Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Lapsena kävi vähän kuin noin. Oltiin mökillä ja sinne tuli joku sukulainen laumansa kanssa. Ei niitä voinut yön selkäänkään ajaa joten ruokaa jatkettiin. Olivat pettyneitä joten häipyivät seuraava päivänä. Meille jäi vaan tyhjät kaapit kun kaikki vararuokakin (pottumuusijauheet, riisit, makaroonit ja purkkihernekeitot) oli syöty. Sitten vaan fillareilla kauppaan. Onneksi kauppias myi vaikka kauppa oli kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Aivan mahtavaa, että perhe pienten lasten ja koirien kera lähtee lokkeilemaan jonkun mökille kutsumatta ja ilman ruokaa - oletan etteivät olleet varanneet syötävää edes omille kersoilleen?

Jotain oli ollut mukana, mutta olivat kuvitelleet vanhempiensa takia olleensa kutsuttuja ja eivät olleet osanneet varautua. Serkkuni oli myöhemmin soittanut äidilleni ja pahoitellut vanhempiensa omatoimisuutta. Sitä en tiedä, miksi tilanteen ymmärrettyään eivät lähteneet johonkin hotelliin yöksi.

Mun äiti teki joskus tuollaisen p a s k a tempun. Kutsui minut ja perheeni mökilleen toiselle puolelle suomea viikoksi. Ei meillä todellakaan olisi ollut varaa lähteä ja tämän tein selväksi.

Suostuin kun luulin sen puheista päätellen olevan tärkeää ja äitini vakuutteli ettei se ole ongelma. Ruokaa on ym. Ja koska heidän mökkiinsä ei mahdu niin voimme nukkua veljensä kotipihalla "kopissa" joka sijaitsi lähistöllä.

Päästiin perille vasta yömyöhään. Koppi oli kylmä ja talonväki nukkumassa.

Hävetti ja suututti kun tajusin ettei meitä oltu edes osattu odottaa. Mentiin kylmään koppiin nukkumaan lasten kanssa. Minä itkin melkein koko yön. Lapset koitin pitää lämpiminä.

Todellakin oltais menty hotelliin ja sieltä kotiin, jos se olisi ollut mahdollista.

Aamulla äitini "ihmetteli" miksi me ei oltu menty pyytämään lämmitystä päälle.

Lokkeiltiin koko viikko siellä veljensä kotona koska ei oltu edes sinne äitini mökille ja ruokapöytään tervetulleita.

Mulla oli koko ajan jokin kieltoreaktio päällä joka esti lähtemästä kotiin. Eihän mun äiti sellaista tekisi.. Ehkä minussa on jotakin vialla kun kuvittelen tällaista.

Olin unohtanut kokonaan kuinka lapsena ahdisti kaikki kyläilyt äidin kanssa. Pahimmiillaan istuttiin nälkäisinä pöydässä katsellen kuinka muut syövät.

Olimme oppineet ettei saa ottaa ilman lupaa ja ettei "kerjääminenkään" ole sopivaa.

Isäntäväki saattoi ihmetellä ääneen kun lapsille ei maistunut mikään ja siinä vaiheessa meinas tulla itku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Mun äiti aina muistaa sanoa, että hän ei tykkää että hänen asioitaan levitellään. Ja "jos joku kysyy sitä ja tätä niin ei saa sanoa". Ja että hän ei puhu toisten asioista eteenpäin. Sitten kummasti meidän lasten asioita kerrotaan viimeistä käännettä myöden jos joku tulee vastaan. Olen sanonut jo parikymmentä vuotta sitten samaa että älä juorua mun asioista, mutta "ei hän halua valehdellakaan". Niin joo, eihän sitä vaan voi sitä perus smalltalkia harjoittaa ja sanoa että sillä tyttärellä menee ihan hyvin vaan ihan pakko kertoa että "Pirkkoliina työskentelee siwan kassalla ja muutti just Mäntsälään, sillä on nyt uusi koira ja ajaa harmaalla rättisitikalla ja on lomalla koko kesäkuun, asunto on silloin ihan tyhjillään. Eihän sillä mitään omaa omaisuutta ole, köyhällä kassatytöllä, mutta arvokasta perintöomaisuutta löytyy kyllä, eikä ole edes verisurea. Niin ja Jarmo juuri petti ja jätti, sukupuolitaudinkin sai."

Pistää ihan vihaksi nyt kuinka kpäistä toimintaa tuollainen yksityisasioiden jakaminen, varsinkin kun ne päätyy sellasiin korviin mihin en halua päätyvän. Pitää ilmeisesti itse alkaa juoruamaan hänen asioistaan, potut pottuina.

Meillä ei onneksi ole perheessä näin pahoja juoruajia, siskoni kyllä kertoo kaiken mahdollisen sanomani äidillemme ja nyt kun en puhu enää yhtään mitään asioistani niin kiukuttelee kun "et koskaa puhu asioista). Kun jätin somen pari vuotta sitten niin hänen puheistaan selvästi kuuli, että häntä ahdisti tää ihan helvetisti. Kun nyt ei enää voinut raportoida äidille mun päivityksiä, eikä voinut seurata kenen kanssa olin kaveri jne

Äidillekään en kerro mitään, kun tulee takaisin vittuiluna ja vähättelynä.

Mutta asiaan, juoruilijat. Minä tunnen yhden naisen, joka kertoo ihan kaiken vaikka "ei nyt sais kertoa ". Ja minä, kamala ihminen, vielä joskus kysyn jostain kun tekee mieli kuulla juoruja. Ihan vapaasti selitittää tyttärensä hedelmällisyyshäiriöistä, minänsä haasteista vauvan kanssa, toisen poikansa terveysasioita ja kuinka kolmas poika oli menossa tueksi jonkin pirih***** ex:n aborttikäyntiin kun "saattoi olla sen laps"

Kun täällä landella ei poliiseja näy niin männäviikolla kaupan pihalla törmätessä.ja hetken juteltua heitin että mitähän ne poliisit ajeli meidän kylätiellä.. EN SAISI KERTOA, MUTTA.... Jepjep. Yksityiskohtainen kertomus toisten yksityiselämistä ja -ongelmista

(Mulla ei onneksi ole ketään kelle kertoa eteenpäin)

Jos joku kysyy haittaako? Niin jos asia haittaa niin pitää vaan kertoa että haittaa, jos vastaa että ei haittaa niin turha sitä on jälkeenpäin vinkua ja valittaa.. Ihme logiikkaa, itse kerron kyllä heti ja suoraan jos joku asia haittaa tai ei mene kunnolla. Ihme nössöilyä taasen..

Hh v kirjoitti:

Itseäni ärsyttää veljeni, joka harvoin käy

( tämän ärsytyksen vuoksi en kutsu häntä kyläänkään).

Hän syö hedelmät, jotka olen laskenut riittävän omille lapsilleni .

Ei kysy, jotta voisin sanoa edes, et ota siinä on laskettu lapsille kaksi appelsiiniä, kaksi banaania.

Hän vain ilmoittaa, otan tästä ilman lupaa appelsiinin.

Varsinkin kun hedelmä maksaa nyt paljon.

Pitääkö minun ensi visiitillä laittaa hedelmät piiloon.

Tätäkin olen tehnyt.

Mun veli ei käy enää kylässä (ei olla koskaan olut läheisiä joten whatever) mut aikoinaan saattoi olla ajamassa tästä ohi, tuli "käymään", meni jääkaapille ja kysyi onko mitää syömistä. Sit jos siel oli vaikka joku paistettu pihvi eiliseltä jonka ajattelin syödä tänään päivälliseksi, nappasi sen, haukkasi palasen ja nakkas takasi lautaselle jääkaappiin "en tykännyt" (no ei se v*##* sulle ollutkaan.

Teki tätä samaa kun oltiin lapsia. Ja eihän häntä moitittu kun oli ainoa poika.

Tein itse omat synttärikakut kun äiti kieltäytyi synttäreiden pitäimisestä mulle (veli toki passattiin) sen jälkeen kun täytin 10. Veli meni jääkaapille, ai kakkua ja veti puolet kakusta naamaansa "eikö se syötäväksi ole tehty"

Penile kirjoitti:

Jos joku kysyy haittaako? Niin jos asia haittaa niin pitää vaan kertoa että haittaa, jos vastaa että ei haittaa niin turha sitä on jälkeenpäin vinkua ja valittaa.. Ihme logiikkaa, itse kerron kyllä heti ja suoraan jos joku asia haittaa tai ei mene kunnolla. Ihme nössöilyä taasen..

Tämä on tullut eteen yllättävän usein vielä nykyäänkin autoillessa. Jotkut tutut ja etenkin heidän kyytiini tulleet tuttunsa, kaivavat heti sisällle autoon päästyään röökit esiin heittäen "kai täällä autossa voi polttaa, ei sua häiritse?". Vastaan aina että ei tietenkään voi sisällä autossa röökiä poltella, ja tottakai häiritsee! Yksikin kaveri aina ihmetteli röökaajia, että voivat ulkona kyytiä odotella ilman polttamista, mutta heti kun sisälle auton kyytiin pääsevät niin röökit kaivetaan esiin.                   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Aivan mahtavaa, että perhe pienten lasten ja koirien kera lähtee lokkeilemaan jonkun mökille kutsumatta ja ilman ruokaa - oletan etteivät olleet varanneet syötävää edes omille kersoilleen?

Jotain oli ollut mukana, mutta olivat kuvitelleet vanhempiensa takia olleensa kutsuttuja ja eivät olleet osanneet varautua. Serkkuni oli myöhemmin soittanut äidilleni ja pahoitellut vanhempiensa omatoimisuutta. Sitä en tiedä, miksi tilanteen ymmärrettyään eivät lähteneet johonkin hotelliin yöksi.

Mun äiti teki joskus tuollaisen p a s k a tempun. Kutsui minut ja perheeni mökilleen toiselle puolelle suomea viikoksi. Ei meillä todellakaan olisi ollut varaa lähteä ja tämän tein selväksi.

Suostuin kun luulin sen puheista päätellen olevan tärkeää ja äitini vakuutteli ettei se ole ongelma. Ruokaa on ym. Ja koska heidän mökkiinsä ei mahdu niin voimme nukkua veljensä kotipihalla "kopissa" joka sijaitsi lähistöllä.

Päästiin perille vasta yömyöhään. Koppi oli kylmä ja talonväki nukkumassa.

Hävetti ja suututti kun tajusin ettei meitä oltu edes osattu odottaa. Mentiin kylmään koppiin nukkumaan lasten kanssa. Minä itkin melkein koko yön. Lapset koitin pitää lämpiminä.

Todellakin oltais menty hotelliin ja sieltä kotiin, jos se olisi ollut mahdollista.

Aamulla äitini "ihmetteli" miksi me ei oltu menty pyytämään lämmitystä päälle.

Lokkeiltiin koko viikko siellä veljensä kotona koska ei oltu edes sinne äitini mökille ja ruokapöytään tervetulleita.

Mulla oli koko ajan jokin kieltoreaktio päällä joka esti lähtemästä kotiin. Eihän mun äiti sellaista tekisi.. Ehkä minussa on jotakin vialla kun kuvittelen tällaista.

Olin unohtanut kokonaan kuinka lapsena ahdisti kaikki kyläilyt äidin kanssa. Pahimmiillaan istuttiin nälkäisinä pöydässä katsellen kuinka muut syövät.

Olimme oppineet ettei saa ottaa ilman lupaa ja ettei "kerjääminenkään" ole sopivaa.

Isäntäväki saattoi ihmetellä ääneen kun lapsille ei maistunut mikään ja siinä vaiheessa meinas tulla itku.

Ikävä tilanne, mutta ei kannata siirtää traumojaan eteenpäin niille omille lapsilleen käyttäytymällä hysteerisesti.

Hoidin ennen oman koiran hankkimista vuosia toisten koiria. Yksi kaveri kysyi sitten nuorelle koiralleen hoitopaikkaa päiväksi, sanoi hakevansa koiran iltapäivällä. Koira oli taistelurotuinen ja nuorena kouluttamattomana aika raskas hoidettava, vaikka pärjäsin jo silloin koirien kanssa tosi hyvin. Vähän jo odottelin, että koska koira haetaan pois kun iltapäivä koitti. Kun kaverista ei kuulunut mitään, laitoin viestiä jossa kysyin aikatauluista. Ei kuulunut mitään eikä kaveri vastannut puhelimeen. Kaveri laittoi lopulta iltaysiltä viestiä, että vähän venähti (olivat lähteneet baariin) ja hakee koiran aamulla, että ei kai haittaa.

No haittasihan se, mutta säälin nuorta koiraa enkä halunnut lähettää sitä mihinkään kännibileisiin. Lopulta koira haettiin seuraavana iltapäivänä. En ottanut koiraa enää uudelleen hoitoon.

Penile kirjoitti:

Jos joku kysyy haittaako? Niin jos asia haittaa niin pitää vaan kertoa että haittaa, jos vastaa että ei haittaa niin turha sitä on jälkeenpäin vinkua ja valittaa.. Ihme logiikkaa, itse kerron kyllä heti ja suoraan jos joku asia haittaa tai ei mene kunnolla. Ihme nössöilyä taasen..

Kun joku kysyy "haittaako", ei hän odota saavansa rehellistä vastausta että haittaa. Se kysyminen on ikään kuin muodollisuus. Jos vastaat että haittaa, niin saat ikävän ihmisen maineen. Ainakin mun suvun piirissä tuollainen vastaus olisi suorastaan pöyristyttävän tyly. 

Vierailija kirjoitti:

Pfizerin mielestä se ei kai haittaa että mRNA-rokotteen kolmanneksi yleisin haittavaikutus heidän omien papereidensa mukaan on... KORONA!  :D

Hevonpaskaa.

Minulla on melko runsas etumus ja pullotus on monissa housuissa sitten sen mukainen, linja-autossa joku nainen sitten kerran kysyi, ei kai haittaa jos hieman kosketan ja katsoi pullotustani.

Nyt ei ymmärrä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Aivan mahtavaa, että perhe pienten lasten ja koirien kera lähtee lokkeilemaan jonkun mökille kutsumatta ja ilman ruokaa - oletan etteivät olleet varanneet syötävää edes omille kersoilleen?

Jotain oli ollut mukana, mutta olivat kuvitelleet vanhempiensa takia olleensa kutsuttuja ja eivät olleet osanneet varautua. Serkkuni oli myöhemmin soittanut äidilleni ja pahoitellut vanhempiensa omatoimisuutta. Sitä en tiedä, miksi tilanteen ymmärrettyään eivät lähteneet johonkin hotelliin yöksi.

Mun äiti teki joskus tuollaisen p a s k a tempun. Kutsui minut ja perheeni mökilleen toiselle puolelle suomea viikoksi. Ei meillä todellakaan olisi ollut varaa lähteä ja tämän tein selväksi.

Suostuin kun luulin sen puheista päätellen olevan tärkeää ja äitini vakuutteli ettei se ole ongelma. Ruokaa on ym. Ja koska heidän mökkiinsä ei mahdu niin voimme nukkua veljensä kotipihalla "kopissa" joka sijaitsi lähistöllä.

Päästiin perille vasta yömyöhään. Koppi oli kylmä ja talonväki nukkumassa.

Hävetti ja suututti kun tajusin ettei meitä oltu edes osattu odottaa. Mentiin kylmään koppiin nukkumaan lasten kanssa. Minä itkin melkein koko yön. Lapset koitin pitää lämpiminä.

Todellakin oltais menty hotelliin ja sieltä kotiin, jos se olisi ollut mahdollista.

Aamulla äitini "ihmetteli" miksi me ei oltu menty pyytämään lämmitystä päälle.

Lokkeiltiin koko viikko siellä veljensä kotona koska ei oltu edes sinne äitini mökille ja ruokapöytään tervetulleita.

Mulla oli koko ajan jokin kieltoreaktio päällä joka esti lähtemästä kotiin. Eihän mun äiti sellaista tekisi.. Ehkä minussa on jotakin vialla kun kuvittelen tällaista.

Olin unohtanut kokonaan kuinka lapsena ahdisti kaikki kyläilyt äidin kanssa. Pahimmiillaan istuttiin nälkäisinä pöydässä katsellen kuinka muut syövät.

Olimme oppineet ettei saa ottaa ilman lupaa ja ettei "kerjääminenkään" ole sopivaa.

Isäntäväki saattoi ihmetellä ääneen kun lapsille ei maistunut mikään ja siinä vaiheessa meinas tulla itku.

Ikävä tilanne, mutta ei kannata siirtää traumojaan eteenpäin niille omille lapsilleen käyttäytymällä hysteerisesti.

Kuinka äärettömän ystäväl eiku ylimielinen kommentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Aivan mahtavaa, että perhe pienten lasten ja koirien kera lähtee lokkeilemaan jonkun mökille kutsumatta ja ilman ruokaa - oletan etteivät olleet varanneet syötävää edes omille kersoilleen?

Jotain oli ollut mukana, mutta olivat kuvitelleet vanhempiensa takia olleensa kutsuttuja ja eivät olleet osanneet varautua. Serkkuni oli myöhemmin soittanut äidilleni ja pahoitellut vanhempiensa omatoimisuutta. Sitä en tiedä, miksi tilanteen ymmärrettyään eivät lähteneet johonkin hotelliin yöksi.

Mun äiti teki joskus tuollaisen p a s k a tempun. Kutsui minut ja perheeni mökilleen toiselle puolelle suomea viikoksi. Ei meillä todellakaan olisi ollut varaa lähteä ja tämän tein selväksi.

Suostuin kun luulin sen puheista päätellen olevan tärkeää ja äitini vakuutteli ettei se ole ongelma. Ruokaa on ym. Ja koska heidän mökkiinsä ei mahdu niin voimme nukkua veljensä kotipihalla "kopissa" joka sijaitsi lähistöllä.

Päästiin perille vasta yömyöhään. Koppi oli kylmä ja talonväki nukkumassa.

Hävetti ja suututti kun tajusin ettei meitä oltu edes osattu odottaa. Mentiin kylmään koppiin nukkumaan lasten kanssa. Minä itkin melkein koko yön. Lapset koitin pitää lämpiminä.

Todellakin oltais menty hotelliin ja sieltä kotiin, jos se olisi ollut mahdollista.

Aamulla äitini "ihmetteli" miksi me ei oltu menty pyytämään lämmitystä päälle.

Lokkeiltiin koko viikko siellä veljensä kotona koska ei oltu edes sinne äitini mökille ja ruokapöytään tervetulleita.

Mulla oli koko ajan jokin kieltoreaktio päällä joka esti lähtemästä kotiin. Eihän mun äiti sellaista tekisi.. Ehkä minussa on jotakin vialla kun kuvittelen tällaista.

Olin unohtanut kokonaan kuinka lapsena ahdisti kaikki kyläilyt äidin kanssa. Pahimmiillaan istuttiin nälkäisinä pöydässä katsellen kuinka muut syövät.

Olimme oppineet ettei saa ottaa ilman lupaa ja ettei "kerjääminenkään" ole sopivaa.

Isäntäväki saattoi ihmetellä ääneen kun lapsille ei maistunut mikään ja siinä vaiheessa meinas tulla itku.

Tulee ihan mieleen se, kun olin nuori tyttö ja muuttanut Helsinkiin töihin. Kaikki oli ihan hyvin, mutta rahaa oli vähän. Tuli kesäloma ja ajattelin mennä landelle vanhempien luo muutamaksi päiväksi, siis syömään edes.

Mutsi kielsi, etten saa tulla ruokapöytään vaikka ruokaa oli. Isä oli sen verran nahjus, ettei puuttunut asiaan.

En sitten syönyt. Kysyin voinko lainata fillaria että haen kaupasta jotain. Ostin jotain hapankorppua ja sulatejuustoa.

Lähdin parin päivän jälkeen pois alivuokralaisasuntooni. Pahalla mielellä. Loman jälkeen töissä kyseltiin, oliko ihanaa kun pääsi lihapatojen ääreen. En kertonut kuinka kävi. En tiedä mikä aiheutti mutsin käytöksen. Epävakaa oli aina ollut.

Mulla oli 6-vuotias pikkuveli, jonka kanssa viihdyin ja joka tykkäsi musta. No en saanut olla hänenkään kanssaan. Olisin kuulemma voinut vahingoittaa häntä.

Ei tullut koskaan anteeksipyyntöä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäremme oli pienenä todella allerginen kananmunalle. Asiasta kerrottiin varmaan jo liikaakin..

Menimme vanhempieni luo ja äitini oli jälleen tehnyt jotain marengin tapaista. Eipä huomannut kertoa sitä kun antoi tytölle joka tietenkin halusi makeaa. Itse olin isäni kanssa katsomassa jotain toisessa huoneessa. Tyttö tulee paikalle ja meinaa tukehtua. Äitini vain että ei kait se nyt tuosta voi tukehtua, sehän on niin pehmeää.

Todella kiireellä sairaalaan.

Ei mennyt kuin muutama kuukausi ja sama tilanne. Oli tehnyt pashaa jossa raakaa valkuaista.

Ihmettelee edelleen miten se voi muka haitata jos siedättää lasta.

Näitä tapauksia riittää! Tuttavan lapsella paha maitoallergia, ja mummu ihan vahingossa vähän nyt kaataa tavallista maitoa, kun se soijamaito on niin pahaa ja kallista. Sairaalaan kaasu pohjassa.  Ja seuraavalla kerralla kyläillessä mummu kysyy, että voiko antaa vähän kermavaahtoa lapsen kakun päälle. Mistä näitä sikiää?? Vielä ihan muuten "normaali", työssäkäyvä mummu kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Uskomatonta, että kukaan äiti haluaisi noin pilata luottamuksen lapseensa. :(

En koskaan voisi tehdä noin.

Kuinkahan yleistä on, että vanhempi lukee lapsensa päiväkirjoja, kirjeitä jne? Mulla sama kokemus: äiti penkoi kaappejani ja laatikoitani, ja ilmeisesti myös luki tekeillä olevia kirjeitäni kavereille, saamiani kirjeitä jne. Nämä tuli esille muussa yhteydessä: "Sille ja sillekin olit kirjeessäsi niin rumasti minusta kirjoittanut!" 

Ihan kuin omia muistojaan lukisi. Mun päiväkirjat tutkittiin, kaikki pengottiin, naureskeltiin. Muistan kun joskus 10-vuotiaana tajusin, että hän ei näe mun ajatuksiani. Se vähän rauhoitti. Olin itse n 50-vuotias, kun mutsi antoi mulle takaisin multa pöllimänsä päiväkirjan. Silloin itkin. Luin sen verran, että siinä olin ihmetellyt mihin mä voisin mennä, kun mutsi käski mun häipyä himasta. Olin 12-vuotias ja maalla asuttiin. Sitä julmuutta on vaikea sulattaa.

Vierailija kirjoitti:

Penile kirjoitti:

Jos joku kysyy haittaako? Niin jos asia haittaa niin pitää vaan kertoa että haittaa, jos vastaa että ei haittaa niin turha sitä on jälkeenpäin vinkua ja valittaa.. Ihme logiikkaa, itse kerron kyllä heti ja suoraan jos joku asia haittaa tai ei mene kunnolla. Ihme nössöilyä taasen..

Tämä on tullut eteen yllättävän usein vielä nykyäänkin autoillessa. Jotkut tutut ja etenkin heidän kyytiini tulleet tuttunsa, kaivavat heti sisällle autoon päästyään röökit esiin heittäen "kai täällä autossa voi polttaa, ei sua häiritse?". Vastaan aina että ei tietenkään voi sisällä autossa röökiä poltella, ja tottakai häiritsee! Yksikin kaveri aina ihmetteli röökaajia, että voivat ulkona kyytiä odotella ilman polttamista, mutta heti kun sisälle auton kyytiin pääsevät niin röökit kaivetaan esiin.                   

Kun olin lapsi, äiti poltti aina autossa automatkojen aikana, kun ei hieno nainen polta ulkona. Oli myös närkästynyt, kun isä vaati autossa tupakoinnista usein kahvit seuraavassa kahvipaikassa ja äiti yritti saada meidät lapsetkin puolelleen. Mitä väliä passiivisella tupakoinnilla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäremme oli pienenä todella allerginen kananmunalle. Asiasta kerrottiin varmaan jo liikaakin..

Menimme vanhempieni luo ja äitini oli jälleen tehnyt jotain marengin tapaista. Eipä huomannut kertoa sitä kun antoi tytölle joka tietenkin halusi makeaa. Itse olin isäni kanssa katsomassa jotain toisessa huoneessa. Tyttö tulee paikalle ja meinaa tukehtua. Äitini vain että ei kait se nyt tuosta voi tukehtua, sehän on niin pehmeää.

Todella kiireellä sairaalaan.

Ei mennyt kuin muutama kuukausi ja sama tilanne. Oli tehnyt pashaa jossa raakaa valkuaista.

Ihmettelee edelleen miten se voi muka haitata jos siedättää lasta.

Näitä tapauksia riittää! Tuttavan lapsella paha maitoallergia, ja mummu ihan vahingossa vähän nyt kaataa tavallista maitoa, kun se soijamaito on niin pahaa ja kallista. Sairaalaan kaasu pohjassa.  Ja seuraavalla kerralla kyläillessä mummu kysyy, että voiko antaa vähän kermavaahtoa lapsen kakun päälle. Mistä näitä sikiää?? Vielä ihan muuten "normaali", työssäkäyvä mummu kyseessä. 

Kysyisin tuollaiselta mummulta, että miksi vihaat lasta, kun haluat myrkyttää hänet hengiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kutsunut siskonsa miehineen mökille viikonlopuksi. Pariskunta tuli sovittuna aikana ja kovasti myhäillen, että heillä on yllätys. Vartin päästä pihaan oli ajanut heidän poikansa koko perhe ja koirat mukana ja sisko oli todennut, että kutsuivat pojan perheineen mukaan, että saavat nauttia mökkeilystä ja ei varmasti haittaa.

Yöpymispaikkoja ei ollut kaikille ja äitini ei ollut varannut ruokaa kuin kolmelle hengelle, joten vähän haittasi.

Miten yöpymiset ja ruokailut sitten järjestettiin?

Pojan perhe nukkui autoissa paitsi pienin lapsista mummonsa ja vaarinsa kanssa samassa huoneessa lattialla. Grillattavia lihoja puolitettiin ja keitettiin riisiä, kun uusia perunoita ei olisi riittänyt kaikille ja muuta vastaavaa. Seuraavana aamuna yllätysvieraat olivat todenneet, että lähtevät kuitenkin kotiin. Selvästi haittasi heitäkin loppujen lopuksi.

Aivan mahtavaa, että perhe pienten lasten ja koirien kera lähtee lokkeilemaan jonkun mökille kutsumatta ja ilman ruokaa - oletan etteivät olleet varanneet syötävää edes omille kersoilleen?

Jotain oli ollut mukana, mutta olivat kuvitelleet vanhempiensa takia olleensa kutsuttuja ja eivät olleet osanneet varautua. Serkkuni oli myöhemmin soittanut äidilleni ja pahoitellut vanhempiensa omatoimisuutta. Sitä en tiedä, miksi tilanteen ymmärrettyään eivät lähteneet johonkin hotelliin yöksi.

Mun äiti teki joskus tuollaisen p a s k a tempun. Kutsui minut ja perheeni mökilleen toiselle puolelle suomea viikoksi. Ei meillä todellakaan olisi ollut varaa lähteä ja tämän tein selväksi.

Suostuin kun luulin sen puheista päätellen olevan tärkeää ja äitini vakuutteli ettei se ole ongelma. Ruokaa on ym. Ja koska heidän mökkiinsä ei mahdu niin voimme nukkua veljensä kotipihalla "kopissa" joka sijaitsi lähistöllä.

Päästiin perille vasta yömyöhään. Koppi oli kylmä ja talonväki nukkumassa.

Hävetti ja suututti kun tajusin ettei meitä oltu edes osattu odottaa. Mentiin kylmään koppiin nukkumaan lasten kanssa. Minä itkin melkein koko yön. Lapset koitin pitää lämpiminä.

Todellakin oltais menty hotelliin ja sieltä kotiin, jos se olisi ollut mahdollista.

Aamulla äitini "ihmetteli" miksi me ei oltu menty pyytämään lämmitystä päälle.

Lokkeiltiin koko viikko siellä veljensä kotona koska ei oltu edes sinne äitini mökille ja ruokapöytään tervetulleita.

Mulla oli koko ajan jokin kieltoreaktio päällä joka esti lähtemästä kotiin. Eihän mun äiti sellaista tekisi.. Ehkä minussa on jotakin vialla kun kuvittelen tällaista.

Olin unohtanut kokonaan kuinka lapsena ahdisti kaikki kyläilyt äidin kanssa. Pahimmiillaan istuttiin nälkäisinä pöydässä katsellen kuinka muut syövät.

Olimme oppineet ettei saa ottaa ilman lupaa ja ettei "kerjääminenkään" ole sopivaa.

Isäntäväki saattoi ihmetellä ääneen kun lapsille ei maistunut mikään ja siinä vaiheessa meinas tulla itku.

Ikävä tilanne, mutta ei kannata siirtää traumojaan eteenpäin niille omille lapsilleen käyttäytymällä hysteerisesti.

Kuinka äärettömän ystäväl eiku ylimielinen kommentti!

Ylimielinen ehkä joo, mutta kyllä minäkin ihmettelin tuon tarinan kertojan juttua. Siis mennään kutsumatta enon pihakoppiin viikoksi lasten kanssa, ja ollaan siellä enon riesana ihan vaan siksi, kun ei pysty sanomaan äidille että me lähdetään nyt kotiin? Tuossa koko tarinassa ei ollut mitään järkeä. Mitähän se enokin mahtoi ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kaikessa rauhassa kadulla, en edes kiinnittänyt huomiota naiseen joka tuli kahden koiran kanssa vastaan. Yht'äkkiä tunsin kipua vasemmassa jalassa, kumpikin koira ärisi ja puri koipeani. Farkut menivät rikki ja jalka vuosi verta. Nainen vaan totesi, ettei tuollainen pikku naarmu haittaa ja jatkoi matkaansa tyytyväisenä, ei ollut edes mitenkään vaikeana tilanteesta. Häpeäkseni tunnustan, että en kerta kaikkiaan keksinyt mitään sanottavaa, olin niin äimistynyt.

Voisi kostoksi purra hanurista sekä häntä itseään että koiriaan ja todeta, ettei tuollaiset pikku jäljet haittaa.