Lue keskustelun säännöt.
Puhuttaisiko haluttomuudesta haluttoman kannalta?
26.05.2015 |
Tässä on kohta 10 v. ollut parisuhdetta, sen aikana syntynyt muutama lapsi. Hormonaalista ehkäisyä ei ole ollut. Halukkuus on itsellä heitellyt näin jälkikäteen ajateltuna ihan hirveästi. Mies on meillä se jolla halut on tasaisemmat ja hänelle sopisi seksiä joka päivä, realistisesti ehkä joka toinen. En tiedä onko tämä mitä minulla on oikeasti haluttomuutta, vai onko kyse vain siitä että kahdella ihmisellä on erilaiset halut. Onko haluttomuus aina suhteellista? Vai onko se vasta haluttomuutta, jos itse kärsii siitä että ei halua seksiä samaan tahtiin kuin ennen?
Joskus on ollut kausia, että saisi koko seksielämä loppua loppuiäksi enkä kokisi että mitään on menetetty, joskus taas kuukausikaupalla himottaa niin että hampaat narskuu. Harvoin toisaalta on fyysinen ja psyykkinen puoli ollut seksin suhteen tasapainossa, niinä himokkaimpina kausina on sitten tullut jotakin fyysistä haittaa, jopa kipuja. Myös himokkuus saattaa mennä överiksi, ajatukset pyörii seksissä päivin ja öin. Silti lähes aina on niin, että halukkuuden ylläpito vaatii tietoista yrittämistä ja keskittymistä asiaan, jos unohdan seksin niin se todella unohtuu, harvinaista on että kertyisi fyysistä tai henkistä painetta joka on pakko sitä kautta laukaista. Jos kysyttäisiin että mikä mulle olisi sopiva tahti harrastaa seksiä, se voisi hyvin vaihdella välillä ei lainkaan - joka päivä.
Suhtaudun seksiin siten, että hyvä seksielämä on tärkeä voimavara ja lähentävä tekijä parisuhteessa molemmille, sopiva hyrinä pitää myös mielen virkeänä... Halukkaana kautena, kun seksielämä menee mukavasti, ajattelen miten hienoa tämä on ja tärkeä säilyttää. Mutta silloin kun on haluttomampi kausi, tuota on tosi vaikea muistaa. Seksillä vaan ei ole silloin merkitystä eikä sellainen kosketus, joka ennen on aiheuttanut väristyksiä, tunnukaan miltään. Miehen takia sitä kuitenkin on jossain muodossa, joskus on minunkin helpompi innostua mukaan vaikka alkuun ei niin tekisikään mieli, joskus vaikeampi. Tiedän, että miehen kannalta se ei ole ideaalitilanne, että toinen on mukana vain muodon vuoksi, mutta en nyt hirveästi miestä siitä säälikään, koen että minulle se on suurempi vaiva myöntyä tai jopa tehdä aloite, vaikka omat halut on alhaalla, ja olisi liikaa vaadittu että pitkässä suhteessa ja lapsiperheessä halut aina kohtaisi intohimoisesti.
Miten muilla, jotka tiedätte olevanne parisuhteenne haluttomampi osapuoli. Ajatteletteko sitä vai elättekö vain ja harrastatte seksiä silloin ja sillä tavalla, kun itsellä tekee mieli?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:17"]
Onpa lyhyt ketju. Mutta niin se taitaa olla, ettei puhetta irtoa, kun ei puutettakaan koeta. Meillä mies on ollut monta vuotta haluton, enkä saanut minkäänlaista järkevää vastausta siihen, miksi ei haluta (paitsi ehkä muutaman kerran vuodessa). Aina osoitti jonkin asian, joka piti korjata, mutta kun tein työtä käskettyä, tolpat siirtyivät. Hän ei koskaan tainnut ajatella, että hänellä saattaisi olla ongelma, erityistarve (=seksittömyys), jonka takia parisuhteessa pitäisi tehdä järjestelyjä. Kävi nyt sitten hiljattain niin, että sairastin kohtutulehduksen, jonka jäljiltä minulle jäi kipuja lantion alueelle, enkä ole uskaltanut edes yrittää seksiin ryhtymistä tämän jälkeen (kohta vuosi ilman). Minun vuoroni siis olla haluton nyt. Mies lienee tyytyväinen, jos asia joskus tulee puheeksi, hänhän saa nyt rauhassa olla haluamatta, vaikka lopun ikäänsä.
[/quote]
Itselleni tämä oli vaikea aihe silloin, kun noita kriisikausia elettiin. Yritin analysoida kyllästymiseen asti, miksi minä teen näin miehelleni, miksi ihmeessä minä en tunne halua harrastaa seksiä miehen kanssa. Kyse ei siis ollut mistään vastenmielisyyden tunteesta, ei vain ollut minkäänsortin seksifiilistä. Myös jauhaminen miehen kanssa oli tuloksetonta, koska juuri tuo syyn hakeminen oli keskusteluissa pääosassa, koska tietenkin syy haluttiin korjata. Silloinhan toistelee näitä netistä löydettyjä "miksi nainen on haluton"-artikkeleista löydettyjä syitä "On stressiä" "liian vähän läheisyyttä", vaikka ne eivät mielestäni pitäneet edes paikkansa (tai en ainakaan tosissani, kun itsekseni mietin asiaa, näitä havainnut).
Ja varsinkin, kun jotenkin annetaan vielä se pointti, että aina toistellaan, että seksiä ei pidä harrastaa, jos ei huvita. Minulle tämä oli aivan väärä lähestymistapa, koska tosiaan kyllä alkoi huvittamaan, kun vaan alettiin touhuilemaan. Ja se, kun seksiä alkoi olemaan, niin se taas heijastui positiivisesti koko parisuhteeseen, mikä itsessään myös antoi mielihyvää, orgasmien lisäksi ;)
Onko miehesi käynyt tarkistamassa esimerkiksi testosteronitasot? Jos ne ovat alhaisella tasolla, niin sekin voi aiheuttaa haluttomuutta. Fyysiset viat kannattaa aina poissulkea (naisillahan juuri kivun tunteminen tai muuepämiellyttävä tuntemus varmasti myös aiheuttaa haluttomuutta). Sitten voi päästä niiden henkisten lukkojen kimppuun tai jos on vaan erilaiset libidon tasot, niin mahdollisesti miettimään, pitäisikö löytää sopivammat kumppanit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni haluttomuutta on se, että ei tee mieli ja seksin harrastaminen vain toisen tähden on epämiellyttävää. Haluttomuutta ei ole se, että itseä ei just silloin satu huvittamaan, mutta ei toisaalta ole mikään ongelma rakastaa toista myös fyysisesti siitä huolimatta. Kaikissa ongelmatapauksissa, joista olen kuullut, on se oma halu nostettu alttarille kuin pyhäinjäännös ja sen pohjalta mennään itsekkäästi ja toisen tarpeet ohittaen. Nämä tapaukset tuntuvat johtavan katkeraan kierteeseen, jossa toisen rakastaminen ei enää onnistu välttämättä ollenkaan. Niissä ei mielestäni ole edes enää kyse parisuhteesta, vaan yhtä hyvin voitaisiin puhua kimpassa elävistä sisaruksista.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:29"]
Minä olen mies ja yleensä melko haluton seksiin. Tämä on tyttöystävälle kovin vaikea asia ja hän ottaakin sen itseensä. Olen kyllä monesti sanonut ettei asia liity häneen mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ei vain tunnu siltä että haluaisin seksiä. Asiaa pahentaa se että jos tästä jollekin kerron niin vastaanotto on "kaikki-miehet-haluavat-aina-seksiä" -tyylinen. Huoh.
[/quote]
Onko teillä kuitenkin seksiä jonkin verran? Itse voisin kuvitella näin mutu-tuntumalla, että harvassa parisuhteessa libidot kohtaa aivan täydellisesti ts. kumpikin haluaa tasan tarkaan saman verran. Minusta asiasta tulee ongelma silloin, jos osapuoleten halut ovat todella eri tasoilla ja kompromissi ei sinänsä onnistu, vaan pahimmillaan kumpaakin vituttaa.
Mutta ymmärrän sinuakin, juuri tuo syiden hakeminen on se, mikä itselleni aiheutti ihan helvetisti ahdistusta, koska jos vaan ei satu huvittamaan ja sille ei ole sen syvällisempää syytä, niin mitäs sitten sanoa? Varsinkin kun toinen osapuoli sen syyn haluaa kuulla :/ Ja pahimmillaan alkaa itse niitä syitä keksiä päässään (tuo ei halua MINUA, pettää, ei rakasta tai muuta sekalaista..)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:54"]
Meillä parisuhdetta alla 9 vuotta ja kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen ei halut enää palanneet ja seksi aloitettiin uudelleen vasta melkein vuosi synnytyksen jälkeen. Motivaationa minulla vauvakuume ja toisen lapsen saaminen. Nyt kun lapsia ei enää ole tulossa (miehen mukaan), on minun seksihalunikin lopahtaneet. Mies haluaisi ainakin muutaman kerran viikossa, mutta minua ei kiinnosta. Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä, joten sitäkään ei voi syyttää. En vaan ole kiinnostunut. Läheisyyskään ei kiinnosta, kun saan kaiken läheisyydentarpeeni lasten kanssa (ja vähän ylikin). Iltaisin on kiva olla sitten ihan itsekseen vaan ja nauttia omasta rauhasta.
[/quote]
Ihan tuomitsematta - eikö olisi parasta vaan erota? Tai jos ei fyysinen ero ole paras mahdollinen ratkaisu, puhua asia niin, että seksin suhteen elätte vapaassa ja avoimessa liitossa. Siis että suomeksi sanottuna on lupa pettää, mutta niitä asioita ei tuoda kotiin.
Minä tein sen ratkaisun että erosin miehestä ja aion olla loppuelämäni yksin. Seksi on miehille yleensä niin tärkeä osa parisuhdetta ja itse taas haluan parisuhteelta jotain aivan muuta, että uskon näin olevan parempi kaikille osapuolille.
Edellisessä suhteessa mies halusi seksiä monta kertaa päivässä, eikä minusta ole siihen, enkä halua myöskään miellyttää ketään niin paljon että harrastaisin seksiä vain toisen iloksi.
Olen ollut nyt 10 vuotta ilman parisuhdetta ja seksiä ja tämä sopii minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:42"]
Mielestäni haluttomuutta on se, että ei tee mieli ja seksin harrastaminen vain toisen tähden on epämiellyttävää. Haluttomuutta ei ole se, että itseä ei just silloin satu huvittamaan, mutta ei toisaalta ole mikään ongelma rakastaa toista myös fyysisesti siitä huolimatta. Kaikissa ongelmatapauksissa, joista olen kuullut, on se oma halu nostettu alttarille kuin pyhäinjäännös ja sen pohjalta mennään itsekkäästi ja toisen tarpeet ohittaen. Nämä tapaukset tuntuvat johtavan katkeraan kierteeseen, jossa toisen rakastaminen ei enää onnistu välttämättä ollenkaan. Niissä ei mielestäni ole edes enää kyse parisuhteesta, vaan yhtä hyvin voitaisiin puhua kimpassa elävistä sisaruksista.
[/quote]
Joo voisin olla samaa mieltä. Naisilla (näin sukupuoleni yleistäen, miehistä en osaa oikein sanoa, kun en sellainen ole) aivot ovat se tärkeä osa seksuaalisessa nautinnossa: jos on psyykannyt itsenä (ehkäpäjopa tahattomasti siihen), että pitää olla tyyliin kiimasta sekaisin ennenkuin voi seksiä harrstaa, niin se voi todellakin olla epämiellyttävää harrastaa seksiä, jos ongelmana on tuo fiiliksen puuttuminen.
Sehän se siinä on, että silloin pitää ensin saada se oma ajattelumaailma muuttumaan, jotta seksistä nauttii, vaikka ei ihan juuri sillä hetkellä muuten huvittaisikaan. Minulle ainakin tämän tajuaminen kesti jonkin aikaa ja siihen tarvitsin ihan jo konkreettisen eromahdollisuuden ajattelun.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:29"]
Minä olen mies ja yleensä melko haluton seksiin. Tämä on tyttöystävälle kovin vaikea asia ja hän ottaakin sen itseensä. Olen kyllä monesti sanonut ettei asia liity häneen mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ei vain tunnu siltä että haluaisin seksiä. Asiaa pahentaa se että jos tästä jollekin kerron niin vastaanotto on "kaikki-miehet-haluavat-aina-seksiä" -tyylinen. Huoh.
[/quote]
Onko teillä kuitenkin seksiä jonkin verran? Itse voisin kuvitella näin mutu-tuntumalla, että harvassa parisuhteessa libidot kohtaa aivan täydellisesti ts. kumpikin haluaa tasan tarkaan saman verran. Minusta asiasta tulee ongelma silloin, jos osapuoleten halut ovat todella eri tasoilla ja kompromissi ei sinänsä onnistu, vaan pahimmillaan kumpaakin vituttaa.
Mutta ymmärrän sinuakin, juuri tuo syiden hakeminen on se, mikä itselleni aiheutti ihan helvetisti ahdistusta, koska jos vaan ei satu huvittamaan ja sille ei ole sen syvällisempää syytä, niin mitäs sitten sanoa? Varsinkin kun toinen osapuoli sen syyn haluaa kuulla :/ Ja pahimmillaan alkaa itse niitä syitä keksiä päässään (tuo ei halua MINUA, pettää, ei rakasta tai muuta sekalaista..)
[/quote]
Kyllä on jonkun verran, se ei vaan tyttöystävälle ole tarpeeksi ja asiasta on monesti puhuttukin. Mitään ratkaisua ei ole löytynyt juurikin tuosta syystä että en itsekään tiedä mistä tämä johtuu. Elämäntavoissa ei ole vikaa ja olen muutenkin terve kun lääkärilläkin on käyty pyörimässä.
Sain kuulla myös noita syytöksiä että olen ihastunut johonkin toiseen ja kaikenlaista. Tietysti voisin harrastaa seksiä tyttöystävän mieliksi mutta minusta ei ole moraalisesti oikein harrastaa seksiä jos ei halua, vain toisen mieliksi. Ainakaan minä en haluaisi että joku vain "säälistä" antaisi. T: Mies27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:29"]
Minä olen mies ja yleensä melko haluton seksiin. Tämä on tyttöystävälle kovin vaikea asia ja hän ottaakin sen itseensä. Olen kyllä monesti sanonut ettei asia liity häneen mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ei vain tunnu siltä että haluaisin seksiä. Asiaa pahentaa se että jos tästä jollekin kerron niin vastaanotto on "kaikki-miehet-haluavat-aina-seksiä" -tyylinen. Huoh.
[/quote]
Onko teillä kuitenkin seksiä jonkin verran? Itse voisin kuvitella näin mutu-tuntumalla, että harvassa parisuhteessa libidot kohtaa aivan täydellisesti ts. kumpikin haluaa tasan tarkaan saman verran. Minusta asiasta tulee ongelma silloin, jos osapuoleten halut ovat todella eri tasoilla ja kompromissi ei sinänsä onnistu, vaan pahimmillaan kumpaakin vituttaa.
Mutta ymmärrän sinuakin, juuri tuo syiden hakeminen on se, mikä itselleni aiheutti ihan helvetisti ahdistusta, koska jos vaan ei satu huvittamaan ja sille ei ole sen syvällisempää syytä, niin mitäs sitten sanoa? Varsinkin kun toinen osapuoli sen syyn haluaa kuulla :/ Ja pahimmillaan alkaa itse niitä syitä keksiä päässään (tuo ei halua MINUA, pettää, ei rakasta tai muuta sekalaista..)
[/quote]
Kyllä on jonkun verran, se ei vaan tyttöystävälle ole tarpeeksi ja asiasta on monesti puhuttukin. Mitään ratkaisua ei ole löytynyt juurikin tuosta syystä että en itsekään tiedä mistä tämä johtuu. Elämäntavoissa ei ole vikaa ja olen muutenkin terve kun lääkärilläkin on käyty pyörimässä.
Sain kuulla myös noita syytöksiä että olen ihastunut johonkin toiseen ja kaikenlaista. Tietysti voisin harrastaa seksiä tyttöystävän mieliksi mutta minusta ei ole moraalisesti oikein harrastaa seksiä jos ei halua, vain toisen mieliksi. Ainakaan minä en haluaisi että joku vain "säälistä" antaisi. T: Mies27
[/quote]
Minun mielestäni jonkin sortin terapiakin on vaihtoehto. Ei siksi, että vähemmän haluava alkaisi haluamaan enemmän, vaan myös siksi, että enemmän haluava myös ymmärtäisi, että libidon tasot ovat erilaisia ja siihen ei liity mitään sen suurempaa mystiikkaa. Varsinkin, jos seksiä kuitenkin on.
Ja luulisi tuon vaikuttavan parisuhteeseen enemmänkin, jos toinen osapuoli ajattelee, että on ihastumisia muihin.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:56"]
[/quote]
Kyllä on jonkun verran, se ei vaan tyttöystävälle ole tarpeeksi ja asiasta on monesti puhuttukin. Mitään ratkaisua ei ole löytynyt juurikin tuosta syystä että en itsekään tiedä mistä tämä johtuu. Elämäntavoissa ei ole vikaa ja olen muutenkin terve kun lääkärilläkin on käyty pyörimässä.
Sain kuulla myös noita syytöksiä että olen ihastunut johonkin toiseen ja kaikenlaista. Tietysti voisin harrastaa seksiä tyttöystävän mieliksi mutta minusta ei ole moraalisesti oikein harrastaa seksiä jos ei halua, vain toisen mieliksi. Ainakaan minä en haluaisi että joku vain "säälistä" antaisi. T: Mies27
[/quote]
Minun mielestäni jonkin sortin terapiakin on vaihtoehto. Ei siksi, että vähemmän haluava alkaisi haluamaan enemmän, vaan myös siksi, että enemmän haluava myös ymmärtäisi, että libidon tasot ovat erilaisia ja siihen ei liity mitään sen suurempaa mystiikkaa. Varsinkin, jos seksiä kuitenkin on.
Ja luulisi tuon vaikuttavan parisuhteeseen enemmänkin, jos toinen osapuoli ajattelee, että on ihastumisia muihin.
[/quote]
Tuo terapiakin on ollut puheenaiheena mutta ainakaan toistaiseksi ei ole sinne päädytty. Nuo ihastumissyytökset vaikuttavat lähinnä siten että minä turhaudun kun ei ole mitään konkreettista joka osoittaisi että olisin kiinnostunut jostain toisesta. Seksin suhteen tilanne on ollut sama koko suhteen ajan, se ei ole mitenkään vähentynyt tai lisääntynyt suhteen eri vaiheissa.
Minua ehkä eniten häiritsee että tyttöystävän argumentti on että valehtelen, koska kaikki miehet kuulemma poikkeuksetta haluavat seksiä. Eli jos väitän muuta niin valehtelen. T: Mies27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, 11, vastauksista. Olen ehdottanut miehelleni testosteronitasojen tarkistamista, mutta hän kieltäytyi menemästä. Itseasiassa loukkaantui ja oli sitä mieltä, että olen kuitenkin poiminut tuon vinkin jostain nettikeskusteluista ja etää sellaiset voisi ihan jättää omaan arvoonsa.
Meillä ollaan myös kokeiltu tuota, että lapset mummolaan ja päiväseksiä sovittuna aikana. Jonkin verran toimi, ei kauhean hyvin. Mies on sellainen, että hänen on vaikea ei-spontaanisti ryhtyä seksiin, kun se ei oikein ole silloin hänen aloitteensa. Semmoinen seurailun ja mukaan lähtemisen lahja puuttuu, vaikka toivoisikin, että joku muu ottaisi vastuun ja mielellään myös tekisi työt. Hän alkoi ottaa paineita (onhan se jollain tavoin aika ymmärrettävää) ja seksistä tuli aika huonoa, tuli sellaista laukeamisongelmaa hänelle. Nyt kun alan oikein muistelemaan, niin ne hyvät kaudet ovat olleet ihan suhteen alussa ja silloin kun on yritetty lapsia (tosin sitä iloa ei kestänyt kovin kauan, koska aika nopeasti tärppäsi). Mies ehkä on sellainen, että kaipaa jonkinlaista hullaantumista. Minulle kelpaisi arkiseksi enemmän kuin hyvin. En oikein viitsisi painostaa enää.
Minua taitaa eniten meidän tapauksessa hiertää, puutteen ohella, nuo asenteet. Siis se, ettei halua mennä lääkäriin ja sitten se, että pitää ongelmaa ihan minun pään sisäisenä. Viimeksi, kun keskusteltiin, hän määritteli parisuhteen niin, että siihen ei mitenkään välttämättä sisälly seksiä. Kas niin, vain minulla on ongelma. Ja tietenkään miehen mielestä meillä ei myöskään ole parina yhteensopivuusongelmaa. Siis tuo jatkuva omalakinen käsitteenmäärittely ja tarve olla tilanteen tasalla, ilman niitä olisi niin paljon helpompi keskustella.
Mitä tulee minun kipuongelmaan, niin näitä on harmi kyllä vaikea tutkia. Syyhyn ei ole oikein päästy kiinni ultraamalla (tämä on tehty monta kertaa ja eri paikoista), eikä käsikopelolla. En sitten tiedä, näkyisikö jotain (vaikeassa paikassa olevaa endometrioosia tai laajoja kiinnikkeitä) magneettikuvalla tai tähytämällä, mutta nuohan ovat todella kalliita tutkimuksia. Tämä kipuilu nyt ei kuitenkaan henkeä vie, vaikka se pilaakin elämää.
Mulla masennuslääkitys vei seksihalut kokonaan, enkä pysty vain "antamaan vaikkei halutakaan", koska se tuntuu minusta äärimmäisen nöyrryttävältä ja saa minut tuntemaan itseni hyväksikäytetyksi. Jos mies älyäisi antaa sitä mitä itse tarvitsen, hymyjä, haleja, suukkoja, ystävällisiä sanoja, niin kenties hyvällä lämmittelyllä seksikin onnistuisi. Tämän olen hänelle kertonut sen miljoona kertaa, mutta ei aiheuta toimenpiteitä. Joka kerta tulee vaan se klassinen "miten olis?" ja sitten se mielenosoituksellinen niskojen niksauttelu, kun sanon että ei. Kai se eroaminen olisi hyvä idea, mutta masentuneena ei oikein jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja pahoittelut tuosta viestin lainaamisvirheestä, ei menny ihan nappiin! T: edellinen
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:06"]
Kiitos, 11, vastauksista. Olen ehdottanut miehelleni testosteronitasojen tarkistamista, mutta hän kieltäytyi menemästä. Itseasiassa loukkaantui ja oli sitä mieltä, että olen kuitenkin poiminut tuon vinkin jostain nettikeskusteluista ja etää sellaiset voisi ihan jättää omaan arvoonsa.
Meillä ollaan myös kokeiltu tuota, että lapset mummolaan ja päiväseksiä sovittuna aikana. Jonkin verran toimi, ei kauhean hyvin. Mies on sellainen, että hänen on vaikea ei-spontaanisti ryhtyä seksiin, kun se ei oikein ole silloin hänen aloitteensa. Semmoinen seurailun ja mukaan lähtemisen lahja puuttuu, vaikka toivoisikin, että joku muu ottaisi vastuun ja mielellään myös tekisi työt. Hän alkoi ottaa paineita (onhan se jollain tavoin aika ymmärrettävää) ja seksistä tuli aika huonoa, tuli sellaista laukeamisongelmaa hänelle. Nyt kun alan oikein muistelemaan, niin ne hyvät kaudet ovat olleet ihan suhteen alussa ja silloin kun on yritetty lapsia (tosin sitä iloa ei kestänyt kovin kauan, koska aika nopeasti tärppäsi). Mies ehkä on sellainen, että kaipaa jonkinlaista hullaantumista. Minulle kelpaisi arkiseksi enemmän kuin hyvin. En oikein viitsisi painostaa enää.
Minua taitaa eniten meidän tapauksessa hiertää, puutteen ohella, nuo asenteet. Siis se, ettei halua mennä lääkäriin ja sitten se, että pitää ongelmaa ihan minun pään sisäisenä. Viimeksi, kun keskusteltiin, hän määritteli parisuhteen niin, että siihen ei mitenkään välttämättä sisälly seksiä. Kas niin, vain minulla on ongelma. Ja tietenkään miehen mielestä meillä ei myöskään ole parina yhteensopivuusongelmaa. Siis tuo jatkuva omalakinen käsitteenmäärittely ja tarve olla tilanteen tasalla, ilman niitä olisi niin paljon helpompi keskustella.
Mitä tulee minun kipuongelmaan, niin näitä on harmi kyllä vaikea tutkia. Syyhyn ei ole oikein päästy kiinni ultraamalla (tämä on tehty monta kertaa ja eri paikoista), eikä käsikopelolla. En sitten tiedä, näkyisikö jotain (vaikeassa paikassa olevaa endometrioosia tai laajoja kiinnikkeitä) magneettikuvalla tai tähytämällä, mutta nuohan ovat todella kalliita tutkimuksia. Tämä kipuilu nyt ei kuitenkaan henkeä vie, vaikka se pilaakin elämää.
[/quote]
Sehän tosiaan vielä rassaa enemmän, jos toinen näkee ongelman, mutta toinen ei. Ja vielä se, että jos molemmat tiedostavat ongelman, mutta sitä ei haluta tosissaan ratkaista.
Mutta teillä on kyllä sinänsä ikävä tilanne, että jos nyt kun sinulle on tullut kipuja ja sen johdosta haluttomuutta, kun nuo ongelmat ovat olleet jo ennensitä, niin kyllähän ne varmastikin vaikuttavat negatiivisella tasolla :(
Ja minusta se on kyllä outoa, jos ei lääkärillä halua tutkia noita testotasoja vain sen takia, että joku ehkä nettikeskustelussa niin mahdollisesti neuvoo. Ehkä miehesi ei vain sinänsä näe mitään ongelmaa teidän halujenne kohtaamisessa, jolloin siitä varsinkin tulee ongelma (jos ei näe ongelmaa, niin ei siitä mitään kompromissiakaan voi syntyä, se on silloin ota tai jätä-tilanne).
Mutta teillä taitaa olla tosiaan ihan suurempi ongelma siinä, että näette parisuhteen eri tavoin ja jos mies pitäytyy omissa käsityksissään tiukasti, niin silloin se tosiaan on ota tai jätä-tilanne sinun kohdallesi: joko hyväksyt tämän miehen näkemyksen, koska hän ei kirjoittamasi perusteella ole sitä valmis muuttamaan/näe sinun kannaltasi ongelmallisena tai sitten etsit miehen, jonka kanssa näkemyksesi stemmaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:06"]
Tuo terapiakin on ollut puheenaiheena mutta ainakaan toistaiseksi ei ole sinne päädytty. Nuo ihastumissyytökset vaikuttavat lähinnä siten että minä turhaudun kun ei ole mitään konkreettista joka osoittaisi että olisin kiinnostunut jostain toisesta. Seksin suhteen tilanne on ollut sama koko suhteen ajan, se ei ole mitenkään vähentynyt tai lisääntynyt suhteen eri vaiheissa.
Minua ehkä eniten häiritsee että tyttöystävän argumentti on että valehtelen, koska kaikki miehet kuulemma poikkeuksetta haluavat seksiä. Eli jos väitän muuta niin valehtelen. T: Mies27
[/quote]
Niinpä, jos seksin määrä on pysynyt suhteellisen samana koko suhteen ajan, niin tyttöystävääsi on todella vaikea ymmärtää. Hän on tiennyt jo, mitä saa :)
Ja ehkä sinäkkin voit irtaantua jo siitä ajattelusta, että sinulla pitäisi olla jokin syy seksin vähäiseen(?) määrään ja hyväksyä itsekin se, että ihmiset vain haluavat eri verran. Pääsee siitä itseä mahdollisesta rassaavasta ahdistuksesta (itse ainakin koin tätä) ja pohtimaan sen tyttöystävän kanssa, että seksiä on sen verran kuin on, pystyykö hän elämään sen asian kanssa.
Tuokin on naurettavaa, että miesten pitäisi aina olla duracell-pupuja, jotka voivat panna monta kertaa päivässä, jos vain sopiva reikä löytyy. Se sopiva seksin määrä on se mikä on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jos et itse ole huomannut mitään sen suurempia muutoksia halujesi määrässä, niin itse en usko, että sinussa on sen suurempaa vikaa.
Meillä mies ollut aina seksuaalisesti haluttomampi.Ei halut aina mene yksiin.Tiedät itse, mikä sulle tärkeää ja mitä haluat.Älä anna minkään häiritä.
Nykyaika syytää seksuaalisuutta ihan liikaa.Kuuntele itseäsi ja luota siihen.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:54"]
Meillä parisuhdetta alla 9 vuotta ja kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen ei halut enää palanneet ja seksi aloitettiin uudelleen vasta melkein vuosi synnytyksen jälkeen. Motivaationa minulla vauvakuume ja toisen lapsen saaminen. Nyt kun lapsia ei enää ole tulossa (miehen mukaan), on minun seksihalunikin lopahtaneet. Mies haluaisi ainakin muutaman kerran viikossa, mutta minua ei kiinnosta. Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä, joten sitäkään ei voi syyttää. En vaan ole kiinnostunut. Läheisyyskään ei kiinnosta, kun saan kaiken läheisyydentarpeeni lasten kanssa (ja vähän ylikin). Iltaisin on kiva olla sitten ihan itsekseen vaan ja nauttia omasta rauhasta.
[/quote]
Ja mies kiittää tästä törkeästä hyväksikäytöstä. Niin moni nainen on juuri tällainen kiero akka ja sitten ihmetellään suuria erotilastoja.
Niin kauan esitetään halukasta ja innokasta, kunnes rouvalle sopiva lapsiluku on täynnä. Tämän jälkeen mies saa toimia lapsenvahtina ja rouvan elämän maksumiehenä.
Täällä aina haukutaan miehiä, mutta juuri tällaiset kirjoitukset kyllä laskevat naisten arvostusta paljon.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:29"]
Minä olen mies ja yleensä melko haluton seksiin. Tämä on tyttöystävälle kovin vaikea asia ja hän ottaakin sen itseensä. Olen kyllä monesti sanonut ettei asia liity häneen mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ei vain tunnu siltä että haluaisin seksiä. Asiaa pahentaa se että jos tästä jollekin kerron niin vastaanotto on "kaikki-miehet-haluavat-aina-seksiä" -tyylinen. Huoh.
[/quote]
No ei, mutta 98% miehiestä haluaa seksiä. Käy läärin juttusilla tai etsi vähemmän halukas nainen itsellesi. Menee hyvä nainen ihan hukkaan sinun kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:11"]
Olen aseksuaali eli pysyvästi haluton. Olen naimisissa ja meillä on seksiä menkka-aikaa lukuun ottamatta lähes päivittäin. Haluttomuus ei ole minulle minkään sortin ongelma, ei ole koskaan ollut. Annan aina kun mies haluaa, koska ei seksi minulle vastenmielistäkään ole. Omalla tavallaan nautin siitä siinä mielessä että nautin nautinnon tuottamisesta miehelle jota rakastan, vaikken itse siitä fyysistä nautintoa saakaan.
[/quote]
Olen usein miettinyt, olisiko minun mieheni aseksuaali. Olen itse ollut parisuhteessa aina se seksuaalisesti innokkaampi osapuoli. Nyt ensimmäisen lapsen jälkeen olen ensimmäisen kerran elämässäni kokenut haluttomuutta. Kohta jo vuoden. Mies ei ole koko aikana osoittanut mitään seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan, ja on sanonutkin ettei häntä vaan kiinnosta eikä osaa sanoa syytä. Minua tämä on loukannut, ja luulen että himoni heräisivät uudelleen, jos joku niitä vähän herättelisi. En oikein osaa enää edes lähestyä miestä. Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan, että mitä jos miehenikin on aikaisemmin harrastanut seksiä vain minua miellyttääkseen ja nyt kun itse olen ollut haluton, niin hän on huokaissut helpotuksesta? Olen täysin varma, että mies ei ole kiinnostunut myöskään muista naisista, eikä hän kertomansa mukaan edes pura paineita yksinään.
Kiitos taas, 11/23, eihän se testotasojen mittaaminen kai niin monimutkaista ole, paitsi jos on ennestäänkin vaikea lähteä lääkärin pakeille. Yleensä antaa kremppojen mennä aika pahoiksi, ennenkuin menee, aika tavallista miehiltä. Muissakin asioissa tarvitsisi kriisin ryhtyäkseen toimintaan, joka on minun kannalta hieman vaikea, kun draamailu ja kärjistäminen ei oikein tule selkärangasta. Hänellä voisi sujua paremmin topakamman kumppanin kanssa. Juu, on hankalaa.
Sen sijaan olen tainnut olla turhaan katkera lukuisista tekosyistä ja epäillyt niiden olevan valehtelua ja pompottamista. Näyttääkin olevan niin, että yksi jos toinenkin kokee syiden etsimisen aika ahdistavana ja sitten nyhjäisee tyhjästä.
Olen miettinyt parisuhdeterapiaa ikään kuin viimeisenä oljenkortena, mutta pelkään, että siitä tulee taas yksi minun yksin vetämä parisuhdeprojekti. Ehkä näkemykset eivät kohtaisi keskustelukäyntien jälkeenkään. Tai sitten saattaisin yllättyä.
Jos jätän eropaperit, niin siitähän tulisi hänelle se kaivattu suuri kriisi, mutta minun puolestani olisi hyvin vaikea enää palata sen jälkeen. Pelkäisin kohtelua yhteenpaluun jälkeen. Nyt on kotona rauhallista, vaikkei olekaan seksiä eikä läheisyyttä. Meillä siis on vuorovaikutuksessa muitakin ongelmia. Olen saanut aiemmin sairastellessani nuivaa kohtelua, ehkä siksi tuntuu vaikealta turvautua mieheen näiden kipuilujen kanssa.
Ei siis tuo mieheni mikään läpeensä ikävä ihminen ole, hän saattaa tehdä isojakin muutoksia elämässään ja ajattelussaan. Mutta minä en niitä mitenkään pysty ohjailemaan.
Minä olen mies ja yleensä melko haluton seksiin. Tämä on tyttöystävälle kovin vaikea asia ja hän ottaakin sen itseensä. Olen kyllä monesti sanonut ettei asia liity häneen mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ei vain tunnu siltä että haluaisin seksiä. Asiaa pahentaa se että jos tästä jollekin kerron niin vastaanotto on "kaikki-miehet-haluavat-aina-seksiä" -tyylinen. Huoh.