Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti ei koskaan soita!
27.05.2015 |
Olen liki 50 v, naimisissa oleva nainen, meitä on 3 sisarusta ja isäukkko ja jo hautausmaalla. Äitini on jo vanha, 75 ja kaikki sellaiset piirteet, jotka joskus olivat ärsyttäviä tai häiristsivät normaalia kanssakäymistä, ovat nyt nousseet enemmän ja enmmän pintaan.
Sehän ei pitäisi kenenkään normaalin perheenjäsenen mielestä olla mikään ongelma, että mutsi ei ikinä soita, vaan me lapset soitamme hänelle. Niinhän sitä luulis. Tämä mutsin soittamattomuus ei ole semmoinen asia, vaan se on aivan älyttömän ärsyttävää manipulointia, martyyripeliä, itsesääliä, huokailua, suoranaista valehtelua ja siis minulle itselleni, aivan älyttömän ärsyttävää.
Soitan äidilleni joskus, ehkä noin kerran kuukaudessa. Hän on soittaessani aivan valtaisian ilahtunut ja laittaa siihen samaan myös sellaista yllättyneisyyttä; siitä että soitan. Sitten kysytään kuulumiset, puhutaan vähän ilmoista ja tv-ohjelmista ja sitten puhelu loppuu. Ja koskaan se ei soita minulle eikä kysy että mitä minulle kuuluisi.
Muorilla on joku vihko, minkä veljen vaimo oli nähnyt ja siihen oli pidetty jotain kirjanpitoa, että kuka sisaruksissta on soittanut.
Hänellä on jokin korkeampi käsitys siitä, että hänen ei kuulu soittaa lapsilleen,vaan toisinpäin. Jos minä esim. en soita, niin hän alkaa kyselle veljeltäni minusta että onko minusta kuulunut mitään. Samoin kännyykkääni tulee mystisiä tyhjiä tekstiviestejä. Mutsi sieltä naputtaa "erehdyksesä" kun hän ei osaa kännykkää käyttää eikä lukea tai lähettää tekstareita. Mutta mun numeroon psytyy laittamaan tyhjiä viestejä. Tämä on myös manipulointia; mun pitäisi siis soittaa.
En osaa tätä pattitilannetta kenelekkään normaali-ihmiselle selittää. Mua alkaa vaan niin paljon päkittää se pakollinen ja pakotettu soittaminen, että en siiihen pysty. Kerran meni yli 3 kuukautta ja sitten se itse venyi sen verran että soitti. Ääni oli tosin värisevä ja pieni, että minä täällä.
Mainittakoon, että muori ei ole sairas eikä köyhä eikä yksinäinen. Hänellä vilkas ystäväpiiri, aika tiivskin siinä naapurustossa,hänellä käy kotihoitajia ja siivoja siellä, eikä hänellä ole mitään muuta vikaa kuin että hän jatkaa lapsuudenssani opeteltua "kääneteismanipulointia" edelleen meihin lapsiin.
Vanhempien avioliitto oli epätasa-arvoinen ja isä oli despootti, perheen tyranni ja hänen yksioikeisen mielnetilojensa ja määräystensä alaisena mentiin. Mutsi ei koskaan sanonut vastaan, ei yrittänyt puolustaa meitä lapsiaa epäloogisilta rangaistuksilta tai mitään. Ainoa mitä hän teki, oli että esitti isälle, miten onneton hän oli, miten paha mieli hänellä oli, miten hän yrittti hiljaisesti huokailemall ja käsivä vääntelemällä osoittaa ja ohjata isää käyttäytymään toisin. Ei muuten onnistunut.
Nyt sitten pitäisi minun keski-ikäisen koulutetun perheenäidin muistaa aina soittaa mummille ja aina huolehtia siitä että on soitettu. Hän ei soita vaan istuu ja istuu ja huokailee, mutta ei voi normaalisti kysyä että mitäs kuuluu.
Ei uskois, miten tää voi saada mut ahdistumaan ja raivoihin. Mies aina sanoo, että no soiita sä, mutta kun mä en pysty, ei voi aina olla niin että mä soitan eikä se soita ikinä.
Kommentit (64)
Seuraavan kerran kun äiti alkaa valittaa, että mikset sä soita, täräytäpä vastakysymys että mikset sinä välitä minusta niin paljon että soittaisit itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ei soittanut, vaikka henki meinasi lähteä itsellä ja vauvalla synnytyksessä. Sisaruksilta oli kysellyt kuulumiset. Meitä kävi katsomassa ohikulkumatkalla kun muilta sisaruksilta kotia ajoi. Minulle soittaa jos tarvitsee jotain apua. :/
Meillä on päinvastainen ongelma. Äitini soittaa vähintään 5 kertaa päivässä ja joukkaantuu jos hänelle ei vastata. Ei ollenkaan ymmärrä sitä, että esim. töissä pitäisi tehdä töitä ja ettei kesken palaverin voi alkaa jaarittelemaan 'mitäkuuluu-ei-mulle-mitään-ihmeempää'-puheluita.
Oma tilanteeni on jo semmoinen että ahdistun pelkästään siitä että puhelin soi. Vaikka soittoääni olisikin jonkun muun kuin äitini, niin puhelimen soiminen jo itsessään nostaa ahdistuksen pintaan :(
Äitini puhelut eivät todellakaan ole mitään mukavia. Hän tykkää kovasti arvostella ja haukkua muita ihmisiä ja pohtia lopputtoman pitkään kuinka näiden muiden ihmisten pitäisi elämänsä elää.
Ei hänkään ole mikään yksinäinen vanhus, vaan hänellä on vilkas sosiaalinen elämä ja harrastuksiakin.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"]
Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia!
[/quote]
Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää.
Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen.
Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa.
[/quote]
En ole tuo edellinen mutta olen kanssasi eri mieltä. Kirjoittaja on tehnyt sivun meneneisyytenä kanssa ja elää aikuisen elämää. Tulee toimeen muiden kanssa ja osaa vaatia itselleen kunnioittavaa suhtautumista. Kun asioiden kanssa on sinut, voi käyttäytyä neutraalisti
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole tuo edellinen mutta olen kanssasi eri mieltä. Kirjoittaja on tehnyt sivun meneneisyytenä kanssa ja elää aikuisen elämää. Tulee toimeen muiden kanssa ja osaa vaatia itselleen kunnioittavaa suhtautumista. Kun asioiden kanssa on sinut, voi käyttäytyä neutraalisti
[/quote]
Millä lailla sinusta on "osaa vaatia kunnioittavaa suhtautumista" jos kerta toisensa jälkeen alistuu hiljaa kuuntelemaan toisen loukkaavia sanoja? Ei kukaan soittelisi toistuvasti entiselle naapurillekaan, jos naapuri olisi ilkeä ja pahoittaisi usein toisen mielen. Ei sellaista kohtelua tarvitse sietää keneltäkään, eikä sietäminen ole kypsää vaan kertoo vain siitä, ettei ihminen uskalla pitää puoliaan hylkäämisen pelossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sietää ja ymmärtää meneneisyyttään. Äidin kuoleman jälkeen olo on kuitenkin tyhjä. Jos mahdollista kannattaa pitää välit. En tarkoita mitään huonon kohtelun sietämistä. Ja joitain asioita ei voi antaa anteeksi. Pienestä syystä ei kannata välejä rikkoa
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"]
Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia!
[/quote]
Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää.
Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen.
Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa.
[/quote]
En ole koskaan kokenut tuota noin.
Ajattelen, että äitini on se rikkinäinen ja minä ehjä. Siksi hän toimii niin kuin toimii ja minä voin toimia toisin.
T. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole koskaan kokenut tuota noin. Ajattelen, että äitini on se rikkinäinen ja minä ehjä. Siksi hän toimii niin kuin toimii ja minä voin toimia toisin. T. 4
[/quote]
Miksi sitten koet että sinun tulee antaa hänen jatkaa huonoa käytöstään sinua kohtaan? Onko sinusta hyvä asia antaa kohdella itseään huonosti?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole tuo edellinen mutta olen kanssasi eri mieltä. Kirjoittaja on tehnyt sivun meneneisyytenä kanssa ja elää aikuisen elämää. Tulee toimeen muiden kanssa ja osaa vaatia itselleen kunnioittavaa suhtautumista. Kun asioiden kanssa on sinut, voi käyttäytyä neutraalisti
[/quote]
Millä lailla sinusta on "osaa vaatia kunnioittavaa suhtautumista" jos kerta toisensa jälkeen alistuu hiljaa kuuntelemaan toisen loukkaavia sanoja? Ei kukaan soittelisi toistuvasti entiselle naapurillekaan, jos naapuri olisi ilkeä ja pahoittaisi usein toisen mielen. Ei sellaista kohtelua tarvitse sietää keneltäkään, eikä sietäminen ole kypsää vaan kertoo vain siitä, ettei ihminen uskalla pitää puoliaan hylkäämisen pelossa.
[/quote]
No esimerkiksi äitini saattaa sanoa: voi kun sä olet hirveän laiha. Kyllä ton ikäisellä pitäisi olla jo vähän kiloja. Kaikki rypytkin näkyy.
19-vuotias minä olisi pahoittanut mielensä. Nelikymppinen minä hymähtää.
T. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt miksi äitisi tekee noin? Äkkiseltään arvelisin, että pikemmin kuin ilkeydestä, on kyse hänen omasta arvottomuuden tunteestaan, ja siitä kuinka hän hakee omalle itsetunnolleen pönkitystä. Haluaa sinulta kuulla olevansa tärkeä ja kokea, että välität hänestä. Hän pelkää torjutuksi tulemista eikä siksi "uskalla" soittaa sinulle.
Itsekin olen sillä linjalla, että soittaisin hänelle. Kysehän on vain siitä, miten pääset itse irti siitä ärsytyksen tunteesta. Äitisi ei tule muuttumaan.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole koskaan kokenut tuota noin. Ajattelen, että äitini on se rikkinäinen ja minä ehjä. Siksi hän toimii niin kuin toimii ja minä voin toimia toisin. T. 4
[/quote]
Miksi sitten koet että sinun tulee antaa hänen jatkaa huonoa käytöstään sinua kohtaan? Onko sinusta hyvä asia antaa kohdella itseään huonosti?
[/quote]
Ohis. Ehjä voi katkaista kierteen. Toisesta sisään ja toisesta ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole tuo edellinen mutta olen kanssasi eri mieltä. Kirjoittaja on tehnyt sivun meneneisyytenä kanssa ja elää aikuisen elämää. Tulee toimeen muiden kanssa ja osaa vaatia itselleen kunnioittavaa suhtautumista. Kun asioiden kanssa on sinut, voi käyttäytyä neutraalisti [/quote] Millä lailla sinusta on "osaa vaatia kunnioittavaa suhtautumista" jos kerta toisensa jälkeen alistuu hiljaa kuuntelemaan toisen loukkaavia sanoja? Ei kukaan soittelisi toistuvasti entiselle naapurillekaan, jos naapuri olisi ilkeä ja pahoittaisi usein toisen mielen. Ei sellaista kohtelua tarvitse sietää keneltäkään, eikä sietäminen ole kypsää vaan kertoo vain siitä, ettei ihminen uskalla pitää puoliaan hylkäämisen pelossa. [/quote] No esimerkiksi äitini saattaa sanoa: voi kun sä olet hirveän laiha. Kyllä ton ikäisellä pitäisi olla jo vähän kiloja. Kaikki rypytkin näkyy. 19-vuotias minä olisi pahoittanut mielensä. Nelikymppinen minä hymähtää. T. 4
[/quote]
Ahaa, no sitten puhut kyllä ihan eri tason asioista kuin minä. Meikäläisen äidin loukkaukset kun on tasoa "miehesi tulee jättämään sinut nuoremman takia" tai "Mitä, etkö vieläkään ole mokannut töissä?? Miten sinä muka osaat?". Sinä puhuit siis aidan seipäästä ja minä aidasta, mun mittakaavalla tuollainen "oletpas laiha" ei ole vielä loukkaavaa nähnytkään :D.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:40"]
Ehjä voi katkaista kierteen. Toisesta sisään ja toisesta ulos
[/quote]Kierteen katkaiseminen tarkoittaa sitä, ettei jatka huonoja tapoja eteenpäin. Ei suinkaan sitä, että alistuu huonon kohtelun uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:29"] Hei mä tiedän. Toi on niiiin tuttua. Tiedän myös mistä se meillä johtuu. Äitini äiti oli hirveä ihminen jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia ja siksi äitini on mitä on, eikä hän enää muutu. Mutta olen päättänyt että se ketju katkeaa tähän. Minä voin olla parempi äiti lapsilleni, parempi lapsi äidilleni, enkä anna hänen käytöksensä minua katkeroittaa. Siksi minä soitan hänelle, kuuntelen ja jos äiti sanoo jotain mikä pahoittaa mieleni, annan olla, en välitä. Voimia! [/quote] Näyttää äkkiseltään toimivalta ja voit kuvitella sen toimivan, mutta oikeasti tuo syö sinua sisältäpäin pikkuhiljaa. Siis se, että sinä olet aina se joka joustaa, olet aina se joka tulee "koko tien vastaan", olet aina se joka yrittää hymyillen olla kuulematta kaikkia niitä loukkauksia ja mitätöintejä. Olet aina joka suuntaan se arvoton, se jonka on pakko joustaa ja jonka jouston varassa ihmissuhde lepää. Kuka tahansa ammattitaitoinen terapeutti kertoisi sinulle että tuo ainainen joustaminen ja kestäminen on sinulle vahingollista. Sillä vain vahvistat sitä tunnetta ja sinuun kasvatettua harhaluuloa, että jos sinä et ole se joka antaa loputtomasti, eivät muut pidä sinusta. Oikeaa aikuisuutta on oppia että myös ansaitsee saada - kunnioitusta ja huomiota ja hyvää kohtelua. Ei suinkaan se, että oppii sietämään jatkuvia iskuja ja nöyristelemään. Nykyinen tapasi katkeroittaa sinua, vaikka kuvittelet tekeväsi juuri toisinpäin. Aikuinen, terveellä tavalla itseään rakastava ihminen ei siedä toisilta huonoa käytöstä, koska tietää olevansa paremman arvoinen. Tätä voi miettiä niinkin, että jos se oma vanhempi olisikin puoliso tai naapuri - sietäisikö häneltä samaa kohtelua. Jos ei, niin sitä ei todellakaan tarvitse sietää vanhemmaltakaan. Se, että olet syntynyt, ei velvoita ottamaan paskaa vastaan. Ja se, että sinusta tuntuu siltä että sinun pitää niin tehdä "koska oma äiti", kertoo siitä että äitisi aivopesu on onnistunut - sinun pitää sietää paskaa, koska olet häntä alempiarvoisempi ja sen hänelle velkaa. [/quote] En ole tuo edellinen mutta olen kanssasi eri mieltä. Kirjoittaja on tehnyt sivun meneneisyytenä kanssa ja elää aikuisen elämää. Tulee toimeen muiden kanssa ja osaa vaatia itselleen kunnioittavaa suhtautumista. Kun asioiden kanssa on sinut, voi käyttäytyä neutraalisti [/quote] Millä lailla sinusta on "osaa vaatia kunnioittavaa suhtautumista" jos kerta toisensa jälkeen alistuu hiljaa kuuntelemaan toisen loukkaavia sanoja? Ei kukaan soittelisi toistuvasti entiselle naapurillekaan, jos naapuri olisi ilkeä ja pahoittaisi usein toisen mielen. Ei sellaista kohtelua tarvitse sietää keneltäkään, eikä sietäminen ole kypsää vaan kertoo vain siitä, ettei ihminen uskalla pitää puoliaan hylkäämisen pelossa. [/quote] No esimerkiksi äitini saattaa sanoa: voi kun sä olet hirveän laiha. Kyllä ton ikäisellä pitäisi olla jo vähän kiloja. Kaikki rypytkin näkyy. 19-vuotias minä olisi pahoittanut mielensä. Nelikymppinen minä hymähtää. T. 4
[/quote]
Ahaa, no sitten puhut kyllä ihan eri tason asioista kuin minä. Meikäläisen äidin loukkaukset kun on tasoa "miehesi tulee jättämään sinut nuoremman takia" tai "Mitä, etkö vieläkään ole mokannut töissä?? Miten sinä muka osaat?". Sinä puhuit siis aidan seipäästä ja minä aidasta, mun mittakaavalla tuollainen "oletpas laiha" ei ole vielä loukkaavaa nähnytkään :D.
[/quote]
Entiselle bulimikolle kyse on isosta asiasta...
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:44"]
Entiselle bulimikolle kyse on isosta asiasta...
[/quote]
Ja tämäkö olisi pitänyt osata arvata rivien välistä? No okei, jos kyse on isosta loukkauksesta ja äitisi tietää että sinulla on ollut syömishäiriö, niin silloin hän on täysi kusipää. Ja sinä teet itseäsi kohtaan väärin kun moista siedät. Äitisi suunnilleen yrittää tapattaa sinut (ei välitä että hänen sanansa voivat laukaista hengenvaarallisen syömishäiriön), ja sinä vain kuuntelet hymysuin. Ja vielä kuvittelet että se on terve suhtautuminen... Varmaan antaisit hänen lyödä sinua turpaankin kerta toisensa jälkeen, ja kiillottaisit marttyyrin kruunuasi verisellä rätillä jälkeenpäin? "Minä siedän mitä vaan, olenhan päässyt yli traumoistani, olen hyvä ihminen kun annan kohdella itseäni kuin paskaa".
Mikä kumma tässä on että ihmiset sietää henkistä väkivaltaa ja vielä kuvittelevat että se on hyvä asia, en voi ymmärtää. Tai no, ymmärrän; siksi, että sillä nimenomaan saa ylläpidettyä virheellistä käsitystä "hyvästä minästä", joka on valmis uhrautumaan muiden puolesta. Sillä kuvitellaan saavan arvostusta ja rakkautta, ihan niinkuin lapsenakin kun oli pakko alistua paskan äidin mielivaltaan. "Kun siedän mitä vaan, muut huomaa kuinka hyvä olen ja rakastavat minua. Kun siedän mitä vaan, olen hyvä ja parempi kuin äitini. Jos en hyväksyisi huonoa kohtelua, voitaisiin minut hylätä".
Joo-o, tosi tervettä... Klassinen läheisriippuvais-suhde.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 15:44"]
Entiselle bulimikolle kyse on isosta asiasta...
[/quote]
Ja tämäkö olisi pitänyt osata arvata rivien välistä? No okei, jos kyse on isosta loukkauksesta ja äitisi tietää että sinulla on ollut syömishäiriö, niin silloin hän on täysi kusipää. Ja sinä teet itseäsi kohtaan väärin kun moista siedät. Äitisi suunnilleen yrittää tapattaa sinut (ei välitä että hänen sanansa voivat laukaista hengenvaarallisen syömishäiriön), ja sinä vain kuuntelet hymysuin. Ja vielä kuvittelet että se on terve suhtautuminen... Varmaan antaisit hänen lyödä sinua turpaankin kerta toisensa jälkeen, ja kiillottaisit marttyyrin kruunuasi verisellä rätillä jälkeenpäin? "Minä siedän mitä vaan, olenhan päässyt yli traumoistani, olen hyvä ihminen kun annan kohdella itseäni kuin paskaa".
Mikä kumma tässä on että ihmiset sietää henkistä väkivaltaa ja vielä kuvittelevat että se on hyvä asia, en voi ymmärtää. Tai no, ymmärrän; siksi, että sillä nimenomaan saa ylläpidettyä virheellistä käsitystä "hyvästä minästä", joka on valmis uhrautumaan muiden puolesta. Sillä kuvitellaan saavan arvostusta ja rakkautta, ihan niinkuin lapsenakin kun oli pakko alistua paskan äidin mielivaltaan. "Kun siedän mitä vaan, muut huomaa kuinka hyvä olen ja rakastavat minua. Kun siedän mitä vaan, olen hyvä ja parempi kuin äitini. Jos en hyväksyisi huonoa kohtelua, voitaisiin minut hylätä".
Joo-o, tosi tervettä... Klassinen läheisriippuvais-suhde.
[/quote]
Yritätkö pahoittaa mieleni ;)
Älä turhaan, äitini on siinä paljon parempi.
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, niin kuin joku tuossa jo sanoi.
Katkeruus ei johda mihinkään. Usko pois.
Äitisi soittamattomuus voi johtua mm. siitä, että hän luulee kännykkäpuhelujen olevan kalliita tai hän ei halua "häiritä" sinua vaan antaa sinun soittaa itsellesi sopivana hetkenä.
Minulla on ihana äiti, mutta en silti välitä puhua hänen kanssaan alvariinsa puhelimessa. Hän soittaa ehkä kerran viikossa. Joskus tunnen huonoa omatuntoa siitä, että äiti yleensä ehtii soittaa ensin...
Tässä sitten seuraavaksi aletaankin pelailemaan tuota joulua. Mummi menee yhdelle siskoista, jolla on jo aikuiset lapset. Mutta hän ei ole tyytyväinen tähän. Asiat ovat huonosti ja hän on tyytymätön. Hän ei halua olla vaivaksi eikä halua mennä yhden lapsen luo, no jos minä sitten käyn syömässä, minä otan taksin, ei teidän tarvi mua kuljettaa jne jne. Sitten ei voi syödä juuri mitään, ei maistu. Huokailee ja istuu naama pitkänä. Tiedän että sisko ahdistuu siitä ja alkaa juomaan enemmän kuin oli tarkoitus.
Joulut onkin erittäin kovaa peli semmoisissa perheissä,joissa on aina pelattu. Jouluun kuitenkin kiteytyy tosi isot odotukset eli panokset on kovat.
Olenkin vähentänyt omaa ahdistustani tässä sillä tavalla, että olen maksanut itseni kipeäksi että olemme lentäneet jouluksi etelään muutaman kerran.
Syyllistäminen on erittäin raskas tapa manipuloida perhettä, omia aikuisia lapsiaan. Varsinkin kun siitä on tämmöisellä aikuisella kokomusta koko lapsuutensa, joten muistot nousee myös pintaan helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, meillä myös näin. Joskus nuorempana (olen nyt 43v) asia ärsytti mutta nykyään annan olla...ja soitan kerran, pari viikossa äidille. Kuuntelen ne samat jutut ja niin edespäin. Pieni asia mulle.
Esimerkiksi tässä viestissä ilmaistaan aivan selvästi, miksi ne äidit eivät niin ahkeraan soittele.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 14:23"]
Kuulostaa tutulta, meillä myös näin. Joskus nuorempana (olen nyt 43v) asia ärsytti mutta nykyään annan olla...ja soitan kerran, pari viikossa äidille. Kuuntelen ne samat jutut ja niin edespäin. Pieni asia mulle.
[/quote]
Mutta teetkö tuon siksi, että sydämestäsi haluat, vai siksi, että sitä odotetaan sinulta etkä niistä puheluista itse nauti, kunhan nyt olet siinä luurin päässä ja kestät tämänkin kerran?
Miksi pitää manipuloida ja syyllistää?
Miksei sitä pelaamista voisi lopettaa ja soitella puolin ja toisin silloin kuin mukavalta tuntuu, tai on asiaa?