Onko vauvakuumetta tutkittu tieteellisesti?
Epäilen olevani vauvakuumeessa. Olen nyt viimeisen vuoden aikana herkistynyt töissä muutaman kerran kyyneliin pieniä lapsia nähdessäni. Lässytän aina miehelleni, jos näen suloisia vauvoja tai taaperoita. Mietin tulevien lasteni nimiä. Mietin, miltä tuntuu olla raskaana. Mietin elämän ihmettä ja raskauden biologiaa. Haaveilen siitä hetkestä, kun kihlatustani tulee isä ja hän ottaa pienen tuhnukan ensimmäistä kertaa käsivarsilleen.
Tiedostan kyllä, että vanhemmuus on ennen kaikkea vastuuta, eikä mitään jokapäiväistä pilvihattaraa. Silti, tuntuu kuin jokin minussa vaatisi sitä, että lisäännyn. Tällä hetkellä minun tulee kuitenkin vielä odottaa muutama vuosi, että taloudellinen tilanteemme sallii perheen perustamisen. Miten olette jaksaneet odottaa? Miltä se on tuntunut, jos odotuksen jälkeen ette ole onnistuneetkaan raskautumaan? Olen 27-vuotias.
Kommentit (3)
Tuossa on Anna Rotkirchin tutkimus.
http://blogs.helsinki.fi/rotkirch/files/2009/03/paper-6-rotkirch-2007.pdf
En jaksanutkaan odottaa. Vuoden sitkuttelin, kunnes miehen opinnot pääsi siihen pisteeseen, että ehti valmistua ja päästä töihin ennen vauvan syntymää. Niin ja toki tuo vuosi kului myös miehelle aiheesta puhuessa. Henkisesti siis tuli valmistauduttua ja pohdittua miehen kanssa yhteisiä arvojamme, millaisia vanhempia haluamme olla ja miten käytännön asiat (auton vaihto, asunnon vaihto yms) hoituu. Plussaa ei sitten tarvinnutkaan onneksi odotella sitäkään vähää vaan tärppäsi ensimmäisellä kerralla.
Välillä mietin, mikä järki tässä odottamisessa on. Sitten kuitenkin päädyn samaan lopputulokseen mieheni kanssa, että lapselle on tärkeää vanhempien vakaa taloudellinen tilanne ja tällä hetkellä se ei vielä ole sitä. Ap