Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työ, josta ei palaudu vapaalla
29.01.2022 |
Aloitin uudessa työpaikassa. Esihenkilö totesi heti alussa, että työt hoidetaan itsenäisesti, mutta tulosta pitää tulla. Olen ollut töissä jo jonkun aikaa. Työnkuva todella on itsenäinen. Esihenkilöltä ei saa työhön minkäänlaista ohjausta, koska hänellä ei ole osaamista alalta. Esihenkilö vastaa periaatteessa siitä mitä yksikössä tehdään, mutta hän ei ole ikinä paikalla.
Uusia töitä nakitetaan kyllä ohjeistuksella "tämä on tehtävä nopeasti valmiiksi!" Yleensä aikataulut ovat täysin epärealistisia ja aiemmat työt tyssäävät uusien töiden takia kuin seinään. Niiden pariin on vaikea löytää myöhemmin aikaa palata, kun uusia hommia tulee koko ajan.
Olen selvinnyt koeajasta jotenkuten läpi, mutta nyt alan olla todella väsynyt. Kun työhön ei saa mitään ohjausta, pyörivät työtehtävät vapaallakin mielessä tyyliin mitä pitäisi tehdä ja milloin. Etsin uutta työpaikkaa. Jos sellainen löytyisi, mitenhän kauan oikein menee aikaa nykyisen työn aiheuttamasta kuormituksesta toipumiseen uuden työn opettelun ohessa?
Kommentit (76)
Huonon firman tunnusmerkki: ladataan kaikille töitä niin paljon, että he väkisin alkavat tehdä ilmaisia ylitöitä. Tehokkaan ja itseorganisoituvan ihmisen kohdalla voi olla mahdollista että hän jonkun vuoden ajan tekee jopa 2-3 työntekijän työpanosta, kunnes saavat burnoutin. Usein annetaan vielä pieniä palkkioita kuten +10% palkankorotus ja kiitellään, vaikka pomot numeroista näkevät että tämä yksi tekee +130% tulosta muihin nähden.
Usein tämä on tiedossa yrityksen johdolla, kunhan esittävät ettei tilanne ole kuin lyhytaikaista ja korjaantuu kohta, jaksa vaan hetki. Unelmatyöntekijä heille on se kympin tyttö, joka itse stressaa omista töistään vapaa-ajallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn alusta alkaen olen kärsinyt unettomuudesta. Ajattelin sen liittyvän alkuvaiheen kuormitukseen, mutta kuormitus ei ole missään vaiheessa helpottanut. Esihenkilöstä ei ole apua, jos työn kanssa tulee jotain ongelmia. Ylipäätään mietin että miksi esihenkilö ylipäätään on, jos hän ei yksikön toimintaa mitenkään ohjaa. Työntekijät yrittävät vain keskenään jotenkin rämpiä sekalaisten työtehtävien kanssa eteenpäin miten nyt ikinä sen taitavat.
Kuulostaa hyvin tutulta, samat ongelmat työn suhteen. Itseltäni meni myös yöunet ja kuvittelin, että kyse olisi huonon perehdytyksen ja alkuvaiheen aiheuttamasta paineesta. Mutta nyt on jo puoli vuotta mennyt, yöunet on edelleen katkonaiset ja huonot, enkä palaudu viikonloppuna mitenkään. Aion irtisanoutua kesäksi. Menetän muuten terveyteni.
Täälläkin eräs uniongelmista kärsivä. Olen jo yli pari vuotta sinnitellyt nyt putkeen. Alan olla siinä pisteessä, että kaikki yllättävät ongelmat ja lisähommat aiheuttavat välittömän stressireaktion ja vie yöunet. Jos joskus saan pidemmän jakson tehdä rauhassa jotain ei liian hankalaa tehtävää, niin sitten unet on ok. Mietin vain, että tämä sama tilanne tulisi ehkä joka paikassa eteen, ellei hakeutuisi/pääsisi johonkin helpompaan tehtävään alemmalla palkalla. Eikä ehkä silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko samassa työpaikassa, kuulosti kuin olisin itse kirjoittanut! Olen isossa teknologia-alan yrityksessä töissä. Etsin itse myös uutta työtä, ei taida muuta lääkettä olla. En tosiaan tiedä kauan kuormituksesta toipumiseen menee, mutta kannustan pitämään loman työpaikkojen välissä jos vaan mahdollista.
Yritän järjestää asiat niin, että saisin edes jonkinlaisen hetken hengähdystauon ennen uuteen työhön siirtymistä. Palkatonta vapaata ei pysty kovin paljon pitämään, mutta uusia juttuja ei kannata myöskään ihan hirveä stressi päällä aloittaa. Jonkinlainen paussi välissä on varmasti paikallaan.
Kyllä uudet työnantajat ovat ihan suopeita loman suhteen ennen uuden työsuhteen alkua. Edes pari viikkoa on hyvä pyytää.
Talous ei noin pitkää palkatonta vapaata töiden välillä mahdollista, koska lasten takia on kesälläkin pakko pitää vapaata.
No muutama päivä tai sitten edes se viikonloppu välissä. :) Uskon että vaihto on kuitenkin välttämätöntä. Meillä ihmiset ovat vaihtaneet paikkaa ns. lennosta uupuneina, mutta se itse työn sekavuuden ja henkisen kuormittavuuden loppuminen on auttanut heitä toipumaan ilman lomaakin. Pääasia on se että lähdet, etkä jää.
Yritän järjestää vaikka viikon väliin. Yhteen työpaikkaan olisi kerran pitänyt siirtyä heti kylmiltään työnantajan vaatimuksesta entisen työn päätyttyä. Stressasin silloin etukäteen suoraa siirtymää niin paljon, etten ikinä aloittanut tuossa työssä, kun toisesta paikasta tarjottiin mahdollisuutta pitää hetki taukoa ennen uudessa työssä aloittamista.
Terveissä työpaikoissa työ ja vapaa-aika erottuvat selkeästi toisistaan.
Siksi ymmärtääkseni monet hakeutuvat Suomessa julkiselle puolelle töihin, jossa tämä jako toteutuu selvästi.
Meillä on myös trendinä nyt ladata lisää työkuormaa vaikeassa tilanteessa (toimitushaasteet tuo ylitunteja lisää päivään), eikä mitään oteta pois. Itseään pitäisi johtaa työssä, johon ei ole perehdytetty lainkaan. Kaikenlaisia kehitysprojekteja oman jo valmiiksi ylikuormittuneen työtilanteen päällä pitäisi johtaa toimimattomilla työkaluilla ja täysin naurettavilla aikajänteillä. Ihmiset on kiukkuisia ja vihaisia, ja se näkyy. Joka viikko ma-pe pelkkää täysillä painamista vuodesta toiseen. Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele tällaisia asioita, ap. Esimerkki siitä: "Olisinpa venynyt silloin työnantajalleni vielä pari tuntia päivittäin lisää..."
Vierailija kirjoitti:
Terveissä työpaikoissa työ ja vapaa-aika erottuvat selkeästi toisistaan.
Siksi ymmärtääkseni monet hakeutuvat Suomessa julkiselle puolelle töihin, jossa tämä jako toteutuu selvästi.
Vitsailetko? Tuo ei ole hauskaa.
T: julkisella puolella työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä hyvää, jos ei pääse vapaalla irtautumaan työstä.
Itse asiassa kyllä tutkimusten mukaan työ on ihmiselle tyydyttävintä, kun hän voi tuntea asiantuntemusta ja työstää kehitysideoita myös vapaa-ajalla.
Työstä ei tarvitse irrottautua niin että sen sysää mielestä.
Mutta salaisuus on siinä, että ei pitäisi tuntea että työ olisi rooli, joka liimaantuu nahkaan ja riisutaan viikonlopuksi. Breikkejä pitää pystyä pitämään ja ujuttamaan työhönkin kunnon tauot jolloin on oman arjen kehitysideoita.
Koeajalla voi itse ajaa itsensä nurkkaan kun teeskentelee tehokasta, ei pidä taukoja, ei annostele työtä.
Ammattilaisuuteen kuuluu osata ajanhallinta. Työnantaja ei kaipaa marttyyreja, vaan ihmisiä joilla pysyy työteho tasaisena. Koeajan (tehokkuuden) teeskentely kostautuu aina myöhemmin.
Tuttu juttu, ap. Työnantajani lisäsi koko ajan kuormaa "silleen huomaamatta" (kyllä hän sen itse tiesi ja varmasti nauroi partaansa) ilman, että vastaavasti sitä kuormaa jostain toisesta päästä kevennettiin. Palkka pysyi tietenkin samana...
Yksityinen sektori...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä hyvää, jos ei pääse vapaalla irtautumaan työstä.
Itse asiassa kyllä tutkimusten mukaan työ on ihmiselle tyydyttävintä, kun hän voi tuntea asiantuntemusta ja työstää kehitysideoita myös vapaa-ajalla.
Työstä ei tarvitse irrottautua niin että sen sysää mielestä.
Mutta salaisuus on siinä, että ei pitäisi tuntea että työ olisi rooli, joka liimaantuu nahkaan ja riisutaan viikonlopuksi. Breikkejä pitää pystyä pitämään ja ujuttamaan työhönkin kunnon tauot jolloin on oman arjen kehitysideoita.
Koeajalla voi itse ajaa itsensä nurkkaan kun teeskentelee tehokasta, ei pidä taukoja, ei annostele työtä.
Ammattilaisuuteen kuuluu osata ajanhallinta. Työnantaja ei kaipaa marttyyreja, vaan ihmisiä joilla pysyy työteho tasaisena. Koeajan (tehokkuuden) teeskentely kostautuu aina myöhemmin.
Koeajalla työnantaja voi yrittää repiä ihmisistä kaiken mahdollisen irti. Kynnys kieltäytyä työtehtävistä on silloin korkea, mitä työnantaja voi käyttää häikäilemättömästi hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä hyvää, jos ei pääse vapaalla irtautumaan työstä.
Itse asiassa kyllä tutkimusten mukaan työ on ihmiselle tyydyttävintä, kun hän voi tuntea asiantuntemusta ja työstää kehitysideoita myös vapaa-ajalla.
Työstä ei tarvitse irrottautua niin että sen sysää mielestä.
Mutta salaisuus on siinä, että ei pitäisi tuntea että työ olisi rooli, joka liimaantuu nahkaan ja riisutaan viikonlopuksi. Breikkejä pitää pystyä pitämään ja ujuttamaan työhönkin kunnon tauot jolloin on oman arjen kehitysideoita.
Koeajalla voi itse ajaa itsensä nurkkaan kun teeskentelee tehokasta, ei pidä taukoja, ei annostele työtä.
Ammattilaisuuteen kuuluu osata ajanhallinta. Työnantaja ei kaipaa marttyyreja, vaan ihmisiä joilla pysyy työteho tasaisena. Koeajan (tehokkuuden) teeskentely kostautuu aina myöhemmin.
Ketjuun selkeästi liittyi henkilö, kenellä ei ole mitään käsitystä mistä tässä ketjussa puhutaan. Antaa toki kaikkien kukkien kukkia…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele tällaisia asioita, ap. Esimerkki siitä: "Olisinpa venynyt silloin työnantajalleni vielä pari tuntia päivittäin lisää..."
Tuo on minullekin tullut mieleen, että jos nyt hassaan työni takia pahoinvointiin esim. seuraavat 10 vuotta, niin en saa noita vuosia koskaan takaisin. Rahaa tuli, mutta hyvä elämä jäi elämättä.
Sitten taas työpaikan etsiminen ja vaihtaminen on myös raskasta, eikä tuo välttämättä helpotusta. Työttömyydestä minulla ei ole kokemusta, mutta siinäkin on huonot puolensa, vaikka lyhytaikaisesti se voisikin olla edes vaihtelua.
Siksi olisi hyvä, että olisi koko ajan työntekijöillä aitoja työpaikkojen vaihtojen mahdollisuuksia tarjolla. Usein näin ei ole, mikä helpottaa työnantajan asemaa. Ruuvia vain kylmästi kireämmälle... Jos taas on aito pelko siitä, että työntekijöitä "vuotaa" kilpailijoille, näin ei kannata/voi pomo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä hyvää, jos ei pääse vapaalla irtautumaan työstä.
Itse asiassa kyllä tutkimusten mukaan työ on ihmiselle tyydyttävintä, kun hän voi tuntea asiantuntemusta ja työstää kehitysideoita myös vapaa-ajalla.
Työstä ei tarvitse irrottautua niin että sen sysää mielestä.
Mutta salaisuus on siinä, että ei pitäisi tuntea että työ olisi rooli, joka liimaantuu nahkaan ja riisutaan viikonlopuksi. Breikkejä pitää pystyä pitämään ja ujuttamaan työhönkin kunnon tauot jolloin on oman arjen kehitysideoita.
Koeajalla voi itse ajaa itsensä nurkkaan kun teeskentelee tehokasta, ei pidä taukoja, ei annostele työtä.
Ammattilaisuuteen kuuluu osata ajanhallinta. Työnantaja ei kaipaa marttyyreja, vaan ihmisiä joilla pysyy työteho tasaisena. Koeajan (tehokkuuden) teeskentely kostautuu aina myöhemmin.
Koeajalla työnantaja voi yrittää repiä ihmisistä kaiken mahdollisen irti. Kynnys kieltäytyä työtehtävistä on silloin korkea, mitä työnantaja voi käyttää häikäilemättömästi hyväkseen.
Tärkeä pointti!
Modernia johtamista on repiä työntekijästä kaikki irti ja kun hän irtisanoutuu tai kuolee hankitaan tilalle uusi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele tällaisia asioita, ap. Esimerkki siitä: "Olisinpa venynyt silloin työnantajalleni vielä pari tuntia päivittäin lisää..."
En stressaa siitä, että pitäisi tehdä enemmän töitä. Stressaan siitä löytyykö mitään järkevää työpaikkaa nykyisen tilalle. Ellei löydy, ajaudun työkyvyttömäksi. Koko ajan on vaikeampi tehdä töitä tässä organisaatiossa.
Olen varhaiskasvatuksessa opettajana ja edes 4 viikon kesäloma ei palauta.
Olenkin ajautunut tilanteeseen, jossa koko ajan teen vähemmän ja vähemmän, tiedostan puutteet, mutta en voi niihin vaikuttaa. Opettelen olemaan armollinen itselleni ja käsittelemään asiaa niin, että en voi muuttaa asioita joihin en voi vaikuttaa. Jatkuva sisäinen ristiriita syö mielialaa. Kiire on kova ja teen parhaani, mutta näen mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä, mutta siihen ei ole aikaa, ei resursseja eikä koulutusta, joten en voi kuin nostaa kädet pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Siksi olisi hyvä, että olisi koko ajan työntekijöillä aitoja työpaikkojen vaihtojen mahdollisuuksia tarjolla. Usein näin ei ole, mikä helpottaa työnantajan asemaa. Ruuvia vain kylmästi kireämmälle... Jos taas on aito pelko siitä, että työntekijöitä "vuotaa" kilpailijoille, näin ei kannata/voi pomo tehdä.
Se olisi hienoa. Ikävä kyllä monesti vain huonosta työpaikasta nopeasti pois vaihtaminen leimaa toisten työnantajien silmissä nimenomaan työntekijää eikä työpaikkaa. Niin sen ei pitäisi olla. Ihmiset vääntävät sitten vuodesta toiseen uupuneena samassa paikassa vaikka miten huonoissa työolosuhteissa, kun eivät halua vaikuttaa työhönsä huonosti sitoutuneilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi olisi hyvä, että olisi koko ajan työntekijöillä aitoja työpaikkojen vaihtojen mahdollisuuksia tarjolla. Usein näin ei ole, mikä helpottaa työnantajan asemaa. Ruuvia vain kylmästi kireämmälle... Jos taas on aito pelko siitä, että työntekijöitä "vuotaa" kilpailijoille, näin ei kannata/voi pomo tehdä.
Se olisi hienoa. Ikävä kyllä monesti vain huonosta työpaikasta nopeasti pois vaihtaminen leimaa toisten työnantajien silmissä nimenomaan työntekijää eikä työpaikkaa. Niin sen ei pitäisi olla. Ihmiset vääntävät sitten vuodesta toiseen uupuneena samassa paikassa vaikka miten huonoissa työolosuhteissa, kun eivät halua vaikuttaa työhönsä huonosti sitoutuneilta.
Mutta kyllä sillekin löytyy ymmärrystä, että jokainen ei sovi joka paikkaan. Omassa työpaikassa ihmiset yleensä vaihtavat ns. hätäratkaisuun, jotta pääsevät vaan pois. Sen jälkeen kun on toivuttu uupumuksesta ja aivosumusta, vaihdetaan jälleen noin vuoden sisällä mielekkäämpään paikkaan. Itsellä on paljon tällaisia tapauksia työpiireissä.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin samaa mieltä. Huono johtaminen tuntuu ikävä kyllä vain olevan todella yleistä.