herutetaan nyt glooriaa anonyymisti

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:19"]Neuvon sinua kirjoittamaan gloorian asuun gloria;) [/quote] Kopioin suoraan toisesta ketjusta. Syytä sen kirjoittajaa.

[/quote]

En syytä, kunhan vaan totean;)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:19"]

Neuvon sinua kirjoittamaan gloorian asuun gloria;)

[/quote]

Kumpikin on oikein.

Pienellä lapsella tippui jäätelö maahan ja annoin kauppakassistani hänelle uuden

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:27"]

Pienellä lapsella tippui jäätelö maahan ja annoin kauppakassistani hänelle uuden

[/quote]

Kauniisti tehty:)

Annoin vammaiselle miehelle tämän tupakan ja sytytin sen. Lisäksi jututin muutaman minuutin.

Autoin kerran rollaattorimummon istumaan bussissa. Yksi toinen nainen auttoi sen sitten bussista ulos. Voitaisiin sen toisen kanssa antaa joku yhteishaastattelu. Rollaattorimummo vois olla siinä lehtikuvassa meidän välissä rollaattorin kanssa.

Tää on just näitä päiviä. Tiedättekö, kun meikäläiselle sattuu ja tapahtuu. =) Joskus tuntuu, että miksei kellekään muulle..? (Ping Nipa, Sirkku ja Eevi. #meikänkreisielämä #tääonniintätä #justmunlaiffii)

Olin ulkoiluttamassa lempeää vanhuskoiraa tuossa lähimetsikössä. Siinä me kaikessa rauhassa ihmeteltiin voikukkia, kun yhtäkkiä kauempaa kuului sellainen maailmanlopun huuto, että heti katse nousi meillä molemmilla ja alkoi etsiä äänen lähdettä. Läheisen leikkikentän poikki juoksi pupu ja hetken päästä sen perässä pieni koira hurjasti kiljuen. Pupu kääntyi meitä kohti ja koira tietysti perässä. Koiran omistaja oli jossain kaukana, huusi siellä ja juoksi lähemmäs. Minun ja oman koiran takana oli autotie. Siinä kohtaa tajusin, että meidän on pakko toimia, jotta pikku hauveli ei joudu todelliseen vaaraan. Pupu kaarsi meidän toiselta puoleltamme, ja aloin kutsua pikkukoiraa. Vanhus innostui haukkumaan ja jotenkin pikkukoira hämmentyi siitä niin, että hidasti hieman ja sain sukellettua sen päälle ja kaapattua sen syliini. Pikkukoira kiemurteli sylissäni ja juuri sillä hetkellä kuulin, kuinka takaani ajoi auto. Jos emme olisi saaneet pientä kiinni, se olisi IHAN VARMASTI jäänyt juuri sen auton alle. Pikkukoirakin taisi sen tajuta, sillä se rauhoittui ja tuijotti minua kostein, pullottavin silmin, nuolaisikin kättäni, kuin kiitokseksi. Pian omistajakin saapui paikalle ja värisevin äänin kiitti minua, ääni aivan särkyi ja silmät meillä molemmilla kostuivat. Taisi kyynelkarpalokin vierähtää omistajan poskelle, tai koiran, tai minun, en muista. Päivittelimme vielä hetken yhdessä tilannetta, kunnes tiemme erkanivat. 

Niin me jatkoimme vanhuskoiran kanssa matkaamme, silmiämme auringossa siristellen. Kesän ensimmäinen perhonen lensi editsemme. Ehkä sekin iloitsi kanssamme siitä, että juuri sankarillisesti, voimavarojamme ja emootioitamme säästelemättä pelastimme pienen hauvelin kuolemalta ja omistajan suurelta surulta. Ehkä tämä oli sellainen perhosen siiven liikahdus, joka kertautuu ympäri maailmaa pyytettömän hyvinä tekoina. Tehkää tekin hyvää elämässänne, ihan kuten minä. #vaatimattomuuskaunistaa

Up

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:40"]

Tää on just näitä päiviä. Tiedättekö, kun meikäläiselle sattuu ja tapahtuu. =) Joskus tuntuu, että miksei kellekään muulle..? (Ping Nipa, Sirkku ja Eevi. #meikänkreisielämä #tääonniintätä #justmunlaiffii)

Olin ulkoiluttamassa lempeää vanhuskoiraa tuossa lähimetsikössä. Siinä me kaikessa rauhassa ihmeteltiin voikukkia, kun yhtäkkiä kauempaa kuului sellainen maailmanlopun huuto, että heti katse nousi meillä molemmilla ja alkoi etsiä äänen lähdettä. Läheisen leikkikentän poikki juoksi pupu ja hetken päästä sen perässä pieni koira hurjasti kiljuen. Pupu kääntyi meitä kohti ja koira tietysti perässä. Koiran omistaja oli jossain kaukana, huusi siellä ja juoksi lähemmäs. Minun ja oman koiran takana oli autotie. Siinä kohtaa tajusin, että meidän on pakko toimia, jotta pikku hauveli ei joudu todelliseen vaaraan. Pupu kaarsi meidän toiselta puoleltamme, ja aloin kutsua pikkukoiraa. Vanhus innostui haukkumaan ja jotenkin pikkukoira hämmentyi siitä niin, että hidasti hieman ja sain sukellettua sen päälle ja kaapattua sen syliini. Pikkukoira kiemurteli sylissäni ja juuri sillä hetkellä kuulin, kuinka takaani ajoi auto. Jos emme olisi saaneet pientä kiinni, se olisi IHAN VARMASTI jäänyt juuri sen auton alle. Pikkukoirakin taisi sen tajuta, sillä se rauhoittui ja tuijotti minua kostein, pullottavin silmin, nuolaisikin kättäni, kuin kiitokseksi. Pian omistajakin saapui paikalle ja värisevin äänin kiitti minua, ääni aivan särkyi ja silmät meillä molemmilla kostuivat. Taisi kyynelkarpalokin vierähtää omistajan poskelle, tai koiran, tai minun, en muista. Päivittelimme vielä hetken yhdessä tilannetta, kunnes tiemme erkanivat. 

Niin me jatkoimme vanhuskoiran kanssa matkaamme, silmiämme auringossa siristellen. Kesän ensimmäinen perhonen lensi editsemme. Ehkä sekin iloitsi kanssamme siitä, että juuri sankarillisesti, voimavarojamme ja emootioitamme säästelemättä pelastimme pienen hauvelin kuolemalta ja omistajan suurelta surulta. Ehkä tämä oli sellainen perhosen siiven liikahdus, joka kertautuu ympäri maailmaa pyytettömän hyvinä tekoina. Tehkää tekin hyvää elämässänne, ihan kuten minä. #vaatimattomuuskaunistaa

[/quote]

:DDD Tästä olisi tehnyt paremman vain se, jos se autokuskikin olisi jotenkin sydämessään aistinut tämän vaaratilanteen, jossa melkein oli, palannut takaisin ja te olisitte suorittaneet ryhmähalin, koirat keskellä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 20:04"]

Minäkin annoin naiselle - viikonloppuna, siis puutteessa olleelle, tarjosin safkat ja;) Eipä tarvi kantaa täysiä kasseja sit, eli kaksinkertainen hyöty!

[/quote]

Yök

Vein uimahallin saunaan ämpärillisen vettä vaikken enää itse mennyt takaisin saunomaan. Melkein olis ollu uutisen paikka.

Olen nostanut maasta roskia roskikseen. Missä minun kiitokset, aplodit ja fanfaarit viipyy?