Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo omiin kakaroihin.
31.05.2015 |
Mä en jaksa noita hlvetin kakaroita! Ne on 2 ja 4 vuotiaita ja NIIN rasittavia. Joka ikinen hetki kun käännät selkäs niin ne on levittelemässä kaikki tavarat. Puhtaat pyykit levitetään korista pitkin lattioita. Lasissa olevien kukkien pistokkaiden vedet kaadetaan lattialle/juodaan, ei selvinnyt kumpi. Vaatteet riisutaan päältä ja jätetään siihen ja hetken päästä haetaan kaapista uudet jotka taas riisutaan. Sukkia ei enää ole kuin parittomia kun kaikki hukkuvat. Jos jonkun kynän jätät kahta metriä alemmas niin jo on kaikki paikat piirretty. Hammasharjat haetaan kaapista, pestään hampaat ja jätetään siihen. Kaikki lelukorit kaadetaan lattialle ja sitten leluja kuljetetaan alakertaan/meidän makkariin ym. Sanomalehdet jos jää alas niin löytyvät pitkin poikin. Keittiö on täynnä muruja ja astioita ja puoliksi syötyjä hedelmiä. Mädäntyneitä omenia löytyy leikkikeittiöstä ym. Lastenhuoneen sohva ja matto on suklaassa kun löysivät suklaalevyn. Kumisaappaat ja tennarit ovat ties missä kun nekin piti hakea kenkäkaapista jne. jne. jne.
Siis tämä on yhtä kaaosta. Luulisi tuon nelivuotiaankin jo uskovan jos miljoonatta kertaa sanotaan että niitä leluja ei tuoda lastenhuoneesta pois, vessassa ei leikitä, hedelmiä ei haukata kaikkia vaikka ylettyisikin ja vaatteet riisutaan tuolille tai viedään pyykkiin. Lapsilukot ei auta kun sormet ylettyy laatikoita tonkiin silti.
Kun mä siivoon yläkerran vessassa sotkuja niin nää repii alakertaa kaaokseen ja toisinpäin. Täytyykö mun köyttää ne itteeni niin ei pääse pahojaan tekeen kun on koko ajan valvovan silmän alla? Tuntuu että mun elämä on yhtä noidankehää, pyörin vaan noitten perässä sotkuja siivoomassa kun ne tekee jo uutta.
Mihinkään ei huvita lähtee niitten kanssa kun ensin joutuu etsiin niitä vaatteita ja SUKKIA ties mistä kerroksesta. Sitten täytyy saada vessassa käymään, ekalla pyytämisellä tai OMATOIMISESTI ei missään nimessä voi mennä. Sitten kiukutellaan vaikka ruokakaupassa kun kaksvuotias haluaa kävellä itse, mutta siitä ei tule mitään kun lähtevät leikkimään hippaa kun kaksin ovat vapaana. Sitten se kiljuu kun joutuu oleen kärryissä. Isompi koko ajan tönää ostoskärryjä väärään suuntaan kun roikkuu kyydissä. Kassalla ryysitään kassan päähän vaikka ei ole vielä meidän vuoro ja kun käsken pois niin ei voi heti mennä. Matkalla kiukutellaan muuten vain. Jatkuvaa "äiti on tyhmä" -juttua.
Ei huvita antaa palapelejä niille kun sen jälkeen puolet paloista puuttuu ja ne kiinnostaa ehkä puoli minuuttia. En ehdi olla koko aikaa mukana rakentamassakaan kun ruokaakin täytyy tehdä. Päikkäreille kun laittaa niin sängyssä ei pysytä vaan ruvetaan leikkiin. Siinä sitten juoksen niitä vtun portaita miljoonaan kertaan. Illalla nukahtaminen kestää tunnista kahteen riippumatta ovatko nukkuneet päikkäreitä. Sitten tungetaan toisen sänkyyn ja aletaan nipisteleen, pureen tms. ja taas äiti juoksee.
Suurin ongelma tuntuu olevan liian iso kämppä. En millään pysty vahtiin mitä ne tekee yläkerran vessassa jos teen alakerrassa ruokaa. Toinen ongelma on se että mies on töissä niin että lähtee kotoa puoli neljä ja tulee koska tulee, Nukkuu yhteentoista-kahteentoista. Kauppaan meidän täytyy lähteä just päikkäriaikaan että mies ehtii taas töihin. Mä en voi yksin käydä kaupassa kun ei ole ajokorttia ja kauppa on kaukana. Mies sitten yleensä käy keskenään ja mä vietän kaiken aikani täällä kotona vankina. Viikonloppuvapaata ei ole kun mies on töissä. Arkena kaikki muut on töissä eikä paljoa huvita yksin mennä minnekkään.
Tai jos lähden lapsien kanssa jonnekkin bussilla aamusta, niin sen päivän siivoomiset ja ruoanlaitot jää tekemättä.
Mä keräsin niiltä nyt kaikki lelut pois, otin kahvan niitten huoneesta pois ja laitoin potan niitten huoneeseen. Aamulla heitän äkkiä ovenraosta pari korppua ja vesipullon. Olkoon siellä kunnes olen saanut siivottua kunnolla koko kämpän seinäpiirrustuksia myöten. Mutta miten hlvetissä saan ne uskoon että jotkut asiat on kiellettyjä? Jäähyllä molemmat kyllä istuu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta ei tunnu olevan apua. Ne on mukana kotihommissa, isompi imuroi, pieni osaa hienosti siivota lelut, mutta se vaatii mun kokoaikasta huomioo. MITEN saan ne oleen nätisti jos/kun joudun tekeen hommia jossa ne ei voi olla mukana?
Kommentit (37)
ÄLKÄÄ NYLPYTTÄKÖ ENÄÄ LISÄÄ LAPSIA KÄRSIMÄÄN SEURASTANNE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tunnu tekevän mitään oikein. Löytyisiköhän syy peilistä.
Sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Joitakin asioita jankkaat vuoden-kaksi kunnes ne menevät sinne pääkoppaan.
miten kaikki vanhemmat ei ole suljetulla osastolla tai viranomaisten hallussa väkivaltaisuutensa vuoksi? tiedän että itse olisin.
t. vela
Osaa ne vastaavasti olla ihan kilttejä, kivoja ja sulosiakin. Mutta aina välillä vaan on näitä päiviä kun kaikki tulee vaan korvistakin jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole kuin yksi lapsi,mutta on todella helppo ollut aina jos vertaa kirjoitukseesi ap.
kyllä tuo osaa kiukutella,on voimakastahtoinen ja itsepäinen,mutta ei aiheuta älytöntä sotkua,on oppinut aika hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ottamaan omaa aikaa välillä niin jaksaa arkeakin taas paremmin
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:39"]Meillä ei ole kuin yksi lapsi,mutta on todella helppo ollut aina jos vertaa kirjoitukseesi ap.
kyllä tuo osaa kiukutella,on voimakastahtoinen ja itsepäinen,mutta ei aiheuta älytöntä sotkua,on oppinut aika hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei.
[/quote]
Meillä 2-vuotias saa kyllä yksinkin valtavan sotkun aikaan. Koko ajan pitää siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno avautuminen, tuskastuminen tuntui tänne asti. Ota ensimmäiseen hätään selviytymiskeinoksi 70-luvun perhepäivämalli. Lapsiportilla tai barrikaadilla tai vaikka pleksillä, aaltopellillä tai sähköpaimenella vedät yläkerran kiinni. Rauhoitat sen tilan nukkumiseen. Leikkikööt mukelot olkkarissa tai kuten 70-luvulla, eteisessä ja keittiössä. Rajoita hallittava tila. Ja sitten ne lapset. Voimia!
Mulle tuli mieleen tällaista. Olisiko mahdollista ottaa joku leikki, esimerkiksi palikat, mukaan huoneeseen, jota siivoat? Aloitat leikin yhdessä lasten kanssa ja olet mukana jonkin aikaa. Kun leikki tuntuu sujuvan, poistut siivoamisen pariin. Pystyt siivoamaan samalla, kun valvot leikkiä. Ja tietty mukaan se jatkuva kehuminen ja leikin sanallinen ohjaaminen.
Kaupassa käynti ei varmaan helpotu muuten kuin opettelemalla ja ajan kanssa. Oletko kokeillut oman kaupalistan tekemistä lapsille?
Meidän 3-vuotiaan kanssa tapeltiin pukemisesta paljon. Sain vihjeen laittaa vaatteet junaksi ja kulkea lapsen kanssa asemalta asemalle. Jonkin ajan kuluttua alkoi onnistua.
Tsemppiä, tätä taistelua sinä et häviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
---> lelut olkkariin, jotta voit vahtia samalla kun teet ruokaa. Tai otat lapset auttamaan --> annat omat kulhot joissa voi sekoittaa jotain omilla kauhoilla ja hölötät koko ajan jotain.. Tai laitat keittiön pöydälle piirtämään kun teet jotain. Portti käyttöön jos yläkertaan ollaan koko ajan menossa ilman lupaa sotkemaan. Ota mukaan apureiksi puhtaan pyykin laittoon, nostat 1 kerrallaan korista vaatteen ja kysyt "kenen tämä on?" ja lapsi saa viedä sen oikealle paikalle, meillä 3 lasta rakastaa tätä. Tuli myös mieleen, että oletko aina siivoamassa paikkoja? Aina ei ole justiinsa, vaikka välillä olisi vähän sotkua. Mielummin vaikka ulos riehumaan ja purkamaan energiaa, kuin sisällä nyhjötetään ja yritetään väkisin pitää paikat siistinä. Mieskin voisi jotenkin osallistua. Ja ovatko lapset siis koko päivän kanssasi, ei missään kerhossa/ päiväkodissa..?
Isompi on 3 tuntia kerhossa muutamana päivänä viikossa. Meillä on noi portit kyllä, mutta isompi osaa avata ne (ja jättää pienemmän välillä johonkin jumiin) :D
Sauna/kellaritiloihin on ovi lukossa ettei vaan mihinkään työkaluihin käsiksi pääse. Toi pyykinviikkaus täytyy yrittää tehdä yhdessä, sitä ei vielä ole kokeiltu. Ja samoin yrittää pitää ne siinä huoneessa jossa itse olen. Isompi vaan yrittää olkkarissa ollessa aina katsoa telkkaa, osaa itse laittaa tallennettuja pikkukakkosia päälle ja kun kielletään, alkaa raivoamaan. Vois kyllä ne poistaa kokonaan mutta joskus ne on helpottavia.
Annan niille nyt huomenna vain muutaman lelun joista tykkäävät. Kun tuntuu että jos niitä leluja on paljon niin niillä ei edes leikitä vaan sotketaan vaan. Ja joku riippulukko noihin ikean portteihin vielä :D
Se tosiaan ihmetyttää kun tuntuu ettei mitään jää päähän noista kielloista. Isompi on joskus omatoimisesti mennyt istumaan kun on satuttanut pienempää ja tietää sen olevan kiellettyä ja järkevästi aina osaa kertoa miksi on joutunut istumaan ym. mutta silti varotuksista huolimatta saattaa jatkaa kunnes on taas istumassa. Kai ne välillä käy liian kierroksilla. Ja meno jatkuu kunnes sitten suutun. Sitten ollaan niin kuuliaisia ja totellaan että tulee itselle paha mieli kun niin kivoille lapsille rähjään. Niinkuin tänään kun keräsivät koko kämpän tyhjäksi leluista, pyykeistä ja roskista ja isompi olisi vielä imurinkin raahannut lastenhuoneeseen jos olisi pystynyt. Ei ole kivaa että nätisti sanomista ei uskota (paitsi tietenkin välillä) ja joutuu komentamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama 2 ja 4 vuotiaat. Koko ajan siivoan, silti kämppä koko ajan sekaisin. Puhumattakaan että saisi kunnolla perussiivottua. Ei se silti pahinta ole, olen tottunut siivoamiseen. Pahinta on isomman uhma ja kiukuttelu. Jos sattuu huonolle tuulelle, huutaa koko ajan. Pienimmästäkin asiasta joka ei mene juuri miten haluaa. Saattaa 45min ihan vain huutaa että on vääränväriset sukat.
Ihan pelottaa kesä kun olen noiden kanssa kotona ja isompikaan ei ole hoidossa. Miten jaksan jos hän päättää kiukutella jatkuvasti? Ovat kyllä ihania lapsia ja suurimmasta osasta aikaa nautin kyllä, mutta tuo huutaminen...En meinaa jaksaa!
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:47"]
Hieno avautuminen, tuskastuminen tuntui tänne asti. Ota ensimmäiseen hätään selviytymiskeinoksi 70-luvun perhepäivämalli. Lapsiportilla tai barrikaadilla tai vaikka pleksillä, aaltopellillä tai sähköpaimenella vedät yläkerran kiinni. Rauhoitat sen tilan nukkumiseen. Leikkikööt mukelot olkkarissa tai kuten 70-luvulla, eteisessä ja keittiössä. Rajoita hallittava tila. Ja sitten ne lapset. Voimia!
[/quote]
Heh, muistan itsekin istuneeni jossain häkkivirityksessä lapsena 70-luvulla. Nykyisin varmaan saisi siitäkin rangaistuksen vapaudenriistosta tms., ainakin lastensuojeluilmoitus tehtäisiin.
Siskonikin on samassa jamassa... Välillä kun käyn auttamassa niin tuntuu että sekoaa siinä menossa. Täytyypä Todeta vaan et pääseepä miehet helpolla näissä asioissa. T. Itekkin mies
Ää, en osaa auttaa mutta jotenkin osui ja upposi, vähän samanlaista hommaa täällä vaikka mulla onkin 2v. ja vauva vaan... Just toi vaatteiden levittely kaapeista ympäriinsä...mä en yksinkertaisesti tajua miten joidenkin pikkulapsiperheiden kodeissa voi olla siistiä! Mun poika on ainakin niin ehtiväinen kaveri että aivan varmana jos onnistun jossain vaiheessa päivää jotain esim kokkaamaan sillä aikaa on keittiön laatikot tyhjennetty/vessapaperi serpentiiniä/jotain tuhottu ym. mukavaa. Tai sitten mukava harrastus on myös käydä nipistelemässä vauvaa aina kun silmä välttää. Ja iloinen moi vaan kaikille, jotka tulee ilmoittamaan et siinähän riehut, ite teit lapses. Niin teinki enkä poiskaan antais!