässä on jo kuoppa enkä jaksa enää nousta. Alakerrassa asui nyt jo edesmennyt mummo, jota autoin kaikin tavoin. Nyt ei ole enää mitään, mitä tekisin.
1-vuotias herätti vähän kuuden jälkeen. Hän jatkoi kyllä unia, itse en enää saanut unenpäästä kiinni. Harmittaa, olisin halunnut nukkua vaikka seitsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperon takia useimpina aamuina noustaan klo kuusi, joskus jo neljältä.
Kiitän Luojaani, että saan elellä yksin eikä enää ole minkään näköisiä häiritseviä taapertajia.
Minä olen mummi kolmelle ja omia on kaksi, hirvittää ja pelottaa ajatuskin ettei olisi lapsia ja lapsenlapsia. Tyhjää ja ilotonta elämää sellainen. Hyi!
Iloa piisaa täälläkin. Mutta jos 7 lastenlasta tulee yhtä aikaa pieneen asuntooni niin en välttis riemuitse.
Saan olla jo itsekäs ja lapseni saavat vuorostaan hoitaa mukuloitaan. En käsitä, miten joskus jaksoin. Se vaan oli sitä aikaa, jota en haluaisi takaisin.