Voiko anoppi vaan päättää, että hän on iso osa lapsemme elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä annoin mummojen seota, katsoa ja hemmotella lapsia ihan niin paljon kuin halusivat. Läheinen suhde mummoon on iso ilo ja etu lapselle. Itselleni mummot olivat rakkaita ja läheisiä, mikä onni jos lapseni saa kokea saman. Ja siitä on monesti ollut konkreettista hyötyä, että on rakastavat turvaverkot ympärillä.

Luuletko et nää kontrollifriikit ja itsekeskeiset äidit ajattelee mitään muuta kuin omaa napaa? Ei siinä lapsen tai mummon tai kenenkään muiden tunteilla tai edulla tai millään muulla ole väliä kuin sillä omalla tunteella siitä, että "MINUN lapaestani MÄÄRÄÄN minä"

Hyvin yleistä

Sille lapselle ei ole terveellistä nähdä, että vanhempia kohdellaan kuin kynnysmattoja, kotiin tungetaan luvatta ja vanhempien auktoriteettia uhmataan 24/7.

TIETENKIN ÄITI MÄÄRÄÄ LAPSESTAAN. Herrajumala sentään.

Äiti JA ISÄ päättävät lapsen asioista terveellä tavalla, terveissä rajoissa lapsen iän ja kehitystason mukaan, lapsen oikeuksia kunnioittaen. Yhdessä. Se ei ole omistamista, mielivaltaista diktaattorin toimintaa.

Lapsen oikeuksien ja etujen tulee olla keskeistä. Ei se, että "minä määrään nyt!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kysymys tämä nyt on? Etkö sinä ole oppinut sanomaan vanhemmille vastaan viimeistään murrosiässä, jos et jo 3-vuotiaana?

Nyt on aika oppia, siis laittamaan rajat. Se on ihan täysin teidän oma valintanne, opitteko sanomaan suoraan, että ette ota enää vastaan kirppistavaraa ettekä muutakaan tarpeetonta. Älkää antako anopille enää avainta.

On aivan eri asia olla läheinen suhde lapsen isoäitiin kuin antaa hänelle valta tavallisissa arkiasioissa. Pidä mielessä, että se olet sinä, joka laitat rajat ja toimi sen mukaan.

Ja mies saa sit laittaa ihan vastaavalla tavalla ap:n läheisille samanlaisia rajoja! Jos joku ap:n kaveri/sukulainen tulee vähän liian usein miehen mielestä, tai tuo krääsää heille.

Mut noinpäinhän se ei tietenkään toimi!

Tietenkin toimii. Ei sinne kotiin tarvitse ottaa ketään rajattomia häiriköitä. Ja jos on pakko hakea lähestymiskieltoa, ei sitä kevyesti saa, joten turha itkeä, että "syytön mummoraasu" olisi sellaiseen joutunut.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi sitä ja anoppi tätä. Aina anoppi. Nämä valittavat miniät ovat joskus itse anoppeja ja haukuttavana keskustelupalstalla. Joten ei mitään uutta auringon alla. Koskaan ikinä.

Minulla oli erittäin ikävä ja määräilevä anoppi.

Mutta lapsille oli rakastava mummi ja annoin kaikkien isovanhempien olla lasten kanssa läheisiä ja hössöttääkin, ei ollut minulta pois.

Ei ne isovanhemmat voi ottaa äidin ja isän paikkaa lapsen sydämessä, sinne kyllä mahtuvat kaikki omille paikoilleen.

Perheen sisäisiä asioita ei tietenkään pidä antaa määräillä.

Mutta tuntuu että vähän on ilmassa mustasukkaisuutta, kuka on lapselle rakkain ja tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Oletan sinun olevan nainen? Näin miehenä en voi kuin ihmetellä näitä kommentteja. Miksi hemmetissä annat anopin määräillä sinun ja lapsesi elämää? Koita nyt ymmärtää, että te vanhemmat vastaatte kaikesta lapseen liittyvistä asioista. Anoppisi ei voi kävellä sinun tahtosi yli.

Siinäpä jämäkkä mies! Olisipa omanikin. Anopilla ei ole käytöstapoja, kaikki mitä hän sanoo on vain "mielipiteen sanomista". Suomennettuna: loukkaa kommenteillaan ja lapsia pitäisi ojentaa vanhaantyyliin yms. Mies myötäilee aitinsä mieltä, eli nousee minua vastaan. Mitä tässä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä annoin mummojen seota, katsoa ja hemmotella lapsia ihan niin paljon kuin halusivat. Läheinen suhde mummoon on iso ilo ja etu lapselle. Itselleni mummot olivat rakkaita ja läheisiä, mikä onni jos lapseni saa kokea saman. Ja siitä on monesti ollut konkreettista hyötyä, että on rakastavat turvaverkot ympärillä.

Luuletko et nää kontrollifriikit ja itsekeskeiset äidit ajattelee mitään muuta kuin omaa napaa? Ei siinä lapsen tai mummon tai kenenkään muiden tunteilla tai edulla tai millään muulla ole väliä kuin sillä omalla tunteella siitä, että "MINUN lapaestani MÄÄRÄÄN minä"

Hyvin yleistä

Sille lapselle ei ole terveellistä nähdä, että vanhempia kohdellaan kuin kynnysmattoja, kotiin tungetaan luvatta ja vanhempien auktoriteettia uhmataan 24/7.

TIETENKIN ÄITI MÄÄRÄÄ LAPSESTAAN. Herrajumala sentään.

Äiti JA ISÄ päättävät lapsen asioista terveellä tavalla, terveissä rajoissa lapsen iän ja kehitystason mukaan, lapsen oikeuksia kunnioittaen. Yhdessä. Se ei ole omistamista, mielivaltaista diktaattorin toimintaa.

Lapsen oikeuksien ja etujen tulee olla keskeistä. Ei se, että "minä määrään nyt!"

Keskustelimme siitä, päättääkö mummo vai päättääkö äiti. ÄITI MÄÄRÄÄ.

Tässä ap:n tapauksessahan mummoa ei ole se perheen isä kiinnostanut yhtään, joten miksi hänellä nyt pitäisi olla jokin omituinen oikeus sinne tunkea.

Lapselle on ensiarvoisen tärkeää, että kodissa on rajat. Rajaton mummo on pelkkä stressitekijä myös lapselle ja ennen kaikkea hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi sitä ja anoppi tätä. Aina anoppi. Nämä valittavat miniät ovat joskus itse anoppeja ja haukuttavana keskustelupalstalla. Joten ei mitään uutta auringon alla. Koskaan ikinä.

Minulla oli erittäin ikävä ja määräilevä anoppi.

Mutta lapsille oli rakastava mummi ja annoin kaikkien isovanhempien olla lasten kanssa läheisiä ja hössöttääkin, ei ollut minulta pois.

Ei ne isovanhemmat voi ottaa äidin ja isän paikkaa lapsen sydämessä, sinne kyllä mahtuvat kaikki omille paikoilleen.

Perheen sisäisiä asioita ei tietenkään pidä antaa määräillä.

Mutta tuntuu että vähän on ilmassa mustasukkaisuutta, kuka on lapselle rakkain ja tärkein.

Ei se ole mustasukkaisuutta, jos ei halua elää jossain ihme kaaoksessa, jossa ulkopuoliset pyrkii lasta ostamalla siihen "tärkeimmän aikuisen" paikalle. Se on ihan helvetin uuvuttavaa ja täysin turhaa.

Huono ohje.

Miksi ihmeessä lapset pitäisi antaa hoitoon ihmiselle, johon et luota yhtään ja josta et edes pidä ihmisenä? Äitinä minun ei tulisi mieleenikään viedä lasta hoitoon tai yökylään anoppilaan. Enkä myöskään vie, vaan hoidamme lapsemme ihan itse.

Jos minä veisin lapseni anoppilaan hoitoon, niin ainut tavoite anoppilassa olisi kumota lapsen äidin ja isän asettamat rajat ja säännöt. Kun äiti ei anna lapselle jotain periksi, niin anoppi antaa. Lapsi oppii kierojen ja rajattomien isovanhempien esimerkistä juonittelemaan ja käyttämään aikuisia hyväksi.

Olen surullisena kuunnellut monien äitien ja isien kokemuksia, miten lapsia "hoidetaan" mummoloissa. Tai siis miten lapsia EI hoideta, vaan isovanhemmat laistavat kaiken vastuun.

Jo pienelle, alle kouluikäiselle lapselle tuputetaan monissa mummoloissa herkkuja ja makeaa niin paljon, että lapsi voi pahoin, oksentaa ja ripuloi jo lyhyenkin kyläilyn jälkeen. Ruoka-aineallergiselle lapselle tuputetaan mummoloissa ruokia, joita lapsi ei saa kotona syödä. Lapsen päivärytmi sotketaan ja pilataan. Lapsi käy koko ajan ylikierroksilla.

Lapselle tuputetaan mummoloissa sokeria, mehuja, herkkuja, jäätelöä, limsaa, karkkia, makeaa ja lisää sokeria. Ei ruoka-aikoja, ei ulkoilua vaan pelkkää sisällä oleskelua. Isoäiti ja isoisä eivät noudata ja ymmärrä lapsen päivärytmiä, ruoka-aikoja, ulkoilua, lepoa ja unta. Kouluikäisillä lapsilla ei mitään päivärytmiä, vaan mummolassa saa notkua tuntikausia tietokoneella ja räplätä älypuhelinta ja valvoa yömyöhään. Kun kiukutteleva ja rättiväsynyt lapsi tulee mummolasta kotiin, niin vanhemmilla kestää monta päivää palauttaa lapselle tuttu ja turvallinen päivärytmi.

Anopin ja appiukon mielestä lapsi ei tarvitse päivärytmiä. Lapsi voi siis syödä mitä hän haluaa, mitä sattuu ja koska sattuu. Lapsi voi viettää aikaa tietokoneella ja älylaitteella, koska anoppi ja appiukko pääsevät silloin itse helpommalla. Lapsi voi valvoa pikkutunneille ja nukkua seuraavana päivänä puoleenpäivään asti ja myöhempään. Tämä jos mikä on henkistä väkivaltaa lapsen vanhempia kohtaan!

Appivanhempien tärkein tavoite on kävellä lapsen äidin ja isän yli lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Äitinä en todellakaan anna lapsiamme hoitoon ja yökylään tällaiseen paikkaan. Oma apu on paras apu. Onneksi selviämme hyvin ilman appivanhempien "apuja"! Olemme hankkineet tukiverkkomme itse ja miehen vanhemmat eivät kuulu tähän joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Hyödy sinäkin jollain tapaa otollisesta tilanteesta ja vie lasta hoitoon & yökylään mummulle. Kun kerran on niin haltioissaan lapsenlapsesta, varmaan mielellään hoitelee.

On monia perheitä vailla tukiverkkoja.

Ikävä tilannehan tuo on. Mies voisi laittaa rajat äidilleen. Toisaalta jos anoppi on edes jotenkin tolkun ihminen niin anna olla lapsen kanssa ja nauti itse vapaa-ajastakin välillä.

Anoppi ei voi päättää mistään asioista aikuisten lastensa ja lastenlastensa suhteen. Anoppi ei ole lastenlasten äiti eikä hän päätä lastenlasten asioista.

Onko anoppi rajaton ja luonnehäiriöinen komentelija ja täryjyrä? Laita sille jyräävälle anopille rajat. Älä ole tahdoton nössö omassa kodissasi ja omien lastesi kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilannehan tuo on. Mies voisi laittaa rajat äidilleen. Toisaalta jos anoppi on edes jotenkin tolkun ihminen niin anna olla lapsen kanssa ja nauti itse vapaa-ajastakin välillä.

Tolkun ihminen ei ensin ole välinpitämätön OMAN lapsensa elämästä ja sitten tunge tämän perheeseen rajatta.

Niin kuin tässä aiemminkin on kommentoitu, ei isovanhempien kanssa kyläilystä ole mitään hyötyä lapsiperheelle, jos siitä toipumiseen menee monta päivää. Toipuminen voi olla lapsenlapsen kiukuttelua, takertumista vanhempiin tai väsymystä, lapsen tai miniän/vävyn ahdistusta ja turhautumista, kun on tullut täysin ohitetuksi, oma osaaminen vanhempana on kyseenalaistettu tai pahimmillaan on joutunut henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. 

Kyläilyn jälkeen voi vähän väsyttää ja lapset olla rauhattomia, mutta jokainen, joka on ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa, tunnistaa pohjattoman väsymyksen ja tyhjyyden tunteen, kun omaa itseä ja itsetuntoa pitää alkaa etsiä taas esiin. Ei sellaista jaksa ruuhkavuosien keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin tässä aiemminkin on kommentoitu, ei isovanhempien kanssa kyläilystä ole mitään hyötyä lapsiperheelle, jos siitä toipumiseen menee monta päivää. Toipuminen voi olla lapsenlapsen kiukuttelua, takertumista vanhempiin tai väsymystä, lapsen tai miniän/vävyn ahdistusta ja turhautumista, kun on tullut täysin ohitetuksi, oma osaaminen vanhempana on kyseenalaistettu tai pahimmillaan on joutunut henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. 

Kyläilyn jälkeen voi vähän väsyttää ja lapset olla rauhattomia, mutta jokainen, joka on ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa, tunnistaa pohjattoman väsymyksen ja tyhjyyden tunteen, kun omaa itseä ja itsetuntoa pitää alkaa etsiä taas esiin. Ei sellaista jaksa ruuhkavuosien keskellä. 

Jep ja sitten se rajaton selittää ympäriinsä miten se lapsen käytös johtuu huonosta vanhemmasta.

Suurin osa ikäistesi ihmisten liitoista päättyy nykyään joka tapauksessa eroon. On siis enemmän kuin todennäköistä, että anoppi ei ole enää kauan anoppisi.

Mieti, voisitko kestää hänen hullaantumistaan vielä hetken, koska eron jälkeen on yllättävän kätevää jos teillä on säilynyt hyvät välit. Saatat nimittäin vielä ihan oikeasti tarvita hänen apuaan.

Lisäksi lapselle on hyvästä, että hänen ympärillään on useita läheisiä aikuisia, jotka rakastavat häntä. Kiintymys syntyy siitä että saa olla osa jonkun elämää.

Olen itse jo saanut lapseni lähes aikuisiksi (nuorin täyttää 16 ja vanhin 19) ja näiden molemmat isoäidit ovat kuolleet. Nyt kun mietin joitakin vauva- ja taaperoajan ärtymyksen hetkiä äitini tai anoppini hössötyksen seurauksena, mietin, miten pikkusieluinen ja lapsellinen olinkaan itse siinä itsetyytyväisessä tuoreessa äitiydessäni. Ikään kuin nuo omat lapsensa jo kasvattaneet kokeneet ja fiksut naiset eivät olisi saaneet nauttia lapsenlapsistaan vain, koska minulla oli jokin typerä pakkomielle siitä, miten asiat olisi muka tehty paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ikäistesi ihmisten liitoista päättyy nykyään joka tapauksessa eroon. On siis enemmän kuin todennäköistä, että anoppi ei ole enää kauan anoppisi.

Mieti, voisitko kestää hänen hullaantumistaan vielä hetken, koska eron jälkeen on yllättävän kätevää jos teillä on säilynyt hyvät välit. Saatat nimittäin vielä ihan oikeasti tarvita hänen apuaan.

Lisäksi lapselle on hyvästä, että hänen ympärillään on useita läheisiä aikuisia, jotka rakastavat häntä. Kiintymys syntyy siitä että saa olla osa jonkun elämää.

Olen itse jo saanut lapseni lähes aikuisiksi (nuorin täyttää 16 ja vanhin 19) ja näiden molemmat isoäidit ovat kuolleet. Nyt kun mietin joitakin vauva- ja taaperoajan ärtymyksen hetkiä äitini tai anoppini hössötyksen seurauksena, mietin, miten pikkusieluinen ja lapsellinen olinkaan itse siinä itsetyytyväisessä tuoreessa äitiydessäni. Ikään kuin nuo omat lapsensa jo kasvattaneet kokeneet ja fiksut naiset eivät olisi saaneet nauttia lapsenlapsistaan vain, koska minulla oli jokin typerä pakkomielle siitä, miten asiat olisi muka tehty paremmin.

Kukaan ei tarvitse rajattoman ylikävelijän "apua".

Ja lässytilää nyt noita sun sössötyksiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ikäistesi ihmisten liitoista päättyy nykyään joka tapauksessa eroon. On siis enemmän kuin todennäköistä, että anoppi ei ole enää kauan anoppisi.

Mieti, voisitko kestää hänen hullaantumistaan vielä hetken, koska eron jälkeen on yllättävän kätevää jos teillä on säilynyt hyvät välit. Saatat nimittäin vielä ihan oikeasti tarvita hänen apuaan.

Lisäksi lapselle on hyvästä, että hänen ympärillään on useita läheisiä aikuisia, jotka rakastavat häntä. Kiintymys syntyy siitä että saa olla osa jonkun elämää.

Olen itse jo saanut lapseni lähes aikuisiksi (nuorin täyttää 16 ja vanhin 19) ja näiden molemmat isoäidit ovat kuolleet. Nyt kun mietin joitakin vauva- ja taaperoajan ärtymyksen hetkiä äitini tai anoppini hössötyksen seurauksena, mietin, miten pikkusieluinen ja lapsellinen olinkaan itse siinä itsetyytyväisessä tuoreessa äitiydessäni. Ikään kuin nuo omat lapsensa jo kasvattaneet kokeneet ja fiksut naiset eivät olisi saaneet nauttia lapsenlapsistaan vain, koska minulla oli jokin typerä pakkomielle siitä, miten asiat olisi muka tehty paremmin.

Kukaan ei tarvitse rajattoman ylikävelijän "apua".

Ja lässytilää nyt noita sun sössötyksiäsi.

Vaikuttaa siltä, että olet hyvin vihainen. Olen pahoillani puolestasi. Ainakin Etelä-Suomessa on todella kaunis sää juuri nyt. Ulkona käyminen voisi tasapainottaa mieltä.

En ihan ymmärrä tätä äitien epävarmuutta ja mustasukkaisuutta lapsiaan kohtaan. Anna sen höösätä ja hössöttää, mitä väliä sillä oikein on, muuta kuin että sinun itsetuntosi kärsii? Jos se on ainut, niin kasvatat vähän nahkaa ja otat sen sellaisena kun on; höpsähtänyt eukko. Sähän annat sille tyydytystä tolla käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ikäistesi ihmisten liitoista päättyy nykyään joka tapauksessa eroon. On siis enemmän kuin todennäköistä, että anoppi ei ole enää kauan anoppisi.

Mieti, voisitko kestää hänen hullaantumistaan vielä hetken, koska eron jälkeen on yllättävän kätevää jos teillä on säilynyt hyvät välit. Saatat nimittäin vielä ihan oikeasti tarvita hänen apuaan.

Lisäksi lapselle on hyvästä, että hänen ympärillään on useita läheisiä aikuisia, jotka rakastavat häntä. Kiintymys syntyy siitä että saa olla osa jonkun elämää.

Olen itse jo saanut lapseni lähes aikuisiksi (nuorin täyttää 16 ja vanhin 19) ja näiden molemmat isoäidit ovat kuolleet. Nyt kun mietin joitakin vauva- ja taaperoajan ärtymyksen hetkiä äitini tai anoppini hössötyksen seurauksena, mietin, miten pikkusieluinen ja lapsellinen olinkaan itse siinä itsetyytyväisessä tuoreessa äitiydessäni. Ikään kuin nuo omat lapsensa jo kasvattaneet kokeneet ja fiksut naiset eivät olisi saaneet nauttia lapsenlapsistaan vain, koska minulla oli jokin typerä pakkomielle siitä, miten asiat olisi muka tehty paremmin.

Kukaan ei tarvitse rajattoman ylikävelijän "apua".

Ja lässytilää nyt noita sun sössötyksiäsi.

Vaikuttaa siltä, että olet hyvin vihainen. Olen pahoillani puolestasi. Ainakin Etelä-Suomessa on todella kaunis sää juuri nyt. Ulkona käyminen voisi tasapainottaa mieltä.

Sinun kaltaistesi mielipiteet ärsyttävät, koska kuvittelette ymmärtävänne jotain asiasta, kun mummo vähän hurahti lapsenlapsiin, hössötti ja keksi oman lempinimen lapsenlapselleen. 

Rajaton isovanhempi ohittaa lapsen vanhemmat täysin, heidän mielipitellään, säännöillään ja koko vanhemmuudellaan ei ole väliä, on vain isovanhempi ja lapsenlapsi ja heidän välinen suhteensa. Lapsen vanhempia ei tarvitse kunnioittaa, kun lapsenlapsista yritetään koulia seuraavaa polvea isovanhemman hännystelevään hoviin. 

Usein sellaisen ihmisen vaikutuksen voimaa ei edes huomaa, ennen kuin on päässyt tilanteesta pois. Tai oikeastaan, kun taas kohtaa rajattoman ja ahdistus nousee hetkessä pintaan. 

Olet valinnut itsellesi puolison ja lapsellesi isän. Tämän ihanan miehen on joskus synnyttänyt - ihan samalla tavalla kuin sinäkin hiljan olet tehnyt - tuo kauheista kauhein nainen: anoppi. Eräänä päivänä myös sinusta saattaa tulla sellainen, jos käy oikein hyvä tuuri.

Kysypä itseltäsi näin: jos miehesi ei voisi sietää sinun vanhempiasi, voisiko hän noin vain antaa näille porttikiellon elämäänne? Toimiiko vastuullinen ja kypsä aikuinen niin? Kieltää omalta lapseltaan sukuyhteyden ja isovanhempien kiintymyksen?

Vai voisiko vanhemmaksi kasvaminen tarkoittaakin sitä, että omat tarpeet ja toiveet laitetaan kohtuullisessa määrin syrjään paitsi lapsen tarpeiden edeltä, myös siinä mielessä, että lapsi ei ole sinun omaisuuttasi ja että et voi loputtomiin hautoa häntä kuin kananmunia. Lapsella on oikeus isovanhempiin ja muihinkin rakastaviin ja turvallisiin aikuisiin, eikä äidin tai isän mustasukkaisuus saa tulla näiden ihmissuhteiden esteeksi. Siinä on teillä kaikilla kasvamisen paikka, miten löydätte kunnioittavan tavan toimia yhdessä.

Oma äitini on tuollainen. Nyt lapsi on jo koulussa, joten on minunkin vaikea vetää rajoja enää, kun viestii usein suoraan lapsen kanssa.

Lapsella on harrastukset 2km säteellä ja kaikkiin on turvallinen reitti. Voisi ihan hyvin kävellä, mutta usein äitini tunkee kuskaamaan, koska hänestä matkat ovat liian pitkiä lapselle. Äitini ei edes asu samassa kaupungissa vaan ajaa naapurikaupungista vaan kuskaamaan lapsen parin kilometrin päähän kotoa monta kertaa viikossa. Tämä vain yksi järjetön esimerkki, miten tunkee näkemään lasta, kun ei muuten näkisi edes joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä tätä äitien epävarmuutta ja mustasukkaisuutta lapsiaan kohtaan. Anna sen höösätä ja hössöttää, mitä väliä sillä oikein on, muuta kuin että sinun itsetuntosi kärsii? Jos se on ainut, niin kasvatat vähän nahkaa ja otat sen sellaisena kun on; höpsähtänyt eukko. Sähän annat sille tyydytystä tolla käytöksellä.

Myös äideillä on kuule oikeus kotirauhaan ja siihen, että päättää mitä omassa kodissaan tapahtuu.

Anna osoitteesi niin laitan oitis tällaisen rajattoman krääsänkantajahössöttäjän avuksesi.