Häiritseekö ketään muuta miehen exät?

Itsetunto-ongelmia.

hyvänen aika.

Niin?  Voisitteko vähän laajentaa vastauksianne? 

Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, että miehellä voisi olla eksiä :-). Nuorena menin naimisiin nuoren miehen kanssa. 

Ap

Ei häiritse, jos ei anoppi heitä ota puheeksi.

Mua häiritsi vain ne eksät, jotka laitteli edelleen poikaystävälleni (nykyinen exä) viestejä. 

meillä on jo ikää 40+, ja olen pitkän avioliiton jälkeen uudessa parisuhteessa. Miehellä on takana useampia exiä, ja nämä kaksi pidempää suhdetta ja exää jollain tasolla häiritsevät minua. En oikein tiedä miksi. 

Miten tästä tunteesta pääsee yli? Osaisiko joku neuvoa? Kun kerta en tiedä syytä, niin minun on vaikea käsitellä asiaa. sen tiedän, että

- ikinä en halua joutua tapaamaan näitä eksiä
No mikä olisi tilaisuus jossa voisit sellaiseen edes joutua?

- en haluaisi joutua sukujuhliin
Tuskin se sun miehesi on kaikkien exiensä kanssa naimisissa ollut, ja vielä luultavampaa olisi että ne exät eivät sun miehen sukujuhliin ole tulossa. 

- en tykkää, jos exä kaveeraa jonkun miehennkaverin kanssa, jota minäkin näen, en haluaisi olla sen kaverin kanssa enää tekemisissä

Eli ei riitä että määräilet kenen kanssa sun mies on tekemisissä, haluat laajentaa sen määräysvallan koskemaan myös miehen kavereita? Alkaa selittämään miksi ylipäätään olet toisella kierroksella.

- en tykkää siitä ajatuksesta, että joudun tapaamaan ihmisiä, jotka ovat nähneet exän samassa asemassa kuin minä olen nyt

Sit sun ei olisi ehkä pitänyt ottaa aikuista miestä joka on elänyt muuallakin kuin mamman peräkammarissa.

täysin järjestöntä. Apua? 

Exät ovat ulkonäöllisesti ja työaseman puolesta samaa "tasoa" kuin minä. Eli ei tämä järjellistä alemmuuden tuntoakaan ole.

Näiden sun ongelmien perusteella se taso ei kovin hääppönen ole

Mustasukkaisuus on ihan normaali ihmisen luontoon kuuluva piirre. Ei sitä aina voi selittää järjellä. Yritä ajatella asiaa niin, että sinullakin on niinkin vakava suhde kuin avioliitto takana.

Häiritsiskö sitten yhtään jos miehellä ei olisi yhtään exää?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:40"]

meillä on jo ikää 40+, ja olen pitkän avioliiton jälkeen uudessa parisuhteessa. Miehellä on takana useampia exiä, ja nämä kaksi pidempää suhdetta ja exää jollain tasolla häiritsevät minua. En oikein tiedä miksi. 

Miten tästä tunteesta pääsee yli? Osaisiko joku neuvoa? Kun kerta en tiedä syytä, niin minun on vaikea käsitellä asiaa. sen tiedän, että

- ikinä en halua joutua tapaamaan näitä eksiä
No mikä olisi tilaisuus jossa voisit sellaiseen edes joutua?

- en haluaisi joutua sukujuhliin
Tuskin se sun miehesi on kaikkien exiensä kanssa naimisissa ollut, ja vielä luultavampaa olisi että ne exät eivät sun miehen sukujuhliin ole tulossa. 

- en tykkää, jos exä kaveeraa jonkun miehennkaverin kanssa, jota minäkin näen, en haluaisi olla sen kaverin kanssa enää tekemisissä

Eli ei riitä että määräilet kenen kanssa sun mies on tekemisissä, haluat laajentaa sen määräysvallan koskemaan myös miehen kavereita? Alkaa selittämään miksi ylipäätään olet toisella kierroksella.

- en tykkää siitä ajatuksesta, että joudun tapaamaan ihmisiä, jotka ovat nähneet exän samassa asemassa kuin minä olen nyt

Sit sun ei olisi ehkä pitänyt ottaa aikuista miestä joka on elänyt muuallakin kuin mamman peräkammarissa.

täysin järjestöntä. Apua? 

Exät ovat ulkonäöllisesti ja työaseman puolesta samaa "tasoa" kuin minä. Eli ei tämä järjellistä alemmuuden tuntoakaan ole.

Näiden sun ongelmien perusteella se taso ei kovin hääppönen ole

[/quote]

-voin törmätä heihin vaikka kaupassa

- miehellä on rippikouluikäinen lapsia, voisin joutua tällaiseen

- mieheni saa tavata ketä haluaa. Ja minäkin olen tavannut näitä kavereita, mutta tunne on ikävä, ei luonnolline

- liian myöhäsitä perääntyä ja etsiä peräkammarinpoikaa

- paljon kiitoksia itsellesi kannustavasta ja ymmärtävästä asenttestasi....

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:40"]

meillä on jo ikää 40+, ja olen pitkän avioliiton jälkeen uudessa parisuhteessa. Miehellä on takana useampia exiä, ja nämä kaksi pidempää suhdetta ja exää jollain tasolla häiritsevät minua. En oikein tiedä miksi. 

Miten tästä tunteesta pääsee yli? Osaisiko joku neuvoa? Kun kerta en tiedä syytä, niin minun on vaikea käsitellä asiaa. sen tiedän, että

- ikinä en halua joutua tapaamaan näitä eksiä
No mikä olisi tilaisuus jossa voisit sellaiseen edes joutua?

- en haluaisi joutua sukujuhliin
Tuskin se sun miehesi on kaikkien exiensä kanssa naimisissa ollut, ja vielä luultavampaa olisi että ne exät eivät sun miehen sukujuhliin ole tulossa. 

- en tykkää, jos exä kaveeraa jonkun miehennkaverin kanssa, jota minäkin näen, en haluaisi olla sen kaverin kanssa enää tekemisissä

Eli ei riitä että määräilet kenen kanssa sun mies on tekemisissä, haluat laajentaa sen määräysvallan koskemaan myös miehen kavereita? Alkaa selittämään miksi ylipäätään olet toisella kierroksella.

- en tykkää siitä ajatuksesta, että joudun tapaamaan ihmisiä, jotka ovat nähneet exän samassa asemassa kuin minä olen nyt

Sit sun ei olisi ehkä pitänyt ottaa aikuista miestä joka on elänyt muuallakin kuin mamman peräkammarissa.

täysin järjestöntä. Apua? 

Exät ovat ulkonäöllisesti ja työaseman puolesta samaa "tasoa" kuin minä. Eli ei tämä järjellistä alemmuuden tuntoakaan ole.

Näiden sun ongelmien perusteella se taso ei kovin hääppönen ole

[/quote]

-voin törmätä heihin vaikka kaupassa

- miehellä on rippikouluikäinen lapsia, voisin joutua tällaiseen

- mieheni saa tavata ketä haluaa. Ja minäkin olen tavannut näitä kavereita, mutta tunne on ikävä, ei luonnolline

- liian myöhäsitä perääntyä ja etsiä peräkammarinpoikaa

- paljon kiitoksia itsellesi kannustavasta ja ymmärtävästä asenttestasi....

[/quote]

Ole hyvä vaan. Mä en ihan kauheasti jaksa taputella päähän tällaisten tekemällä tehtyjen "ongelmien" takia, erityisesti kun kyseessä on aikuinen ihminen ja tietoiset päätökset parisuhteen aloittamisesta perheellisen miehen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:45"]

Häiritsiskö sitten yhtään jos miehellä ei olisi yhtään exää?

[/quote]

Ihanaahan se on. Olla ainutlaatuinen miehen elämässä =)

Ymmärrän aloittajan tuskan ja otan osaa. Pakko tuohon on silti sopeutua jos haluat olla nimenomaan tuon miehen kanssa. Tosin kun itselläsikin on kuitenkin ex, on vaikea vaatia mieheltä sen kummempaa... Mutta se ei tarkoita sitä etteikö voisi olla ikävä tunne sen takia.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:40"]

meillä on jo ikää 40+, ja olen pitkän avioliiton jälkeen uudessa parisuhteessa. Miehellä on takana useampia exiä, ja nämä kaksi pidempää suhdetta ja exää jollain tasolla häiritsevät minua. En oikein tiedä miksi. 

Miten tästä tunteesta pääsee yli? Osaisiko joku neuvoa? Kun kerta en tiedä syytä, niin minun on vaikea käsitellä asiaa. sen tiedän, että

- ikinä en halua joutua tapaamaan näitä eksiä
No mikä olisi tilaisuus jossa voisit sellaiseen edes joutua?

- en haluaisi joutua sukujuhliin
Tuskin se sun miehesi on kaikkien exiensä kanssa naimisissa ollut, ja vielä luultavampaa olisi että ne exät eivät sun miehen sukujuhliin ole tulossa. 

- en tykkää, jos exä kaveeraa jonkun miehennkaverin kanssa, jota minäkin näen, en haluaisi olla sen kaverin kanssa enää tekemisissä

Eli ei riitä että määräilet kenen kanssa sun mies on tekemisissä, haluat laajentaa sen määräysvallan koskemaan myös miehen kavereita? Alkaa selittämään miksi ylipäätään olet toisella kierroksella.

- en tykkää siitä ajatuksesta, että joudun tapaamaan ihmisiä, jotka ovat nähneet exän samassa asemassa kuin minä olen nyt

Sit sun ei olisi ehkä pitänyt ottaa aikuista miestä joka on elänyt muuallakin kuin mamman peräkammarissa.

täysin järjestöntä. Apua? 

Exät ovat ulkonäöllisesti ja työaseman puolesta samaa "tasoa" kuin minä. Eli ei tämä järjellistä alemmuuden tuntoakaan ole.

Näiden sun ongelmien perusteella se taso ei kovin hääppönen ole

[/quote]

-voin törmätä heihin vaikka kaupassa

- miehellä on rippikouluikäinen lapsia, voisin joutua tällaiseen

- mieheni saa tavata ketä haluaa. Ja minäkin olen tavannut näitä kavereita, mutta tunne on ikävä, ei luonnolline

- liian myöhäsitä perääntyä ja etsiä peräkammarinpoikaa

- paljon kiitoksia itsellesi kannustavasta ja ymmärtävästä asenttestasi....

[/quote]

Ole hyvä vaan. Mä en ihan kauheasti jaksa taputella päähän tällaisten tekemällä tehtyjen "ongelmien" takia, erityisesti kun kyseessä on aikuinen ihminen ja tietoiset päätökset parisuhteen aloittamisesta perheellisen miehen kanssa. 

[/quote]

aika vaikea tässä iässä on löytää ei-perheellistä miestä. Eikä perheellinen mies ole sen huonompi kuin perheellinen nainenkaan , eli minä.

Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:57"]

Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym.

[/quote]

Hah, sen kun näkisi miten kielto tehoaa! :D

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:57"]

Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym.

[/quote]

minä taas itse sanon, että en lähde juhliin. 

Mitä olet tehnyt asian eteen ja mitkä ovat parhaimmat vinkkisis?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:57"]

Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym.

[/quote]

minä taas itse sanon, että en lähde juhliin. 

Mitä olet tehnyt asian eteen ja mitkä ovat parhaimmat vinkkisis?
[/quote]

Ei minulla ole hyviä vinkkejä, kun itselläkin asian työstäminen niin kesken vielä. Olen puhunut tunteistani paljon, miehelleni ja ystävilleni. Mitään syytä mustasukkaisuuteen ei todellakaan ole. Toivon että ajan myötä helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:57"] Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym. [/quote] minä taas itse sanon, että en lähde juhliin.  Mitä olet tehnyt asian eteen ja mitkä ovat parhaimmat vinkkisis? [/quote] Ei minulla ole hyviä vinkkejä, kun itselläkin asian työstäminen niin kesken vielä. Olen puhunut tunteistani paljon, miehelleni ja ystävilleni. Mitään syytä mustasukkaisuuteen ei todellakaan ole. Toivon että ajan myötä helpottaa.

[/quote] Eron myötä helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 20:57"] Mietin hetken että minäkö tämän viestin olen kirjoittanut. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ap, ja tunnen täysin samoin. Ei kiva fiilis tuntea itsensä naurettavaksi ja lapselliseksi ääliöksi, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Mun oloa hankaloittaa vielä se, että mieheni ex-vaimo, josta erosi jo monta vuotta ennen meidän tapaamista, suhtautuu minuun tosi nihkeästi, on esim. kieltänyt minua tulemasta perhejuhliin ym. [/quote] minä taas itse sanon, että en lähde juhliin.  Mitä olet tehnyt asian eteen ja mitkä ovat parhaimmat vinkkisis? [/quote] Ei minulla ole hyviä vinkkejä, kun itselläkin asian työstäminen niin kesken vielä. Olen puhunut tunteistani paljon, miehelleni ja ystävilleni. Mitään syytä mustasukkaisuuteen ei todellakaan ole. Toivon että ajan myötä helpottaa.

[/quote] Eron myötä helpottaa.
[/quote]

En mä maailman parasta miestä ajatellut jättää siksi, että hänellä on 40 vuoden aikana ollut muitakin naisia kuin minä :-)