Muut masentuneet, miten te alkaa aamu ja millaiset päivärutiinit? Itse

Heräilin kuuden aikaan, olisi ollut kiva vielä nukkua mutta en yleensä saa unta ja pentu vaatii huomioni kun tajuaa että olen hereillä. Pissatin ja ruokin koiranpennun ja otin lääkkeet ja aamupalaa. Seuraavaksi petaan sängyn ja otan pienet torkut pennun kanssa, yleensä mieliala sitten parempi ja on mukavampi alkaa puuhastella.

Kissa herätti puoli kuusi kävelemällä naamalla, enkä saanut enää unta. Aloin katsella netflixiä. Teini on isällään.

Aamulääke, aamukahvi ja aamutupakka. Josko tänään olisin tarpeeksi rohkea hyppäämään alas?

Heräsin lähettämään tyttären kouluun  ja kävin suihkussa. Nepsyvalmentaja tulee kymmeneltä. Minulla on siis vaikea masenus ja adhd. Päivärutiineja ei olisi ilman lasta, pitää tehdä ruokaa ja siivota. Vaikka itku kurkussa. 

Huomaa hyvin näistäkin vastauksista, että masennuslääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä.

Menolle nukkunut. En edes tiedä millin viimeksi nukuin edes kahta tuntia pidempään. Nyt olen kävelyllä. Pieni lenkki hiljaisessa kylässä. Kotiin, vähän teetä, vähän koulujuttuja jos ajatukset ymmärtää tehtäviä. Rauhallista arkea. Mieli on musta, mutta pakko vetää roolia. Jee jee..

Kristiina xx kirjoitti:

Huomaa hyvin näistäkin vastauksista, että masennuslääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä.

Voi kuule, näkisit mut ilman lääkkeitä :)

Mä heräsin kun teinityttö tuli huutamaan"v""un keltaisesta hupparista", vastasin etten ole nähnyt sitä sinun v""n keltaista huppariasi.  Lähti kouluun hirveällä mäiskeellä ja jätti vessaan kauhean meikkisotkun. En kyllä ala siivota, siivotkoon ite. Vaikka todennäköisesti ne vanupuikot on lavuaarin reunalla vielä kesälläkin.

Kävin tupakalla, keitin teetä. Mietin ensin ruuan tilaamista kotiin kun ei huvita mennä kauppaan mutta tupakka on loppu, ja suklaatakin tekee mieli.

Olen työtön, edellinen työpaikka oli rappujen siivoamista ja masennuksen päälle tuli burn out.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Huomaa hyvin näistäkin vastauksista, että masennuslääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä.

Voi kuule, näkisit mut ilman lääkkeitä :)

Lol, ihmiset alapeukuttaa kun joku sanoo hyötyneensä lääkkeistä...

Vierailija kirjoitti:

Mä heräsin kun teinityttö tuli huutamaan"v""un keltaisesta hupparista", vastasin etten ole nähnyt sitä sinun v""n keltaista huppariasi.  Lähti kouluun hirveällä mäiskeellä ja jätti vessaan kauhean meikkisotkun. En kyllä ala siivota, siivotkoon ite. Vaikka todennäköisesti ne vanupuikot on lavuaarin reunalla vielä kesälläkin.

Kävin tupakalla, keitin teetä. Mietin ensin ruuan tilaamista kotiin kun ei huvita mennä kauppaan mutta tupakka on loppu, ja suklaatakin tekee mieli.

Olen työtön, edellinen työpaikka oli rappujen siivoamista ja masennuksen päälle tuli burn out.

Mäkin olen työtön ja jouduin jäämään edellisestä työstä pois hermoromahduksen takia. Sillä tiellä edelleen ollaan.

En osaa vielä sanoa. Makaan sängyssä, ja mietin jaksanko nousta tänään. Luulen että en. Jään tänne, ja lueskelen egon kuolemasta - jos siis jaksan. Miksi helvetissä pitää olla yhä elossa?

Herään aamulla ennen lasta ja teen tälle aamupalan, sitten herättelen. Hän syö aamiaista, katsomme yhdessä piirrettyjä samalla ja teen pieniä kotiaskareita välillä. Kun lapsi on lähtenyt kouluun, jatkan kotitöiden parissa hetken ja menen sitten yleensä takaisin nukkumaan. 

Lääkkeistä sen verran, että olen kokeillut vuosien mittaan vaikka mitä, mutta masennukseen ei ole auttanut yksikään. Ahdistukseen sen sijaan löytyi toimiva, ja se oli lottovoitto omalla kohdallani. 

Heräsin viiden maissa. Tänä aamuna olen ollut poikkeuksellisen täynnä vihaa ja perustellut ääneen rikoksia, joita en ole vielä tehnyt. Seitsemältä keitin aamukahvit. Olen lukenut aamun uutiset, ja loppupäivä menee uutisten päivittymisen seuraamiseen. Alkuiltapäivästä aion kuunnella äänikirjaa eli ottaa tunnin päiväunet. Illalla yritän katsoa suoratoistopalvelusta ohjelmia, mutta tiedän jo nyt, etten löydä mitään kiinnostavaa; ehkä katson uudelleen vakoilua koskevan dokumenttisarjan, joka äsken muistui mieleen eräästä uutisesta. 

Olen suunnitellut täksi päiväksi suihkussa käymistä, mutta tavakseni on tullut lykätä sitä aina huomiseen. Kerran viikossa on jo hyvä saavutus siihen nähden, miten usein tai harvoin viime vuonna kävin. Peseytyminen ei ole mitenkään tärkeää edes kohteliaisuuden vuoksi, koska en oikeastaan koskaan ne muita ihmisiä kasvotusten.

Tätä seuraavat 20-30 vuotta. Ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Huomaa hyvin näistäkin vastauksista, että masennuslääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä.

Voi kuule, näkisit mut ilman lääkkeitä :)

Lol, ihmiset alapeukuttaa kun joku sanoo hyötyneensä lääkkeistä...

Yksi palstan tabuaiheista, masennuslääkkeet on aina hyihyi eikä muuta kannata väittää.

Lumitöillä. Taidan jättää tekemättä.

Liika nukkuminen on pahasta  , se väsyttää ja masentaa . Tekeminen vie ajatukset muualle tai siis ei mieti omia murheita  ja mieli ja olo paranee  . Liikunnasta tulee hyvä suorituksen jälkeen vaikka tuntuisi ikävältä hommalta .

Herään, syön rauhottavia, juon kamomilla teetä loppupäivän koska ahdistaa sit nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Liika nukkuminen on pahasta  , se väsyttää ja masentaa . Tekeminen vie ajatukset muualle tai siis ei mieti omia murheita  ja mieli ja olo paranee  . Liikunnasta tulee hyvä suorituksen jälkeen vaikka tuntuisi ikävältä hommalta .

Ei kiinnosta. Tällä samalla kaavalla on menty viimeiset 20 vuotta, eikä tilanne tule muuttumaan. Ja kaikki on kokeiltu, paluu six feet under on aina edessä. Nykyisin en enää yritä, se vähän helpottaa.

Heräsin 7:30, mies oli lenkillä ja katsoin että lapset ovat syömässä ja ulkovaatteet ovat valmiina kouluunlähtöön.

Menin takaisin sänkyyn kuuntelemaan podcastia. Nousin sängystä 9 kun robotti-imuri lähti käyntiin ja keitin kahvia. Mies on työhuoneessa tekemässä töitä ja istun tässä keittiönpöydän ääressä edelleen juomassa kahvia termosmukista ja lueskelemassa lehtiä/av:ta.

Suunnitelmana on tyhjentää tiskikone, syödä lounas miehen kanssa 12:00, pestä pyykkiä, pyyhkiä pölyt, kiillottaa äitini kuparinen kahvipannu (ainoa sukukalleus) loppuun jonka lupasin tehdä, kuunnella jotain kivaa äänikirjaa (tykkään tietokirjoista ja historiallisista draamoista), voisin pestä seinät ennen kuin lapset tulevat. Pakonomainen siivoaminen kuuluu sairauteeni. Sitten voisin opiskella duolingolla vielä tunnin verran venäjää tai ranskaa. Lasten kotiintultua alkaa taas toinen siivoamiskerta kun tuovat mukanaan likaisia ulkovaatteita yms. Joten niiden huoltoa, mies laittaa ruoan, siivoan sitten keittiön ja laitan tiskikoneen päälle. Toinen pesukoneellinen pyykkejä. Luen lapsille kirjaa ja ehkä katsomme jonkun elokuvan yhdessä. Sitten lasten iltapala, viimeinen siivouskierros ja sitten miehen kanssa rentoudutaan ja jutellaan ennen kuin menen nukkumaan 22:00. Siinäpä se. Lääkitys on, siitä huolimatta kun tein 2vk sitten psykiatrilla taas masennustestin, niin vakava masennus edelleen. Ilman lääkitystä vahingoittaisin itseäni tai yrittäisin itsemurhaa. Mahdollisesti makaisin vain sängyssä kaikki päivät. Minulla siis kroonistunut synnytyksenjälkeinen masennus. Olen työkyvytön, mutta onneksi talous on niin hyvillä kantamilla että kotirouva olisin joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Huomaa hyvin näistäkin vastauksista, että masennuslääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä.

Voi kuule, näkisit mut ilman lääkkeitä :)

Lol, ihmiset alapeukuttaa kun joku sanoo hyötyneensä lääkkeistä...

Jep. Se että riippuu kiinni elämässä ja kykenee osallistumaan pienten lastensa arkeen on masentuneelle ihan älyttömän iso juttu. Ilman lääkkeitä tämä ei itselleni ole mahdollista vaikka kuinka työkyvytön olen lääkkeilläkin.

Nro 19