Voiko anoppi vaan päättää, että hän on iso osa lapsemme elämää

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä annoin mummojen seota, katsoa ja hemmotella lapsia ihan niin paljon kuin halusivat. Läheinen suhde mummoon on iso ilo ja etu lapselle. Itselleni mummot olivat rakkaita ja läheisiä, mikä onni jos lapseni saa kokea saman. Ja siitä on monesti ollut konkreettista hyötyä, että on rakastavat turvaverkot ympärillä.

Minä olen mummona läsnä niin paljon kuin voin mutta vain pyydettäessä. En ikinä ostaisi mitään mitä en ole vanhemilta etukäteen tarkistanut

Minulla on ollut se onni että olen saanut pojan lapset heti kk ikäisestä kerran viikossa hoitoon jotta miniä pääsi harrastukseensa. Win-win kaikille.

Tytär asuu lähellä ja käyvät tässä kerran viikossa, muut kerran kk syömässä. Lisäksi otan kaikki pienet yökylään muutaman kerran vuodessa

HelenaTörn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä annoin mummojen seota, katsoa ja hemmotella lapsia ihan niin paljon kuin halusivat. Läheinen suhde mummoon on iso ilo ja etu lapselle. Itselleni mummot olivat rakkaita ja läheisiä, mikä onni jos lapseni saa kokea saman. Ja siitä on monesti ollut konkreettista hyötyä, että on rakastavat turvaverkot ympärillä.

Minä olen mummona läsnä niin paljon kuin voin mutta vain pyydettäessä. En ikinä ostaisi mitään mitä en ole vanhemilta etukäteen tarkistanut

Minulla on ollut se onni että olen saanut pojan lapset heti kk ikäisestä kerran viikossa hoitoon jotta miniä pääsi harrastukseensa. Win-win kaikille.

Tytär asuu lähellä ja käyvät tässä kerran viikossa, muut kerran kk syömässä. Lisäksi otan kaikki pienet yökylään muutaman kerran vuodessa

Kuulostat ihanteelliselta mummolta. Etenkin tuo tummennettu kohta tekee vaikutuksen. Jatka samaan malliin!

Mistähän se johtuu, että niin monet anopit ovat epäystävällisiä, hankalia ja läheisriippuvaisia ihmisiä? Yleensä anopit vihaavat miniöitään, mutta tulevat toimeeen vävyjen kanssa. Anoppi juonittelee ja määräilee vävyjä. Sama katala pelaaminen ei onnistu miniän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei päätä yhtään mistään perheenne asiasta. Piste. Nyt on tärkeää, että miehesi on sinun puolellasi. Miehesi ja SInä yhdessä kiellätte anopin (miehen äidin) kylään tukkimisen ja kaiken muun tuppautumisen asioihinne. Anopilla ei ole mitään oikeutta omia lastanne. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta rampata jatkuvasti kylässä ja hemmotella lapsia. Näihin asioihin on nyt laitettava pitävät rajat ja heti! 

Jos anoppi saisi päättää, niin vauvaa ei kannata ja tarvitse imettää. Vauvalle voi juottaa korviketta, sokerivettä ja sokeroituja mehuja tuttipullosta ja tuputtaa banaania ja hunajaa. Vanhempi voi nuolla lapsen tutin suussaan.

Anopin mielestä lapsen kehitykselle ei ole ollut haitaksi, vaikka vauva on viety päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Anoppi ei ymmärrä, mihin tarvitaan nykyajan vanhempainvapaata, kotihoidontukea ja hoitovapaata. Eihän sitä ollut 1960- ja 1970-luvullakaan.

Anopin mielestä isovanhemmilla on oikeus sekoittaa lapsen päivärytmi. Anopin mielestä lapselle voi tuputtaa mielinmäärin makeaa, herkkuja ja limsoja. Jos anoppi saisi päätää, niin hän kyllästäisi lapsen makealla. Ei haittaa, vaikka lapsi voi pahoin, oksentaa ja ripuloi. Anoppia ei varmaan haittaisi, vaikka lapsen maitohampaat mätänisivät suuhun.

Joten eipä tarvitse ihmetellä, miksi anoppia ei pydetä koskaan lastenhoitajaksi eikä lapsi ole anoppilassa kylässä ilman, että vanhempi on aina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella ihmisillä on lakisääteinen oikeus kotirauhaan. Lapsen äiti ja isä ovat huoltajan vastuussa ja päättävät lastensa asioista. Isovanhemmilla ei ole mitään erillisiä "isovanhempien oikeuksia" sukulaisuuteen perustuen. Isovanhemmilla ei ole oikeutta edes tavata lastenlapsiaan, jos lapsen vanhemmat kieltävät tapaamisen.

Isovanhempien on kunnoitettava kotirauhaa. Isovanhemmilta on oikeus vaatia normaaleja käytöstapoja. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kulkea vapaasti lapsiperheen kotona, puuttua aikuisten lastensa asioihin, omia lastenlapsia ja jyrätä vanhempien yli kasvatusasioissa.

Tytär laittaa yleensä rajat omille vanhemmilleen. Yleensä. Poika ei usein halua, osaa tai uskalla laittaa rajoja omille vanhemmilleen. Yleensä. Isovanhemmista löytyy myös rajattomia narsisteja, joille vasta miniä tai vävy laittaa rajat.

Isovanhemmat eivät ole kaikille perheille "turvaverkkoja", joilta edes haluttaisiin pyytää apua. On paljon äitejä ja isiä, jotka hankkivat lastenhoitajansa, kotiapunsa ja turvaverkkonsa muualta. Nämä äidit ja isät eivät halua kaiken sallivia ja rajattomia isovanhempia kotiinsa säätämään.

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut itsellesi puolison ja lapsellesi isän. Tämän ihanan miehen on joskus synnyttänyt - ihan samalla tavalla kuin sinäkin hiljan olet tehnyt - tuo kauheista kauhein nainen: anoppi. Eräänä päivänä myös sinusta saattaa tulla sellainen, jos käy oikein hyvä tuuri.

Kysypä itseltäsi näin: jos miehesi ei voisi sietää sinun vanhempiasi, voisiko hän noin vain antaa näille porttikiellon elämäänne? Toimiiko vastuullinen ja kypsä aikuinen niin? Kieltää omalta lapseltaan sukuyhteyden ja isovanhempien kiintymyksen?

Vai voisiko vanhemmaksi kasvaminen tarkoittaakin sitä, että omat tarpeet ja toiveet laitetaan kohtuullisessa määrin syrjään paitsi lapsen tarpeiden edeltä, myös siinä mielessä, että lapsi ei ole sinun omaisuuttasi ja että et voi loputtomiin hautoa häntä kuin kananmunia. Lapsella on oikeus isovanhempiin ja muihinkin rakastaviin ja turvallisiin aikuisiin, eikä äidin tai isän mustasukkaisuus saa tulla näiden ihmissuhteiden esteeksi. Siinä on teillä kaikilla kasvamisen paikka, miten löydätte kunnioittavan tavan toimia yhdessä.

Jos minä saisin lapsen, niin isääni se ei koskaan tulisi tapaamaan. Se on minulle kuollut ja lapselleni ei olisi koskaan ollutkaan elossa. Minä päätän keitä lapseni elämään kuuluu, ja väkivaltaisia hulluja ei siihen kuulu.

up

Keskustelu on jo vanha, mut otanpahan kantaa kun törmäsin. 

 

Koko meidän parisuhteen aikana mieheni ei ole halunnut viedä minua sukulaistensa luokse kyläilemään. Näin ollen en ole myöskään anoppia tavannut. 

 

Lapsi syntyi, tämän tapahtuman jälkeen ukko olisi halunnut koko suvulle esitellä. Ei minua vaan lasta. Vauva ei voi ilman äitiä lähteä sukua tapaamaan ja outoa se olisi jos nyt heidän kanssa pitäisi seurustella. 

 

Anopin olen neljästi tavannut ja joka kerta on ollut liikaa. Ensimmäisellä kerralla pelotteli synnytyksellä. Kertoi miten hirveää on synnyttää ja jauhoi koko aika hänen kokemuksestaan ja alapäästään. Toisella kerralla laukkasi paikalla yli puoli tuntia aiemmin sovitusta. Kuinkas ollakkaan taas jauhoi omaa kokemustansa synnytyksestä sekä alapäästään. Ilman lupaa änkesi iholleni koskemaan raskausvatsaani. Kantoi järjettömän määrän vaippoja, jotka ovat jo pieniksi jääneitä.  Kolmannella kerralla änkesi vain paikalle ja kantoi todella likaisia leluja. Oli kuulema saanut jostain. Neljännellä kerralla laukkasi 45min aiemmin paikalle mitä ristiäis kutsussa luki. Kuulema ei parempaa tekemistä niin koristi meidän sohvaa. Ei antanut lastani syliin vaikka pyysin, sen puoleen ei luovuttanut häntä muillekkaan. Hyssytteli todella äänekkäästi lastani sylissään joka ei siihen rauhoittunut. Kesken tilaisuuden keskittyi omaan puhelimeensa. On todella kuuro ei kuule kuin huutamalla. Kun olisin halunnut kuvan lapsestani siten et olisin ollut kuvassa myös oman äidin kanssa, suorastaan heitti lapseni syliin. Suuttui ja lähti mitää sanomatta kun en halunnut hänen ottavan meistä kuvaa.

 

Inhoan häntä yli kaiken enkä enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Hän ei ollut meidän parisuhteessa ennen lasta tekemisessä niin ei hänen tarvitse nytkään tulla meidän elämään mukaan.