Helppo korkeakoulututkinto?

Hoitotieteen maisteri. Sairaanhoitaja/fysioterapeutti jne. voi aloittaa ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta suoraan ns. hoitotieteen maisteritutkinnon opiskelun. Työn ohella referaatteja ja referaattiseminaareja, vaatimattomia esseitä  ja vaatimaton gradu. Heitä valmistuu paljon. Heillä ei ole käsitystä siitä, jos lähtee opiskelemaan alusta lähtien kunnon tieteellisen tutkinnon viideksi vuodeksi yliopistoon.  Maisterin tutkinto on täåssäkin mielssä kärsinyt inflaation.  Aikaisemmin korkeakoulutukinto oli vain ja ainoastaan yliopistosta saatu tutkinto eikä sitä voinut lähteä suorittamaan opistopohjalta niin, että olisi voinut suoraan jatkaa.  Ammattikorkeakoulut eivät ole akateemisia oppilaitoksia eikä niistä tule akateemisia tutkintoja. 

Hmmm kirjoitti:

Itse yliopistotutkinnon suorittaneena neuvoisin opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnostaa. Jos opiskelee väkipakolla jotain, joka ei kauheasti kiinnosta, opinnot ovat raskaita, mutta kiinnostavia asioita jaksaa kuunnella ja penkoa. 

Tutki yliopistojen opiskeluohjelmia, voi löytyä joku josta innostut, että ai tuollaistakin voi lukea.

Tämä ja lisäksi se, että miettii mikä työllistää varsinkin kun vanhempana lähtee opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitotieteen maisteri. Sairaanhoitaja/fysioterapeutti jne. voi aloittaa ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta suoraan ns. hoitotieteen maisteritutkinnon opiskelun. Työn ohella referaatteja ja referaattiseminaareja, vaatimattomia esseitä  ja vaatimaton gradu. Heitä valmistuu paljon. Heillä ei ole käsitystä siitä, jos lähtee opiskelemaan alusta lähtien kunnon tieteellisen tutkinnon viideksi vuodeksi yliopistoon.  Maisterin tutkinto on täåssäkin mielssä kärsinyt inflaation.  Aikaisemmin korkeakoulutukinto oli vain ja ainoastaan yliopistosta saatu tutkinto eikä sitä voinut lähteä suorittamaan opistopohjalta niin, että olisi voinut suoraan jatkaa.  Ammattikorkeakoulut eivät ole akateemisia oppilaitoksia eikä niistä tule akateemisia tutkintoja. 

Maisteriohjelmaan voi amk-pohjalla todella monen tutkinnon osalta, mm teknillisessä yliopistossa, kauppatieteissä tai oikeustieteissä. Käytännössä, jos samaa ainetta opetetaan amk-tasolla, niin pääsee myös opiskelemaan suoraan maisteriohjelmaan yliopistolla. Sen takia voi sanoa, että amk on käytännössä sama kuin kandi.

"Maisteriohjelmaan voi amk-pohjalla todella monen tutkinnon osalta, mm teknillisessä yliopistossa, kauppatieteissä tai oikeustieteissä. Käytännössä, jos samaa ainetta opetetaan amk-tasolla, niin pääsee myös opiskelemaan suoraan maisteriohjelmaan yliopistolla. Sen takia voi sanoa, että amk on käytännössä sama kuin kandi."   

Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ei todellakaan pääse suurin joukoin ja helposti jatkamaan Amkin jälkeen ilmoittaumisen pohjalta. Sisällekin on ylioppilaan tosi vaikea päästä. Monelle valituista tulee vaikeuksia ja joutuvat lukemaan ns. helpompia aineita kuten johtamista, markkinointia ja viestintää. Siellähän ei voi mennä opiskelemaan varsinaiset sisälle päässetkään taloustiedettä ja rahoitusta, vaan heidät valitaan erikseen ensimmäisen vuoden jälkeen (kova kilpailu ja parhaimmat pääsevät). Lisäksi siellä tentit ja muut tehtävät ovat ihan eri luokkaa kuin hoitajilla. Käytännössä jokainen sairaanhoitaja pääsee helposti ja nopeasti suorittamaan tuon hoitotieteen ja joissakin paikoissa hallintotieteen maisterin tutkinnon. Lisäksi työssä olevia autetaan opinnoissa monin tavoin ja yliopistoilla on näistä sopimuksia. Insinöörin tutkinto on vaativampi suorittaa kuin sairaanhoitajan. Se antaa paremman pohjan DI-yliopisto-opinnoille.  

Vierailija kirjoitti:

"Maisteriohjelmaan voi amk-pohjalla todella monen tutkinnon osalta, mm teknillisessä yliopistossa, kauppatieteissä tai oikeustieteissä. Käytännössä, jos samaa ainetta opetetaan amk-tasolla, niin pääsee myös opiskelemaan suoraan maisteriohjelmaan yliopistolla. Sen takia voi sanoa, että amk on käytännössä sama kuin kandi."   

Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ei todellakaan pääse suurin joukoin ja helposti jatkamaan Amkin jälkeen ilmoittaumisen pohjalta. Sisällekin on ylioppilaan tosi vaikea päästä. Monelle valituista tulee vaikeuksia ja joutuvat lukemaan ns. helpompia aineita kuten johtamista, markkinointia ja viestintää. Siellähän ei voi mennä opiskelemaan varsinaiset sisälle päässetkään taloustiedettä ja rahoitusta, vaan heidät valitaan erikseen ensimmäisen vuoden jälkeen (kova kilpailu ja parhaimmat pääsevät). Lisäksi siellä tentit ja muut tehtävät ovat ihan eri luokkaa kuin hoitajilla. Käytännössä jokainen sairaanhoitaja pääsee helposti ja nopeasti suorittamaan tuon hoitotieteen ja joissakin paikoissa hallintotieteen maisterin tutkinnon. Lisäksi työssä olevia autetaan opinnoissa monin tavoin ja yliopistoilla on näistä sopimuksia. Insinöörin tutkinto on vaativampi suorittaa kuin sairaanhoitajan. Se antaa paremman pohjan DI-yliopisto-opinnoille.  

Kauppatieteen opinnot on täysi vitsi, siellä ei ole yhtään vaikeaa kurssia. Hyvä nyrkkisääntö on on DI-opintojen helpon kurssi on vaikeampi kuin kauppiksen vaikein kurssi.

Vierailija kirjoitti:

Jos luet ensimmäisen tekstini, niin kirjoitin, että se kouluttautuminen ja ura _kannattaa_ aloittaa mahdollisimman aikaisin, koska siinä menee paljon aikaa ja vaivaa. Mitä myöhemmällä iällä menet yliopistoon, niin sitä vaikeammaksi uralle pääsy menee. Ei mitenkään mahdotonta tietenkään, mutta en kannusta lykkäämään. Työelämä suosii nuoria ja nuorena on vielä aikaa ja viitseliäisyyttä puskea eteenpäin vuosikausien opinnot minimituloilla. Jos aikuisena on perhettä ja lapsia, niin menee aika vaikeaksi taloudellisesti.

Jälleen se reality-check, aikuisena opiskelu ja uran rakentaminen on rankempaa ja vaikeampaa kuin nuorena. Mutta ei tietenkään mahdotonta, kun on motivaatio kunnossa.

Kun ei sinne menneisyyteen voi palata ja tehdä asioita eri tavalla. Ihmisillä voi olla eri syitä siihen, miksei oma elämä ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Minulla se on ADHD, joka selvisi minulle vasta kun olin jo melkein 51-vuotias. Ja nyt olen tutkituttamassa mahdollista aspergeria, kun siitäkin ovat niin monet sanoneet. 90-luvulla kun opiskelut eivät sujuneet ja hain apua ongelmiini, kävin pari vuotta terapiassa enkä tullut hullua hurskaammaksi. Masennuksen vuoksi elämästä meni kuusi vuotta aivan harakoille. Masennus on hyvin tavallinen liitännäissairaus silloin kun mikään ei suju ja ihminen väsyy jatkuvaan epäonnistumiseen ja lopulta alkaa pelätä niitä niin paljon, että lakkaa yrittämästä. Lisäksi huonosti toimivien aivojen kanssa pinnistely on todella väsyttävää. Muistan olleeni aivan puhki parin tunnin luennon jälkeen. 

Nyt kun on diagnoosi ja lääkitys ja terapiaa/valmennusta, olen saanut toimintakykyäni todella paljon paremmalle mallille. Kodissamme on jonkinlainen järjestys ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja olen pystynyt myös laittamaan ruokaa monen vuoden tauon jälkeen. Lapsi on jo omillaan ja taloudellinen tilanne on hyvä (kiitos työssäkäyvän miehen), joten sen puolesta opiskelu ei olisi mahdotonta, jos muuten pystyisin siihen. Se on vielä selvittämättä. AMK-opinnoista selvisin aiemmin, koska olen kuitenkin älykäs ja aihe oli kiinnostava - ja vaatimustaso todella alhainen verrattuna nuoruuden DI-opintoihin, joista sain suoritettua vain kolmasosan. 

Tietenkin ymmärrän, että työelämä on armotonta ja tällaista ei katsota hyvällä, että viisikymppisenä vasta yrittää saada elämäänsä kasaan ja miettii mitä kautta voisi päästä työhön, joka vastaa paremmin niitä omia vahvuuksia, joita minulla kuitenkin on. Eikä tässä jäljellä olevassa 15 vuodessa kovin kummoista asiantuntijuutta ehdi enää rakentamaan, mutta silti rohkenen haaveilla että voisin päästä työhön, jossa olisi edes jonkin verran älyllistä haastetta ja jossa riittäisi uutta opittavaa seuraavalle 15 vuodelle, mikä minulla on jäljellä ennen eläkeikää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syytä harkita tarkkaan kirjoitti:

Jos korkeakoulututkinto on helppo keskivertokansalaisesta, se on kyllä liian helppo tutkinto. Korkeakoulujen ja yliopistojen tulee edustaa kansakunnan korkeinta tietämystä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset korkeakoulut ja yliopistot eivät ole häävejä.

Paria asiaa kannattaa miettiä: haluaako ensi kädessä parempaa arvostusta, parempaa palkkaa vai parempia työllisyysnäkymiä. Kuinka itsenäistä työtä haluaa tehdä? Haluatko johtaa vai tulla johdetuksi? Johtaminen ei ole vain yrityksen johtamista, voi johtaa esim työryhmää, jossa on mukana 6-12 henkilöä.  Onko koulutus ilmainen vai jonkin yrityksen järjestämä?

Eiköhän tämä korkeakoulutuksen helpottaminen liity kiinteästi AMK järjestelmään. Sen myötä jokainen voi saavuttaa korkeakoulututkinnon, huolimatta siitä, onko henkilöllä kuitenkaan todellista osaamista.

AMK: t luotin 1990-luvun laman aikana, kun nuoria oli liikaa työttöminä. Kaikki eivät mahtuneet korkeakouluihin ja yliopistoihin, eikä ammattikoulu kiinnostanut tarpeeksi. Piti keksiä, millä siivota nuoret pois kortistosta, ja niin luotiin amk-koulutus, jolla on korkeampi status kuin ammattikoululla, mutta joka on paljon helpompi kuin oikea yliopistokoulutus.

Olihan amk:oota vastaavat tekut ja opistot olemassa aikaisemminkin jo 50 luvulta asti. Sieltä pystyi opiskella ”välimallin” tutkinnon jolla pääsi väliportaan konttorirotaksi tai työmaan lähiesimieheksi, ehkäpä ihan suunnittelupuolelle. Oli koulutusuudistus jolla tehostettiin ja yhdenmukaistettiin koulutusta. Malli otettiin Saksasta.

Mutta nykyään jostain syystä opistoon tai tekuun vertaaminen saa AMKISSA karvat pystyyn. Tosiasiassa kuitenkaan nimenvaihdos ei vaihtanut sisältöjä. Eikä myöskään oikeasti "korkeakoulusta" vaavia työpaikkajokaan ole nykyään niin paljoa enempää, että koulutusta vastaavaa työtä olisi kaikille.

Onhan vaihtanut sisältöä! Nykysin amkia haukutaan monessa paikkaa, koska sinne pitää tunkea lisää "yhteisiä aineita" sekä yrittämistä tungetaan. Näitä kun tungetaan siihen 240op, niin sieltä otetaan niitä ammattiaineita pois. Esim. omasta vanhasta koulusta otettiin rakennustekniikasta mm. muuratut rakenteet pois, jotta saatiin joku yrittämiskurssi tilalle ja nyt sieltä tulevat tiedä mitään tiiliseinän mitottamisesta.

Tässä on tyypillinen amkin ongelma: mitään ei ooeteta kunnolla riittävästi.

Allekirjoitan kyllä jossain määrin. Turhin käymäni 5op oli kurssinimeltään osallistaminen ja kokoustekniikka, jokainen kävi vuoronperään lyömässä puheenjohtajan nuijaa ja keskusteltiin. Oisin mielummin laskenut vaikka niitä derivaattoja tuon 5op.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin pointtisi. Lapsia ja nuoria pitää kannustaa. Mutta nykypäivänä on ikävästi korostunut sellainen vinoutunut kannustus. Aikanaan telkkarissa Idolsissa nähtiin paljon näitä nuoria, jotka meni pitkien jonojen alkukarsinnoissa tuomariston eteen intoa täynnä. Lauluääntä ei ollut tippakaan, mutta itseluottamus valtava. Sitten Asko Järvenpää ja kumppanit joutuu olemaan ensimmäiset aikuiset, jotka sanoo, että et sä kyllä oikeesti osaa yhtään laulaa. Pudotus on valtava ja tyypit lähtee pää polvissa itkien pois. Juuri ennen suoritusta on vielä näytetty video, jossa äiti hyppien kannustaa ja hehkuttaa lastaan.

Lapsia pitäisi ohjata vahvuuksiensa suuntaan. Jos ei ole lauluääntä, niin ei kannata kannusta laulamaan ja Idolsiin.

Tämä on oikeasti aika vaikea asia arvioida vanhemmalle. Ei tietenkään silloin, jos näkee, että lapsi on epätoivoinen tapaus. Mutta jos hänellä on vahvuuksia useampaan suuntaan, niin kyllä sitä voi joutua miettimään miten ne omat ajatuksensa tuo esiin, ettei menisi lannistamisen puolelle. 

Oma tyttäreni on huippuälykäs ja yläasteella hän kävi Ursan tutkijakerhossa, missä lähinnä opeteltin matematiikkaa. Lisäksi hän kävi ohjelmointikerhossa. Kesällä oli matikkaleiri ja siitä innostuneena hän kävi matematiikan olympiavalmennuksessa helpommassa ryhmässä. Mutta hänellä oli myös taiteellinen puoli, piirtäminen oli ollut rakas harrastus lapsesta asti, oli taidekerhoa ja akvarellimaalausleiriä. Sanataidekin kiinnosti, hän kirjoitti jotain fan fictioniä englanniksi jollekin nettisivulle, kävi sanataidekerhossa ja kirjoitteli tarinoita suomeksikin. Välillä hän haaveili kirjailijan urasta, välillä mietti että olisi kiva jos voisi piirtämisellä tienata. 

Minä en äitinä nähnyt hänessä sellaista sisäistä paloa, mikä minun arvioni mukaan taiteilijalla pitää olla, että hän pystyy sillä taiteellaan (olipa se sitten kuvataidetta tai sanataidetta) ansaitsemaan elantonsa. Ajattelen enemmän niin, että taiteilijoista tulee taiteilijoita, koska ei heillä kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa, se on heidän elämänsä ja syvällä sisimmässä, vaikka toki siihen kuuluu myös kova työnteko. Toin myös esiin sitä puolta, että esimerkiksi graafinen suunnittelija (vai mikä se oikea ammattinimike onkaan) joutuu tappelemaan asiakkaista verisesti muiden kanssa ja työt tehdään pitkälti asiakkaan toivomusten mukaan eikä välttämättä miten itse haluaisi. Ja että se piirtäminen voi helposti muuttua kivasta puuhasta kauheaksi pakkopullaksi, kun sitä joutuu tekemään henkensä pitimiksi, välillä kauheassa kiireessä ja jatkuvan taloudellisen epävarmuuden alla. 

Toin esille sitäkin, että sellaiset työt, missä tarvitaan matemaattista lahjakkuutta, ovat usein hyvin palkattuja. Ja että elämä voi kokonaisuutena olla mukavampaa, jos on mielenkiintoinen ja hyväpalkkainen työ, joka mahdollistaa taidetarvikkeiden ostamisen ja se taidepuoli voi jäädä kivaksi harrastukseksi, jota voi toteuttaa vapaa-ajalla ilman paineita. Tyttären onneksi hän kiinnostui myös ohjelmoinnista, joten ei hän päätynyt sille alalle mitenkään hampaat irvessä. Opinnot hänellä kyllä laahaavat, kun tekee nyt 80% työaikaa, mutta tuolla alalla osaaminen merkitsee enemmän kuin suoritetut opinnot ja nyt 21-vuotiaana hän tienaa 80% työajalla hieman yli 3000€/kk (täysiaikaisena saisi 3800€/kk) ja hänellä on vakituinen työsopimus. Ja on varaa mangatusseihin ja neulelankoihin, että vapaa-ajalla voi toteuttaa luovaa puoltaan ja tehdä käsillään jotain.

Mutta kyllä minä jouduin miettimään, miten keskustelen hänen kanssaan uravalinnoista, etten väärällä tavalla tyrmää tai lannista häntä. Muistan puhuneeni siitäkin, että hyvässä lykyssä sitä taidepuolta voi kokeilla myöhemmin elämässä, jos onnistuu näissä koodaushommissa ensin saavuttamaan riittävän vakaan taloudellisen aseman. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen vastaten, jos töihin haluat niin unohda yliopisto ja mene amk:hon jollekin linjalla joka sinua kiinnostaa. Yliopistosta kun ei valmistu mihinkään ammattiin. Myö joku ammattikoululinja voi valmistaa kunnon töihin. Varsinkin jos fysiinen puoli on kunnossa eikä kaihda mitään töitä. 

Minä tein juuri näin. Olin kiinnostunut sijoittamisesta ja silmät säihkyen menin AMK:hon opiskelemaan uuteen finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelmaan. Minulla oli sijoitusharrastuksen vuoksi monelta alueelta hyvät pohjatiedot, aiemman kirjanpitoharrastuksen myötä myös joku taju kirjanpidosta, tilinpäätöksiin olin perehtynyt sekä sijoittamisen että taloyhtiön hallitustyön parissa. Nuoruuden teekkarivuosina olin suorittanut melkein kaikki DI-opintoihin kuuluvat matematiikan kurssit ja AMK-opinnoissa vastaantullut matematiikka ei ollut minulle vaikeaa. 

Sain mielestäni hienosti syvennettyä osaamistani noiden opintojen kautta ja tietenkin opintoihin kuului minulle aivan uusiakin alueita. Koin oppineeni todella paljon kaikkea hyödyllistä ja arvosanani olivat hyviä, valmistuin keskiarvolla 4,7/5 ja opinnäytetyöstäkin sain vitosen, vaikka tähtäsin neloseen. Mutta en päässyt opintojen aikana kertaakaan kesätöihin, enkä valmistuttuani saanut alan työpaikkaa. Toinen työharjoitteluista hyväksyttiin 90-luvulla TKK:n opintoihin hyväksytyllä työharjoittelulla ja toisen työharjoittelun sain raavittua kasaan opintojen aikana tehdyistä tuntitöistä, joita tein pienelle yhden miehen firmalle. 

Valtaosa opiskelukavereista pääsi alan töihin. Jopa se vuosikurssin yksinkertaisimmalta vaikuttanut tapaus, joka oli Excel-kurssilla aivan kuutamolla, päätyi pankkiin neuvottelemaan asuntolainoista o_O

Minulle jäi tuosta toki paljon osaamista mitä olen hyödyntänyt omassa elämässäni, erityisesti Excel-taidoissa kehityin valtavasti kun jostain käsittämättömästä syystä sinne oli saatu opettajaksi todella kovan tason Excel-guru. Opinnäytetyöni oli pitkälti Excel-harjoitus ja käytin siinä apuna myös VBA:ta. Mutta tietenkin lähdin opiskelemaan sillä mielellä, että hyvin suoritettu tutkinto johtaisi työllistymiseen, joten sen puolesta opinnot jäivät pettymykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa opiskelukavereista pääsi alan töihin. Jopa se vuosikurssin yksinkertaisimmalta vaikuttanut tapaus, joka oli Excel-kurssilla aivan kuutamolla, päätyi pankkiin neuvottelemaan asuntolainoista o_O

Minulle jäi tuosta toki paljon osaamista mitä olen hyödyntänyt omassa elämässäni, erityisesti Excel-taidoissa kehityin valtavasti kun jostain käsittämättömästä syystä sinne oli saatu opettajaksi todella kovan tason Excel-guru. Opinnäytetyöni oli pitkälti Excel-harjoitus ja käytin siinä apuna myös VBA:ta. Mutta tietenkin lähdin opiskelemaan sillä mielellä, että hyvin suoritettu tutkinto johtaisi työllistymiseen, joten sen puolesta opinnot jäivät pettymykseksi.

Aika katkeraa tilitystä. Työ opettaa. Itsekin olin kuutamolla Excelin ja alussa jopa ihan Wordin kanssa ja silti olen työllistynyt julkishallintoon. Aattele. Ja vieläpä alemmalle keskiarvolla! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.

Liiketalouden tradenomi on AMK kouluista vaikein opiskella ja sinne vaikein päästä. Hyvä matikka, yrittäjyyden ja talouden kiinnostus helpottaa kummasti, mutten lähtis helpon tutkinnon perässä sinne.

En ole samaa mieltä alkuunkaan. Ja olen todella huono matikassa.

Riippuu ihan puhtaasti koulussa. Jonnekin Lapin Amkiin pääsee suunnilleen kaikki, sitten on kouluja, joihin pääsee sisään 5 % hakijoista tai jopa alle. Myös opetuksen taso ja vaatimustaso vaihtelevat todella paljon, vaikka sinänsä liiketalouden opinnot ovat ihan perusasiaa, ei mitään sellaista, jota ei normiälyinen ymmärtäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lol!

AMK:ssa tehdään sentään itse mittaukset ja tutkimukset. Sama maailman huippujen lähdemateriaali siellä on luettavissa ja  käytössä. AMK:n opinnäytteistä löytyy joitain aivan äärettömän korkeatasoisia töitä, jotka ovat parempia kuin vastaavat yliopistossa väkisin teoriapohjalta väännetyt.

Kaikki teidän mittaus-ja tutkimustavat on kehitetty yliopistoissa. "AMK:n opinnäytteistä löytyy joitain aivan äärettömän korkeatasoisia töitä" Lainauksien, lainauksien... lainauksia ja hylky jos esität oman mielipiteen.

Nyt ihan ihan ymmärrä tuota kommenttia lainauksien lainauksien lainauksista. Tietenkin teoriaosuuteen tulee niitä lainauksia, kun pohjustetaan itse tutkimusta teorialla, jotta lukija pystyy ymmärtämään mistä asiassa on kysymys. 

Mutta eihän itse tutkimukseen liity mitään mielipidekysymyksiä. Tutkimuksen kautta löytyy vastaus tutkimuskysymykseen ja tuloksena esitetään, mikä se vastaus oli. Ja ehkä ehdotetaan jatkotutkimuksen aiheita. Ei siinä missään kohtaa ole mitään mielipiteitä, jotka olisivat oikeita tai vääriä. Siinä on tulokset, ei ne mitään mielipidekysymyksiä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa opiskelukavereista pääsi alan töihin. Jopa se vuosikurssin yksinkertaisimmalta vaikuttanut tapaus, joka oli Excel-kurssilla aivan kuutamolla, päätyi pankkiin neuvottelemaan asuntolainoista o_O

Minulle jäi tuosta toki paljon osaamista mitä olen hyödyntänyt omassa elämässäni, erityisesti Excel-taidoissa kehityin valtavasti kun jostain käsittämättömästä syystä sinne oli saatu opettajaksi todella kovan tason Excel-guru. Opinnäytetyöni oli pitkälti Excel-harjoitus ja käytin siinä apuna myös VBA:ta. Mutta tietenkin lähdin opiskelemaan sillä mielellä, että hyvin suoritettu tutkinto johtaisi työllistymiseen, joten sen puolesta opinnot jäivät pettymykseksi.

Aika katkeraa tilitystä. Työ opettaa. Itsekin olin kuutamolla Excelin ja alussa jopa ihan Wordin kanssa ja silti olen työllistynyt julkishallintoon. Aattele. Ja vieläpä alemmalle keskiarvolla! 

Tietenkin työ opettaa ja nuo AMK-aikaiset kurssikaverit ovat tietenkin valmistumisen jälkeen oppineet työelämässä aivan valtavasti. 

Mutta eikö minua saisi harmittaa se, että opiskelin AMK-tutkinnon itselleni mielenkiintoisesta aiheesta ja koulun puolelta hehkutettiin, että tämä tutkinto on suunniteltu yhteistyössä yritysmaailman kanssa ja että meidän koulun tutkinto on yrityksissä arvostettu. Ja silti sillä hyvin suoritetulla tutkinnolla ei tuntunut olevan mitään virkaa työn saamisessa. Miksi me opiskeltiin, jos työnantajat ei anna niille opinnoille mitään arvoa? Mitä virkaa sillä tutkinnolla on, jos sillä ei työllisty? Enkä nyt laske työllistymiseksi sitä, että pääsee postinkantajaksi tai pysäköinninvalvojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin työ opettaa ja nuo AMK-aikaiset kurssikaverit ovat tietenkin valmistumisen jälkeen oppineet työelämässä aivan valtavasti. 

Mutta eikö minua saisi harmittaa se, että opiskelin AMK-tutkinnon itselleni mielenkiintoisesta aiheesta ja koulun puolelta hehkutettiin, että tämä tutkinto on suunniteltu yhteistyössä yritysmaailman kanssa ja että meidän koulun tutkinto on yrityksissä arvostettu. Ja silti sillä hyvin suoritetulla tutkinnolla ei tuntunut olevan mitään virkaa työn saamisessa. Miksi me opiskeltiin, jos työnantajat ei anna niille opinnoille mitään arvoa? Mitä virkaa sillä tutkinnolla on, jos sillä ei työllisty? Enkä nyt laske työllistymiseksi sitä, että pääsee postinkantajaksi tai pysäköinninvalvojaksi.

Ilman muuta saa harmittaa! Oikeastaan kommenttisi on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, kun korkeakoulututkinto ei työllistä. Osa nimittäin kuvittelee, että töitä saa sillä tutkinnolla ja hyvillä arvosanoilla. Harvoin saa. Harjoittelupaikat on äärimmäisen tärkeitä työllistymisen kannalta ja ne tulisi miettiä erittäin tarkoin. On oikeastaan todella tyhmää hyväksilukea harjoitteluja opintojen aikana, koska nimenomaan moni työllistyy niiden harjoittelupaikkojen takia. Voihan siis olla, että se "yksinkertaisimmalta" vaikuttanut on päässyt töihin harjoittelun ansiosta. Ketään ei kiinnosta, onko keskiarvo 4 vai 4.7, mutta toisaalta ketään ei kiinnosta joku 20 vuotta sitten suoritettu työharjoittelukaan. Siis työnantajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta saa harmittaa! Oikeastaan kommenttisi on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, kun korkeakoulututkinto ei työllistä. Osa nimittäin kuvittelee, että töitä saa sillä tutkinnolla ja hyvillä arvosanoilla. Harvoin saa. Harjoittelupaikat on äärimmäisen tärkeitä työllistymisen kannalta ja ne tulisi miettiä erittäin tarkoin. On oikeastaan todella tyhmää hyväksilukea harjoitteluja opintojen aikana, koska nimenomaan moni työllistyy niiden harjoittelupaikkojen takia. Voihan siis olla, että se "yksinkertaisimmalta" vaikuttanut on päässyt töihin harjoittelun ansiosta. Ketään ei kiinnosta, onko keskiarvo 4 vai 4.7, mutta toisaalta ketään ei kiinnosta joku 20 vuotta sitten suoritettu työharjoittelukaan. Siis työnantajaa. 

Minulla oli valmistuminen kiinni niistä harjotteluista. Olisiko ollut parempi, että jään valmistumatta, kun en pääse töihin? Olin kyllä kiitollinen, että sain edes sen tutkinnon suoritettua, ettei se tuollaisen takia jäänyt kesken. 

Tietenkin jälkeenpäin opin, että vain työkokemuksella on merkitystä ja tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolta. Mutta en ymmärtänyt sitä opintojen aikana eikä siitä puhuttu. Tietenkin hain kesätöitä opintojen aikana. Mutta olisin hakenut varmasti paljon vimmaisemmin, jos olisin siinä kohtaa tajunnut, että ilman oman alan työkokemusta en tule ikinä pääsemään töihin ja monen vuoden opinnot menevät hukkaan.

Todellakin toivon, että opiskelijat tiedostavat nykyisin paremmin sen työkokemuksen tärkeyden. Olen sitä kaikille tuntemilleni opiskelijoille painottanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Ei todellakaan ole. Esim. graduissa paljon korkeampi vaatimustaso kuin vaikkapa taloustieteiden puolella. Vaatii ajattelemista syvällistä ymmärrystä asioista. Myöskään sisäänpääsy ei ole mitenkään helppoa, paitsi ehkä varhaiskasvatuksen puolelle helpompaa. Jos alakoulun opettajaksi haluaa, niin et pääse helpolla sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli valmistuminen kiinni niistä harjotteluista. Olisiko ollut parempi, että jään valmistumatta, kun en pääse töihin? Olin kyllä kiitollinen, että sain edes sen tutkinnon suoritettua, ettei se tuollaisen takia jäänyt kesken. 

Tietenkin jälkeenpäin opin, että vain työkokemuksella on merkitystä ja tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolta. Mutta en ymmärtänyt sitä opintojen aikana eikä siitä puhuttu. Tietenkin hain kesätöitä opintojen aikana. Mutta olisin hakenut varmasti paljon vimmaisemmin, jos olisin siinä kohtaa tajunnut, että ilman oman alan työkokemusta en tule ikinä pääsemään töihin ja monen vuoden opinnot menevät hukkaan.

Todellakin toivon, että opiskelijat tiedostavat nykyisin paremmin sen työkokemuksen tärkeyden. Olen sitä kaikille tuntemilleni opiskelijoille painottanut. 

Ei tietenkään. (Kesä)työ on kuitenkin eri asia kuin harjoittelu, vaikka tokihan kaikki mielellään palkallisen harjoittelun suorittaisi. Siitä olen samaa mieltä, että noista pitäisi puhua enemmän. Nuoret eivät välttämättä itse ymmärrä näide tärkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lol!

AMK:ssa tehdään sentään itse mittaukset ja tutkimukset. Sama maailman huippujen lähdemateriaali siellä on luettavissa ja  käytössä. AMK:n opinnäytteistä löytyy joitain aivan äärettömän korkeatasoisia töitä, jotka ovat parempia kuin vastaavat yliopistossa väkisin teoriapohjalta väännetyt.

Kaikki teidän mittaus-ja tutkimustavat on kehitetty yliopistoissa. "AMK:n opinnäytteistä löytyy joitain aivan äärettömän korkeatasoisia töitä" Lainauksien, lainauksien... lainauksia ja hylky jos esität oman mielipiteen.

Minulla on ihan toisinpäin, joten varmaan riippuu alasta. Kandissa emme edes saaneet tehdä käytännön tutkimusta. AMK:ssa taas pääsin oikeasti tekemään itse konkeettista tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maisteriohjelmaan voi amk-pohjalla todella monen tutkinnon osalta, mm teknillisessä yliopistossa, kauppatieteissä tai oikeustieteissä. Käytännössä, jos samaa ainetta opetetaan amk-tasolla, niin pääsee myös opiskelemaan suoraan maisteriohjelmaan yliopistolla. Sen takia voi sanoa, että amk on käytännössä sama kuin kandi."   

Esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ei todellakaan pääse suurin joukoin ja helposti jatkamaan Amkin jälkeen ilmoittaumisen pohjalta. Sisällekin on ylioppilaan tosi vaikea päästä. Monelle valituista tulee vaikeuksia ja joutuvat lukemaan ns. helpompia aineita kuten johtamista, markkinointia ja viestintää. Siellähän ei voi mennä opiskelemaan varsinaiset sisälle päässetkään taloustiedettä ja rahoitusta, vaan heidät valitaan erikseen ensimmäisen vuoden jälkeen (kova kilpailu ja parhaimmat pääsevät). Lisäksi siellä tentit ja muut tehtävät ovat ihan eri luokkaa kuin hoitajilla. Käytännössä jokainen sairaanhoitaja pääsee helposti ja nopeasti suorittamaan tuon hoitotieteen ja joissakin paikoissa hallintotieteen maisterin tutkinnon. Lisäksi työssä olevia autetaan opinnoissa monin tavoin ja yliopistoilla on näistä sopimuksia. Insinöörin tutkinto on vaativampi suorittaa kuin sairaanhoitajan. Se antaa paremman pohjan DI-yliopisto-opinnoille.  

Kauppatieteen opinnot on täysi vitsi, siellä ei ole yhtään vaikeaa kurssia. Hyvä nyrkkisääntö on on DI-opintojen helpon kurssi on vaikeampi kuin kauppiksen vaikein kurssi.

Englannninkielinen kurssimateriaali voi jo tehdä sen, että ei pärjää.

"Kauppatieteen opinnot on täysi vitsi, siellä ei ole yhtään vaikeaa kurssia. Hyvä nyrkkisääntö on on DI-opintojen helpon kurssi on vaikeampi kuin kauppiksen vaikein kurssi."

Olen DI (sähkötekniikka) ja KTM (kansantaloustiede). Puhut tietämättäsi ja ehkäpä katkeruuttasikin vastoin parempaa tietoasi. Pääaineeni kauppiksessa oli haastavin osuus. Jokainen tietysti kykyjensä ja kokemuksensa mukaan, mutta näistä on turha kiistellä. kokemus puhukoon puolestaan.