Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha

Vierailija
28.05.2015 |

Se vaan on niin kun tietää ettei voi koskaan olla kelvollinen.

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap. tule avautumaan meille ja kerro, niin autetaan sua ja annetaan sulle voimia! Edes pieni toivon kipinä?

Tuu kertomaan! Mikään ei oo niin pahaa, ettet voisi kertoa, kun anonyymeinä ollaan, eikä kukaan voi sua tunnistaa. Ole kiltti?

Vierailija
22/26 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä lue tätä, jos olet herkkä tai et ymmärrä aluetta tai sinulla on tunne vastata että zemppiä, en ole ap.

Ei noi mitään auta, perussetit että oot arvokas ja ole tunne naura. Pahinta noi, et tänään paistaa aurinko ja huomennakin. Kun ympärillä on enemmän ja pidemmän aikaa ollut pakollisia asioita, joita et niinkään pääse pakoon helposti ja olet omassa pässiydessä niissä koko elämän ajan roikkunut niin että siitä on vain tullut elämäsi, ei ole helppoa. Tuo pässiys on tullut ymmärretykseksi vasta kantapään kautta, aikuisena. Lähtökohdat ei ihan ok. Olen tehnyt omalta osaltani sen hyvin, arvokkaasti ja muidenkin silmin kunnioitettavasti, mitä voi tehdä. Sillä saralla kaikki hyvin. Miten tämän selittäisi, kuitenkaan haluamatta tänne nyt ilmaista, muutakuin että lähimmäisten suhtautumista on aina juontanut ongelmat.

Olen elämässäni ties satoja kertoja pohtinut itsemurhan mahdollisuutta. Pohtinut, että nyt lähtee. Millä tavalla, sillä ei niin merkitystä. Elämä on ollut vuosikausia välilä niin tyhjää, sisältä olin niin tyhjä ja tyhjiin pumpattu, ettei itsellä ollut enää mitään mitä hengittäisi. En ymmärtänyt joidenkin vuosikatkojen aikana, miksi olen täällä. Elämän tarkoitus tuntui aina olevan sykäyksissä sitä, että tuin muita ja annoin suurta apua ymmärtämään kunkin ihmisen suuria elämän ongelmia. Ne muut sai paljon tuosta ja heidän elämänsä muuttui. Tätä olen tehnyt aina. Noissa maailmoissa, koin hyvää elämää paljon. Turpiin tietty välillä tuli, kun piti mennä kritisoimaan muiden persoonia, miten olivat antaneet turpiin ilman selityksiä. Ne joita itsetunnoltaan heikommat ja isommat on hakanneet, ymmärtävät. Fyysinen pahoinpitely ei merkitse minulle edelleenkään mitään, jos vielä sitä tapahtuisi, olen turta sille, kuten mille tahansa fyysiselle kivulle. Fyysisen kivun kestää, rajat tulevat siinä, kun tiedostetaan valintoja, lähteekö henki vai ei. Itse tietää ne hetket kohteena, kun sekunneista kiinni, samoin toinen, joka kuristaa, pudottaa tai hakkaa. Te jotkut ehkä tiedätte, mistä puhun.

Kun ihmisestä on jotain omaa, suojeltua jäljellä, ne ovat tunteet. Kukaan toinen ihminen ei voi täysin tietää toisen pään sisältöä, missä ajatukset ja tunteet liikkuvat. Kun kaikkia mahdollisia alueita on yritetty elämässä satuttaa, ihminen luontaisesti suojelee jotain aina, jos sinne yritetään hyökätä tarkoituksella vahingoittamismielessä.

Ei ole normaalia mitenkään, että kukaan ihminen tai minkäänlaisissa tilanteissa harkitisisi edes itsemurhaa. Ne, ketkä asian ovat kohdanneet, tiedostavat sen. Tuki, jota kaipaisi, olisi kuunteleminen, ymmärtäminen ja puhuminen niistä, mitkä eivät ole kyllä ihan jokapäiväisiä puheenaiheita. Nyt tuli itsellä lukko, tänne en halua sanoa eritellen, mistä pitäisi puhua. Älä puhu mitään ja mene mieluummin pois, jos et halua ymmärtää. Jos haluat ymmärtää, niin välittäminen kyllä auttaa.

En osaa laskea omalta kohdaltani, kuinka monta kertaa elämäni aikana olen mitään muille kertomatta ollut menossa: uimaan yöllä one way ticket, hypännyt korkealta, ajanut niin paljon kuin lähtee. Elämänpiirissäni on ollut ihmisiä, syy miksi päätyivät sinne, oli että oma perhe ei halunnut omalta itsekkyydeltään välittää: nuorina tappaneet itsensä -en halua sanoa keinoja - tunnistettavuus - kuitenkin hirttoa ja tukehtumista, aikuisina lääkeviinacoctailit.

Ihmisten pitäisi ymmärtää välittää tosistaan. Ja olla tekemättä toisten elämästä helvettiä, tai olla yleensäkin tekemättä mitään pahaa tai vahingoittavaa toisen elämälle. Pahaa tekee toiselle ihmiselle olemalla vaiti, kun huomaa että toinen mättää toista omien virheiden "puolustamiseksi". Ei se oikeasti ole mitään puolustamista, vaan siirtämistä vastuuta pois itsestään, ei väliä minne, ihmisissä se on kohde, joissa noi laskelmoi sen niin, että tukjat eivät ota kontaktia sivulliseen / uhriin. Näin ne ihmiset kuoli oman käden kautta, mitä tunsin.

Varmaan luitte rivien välistä, että samassa jamassa olen.

Arvostan kyllä kaikkea myötätukea elämänhalua kohtaan. On se kyllä ihan hyvä, kun ajattelee että jos sattuis ilmaisemaan tuota johonkin suuntaan vihjauksena, tulisi että anna mennä vaan, se kyllä tukisi sitä hyvinkin onnnellisesti. Olen vähän huono käsittelemään tätä aihetta niiden henkilöiden kannalta, jotka eivät tätä ymmärrä. Mutta toisaalta, haluaisinkin heidän jotain ymmärtävän enemmän, joille tämä vähän etäistä. On vaikeata yrittä näistä kirjoittaa, edes jotain. Toivoisin, että ihmiset välittäisivät toisistaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se VAAN on niin...tulee mieleen se enkeli-Elisa kirjailija tosta avautumisesta. Enkeli-Elisan vanhemmillakin oli VAAN niin rankkaa.

Vierailija
24/26 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jebou

Vierailija
25/26 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsemurhaa pohtiville:

Sinun ei tarvitse kelvata kenellekään. Sinä olet arvokas itsenäsi, et sen mukaan, mitä pikkusieluiset sinusta ajattelevat (tai mitä luulet heidän ajattelevan).

Aloita pienistä asioista: tänään paistoi aurinko. Lauantaina lupaa taas aurinkoa. Mene lauantaina aurinkoon istumaan jonnekin missä ei ole muita ja pistä silmät kiinni. Kuuntele puiden lehtien havinaa - keskity kuuntelemaan, niin ikävät ajatukset menevät taaemmas mielessäsi.

Ajattele niitä, jotka ovat edes joskus olleet ystävällisiä sinulle. Harjoittele kotona yksinäsi sanomaan "haista vittu!" niille, jotka ovat sinulle ilkeitä. Tunne viha ja iske nyrkkiä tyynyyn, mutta älä jää vellomaan siihen. Keskity positiiviseen. Keskity siihen, että ihmisten ilmoilla pääsi on pystyssä ja ryhti suora.

TEE ASIOITA. Vaikka se tuntuisikin typerältä. Ei siis sekoilemista tai kännäilyä vaan menet kauppaan, kirjastoon, sanot jollekin harmittomaan näköiselle vanhalle mummolle "onpas kaunis ilma". Luet hauskoja juttuja netistä, nauraminen auttaa paremmalle päälle. Feissarimokat on hyvä, siellä saa nauraa ja huomaa, että jollakin menee paskemmin kuin itsellä.

Sitten kun tuntuu vähän paremmalta, niin menet jonnekin kansalaisopiston kurssille. Joo ei sua mikään kiinnosta, mutta se, mikä vituttaa vähiten.

Lyhyesti sanottuna: OLE, TUNNE, TEE, NAURA

Vierailija
26/26 |
18.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

,jjjh

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän viisi