Mikä harmittaa toisen perinnössä

Se että perinnön saatuaan käyttäydytään kuin saatu omaisuus olisi jotenkin omaa ansiota ja saatetaan vieläpä vähätellä muita, omaisuutensa itse hankkineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka käy jos toinen vanhempi omistaa talon ja kuolee ensin?

Samantekevää kuka paperilla omistaa perinnönjaon näkökulmasta. Vainajan ja (avioliitossa) lesken omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Leskelle kuuluu toinen puolikas, toinen menee perintönä rintaperillisille eli lapsille jos niitä on. Leskellä on oikeus elinikäiseen hallintaoikeuteen puolisoiden yhteisessä kodissa, eli suomeksi oikeus asua kodissaan vaikka siitä puolet lapset nyt omistavatkin.

Entä tulevaisuudessa kun leskeneläke päättyy ja leskellä ei ole varaa maksaa omistaan asuinkuluja, meneekö talo vasaran alle vai jakoon? Jos lapset omistavat talosta osankin, leski ei voi ilman lasten lupaa myydä sitä.

Lesken vastuulla on puolet asuinkuluista, lasten vastuulla on se toinen puoli.

Jos asuinkuluja ei ole näin varaa maksaa, menee "vasaran alle" - leski saa puolet kauppahinnasta (toivottavasti, kaikkialla Suomessa ei enää mummonmökit käy kaupaksi) ja lapset puolet.

Ja totta, leski ei voi ilman lupaa myydä (eivätkä lapset ilman lesken lupaa).

Ehei,leski maksaa kaikki asumiskulut eli sähkön, veden, mahdollisen lämmityksen, jätemaksun jne. eli ne kulut, jotka asumisestaan koituvat. Kiinteistövero ja palovakuutus on yhteisesti maksettavia, mutta kotivakuutus asukkaan. Moni leski luulee, että koska hänellä on oikeus talossa asua, niin lasten tulee se kustantaan, mutta noin se ei mene.

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Tiedän myös tapauksen, että välit meni äidin kanssa todella pahaksi ja äiti valittanut kaikille, että hänet on ryöstetty ja ihmisethän uskoo hänen puheitaan.

Sama täällä. Äiti olk puhunut muille miten häntä huijattiin odotuksessa ja perinnönjaossa, vaikka tosiasiassa äiti pimitti omaa omaisuuttaan pois osituksesta ja 99.999% varmuudella hävitti isän laatiman testamentin.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Tietenkin pitää luopua puolesta yhteen lasketusta omaisuudesta. Eli tässä tapauksessa äidin kuoleman jälkeen isälle jäi talo, lapset saivat mökin ja rahaa.

Ei tarvitse. Pesää ei ole pakko jakaa. Toki verot täytyy maksaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.

Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.

Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.

Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.

Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti. 

Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?

"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"

Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.

En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.

Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?

Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.

Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.

Omat vanhempani ovat saaneet itse aikoinaan ihan muhkeat perinnöt ja kaikki sukujensa maat ovat myyneet pois. Varattomina tulevat kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Tuttavani isä asui talossa lesken oikeudella, perikunta omisti puolet talosta. Ei uusi vaimo saa asumisoikeutta leskeydyttyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Tuttavani isä asui talossa lesken oikeudella, perikunta omisti puolet talosta. Ei uusi vaimo saa asumisoikeutta leskeydyttyään.

Jos oli naimisissa, nimenomaan uusi vaimo saa lain nojalla hallintaoikeuden eli suomeksi sanottuna oikeuden asua kodissaan leskeydyttyään. Oikeus jatkuu lesken kuolemaan saakka, ja siihen toki liittyy myös velvollisuuksia talon kulujen hoitoon.

Jos oli avoliitossa, leskellä tätä oikeutta ei ole kuin vain erityistestamentinsaajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Miksi olisi oikeus asua, jos omistaa vastaavantasoisen kämpän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Tuttavani isä asui talossa lesken oikeudella, perikunta omisti puolet talosta. Ei uusi vaimo saa asumisoikeutta leskeydyttyään.

Jos oli naimisissa, nimenomaan uusi vaimo saa lain nojalla hallintaoikeuden eli suomeksi sanottuna oikeuden asua kodissaan leskeydyttyään. Oikeus jatkuu lesken kuolemaan saakka, ja siihen toki liittyy myös velvollisuuksia talon kulujen hoitoon.

Jos oli avoliitossa, leskellä tätä oikeutta ei ole kuin vain erityistestamentinsaajana.

Toisaatlta jos  lesken omaisuuteen kuuluu sijaintinsa, kokonsa, rakentamis- ja varustamistapansa puolesta samanlainen asunto kuin yhteisenä kotina käytetty asunto, lesken oikeus pitää kuolinpesään kuuluvaa asuntoa hallinnassaan väistyy.

Onpas tullut paljon kommenttia päivän aikana ja hy ä niin, että kiinnostaa perinnöt.

Tuntuu kyllä, että meillä on monelle epäselviä nämä kiemurat perintökaaressa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Ei ole oikeutta jäädä yhteiseen asuntoon lesken oikeudella, jos itse omistaa jonkun muun asumiskelpoisen asunnon. Ja niinhän tuossa sanottiin, että hulttiopoika sellaisessa asustelee.

Mietin tuota leskenoikeutta jäädä asumaan, että Mitenkäs jos vaikka anoppi jäisi nyt leskenoikeudella asumaan asuntoon jonka omisti appi.

Ja anoppi menisikin uudelleen naimisiin ja kuolisi, niin ei kai se nyt voi mennä niin, että tämä uusi puoliso voisi taas jäädä asumaan leskenoikeudella ja nämä perijät ei saisi myydä tai ottaa haltuun perintöään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on menossa riita siitä, saako hänen isänsä leski asua edelleen heidän yhteisessä kodissaan, vaikka hänellä ei edes ole leskenoikeutta asua. Leski ei ole tuttavani äiti, äiti on kuollut aiemmin. Tuo leski ei omista talosta mitään, eikä hänellä ole varaa oikein maksaakaan talon kuluja, koska elättää aikuista hulttiopoikaansa, joka vielä asuu äitinsä omistamassa asunnossa ilmaiseksi.

Onhan hänellä lesken oikeus jatkaa asumista yhteisessä kodissa, jos hän kerran on leski. Sillä ei ole merkitystä että monesko vaimo hän ja kenen äiti tai omistiko jotain kodista.

Tuttavani isä asui talossa lesken oikeudella, perikunta omisti puolet talosta. Ei uusi vaimo saa asumisoikeutta leskeydyttyään.

Jos oli naimisissa, nimenomaan uusi vaimo saa lain nojalla hallintaoikeuden eli suomeksi sanottuna oikeuden asua kodissaan leskeydyttyään. Oikeus jatkuu lesken kuolemaan saakka, ja siihen toki liittyy myös velvollisuuksia talon kulujen hoitoon.

Jos oli avoliitossa, leskellä tätä oikeutta ei ole kuin vain erityistestamentinsaajana.

Jos talosta omistaa osan joku muukin, esim perikunta, niin leskellä ei ole asumisoikeutta.

Meillä on ydinperhe ja ollaan alle 40-vuotiaita. Lapsia on. 

En todellakaan tee aviomiehelleni omistustestamenttia kuolemani varalta. Rakastan häntä aivan älyttömästi, mutta lapsiani rakastan vielä enemmän ja koen, että ensisijainen velvollisuuteni on turvata heidän elämänsä.

Jos testamenttaisin miehelleni omaisuuteni ja lapseni eivät saisi mitään, en voisi mitenkään varmistaa että lapseni saisivat omaisuuteni jossain vaiheessa. Mies voisi sairastua tai loukkaantua vakavasti ja joutua holhoukseen, jolloin omaisuudesta päättäisi virkaholhooja. Mies voisi mennä uusiin naimisiin, olla tekemättä avioehtoa ja menettää omaisuutensa avioerossa. Tai hän kuolisi ja leski saisi puolet yhteisestä omaisuudesta ja asumisoikeuden yhteiseen kotiin. Tai hän voisi ryhtyä toiminimiyrittäjäksi, tehdä konkurssin ja menettää omaisuuden. Tai hän voisi suuttua johonkin lapseen jossain vaiheessa ja päättää että jätä tälle perintöä ja tehdä testamentin jossa jättää tälle yhdelle lapselle vain lakiosan. 

Ymmärrän täysin, että lapseni voisivat 18-vuotiaana hassata omaisuutensa aivan turhuuteen (yritämme kaikin tavoin kasvattaa heistä fiksuja rahankäyttäjiä, mutta mahdollisuus on aina olemassa), mutta silloin päätös on heidän omansa. Jos taas minä päätän testamentata omaisuuteni miehelleni ja hän ei koskaan siirräkään sitä meidän yhteisille lapsillemme, niin vika on minun ja yksin minun. 

Joten meillä on iso henkivakuutus, jonka avulla mieheni pystyisi lunastamaan talon kokonaan itselleen ja jäämään vuodeksi sairaslomalle tai tekemään lyhennettyä työaikaa useaksi vuodeksi lasten vuoksi. Lisäksi hän saisi minusta työeläkeyhtiöltä leskeneläkettä verrattain hyvän summan. Puolet yhteenlasketusta omaisuudestamme menee lapsillemme kumman tahansa meistä kuollessa. 

Vielä sellainen huomio, että koen moraalisen velvollisuuteni olevan siirtää vähintään saman summan kuin itse olen perinyt vanhemmiltani ja isovanhemmiltani omille lapsilleni. 

Tämä ajattelutapa on perua perheeltäni, jotka ovat olleet maanviljelijöitä vuosisatoja. Jokainen isäntä ja emäntä, joka on vähentänyt hehtaarimäärää, muistetaan huonolla. Jokainen sukupolvi, joka on lisännyt hehtaareita, rakennuksia tai muuta omaisuutta, muistetaan hyvällä ja saa nimensä historiankirjoihin "Laurin pelto" "Rahkolan metsä" "Kanniston torppa". Omat vanhempani ovat myyneet peltoja, mutta vastineeksi hankkineet sijoitusasunnon kaupungista ja joka ikinen kerta asunnosta puhuttaessa muistavat kertoa, että omaisuus on siis kasvanut eikä vähentynyt, omaisuuslaji on vain vaihtunut.

He myös aktiivisesti muistuttavat tästä periaatteesta meille lapsille: "kaikki on vain lainaa lapsilta" "me pidämme tästä huolta, että te voitte sitten pitää tästä huolta seuraavaksi" "Lauri-paapalle oli tärkeää, että tämä pysyy suvussa" jne. Lapsena tämä oli rasittavaa kuultavaa ja ahdistavaakin, mutta nyt olen siitä kiitollinen. Olen myös kiitollinen siitä, että olemme saaneet fiksun rahakasvatuksen tämän periaatteen vuoksi. Ja kyseessä ei siis ole mikään iso omaisuus, tavallisen kokoinen maatila vain. 

Onneksi omille rahoille saa eläessään tehdä mitä haluaa ja jos perinnön saaminen näin paljon risoo, niin vanhemmat tekevät lapsilleen palveluksen jos käyttävät kaikki rahat itseensä.

Ehkä Suomessa (miksei muuallakin) on vallalla aika voimakas yleinen näkemys siitä, että raha täytyy itse ansaita. Näin olen itse tulkinnut. Eli siis perinnöt, voitot sun muut "ilmaiseksi" tulevat massit ovat jotenkin paheksuttavia tai ainakin kateutta aiheuttavia.

Itseäni ei ärsytä anonyymien perinnöt tippaakaan, mutta esimerkiksi yhden ystäväni iso perintö ärsyttää. Se johtuu tasan siitä, että pieni-/keskituloinen ihminen on yhtäkkiä muuttunut ylimieliseksi porvariksi, joka attribuoi kaikkien muiden rahahuolet tyhmyyden ja laiskuuden piikkiin.

"Kenellä muka ei ole varaa ostaa kymppitonnin autoa käteisellä, kun vanha hajoaa? Olisi jos ei rahaa tuhlattaisi turhuuksiin."

"Oikeasti jokaisella on mahdollisuus ostaa kaksi sijoitusasuntoa, se on siitä kiinni mihin rahansa käyttää."

"En voi ymmärtää miten meidän 14 000 e maksanut häämatka aiheutti niin paljon kummastelua. Ei se ole paljon, jotkut vaan haluaa välillä vähän luksusta!"

Tähän kun sanoo, ettei tuollainen rahankäyttö ole isolle osalle suomalaisista käytännössä mitenkään mahdollista, se kaikuu kuuroille korville. Kunhan elää muuten säästeliäästi, niin on varaa vaikka mihin! Ystäväni tietenkään itse ei elä säästeliäästi; matkustaa 10-15 x vuodessa, on 2 autoa, asuntovaunu, asuntoauto, sijoitusasuntoja, paljut ja pelit ja vehkeet. Syö ulkona väh. 2 kertaa viikossa ja juhlii viikonloppuisin.

Olen iloinen siitä että jollain on millä mällätä, mutta muuttunut asenne rahaa ja muita ihmisiä kohtaan alkoi tympiä nopeasti. Kaikki eivät saa muhkeita perintöjä, vaan tekevät työtä pienellä palkalla ja elättävät ehkä lapsiakin. Kaikki ei ole kiinni siitä miten säästäväisesti elää.

Olemme edelleen paljon tekemisissä, mutta olen sanonut etten halua puhua hänen kanssaan rahaan liittyvistä asioista. Onneksi se on pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen perimiseen liittyy usein se ahneus. Vai miksi luulet, että perinnönjakotilanteissa aiemmin keskenään hyvin toimeen tulevien sisarustenkin välille syntyy herkästi riitoja?

Vainajan omaisuuteenhan kenelläkään ei ole minkään ansaintaperiaatteen mukaista oikeutta sen enempää kuin muillakaan, eikä sen pitäisi sen suurempia tunteita herättää, sehän on saajalleen aina extraa. Mutta aina siellä joukossa on yksi ahne.

Leskien kohdalla oikeastaan ymmärränkin asian, etenkin koko elämänsä yhdessä ollut pariskunta on saattanut rakentaa elämänsä hyvinkin tiiviisti yhdessä, kuten mekin olemme. Kummallakaan ei ole mitään omaa omaisuutta, kaikki on yhteistä. Onhan se aika hurjaa, että toisen kuollessa pitäisi siitä puolet antaa pois, hallintaoikeuksista yms. huolimatta.

Omalta kohdaltani toivon, että olen kasvattanut lapseni hyvin ja kohdellut heitä vähintäänkin yhtä hyvin ja jättävät vaatimatta lakiosaansakin kun meistä toisesta aika jättää ja korjaavat sitten koko potin toisenkin kuollessa, samaan osoitteeseen koko omaisuus on kuitenkin menossa, kyse on vain ajasta. Mutta taas kerran tässähän saattaa ahneus tulla väliin jos joku lapsista haluaa omansa just nyt, vaikka meidän vanhempien toive olisikin, että antavat lesken pitää yhdessä kerrytetyn omaisuuden kokonaisuudessaan elämänsä loppuun asti.

Mitä tapahtuu perinnölle, jos leski menee uusiin naimisiin ja lapset eivät ole vaatineet kuolleen vanhempansa lakiosuutta?