Pelkään olevani sairas

Tuo johtuu vain masennuksesta. Koska pääset psykologille? Syötkö masennuslääkkeitä?

En syö lääkkeitä. Psykologiaika on parin viikon päästä, mutta en ole enää varma uskallanko sinne mennä. Ap

Tottakai menet, ei ne nyt ketään suoraan sairaalaan passita ellei ole pähkähullu. Voi herranen aika tätä taas...

Tuo on sitä masennusta. Onko lääkitystä harkittu ja jos niin miksi ei? On myös tavallaan järkyttävää kun asiat rupeavat selkiytymään, ja mieli reagoi siihenkin.

Mikä se sellainen "oikeasti mielenvikainen" on? Kyllä masennusta voidaan hoitaa, aika tavallinen Sairaushan se on. Mutta monesti siihen tarvitaan myös lääkkeitä?

Kyllä sä paranet - juuri siksi, että olet oikeasti mielenvikainen, mutta saat nyt hoitoa. Asiat olisivat huonommin, jos et olisi mielenvikainen, vaan vaan maailma olisi oikeasti yhtä paska paikka kuin kuvittelet, tai jos et saisi hoitoa masennukseesi. 

Olen itsekin masentunut (ollut ja paraneminen on meneillään mutta kesken) ja minusta on tärkeä myöntää, että olen hullu, mielenvikainen, päässä on vikaa. Että siis kuvittelen ja paisuttelen asioita, jotka ei oikeasti ole niin pahoja. Että vika on minussa eikä maailmassa ja siksi voin opetella siitä pois. Että tästä maailmasta voi selvitä ja voi olla kivaakin, kunhan opin nauttimaan siitä.

Kyllä masennus on sairaus, mutta mikään mielenvikaisuus se ei ole.

Kiitos kommenteistanne. Minun on hirvittävän vaikea hyväksyä etten ole terve. Olen käynyt töissä normaalisti enkä halunnut lääkkeitä vaikka lääkäri niistä puhui. Pelko johtuu siitä että olen koko ajan ajatellut että minun täytyisi saada keskusteluapua mutta muuta "vikaa" minussa ei ole. Lähipiirissäni on ollut kyllä muitakin masentuneita ja he puhuvat siitä ihan avoimesti mutta silti en voi hyväksyä sitä omalla kohdallani. Ap

Ja jotenkin pelkään sitä että jos myönnän olevani masentunut, se voi mennä pahemmaksi ja lopulta minulla onkin joku kaksisuuntainen tms. Mieleni heittelee nyt koko ajan, välillä olen ihan ok, välillä ihan maassa. Ap

Ja jotenkin pelkään sitä että jos myönnän olevani masentunut, se voi mennä pahemmaksi ja lopulta minulla onkin joku kaksisuuntainen tms. Mieleni heittelee nyt koko ajan, välillä olen ihan ok, välillä ihan maassa. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 08:26"]Kiitos kommenteistanne. Minun on hirvittävän vaikea hyväksyä etten ole terve. Olen käynyt töissä normaalisti enkä halunnut lääkkeitä vaikka lääkäri niistä puhui. Pelko johtuu siitä että olen koko ajan ajatellut että minun täytyisi saada keskusteluapua mutta muuta "vikaa" minussa ei ole. Lähipiirissäni on ollut kyllä muitakin masentuneita ja he puhuvat siitä ihan avoimesti mutta silti en voi hyväksyä sitä omalla kohdallani. Ap
[/quote]

Masennus on hirveän tavallinen ja myös hyvin hoidettavissa oleva asia. Sitäpaitsi elämässäsi näyttää olevan paljon aineksia ihan reaktiiviseen masennukseenkin. Moni pystyy kyllä käymään töissä, ei sitä tarvitse pelätä. Muttei kyllä lääkitystäkään. Hienoa että olet saanut haettua apua.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 08:29"]Ja jotenkin pelkään sitä että jos myönnän olevani masentunut, se voi mennä pahemmaksi ja lopulta minulla onkin joku kaksisuuntainen tms. Mieleni heittelee nyt koko ajan, välillä olen ihan ok, välillä ihan maassa. Ap
[/quote]

Kaksisuuntainen ei tuosta vaan sitä ajattelemalla puhkea. Ja mitä jos olisikin? Meitä on monenlaisia. Suurin osa elää kuitenkin päällepäin ihan normaalia elämää. Tuolla diagnoosilla et edes pääse Suomessa mielisairaalaan, olen siitä liki varma. Sen verran vaikeaa on pahemminkin sairaiden sinne edes halutessaan päästä.

Masennus ei oikeastaan ole edes mielisairaus, vaan inhimillinen reaktio vaikeuksiin, joita sinulla on elämässäsi. Varsinaisia mielisairauksia on esimerkiksi skitsofrenia. Sinun ei tarvitse ajatella niin, että sinussa olisi jotain vikaa. Masentuminen on vähän kuin kuume, kun on kipeä. Se on merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin ja nyt pitää levätä ja antaa itselleen aikaa tervehtyä. 

Sinulla ei ole mitään pelättävää. Masennus tuntuu todella pahalta, mutta sinä olet nyt saamassa apua siihen. Keskustelu auttaa varmasti. Mielisairaalaan ei jouduta, vaan sinne päästään - se on turvapaikka vakavasti sairaille tai hauraille ihmisille - mutta sinun tapauksessasi on lähes satavarmaa ettet sinne pääse. Riippuu tietysti paikkakunnastakin vähän. Joskus tarjotaan vakavasti masentuneelle, joka ei selviä päivittäisestä elämästä, vähän sellaista lepojaksoa osastohoidossa, mutta mistään suljetusta osastosta ei silloin ole kyse. 

12 kirjoitti hyvin; masennus on todella tavallista ja tietyissä rajoissa aivan normaali ja hyväkin reaktio elämän kriiseihin. Jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Minullekin oli vaikea hyväksyä se avun tarve; olin aina kuvitellut että vain hullut ja elämässään epäonnistuneet turvautuvat psykiatriseen tai psykologiseen apuun. Mutta niin asia ei ole. Olen tullut huomaamaan, että yhteiskunnalla on tarjota aika hyviä apuja masentuneelle. Itse olen saanut käydä usealla lääkärillä, kriisiterapiassa, sairaanhoitajan keskusteluterapiassa sekä lopulta psykoterapiassa kaksi vuotta. Minunkin diagnoosini on ollut keskivaikea masennus ja ahdistuneisuus siinä lisänä. Lisäksi olen saanut selkeää apua mielialalääkityksestä, joka on välillä ollut muutamia vuosia tauolla ja sitten taas päällä. Minulla on taipuvaisuus reagoida masennuksella ja ahdistuksella, mikä tekee ajoittain elämästä helvettiä. 

Älä siis pelkää. Sinulla on lupa ajatella itsestäsi hyvää, vaikka olet masentunut. Siinä ei ole mitään hävettävämpää kuin vaikka allergiassa tai nivelsäryissä. Se on mielen kipua. Emme enää elä keskiajalla, vaan 2000-luvulla. 

Jopa kaksisuuntaista sairastavan on hyvin vaikea päästä sairaalahoitoon, ja jos ei ole ihan psykoosissa niin ei hoitoon passiteta ilman omaa suostumusta, joten älä sitä siis pelkää, aivan selväjärkiseltä vaikutat :) mutta mene ihmeessä psykologille, pääset avaamaan solmuja ja saat masennuksen joitoon. Tsemppiä!

Ps. Psykologi ei ole lääkäri, eikä hän passita ketään sairaalaan. Psykiatri eli lääkäri voi tietyin edellytyksin suositella osastojaksoa tai tehdä passituksen tahdosta riippumattomaan hoitoon, mutta ne kriteerit ovat erittäin tiukat eikä joku tavis-masentunut, joita on ainakin yksi tusinassa ellei enemmän, kyllä mitenkään täytä niitä.