Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä kauanko jaksan enää tätä korona-aikaa
23.01.2022 |
Elämä on tasapaksua puuroa, päivissä ei ole mitään vaihtelua. Ei mitään mitä odottaa, en enää ajattele edes, että sitten kun…Työ, vaikka se onkin stressaavaa, on ainoa asia mikä pitää minut järjissäni. En jaksa enää kuntoilla kotona kun olen täällä aina. Parisuhde voi huonosti. Seksi on hävinnyt. En jaksa välittää itsestäni. Pukeudun verkkareihin ja olen homssuinen, en lauta enää hiuksiani enkä meikkaa koska en poistu kotoa muualle kuin päivittäiselle kävelylenkille ja silloin on kylmää ja pimeää.
Teen asiantuntijatyötä ja nautin sosiaalisuudesta ja uusien ihmisten tapaamisesta ja keskusteluista. Enää ei ole mitään sanottavaa kenellekään työn ulkopuolella. Ei jaksa enää edes vituttakaan. Olen keski-ikäinen ja jos minulla ei olisi lapsia, en jaksaisi välittää enää yhtään mistään.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Minun elämä ei ole paljoakaan muuttunut.
En voi olla etätöisdä joten työkuviot samat. Harrastukset onnistuvat lähes samoin ja samoja ihmisiä tapaan.
Good for you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas toivon että jatkuisi loputtomasti, uutta variaatiota odotellessa. Tämä on ollut parasta aikaa, kun ei oo tarvinnut osallistua yksiinkään sukujuhliin (häät, hautajaiset, ristiäiset, rippijuhlat ym..),,eikä sukulaiset ja tuttavat ole ängennyt kyläänkään.
Minulla myös tuo, etten jaksa odottaa enää mitään. Ei tiedä toteutuuko mikään niin turha suunnitella ja innostua.
Miten nuo asiat johtuvat koronasta? Korona-aikaan on voinut ulkoilla, kuntoilla, matkustella, puuhailla punkassa ja harrastaa lähes normaalisti. Ystäviäkin on voinut tavata entiseen malliin.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas toivon että jatkuisi loputtomasti, uutta variaatiota odotellessa. Tämä on ollut parasta aikaa, kun ei oo tarvinnut osallistua yksiinkään sukujuhliin (häät, hautajaiset, ristiäiset, rippijuhlat ym..),,eikä sukulaiset ja tuttavat ole ängennyt kyläänkään.
Vähän sama.. :D Joteski ahdistaa kun sanotaan että kohta tämä loppuisi.. Kummasti säästynyt rahaakin kun ei ole tarvinut missään käydä. Menetin koronan takia työpaikkani myös niin kestäisi nyt sitten mahdollisimman kauan etten turhaan töitäni menettänyt!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen suurimmaksi osaksi tykännyt.. Toki kaipaa, että pääsisi matkustelemaan ulkomailla ja kulttuurimenoja, mutta muuta en kaipaa. Muut valittaa, kun opinnot siirtyneet etäopetukseksi ja itse vaan olen helpottunut, kun ei tarvi ketään tavata. Viihdyn mainiosti maalla metsän ja peltojen keskellä mieheni kanssa. Hiihdän täällä, sytyttelen takkaa, saunon, käyn avannossa, viikonloppuna kävimme teatterissa. En kaipaa seuraa ja jos kaipaan niin matkustan perheeni tai ystävieni luo ja se riittää. En jaksa enkä välitä erityisemmin tavata vaikka puolituttuja opiskelukavereita, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin opinnot.
Huoleton kirjoitti:
Miten nuo asiat johtuvat koronasta? Korona-aikaan on voinut ulkoilla, kuntoilla, matkustella, puuhailla punkassa ja harrastaa lähes normaalisti. Ystäviäkin on voinut tavata entiseen malliin.
No olen ulkoillut, loputtomasti, joka päivä. Ei jaksa enää innostua ulkoilusta. Makuuhuoneasiat ei kiinnosta kun fiilis on maassa.
Alue: Aihe vapaa
Minun elämä ei ole paljoakaan muuttunut.
En voi olla etätöisdä joten työkuviot samat. Harrastukset onnistuvat lähes samoin ja samoja ihmisiä tapaan.