Minulla on asperger ja olen aina halunnut tavata "kaltaiseni"

Siis lapsesta asti. Olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja ajatellut, että tapaisimpa joskus toisenkin jolla on asperger, ehkä he ymmärtävät miltä minusta tuntuu. 

Tapasin tänään ensimmäistä kertaa toisen aspergerin, ikäiseni miehen (itse olen nainen) ja olen vähän hämmentynyt hänen käytöksestään.

Kertoi että hänellä on aspergerin syndrooma ja kerroin, että minullakin on. Sitten hän katsoi minua jotenkin inhottavasti ja totesi, että ei varmasti ole. :D Koko lopputapaaminen meni niin, että hän jutteli muulle seurueelle, mutta kohteli minua todella kylmästi ja lyttäsi kaiken sanomani ihan kokonaan.

Höh, olen jotenkin pettynyt. :( Olen kyllä kuullut että nais- ja miesaspergerit ovat erilaisia, mutta en odottanut ihan tuollaista.