Riiteletkö ikinä miehesi kanssa?

En.

Ainii ei mul ollukaan miestä

No EN. Ikinä.

En tod.!!!!!!!!!!!

Ööö kaikki riitelee joskus... ei sellaista ihmissuhdetta olekaan jossa ei riidellä. Tai on, mutta silloin suhde ei ole kovin läheinen.

Kyllä. Normaali kinastelu kuuluu arkeen, joskus se yltyy riidaksi. Välillä huudamme maailman typerimmistä asioista ihan tosissamme, jonka jälkeen sovimme ja nauramme aiheelle. Meille se kuuluu ja kaikki riidat on aina selvitetty :)

Kyllä, tottakai. Suhde ei ole normaali, jos koskaan ei riidellä.

Joka päivä pientä riidanpoikasta. Kerran viikossa kunnon riitelyä.
Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja hyvin pyyhkii. Tuntuu turvalliselta riidellä oman miehen kanssa kun tietää, ettei suhde kaadu pieniin sotiin.

Kunnolla ollaan riidelty varmaan kolme vuotta sitten. Harvoin on mitään pienempiäkään riitoja.

Me ollaan riidelty viimeiksi edellisessä asunnossa ja tässä asunnossa ollaan asuttu jo yli 5 vuotta. Eli kyllä me riidellään, mut ei kovin usein.

Kyllä riidellään, välillä on kausia, jolloin riidellään useammin ja toisinaan taas vähemmän.

Ei riidellä, ja suhde on ihan normaali ja läheinen. Ei meillä ole mitään riidan aihetta.

Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta asti, vuodesta -91. Silloin aluksi riideltiin todella paljonkin. Nyt viimeisen 15-20 vuoden aikana ei olla juurikaan riidelty, nykyisin ehkä korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin se on jokin ohimenevä tuiskahdus.

Syynä on ehkä se, että meillä on elämässä aika sama prioriteettijärjestys ja yhteiset tavoitteet elämässä. Viihdymme hyvin toistemme seurassa, ja olemme kai oppineet tuntemaan toisemme ja ottamaan toisiamme huomioon. 

Riidellään ja kinataan ja huudetaan, mutta myös halataan ja pyydetään anteeksi. Ollaan nokat vastakkain pienistä asioista, ei isoista ja tärkeistä. Joskus toinen ärsyttää kauheasti, mutta se on hetkellistä.

Emme riidelleet mieheni kanssa oikeastaan ollenkaan kymmeneen vuoteen, mutta sen jälkeen on alkanut räiskyä vähän enemmän. Viime vuonna riitelimme kunnolla kolmisen kertaa ja useamman kerran vääntöä tuli niiden isojen riitojen välissä. Minäkin olen muuttunut näiden 18 vuoden aikana , en enää halua hyväksyä ihan kaikkea ja kun jotakin tulee niin en enää vain niele sitä unohduksiin. Siinä missä minä olen ehkä hieman reipastunut sanomaan mielipiteeni, on mieheni taas muuttunut mielestäni vähän hiljaisemmaksi. Matkallamme on ollut myös aika mäkistä ja karikoita on ollut paljon. Yhdessä kuitenkin olemme ihan sovussa 95%:a ajasta.