En välttämättä pysty kauan pitämääm itseäni hengissä

Onko sinulla hoitokontaktia? Oletko ottanut yhteyttä päivystykseen, jos olot ovat akuutteja? Toivon että saat voimia kestää tämänkin tilanteen, ja apuja siihen.

En oo ottanut minnekään yhteyttä. Ei ole syytä elää, joka päivä on kamalaa kärsimystä.olisi pitänyt tehdä tämä jo aikoja sitten

Henki pois

Ai mä ajattelin et väität et leikkausten takia et saa ostettua tarpeeksi ruokaa syöminkiä varten?

Mut onhan siis toikin syy olla jäämättä henkiin tietty.

Tiedän että elämässä on välillä todella vaikeaa eikä haluttaisi jatkaa enää elämää, koska tuntuu ettei missään ole enää mitään järkeä. Itsemurha ei kuitenkaan ole se paras vaihtoehto. Soita kriisikeskukseen heti, puhu mitä mieltäsi painaa ja varaa huomenna aika minne voit mennä juttelemaan asioista. Sulla on elämä edessä, kaikesta pääsee yli kun on tarpeeksi tahtoa ja voimaa. Kaikesta pahasta pääsee yli ja kun olet saanut elämäsi taas kuntoon, olet maapallon onnellisin ihminen. 

Yritin miettiä mitä sanoa tuohon. Vaikea keksiä mitään, koska olen ollut samassa tilanteessa. Ja tulen jatkossakin olemaan, uusiutuvan masennuksen vuoksi. On ihan oikeasti vaikea löytää mitään järkeä kaiken tämän jatkamiseen. En toki tiedä mikä sinulla on taustalla, itsellä vain astetta paskempi lapsuus (ei edes siitä kaikista pahimmasta päästä) ja siitä puhjennut psyykkisen sairastamisen kierre.

Onhan se ihan oikeasti vaikeaa kun sitä toivoa paremmasta ei tunnu olevan. Joku sanoo että niin kauan kuin on elämää on toivoa, vai saattoikohan mennä toisin päin, mutta itsestä tuntuu lähinnä että niin kauan kuin on elämää ei ole kuollut... Toivo ei tosiaan ole pitkiin aikoihin käynyt kylässä.

Kai minä yritän sanoa sitä että toivon että saisit jonkinlaisen valonpilkahduksen elämääsi. Sellaisen joka antaisi syyn katsoa tätä eläää edes vähän kauemmin, antaisi sitä toivoa. Enkä toivo tuota vain sinun vuoksesi, ihan itsenikin vuoksi. Vähän nimittäin pelottaa kun oireet ovat taas viemässä syvemmälle sinne suohon ja tahdon kovasti uskoa siihen että on niitä valonpilkahduksia meillekin olemassa.

Soita pliis jonnekin ja hae apua! Itse olen 10 v masennuksen jälkeen lopulta saanut itseäni ja elämääni tänä keväänä takaisin ja olen todella kiitollinen, etten tehnyt synkkinä hetkinäni mitään peruuttamatonta.