Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä harmittaa toisen perinnössä
25.01.2022 |
Täällä jos joku kysyy mahdollisesti saatavasta perinnöstä, niin aina löytyy ihmisiä jotka kommentoi aloittajaa ahneeksi eli onko se kateutta, kun joku anonyymi saa jotain vai mitä?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan lesket ovat niitä ahneimpia. Edesmennyt tätini testasi omaisuutensa minulle, hänellä ei ollut lapsia. No kuinkas kävikään. Hänen puolisonsa kärtti ja kärtti, että jos luopuisin tästä ja tuosta kun hänelle ei jää mitään sitten (valetta). Oli niin olevinaan surkeaa ja että häntä ryöstetään ja häneltä viedään kaikki, vaikka tätini omaisuudesta oli kyse. En taipunut, killinkiäkään en antanut tuolle ja hyvin hän pärjää sillä omalla suurella omaisuudellaan. On todella kurjaa, että sen rakkaan menetys ei ole tarpeeksi, kun joutuu vielä taistelemaan ja perustelemaan ja sanomaan tuhat kertaa ei. Testamenttia pitää kunnioittaa sellaisenaan ja se siitä.
Minulle kävi aivan samoin, mutta kyseessä vanhempani. Äiti kuoli ensin ja isä oli jostain saanut päähänsä, että me lapset luovumme perinnöstä tottakai, jotta hän saa pitää kaiken. Aikansa jankattua hän oikein suuttui, koska me "lapset" emme totelleet. Äiti oli säästäväinen ja halusi nimen omaan jättää meille lapsille pienet pesämunat ja isä olisi ne halunnut rosvota itselleen. Todella törkeää käytöstä. Isä ei ole äidin kuoleman ja perinnön jaon jälkeen halunnut olla missään tekemisissä meidän lasten kanssa ja haukkuu pitkin kyliä ja sukulaisia, kuinka jätimme hänet kylmästi ulos ja puille paljaille. Vaikka todellisuus on että ryyppäsi omat rahansa ja siksi huono tilanne.
Me jostain syystä suostuimme tähän, että isä pitää tallessa meidän rahoja ja pesä jätetään jakamatta. No isän kuollessa selvisi, että oli pahasti velkaantunut ja kaikki rahat menneet. Mitään vastiketta sille velalle ei ollut. Oli jotain naista elättänyt ja ottanut autorahoitusta ja antanut auton sille naiselle. Virheestä oppineena älkää suostuko näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.
Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.
Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.
Tarkkaan ottaen, leski ei peri. Ellei ole erityistestamentinsaaja (nimeltä ja tietyn omaisuuden osan saajaksi testamentissa mainittu) ja siten myös perintöverovelvollinen.
Leski ei peri, jos pariskunnalla on lapsia. Asian voi hoitaa omistusoikeustestamentilla, jolloin leski perii ja tietenkin maksaa myös perintöveron. Lapset voivat tietenkin vaatia lakiosuuttaan, mutta se pitää tehdä 6 kuukauden sisällä testamentin tiedoksi saatuaan.
Ei vaan leski ei peri (ilman testamenttia) jos _vainajalla_ on rintaperillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateuttahan se on.
Ei aina ole kateutta, on vain niin inhottavaa kun mietitään perintöä vaikka henkilö on vielä elossa.
Ei se ole sen inhottavampaa kuin muukaan tulevaan, ja tässä tapauksessa jopa väistämättömään, valmistautuminen. Ihmiset ottavat henkivakuutuksia, toivomatta kuitenkaan läheisen kuolemaa. Tilinkäyttöoikeudet on ihan hyvä selvittää siltä varalta, että toinen kuolee, eikä siinäkään tarvitse ajatella "sähän haluat vain päästä käsiksi mun rahoihin!"
Henkivakuutus otetaankin vain oman kuoleman varalta. Toiselle ei voi ottaa henkivakuutusta, paitsi tietysti omalle alaikäiselle lapselle.
Testamenttikin tehdään vain oman kuoleman varalta. Se on samanlaista valmistautumista omaan kuolemaan kuin henkivakuutus.
Keskinäinen testamentti tehdään yhdessä, kumman tahansa kuoleman varalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Perinnöt ovat meillä lainassa seuraavilta sukupolvilta ja tehtävämme on osaltamme kerryttää pottia entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Päinvastoin. Ahne on se vanhempi, joka haluaa viedä lapsiltaan perinnön ja pitää kaiken itsellään. Lapsiaan ajatteleva ja rakastava vanhempi toivoo pelkästään hyvää lapsilleen ja haluaa antaa heille elämässä kaiken mitä voin. Vain itsekkäät vanhemmat tekevät niin, ettei mitään jää ja vähästäänkään ei anneta. Sitten vielä kehdataan ruikuttaa, että miksei näitä lapsiaan vihaavia käydä katsomassa..
Ollaanpas sitä muualla maailmassa itsekkäitä ja lapsiaan vihaavia, kun ei ole tällaista perimyslakia, jossa leski jätetään puille paljaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka käy jos toinen vanhempi omistaa talon ja kuolee ensin?
Samantekevää kuka paperilla omistaa perinnönjaon näkökulmasta. Vainajan ja (avioliitossa) lesken omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Leskelle kuuluu toinen puolikas, toinen menee perintönä rintaperillisille eli lapsille jos niitä on. Leskellä on oikeus elinikäiseen hallintaoikeuteen puolisoiden yhteisessä kodissa, eli suomeksi oikeus asua kodissaan vaikka siitä puolet lapset nyt omistavatkin.
Entä tulevaisuudessa kun leskeneläke päättyy ja leskellä ei ole varaa maksaa omistaan asuinkuluja, meneekö talo vasaran alle vai jakoon? Jos lapset omistavat talosta osankin, leski ei voi ilman lasten lupaa myydä sitä.
Lesken vastuulla on puolet asuinkuluista, lasten vastuulla on se toinen puoli.
Jos asuinkuluja ei ole näin varaa maksaa, menee "vasaran alle" - leski saa puolet kauppahinnasta (toivottavasti, kaikkialla Suomessa ei enää mummonmökit käy kaupaksi) ja lapset puolet.
Ja totta, leski ei voi ilman lupaa myydä (eivätkä lapset ilman lesken lupaa).
En tunne yhtään leskeä, joka maksattaisi sähkö-, vesi- tai vakuutusmaksujaan lapsillaan, vaikka talo olisi yhteisomistuksessa. Käsittääkseni normaalit laskut on kaikki lesken eli asujan maksettavia. Kunnostukset sitten erikseen.
Lesken omanarvontuntoa ja lasten myötämielisyyttä. Ei siinä mitään pahaa ole. Saa kuka tahansa maksaa vaikkapa naapurinsa vesilaskut niin halutessaan.
Asuntoon liittyvät maksut - mahdollinen vastike, mahdollinen kiinteistövero, plus nämä mitä luettelit, ovat tietenkin asunnon omistajan maksettavia. Jos omistajia on useita, maksaja riippuu omistajien keskinäisestä sopimuksesta - tai jos sopimusta ei saada aikaiseksi, tasasuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Eli perinnöllä ei saa tehdä mitään, jottei se mene hukkaan? Sitä vain säilytellään ja maksetaan siitä verot? Mikä järki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.
Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.
Tarkkaan ottaen, leski ei peri. Ellei ole erityistestamentinsaaja (nimeltä ja tietyn omaisuuden osan saajaksi testamentissa mainittu) ja siten myös perintöverovelvollinen.
Leski ei peri, jos pariskunnalla on lapsia. Asian voi hoitaa omistusoikeustestamentilla, jolloin leski perii ja tietenkin maksaa myös perintöveron. Lapset voivat tietenkin vaatia lakiosuuttaan, mutta se pitää tehdä 6 kuukauden sisällä testamentin tiedoksi saatuaan.
Hyvä tarkennus. Ilman muuta voi olla vainajalla muitakin lapsia kuin edellä kirjoittamani sanavalinta "pariskunnalla" antaisi ymmärtää.
Ei vaan leski ei peri (ilman testamenttia) jos _vainajalla_ on rintaperillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Perinnöt ovat meillä lainassa seuraavilta sukupolvilta ja tehtävämme on osaltamme kerryttää pottia entisestään.
Jos näin ajatellaan, niin aina kannattaa jättää itsensä väliin ja luopua perinnöstä lasten hyväksi. Näin säästyy yhdet perintöverot.
Vierailija kirjoitti:
Asuntoon liittyvät maksut - mahdollinen vastike, mahdollinen kiinteistövero, plus nämä mitä luettelit, ovat tietenkin asunnon omistajan maksettavia. Jos omistajia on useita, maksaja riippuu omistajien keskinäisestä sopimuksesta - tai jos sopimusta ei saada aikaiseksi, tasasuhteissa.
Kiinteistövero kylläkin menee talon haltijalle, vaikka omistus olisi jollain toisella. Helppo tsekata mikä nimi siinä lapussa lukee. Silti isäni kiikuttaa joka vuosi sen lapun mulle maksettavaksi ja joka vuosi muistutan, että kyllö se nyt vaan hänelle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoon liittyvät maksut - mahdollinen vastike, mahdollinen kiinteistövero, plus nämä mitä luettelit, ovat tietenkin asunnon omistajan maksettavia. Jos omistajia on useita, maksaja riippuu omistajien keskinäisestä sopimuksesta - tai jos sopimusta ei saada aikaiseksi, tasasuhteissa.
Kiinteistövero kylläkin menee talon haltijalle, vaikka omistus olisi jollain toisella. Helppo tsekata mikä nimi siinä lapussa lukee. Silti isäni kiikuttaa joka vuosi sen lapun mulle maksettavaksi ja joka vuosi muistutan, että kyllö se nyt vaan hänelle kuuluu.
Ei mene haltijalle. Ei vaan mene (lain mukaan).
Lainaus vero.fi sivuilta: "Kiinteistöveron maksaa se, joka omistaa kiinteistön 1.1.2022."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Tässä tekstissäsi ei ole mitään järkeä. Eli mielestäsi vanhempasi eivät ole enempää oikeutettuja perintöönsä kuin sinäkään, joten heidän pitää säästää se sinulle? Mutta et silti mielestäsi ole ahne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka rintaperillisillä on oikeus perintöönsä, totuushan on että mikään pakko sitä ei ole ottaa ennen toisenkin vanhemman kuolemaa, vaikkei vainaja olisikaan hoksannut tehdä testamenttia. Tähän on erinäisiä keinoja.
Olen kieltämättä sitä mieltä, että leskeltä parin yhteisen omaisuuden "vieminen vain koska voin ja minulla on oikeus" on hieman ahnetta, kaikista oikeuksista huolimatta. Oletuksena siis, että se perintö tulee joka tapauksessa omaan taskuun kun leskestä aika jättää.
Asia on hieman eri uusperhekuvioissa sun muissa, joissa avioparin perillispiiri ei ole sama.
Siitä, että ahneus kuitenkin liittyy usein monella tavoin perintöasioihin, ei pääse mihinkään. Se on varallisuutta jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään, nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa.
Ei ole ihan näin mustavalkoinen juttu. Jos pesä jätetään jakamatta ja eloon jäänyt puoliso äiti tai isä hassaa koko perinnön niin mitäs sitten tehdään? Ei voi tehdä enää mitään. Väärin teki, mutta kuoli eikä siihen ole mitään vakuutusta tai mitään, jolla tämän vahingon voisi korjata. Kuolinpesä kannattaa aina jakaa heti.
Tässä se ahneus esittäytyy. Mitä sitten, jos se leski hassaa omaisuuden, jonka on puolisonsa kanssa yhdessä kerryttänyt ja yhteiseksi tarkoittanut?
"Perintö pitää aina jakaa heti, ettei se vain tuhlaa niitä puolisonsa kanssa ansaitsemia rahoja eläkepäivillään ja perintö pienene!"Vanhempani saivat omilta vanhemmiltaan hyvät perinnöt. Mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi hassata kaikki? Ei nimittäin ole itse ansaittua omaisuutta nekään.
En tiedä, miksi muuksi tuota kutsuisi kuin ahneudeksi... Suvussa on rahaa jonka vain odotetaan osuvan omalle kohdalle.
Ennemminkin, mikä oikeus sinulla on siihen perintöön, jonka isovanhempasi ovat jättäneet lapsilleen?
Mitä menetät, jos vanhempasi tuhlaavat koko omaisuuden? Et mitään. Et vain saa lisää omaisuutta. Tyyppiesimerkki ahneudesta perintöasioissa. Toki sinä voit osuutesi vaatia heti toisen vanhempasi kuollessa vaikka asiaa vastustaisivat ja sinulla on siihen oikeus, mutta älä nyt kuitenkaan valehtele itsellesi, ettei asiaan liittyisi pikkiriikkisen ahneutta.Mikä oikeus vanhemmillani oli niihin perintöihin? Mitä he olisivat menettäneet? Perinnöt. Tyyppiesimerkki isojen ikäluokkien ahneudesta. Toki vaadinkin, jotta kaikki ei mene hukkaan. Kyllä, samanlaista ahneutta kuin edellisillä sukupolvilla.
Tämä on ihmeellinen ajatusmalli. Ei sinulla alemmassa polvessa ole mitään yhtäläistä oikeutta siihen perintöön, jonka joku on halunnut antaa LAPSELLEEN. Tuskin ne ison perinnön jättäjät aikanaan ovat sinua siinä ajatelleetkaan, liekö olet ollut olemassakaan.
Minä ainakin aion lähtökohtaisesti käyttää itse oman omaisuuteni. Väkisinkin minulta jotain jää joten lapseni käyttäkööt ne haluamallaan tavalla. Voivat säästää omille lapsilleen, jos haluavat, mutta en minä näe lapsenlapsillani olevan mitään yhtäläistä oikeutta perintööni, että se pitäisi heille vartavasten säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoon liittyvät maksut - mahdollinen vastike, mahdollinen kiinteistövero, plus nämä mitä luettelit, ovat tietenkin asunnon omistajan maksettavia. Jos omistajia on useita, maksaja riippuu omistajien keskinäisestä sopimuksesta - tai jos sopimusta ei saada aikaiseksi, tasasuhteissa.
Kiinteistövero kylläkin menee talon haltijalle, vaikka omistus olisi jollain toisella. Helppo tsekata mikä nimi siinä lapussa lukee. Silti isäni kiikuttaa joka vuosi sen lapun mulle maksettavaksi ja joka vuosi muistutan, että kyllö se nyt vaan hänelle kuuluu.
Ei mene haltijalle. Ei vaan mene (lain mukaan).
Lainaus vero.fi sivuilta: "Kiinteistöveron maksaa se, joka omistaa kiinteistön 1.1.2022."
Kiinteistöverolaissa mainittu omistajan veroinen haltija maksaa kiinteistöveron.
Merkittävin ryhmä omistajan veroisia haltijoita ovat ne, joilla on vastikkeeton hallintaoikeus kiinteistöön perintökaaren, testamentin tai muun sellaisen perusteen nojalla, jonka voimassaolo ei perustu kiinteistön omistajan tai aikaisemman omistajan tekemään sopimukseen.
Näin ollen esimerkiksi leskeä pidetään omistajan veroisena haltijana, kun hänellä on oikeus rintaperillisen tai testamentinsaajan estämättä pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämää asuntoa tai muuta jäämistöön kuuluvaa lesken kodiksi sopivaa asuntoa.
Harmittaa (en edes tiedä onko oikea sana), kun itse saan vain laskuja ja kuluja perinnöksi. Tietenkään en laskuja tule maksamaan, mutta vaivaa ja aikaa siihen menee.. ulosoton kanssa selvittely, hautajaiskulujen hakeminen sossusta jne. Isäni siis ulosotossa kun kuoli. Äitini motto on myös ”mitään ei jätetä lapsille”. Olen siis ainoa lapsi. Joten.. Harmittaa kun moni ajattelee että perintöä aina jostain tulee ja eivät tajua miten hankala tilanne se on kun lähimmäinen kuolee, olet ainoa perijä ja käteen jää vain iso ulosottolasku. Perukirja pitää itse vääntää tai sitten joutuu maksamaan omasta pussista isot summat sen tekijälle jne. :) olen vain onnellinen niiden puolesta jotka saavat edes jotain pesämunaa kun lähimmäinen kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.
Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.
Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.
ApNo olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.
Siksi me ollaankin tehty keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa perimme toisemme. Ja lapset saavat vaatiessaan vain lakiosuuden. Yhdessä olemme kaiken rakentaneet ja toisen kuuluu nauttia niistä toisen kuoltua. Vaimolla on lisäksi reilusti metsävarallisuutta eli jos minä kuolen ensin, lasten lakiosuus on sen verran pieni, että sen voi maksaa säästöillä. Jos taas vaimo kuolee ensin, joudun myymään metsää, mutta talo ja mökki jäävät minulle. Lapset saavat ne kuitenkin lopulta.
Me ei olla tehty, eikä tehdä. On myös metsää, peltoa ja sijoitusasuntoja. Niistä irtoaa jälkipolvillekin ilman että lesken tarvitsee esittää köyhää.
Me olemme myös tehneet keskinäisen testamentin, lapset saavat sitten kun molemmista aika jättää. Mikäänhän ei estä heitä auttamasta jo aiemmin, niinkuin omat vanhempamme ovat tehneet. Mutta muuten leski saa pitää koko potin.
vähän kateus ja harmitus iskee kun joku oikein tyhmä ja laiska saa hyvän perinnön, varsinkin nuorena vaikka isovanhempien kautta ja pääsee helpolla ja homma nousee kunnolla hattuun
Tappelut perinnöistä tuovat esiin ihmisten ahneuden ja sen, ettei se kuollut ihminen tai hänen toiveensa merkitse mitään, riitautetaan vain härskisti kaikki oman edun nimissä.
Alue: Aihe vapaa
En tunne yhtään leskeä, joka maksattaisi sähkö-, vesi- tai vakuutusmaksujaan lapsillaan, vaikka talo olisi yhteisomistuksessa. Käsittääkseni normaalit laskut on kaikki lesken eli asujan maksettavia. Kunnostukset sitten erikseen.