En ole tärkeä kenellekään kummilapselleni :(

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 23:54"]Minä olwn pelkkä hoitotäti siskoni lapselle, joista toinen on kummilapsi. Ja pakko suostua sillä vedotaan kumiuteen. Luulin että siskoni halusi nähdä minua, mutta lykkäski minulle 2 tunnin hoitokeikan. Sanoin etten jaksa enempäää ja siskoni suuttui verisesti. Olen itse lapseton ja en osaa asettua vanhemma näkökulmaan...Lahjojen antajaks myös kelpaan
[/quote]

Sinkosi taitaa nyt vain hyväksikäyttää sinua. Nyt kannattaa laittaa stoppi tuollaiselle.

30km voiko sitä matkaksi sanoa!!?? On siinä laiskuutta jos ei tuollaista matkaa kykene kulkemaan!!

Tuskinpa minäkään olen kummilapsilleni kovin tärkeä, mutta rehellisesti on sanottava, että eivät hekään minulle. Siis en ajattele heistä mitään pahaa ja toivon heille elämäänsä kaikkea hyvää, ja muistan synttärit ja nimpparit, mutta en jaksa muuten käydä heitä varta vasten katsomassa, enkä halua heitä hoitoon meille enkä viitsi mitään extraa heidän kanssaan tehdä.

Ai miksi? No ensinnäkin, en ole mitenkän erityisen lapsirakas. Omista tykkään mutta toisten lapset ovat lähinnä vaan.. noh, tasoa "naapurin kakarat". Toki osaan käyttäytyä ja höpöttelen kummilapsille heidät nähdessäni, ja otan syliinkin jos ovat tulossa, ja teeskentelen olevani kiinnostunut heistä ja heidän tekemisistään, oikeasti en kuitenkaan ole.

No, en tosin odota omien lastenikaan kummien mitenkään erityisesti muistavan omia lapsiani tai viettävän heidän kanssaan aikaa. Esikoisen kummit eivät ole enää pariin vuoteen edes muistaneet esikoista synttäreinäkään, mutta en ole tehnyt tästä mitään numeroa, joten asia ei näytä haittaavan edes esikoista itseään. Ei taida ihan varmaksi edes muistaa, että hänellä on kummit..

Oletko itse yrittänyt aktiivisesti pitää kummilapsiin yhteyttä, kysellyt kuulumisia tms? Ja voisi kai itsekin olla aloitteellinen kysyä, voisiko tulla käymään ja tervehtimään kummilasta?

Nro 3, miksi olet kummiksi ylipäätään ryhtynyt jos asenteesi on tuo?

Tarkoitin siis sitä, että minua ei ole pyydetty koskaan synttäreille (30 km päässä asuvan) eikä käymään, ei koskaan. Eivätkä käy meillä, vaikka olen pyytänyt joskus.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:52"]

Nro 3, miksi olet kummiksi ylipäätään ryhtynyt jos asenteesi on tuo?

[/quote]

Koska en ole kehdannut kieltäytyäkään. Tunnen nämä kummilasteni vanhemmat sen verran hyvin, että tiedossa olisi ollut verinen loukkaantuminen, jos olisin kieltäytynyt ilman hyvää syytä. Eikä mulla ole koskaan ollut mitään hyvää syytä, kirkkoonkin kuulun ja haluankin kuulua.

3

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:56"]Tarkoitin siis sitä, että minua ei ole pyydetty koskaan synttäreille (30 km päässä asuvan) eikä käymään, ei koskaan. Eivätkä käy meillä, vaikka olen pyytänyt joskus.

ap
[/quote]

Kummius, kuten mikä tahansa ihmissuhde, on vastavuoroinen. Itse lähettelin yhdelle kummilapselle lähes kymmenvuotiaaksi asti lahjoja. Minuakaan ei synttäreille kutsuttu ja jonkun aikaa kummilapsen perhe kävi syömässä luonamme joulupöydässä. Sitten heillä ei ollutkaan aikaa.

Sitten itseltä meni lopullisesti maku tuollaiseen lahjojenlähettelytouhuun. Lähetän tämän yhden kummilapsen muistamiset postikortilla.

Sen sijaan parin muun kummilapsen perheen kanssa vastavuoroisuus toimii. Näitä lapsia näen useita kertoja vuodessa ja minut kutsutaan synttäreille ja muutenkin olemme tekemisissä.

Kummin tehtävä ei ole lähetellä lapselle lahjoja, vaan olla tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummin suhde kummilapseen on tarkalleen niin hyvä kuin on kummin suhde kummilapsen vanhempiin.

Mikäli kummilapsen vanhemmat eivät halua kummia pyytää lapsen synttäreille tai eivät halua muutenkaan olla tekemisissä, ei kummiksi pyydetynkään tarvitse vuodesta toiseen yrittää millään lahjoilla ostaa kummilapsen hyväksyntää.

Mä hylkäsin kummipoikani ja siitä välillä omatunto soimaa. Kyllästyin kuitenkin siihen että minua ei kutsuttu kuin kummilapsen tai tämän siskon syntymäpäiville kylään ja aina tietenkin lahjalistan kanssa, mutta lahjoista ei kuitenkaan koskaan edes kiitetty vaan lahjat vaan vietiin nopeasti käsistä. Näillä syntymäpäivillä sitten ei ystävälläni ollut koskaan aikaa jutella kanssani vaan hän kääntyi aina juttelemasn muille ystävilleen joita minä en tuntenut ollenkaan ja yritin siinä jotain sitten jutella näille ystäväni tutuille. Kummipoika ei tietenkään kerennyt vastailemasn mulle mitään kun oli muita kavereita niin paljon kylässä. Jouluna lähetin sitten aina lahjan, mutta kukaan ei koskaan kiittänyt enkä edes joulukorttia saanut. Joululahjoja tämä ystäväni mainosti antavansa vain lapsilleen ja läheisille ystävilleen. Ihmettelin että pitikö tuokin sanoa ja minullehan ei tietenkään koskaan mitään lahjaa tullut. Mietin sitten kerran kun lähetin rahaa kummipojalleni lahjaksi eikä siitäkään tullut mitään kommenttia, että mitä helvetin järkeä tässä on ja lopetin yhteydenpidon kokonaan.

Minä olwn pelkkä hoitotäti siskoni lapselle, joista toinen on kummilapsi. Ja pakko suostua sillä vedotaan kumiuteen. Luulin että siskoni halusi nähdä minua, mutta lykkäski minulle 2 tunnin hoitokeikan. Sanoin etten jaksa enempäää ja siskoni suuttui verisesti. Olen itse lapseton ja en osaa asettua vanhemma näkökulmaan...Lahjojen antajaks myös kelpaan