Ihastun aina n. vuodeksi, sitten kiinnostus loppuu

Niinpä, itselläkin kaikki miehet olleet hyvin erilaisia. Eli ei voi olla siitäkään kiinni että deittailisin väärän tyyppisiä miehiä.

Suhteiden päätyttyä on aina tosi vapautunut olo ja päätän, että mun on varmasti parempi elää sinkkuna kun ei tästä mitään tule. Jonkun aikaa elelenkin tyytyväisenä, mutta sitten taas rakastun palavasti, en näe muuta kuin tämän yhden miehen jonka kanssa tahdon olla, ja alkaa vakavalta tuntuva seurustelusuhde. Kunnes käy tämä kirottu tapahtumaketju. 

Helpottaa kovasti lukea muiden samankaltaisia kokemuksia! Olen nimittäin paljon pohtinut mikä mua vaivaa ja miettinyt myös sitä epävakaata persoonallisuutta, jonka joku mainitsikin. Tunnistan kyllä että olen tosi herkkä, intohimoinen ja tunnen kaikki tunteet "ääripäinä" niin hyvässä kuin pahassa. Olen myös huomannut, että olen elämäni aikana ollut todella monta kertaa ihastunut ja jopa rakastunut. Siis todella monta, kun vertaan esim. läheisiin ystäviini. Jotenkin tuntuu, että tässä on ristiriita mun kahden eri luonteenpiirteen välillä. Sen, että rakastun tosi palavasti (ja liian helposti?) ja sen, että ahdistun heti, kun tunnen että vapauteni on uhattuna. Sitten vielä se, että ihastun niin arvaamatta toiseen vaikka olisin suhteessa! -nro 4 ja 32

Mä olen myös tuuliviiri, joka ihastuu tasaisin väliajoin johonkuhun muuhun. Ihastun myös uuteen työhöni, johonkin uuteen musiikkiin, uuteen liikuntalajiin. Muutan usein. Kyllästyn myös miehiin. Jossain vaiheessa oivalsin tämän ja tajusin, että voin silti jatkaa vanhassa suhteessani ja löytää aina uudelleen saman miehen. Nyt ollaan oltu seitsemän vuotta yhdessä. Kyllä ne avioliiton ulkopuoliset ihastukset haihtuu pois ja jossain vaiheessa tajuaa että oma mies on kuitenkin parempi. Pettänyt en ole, meillä on parisuhteessa olemassa säännöt joita olen noudattanut. Tein suhteen alussa selväksi asiat. Mies jaksaa jostain syystä minua rakastaa, epäilen että se saattaa johtua myös tästä luonteestani, minun kanssani ole koskaan tylsää.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:07"]

Helpottaa kovasti lukea muiden samankaltaisia kokemuksia! Olen nimittäin paljon pohtinut mikä mua vaivaa ja miettinyt myös sitä epävakaata persoonallisuutta, jonka joku mainitsikin. Tunnistan kyllä että olen tosi herkkä, intohimoinen ja tunnen kaikki tunteet "ääripäinä" niin hyvässä kuin pahassa. Olen myös huomannut, että olen elämäni aikana ollut todella monta kertaa ihastunut ja jopa rakastunut. Siis todella monta, kun vertaan esim. läheisiin ystäviini. Jotenkin tuntuu, että tässä on ristiriita mun kahden eri luonteenpiirteen välillä. Sen, että rakastun tosi palavasti (ja liian helposti?) ja sen, että ahdistun heti, kun tunnen että vapauteni on uhattuna. Sitten vielä se, että ihastun niin arvaamatta toiseen vaikka olisin suhteessa! -nro 4 ja 32

[/quote]

Tämä on niin totta! Siis oikeasti, jälleen kuin omasta suusta. Kiitoksia kaikille kokemuksia jakaneille. Ehkä meidän pitäisi vain hyväksyä että näin on, emme tässä suhteessa sovi "muottiin". Hirveintä mielestäni silti on ollut jättää niin monta miestä joiden TIEDÄN olleen hyviä ihmisiä ja jotka eivät tietenkään ole voineet ymmärtää mikä minuun meni. Mutta kun tunteet mulla loppuu, ne loppuu kuin seinään. Nyt olen juuri käymässä läpi tätä vaihetta. Mikään muu ei kiinnostaisi kun se uusi ihastus. Vaikka melkein ällöttää niin taidan nyt yrittää tuota edellisen tarjoamaa vaihtoehtoa. Pysyä lujana ja yrittää löytää mieheni jotenkin "uudelleen"... Hän ansaitsee sen että yritän. Mutta en kyllä tiedä tuleeko tästä yhtään mitään. Hirveää kun järki ja tunteet vetää aivan eri suuntiin. Jos kuuntelisin pelkkiä tunteita, olisin todellakin jo tehnyt vaikka mitä tämän uusimman ihastukseni kanssa... Se on vielä aivan hirveää että kuten teillä monella muullakin, kun minä ihastun niin se on sitten käsittämättömän vahva tunne. Ei ole nälkä, mikään muu ei kiinnosta jne. Ap

Mulla sama JOKA IKINEN KERTA kolmen kuukauden jälkeen?? max 4 kuukautta ja sit loppuu ku seinään :D sit kituutan itteeni vielä siin suhtees toiset 4 kuukautta kunnes tajuan erota

Ja tosiaan ekat 4kuukautta olen ihan tulisesti ihastunut ja sit ei vois vähempää kiinnostaa.. En edes itke ikinä erossa tms. :D Menee vaan hermo. Nytkin kun mietin edellisiä seurustelukumppaneita.......YÄK :D -39

No mulla ei mene monta kuukautta, kun en enää kiihotu miehestä enkä saa orgasmia kuin väkisin yrittämällä. Turhauttaa jatkaa suhdetta. Jonkun kanssa olen periaatteesta pysynyt yhdessä vielä kotvan, mutta jäkeehän sen tyhmempikin, jos tounen ei ole enää täysillä mukæna. En tiedä, mistä johtuu tai mikä auttaisi. Onneksi miehiä on vielä riittänyt. ;-)

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 22:09"]

Se on kyllä kamalaa jos yrittää väkisin jatkaa jonkun miehen kanssa sen jälkeen kun se muuttuu tylsäksi. Huoh, en tajua miten jotkut pystyy.

[/quote]

Siinä kohtaa naiselle aletaan sanoa, että on naisen velvollisuus antaa pimperoa jos kerran parisuhteessa ollaan. Naisella menee halu ohi siinä vaiheessa kun luonnollisesti ilman ehkäisyä olisi pitänyt raskautua. Ihastuminen on naiselle niin paljon intensiivisempi kokemus kuin miehelle, että nainen ei fyysisesti vaan pysty jaksamaan sitä halua ja intoa vuosikausia. Jos taas nainen tulee ajoissa raskaaksi, ihastus ei kuole vaan siirtyy vauvaan, ja äidinrakkaus kestää muutaman vuoden. Tämän jälkeen sitten viimeinenkin kiinnostus mieheenkin lopahtaa ellei lapsia tule lisää.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 01:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:07"]

Helpottaa kovasti lukea muiden samankaltaisia kokemuksia! Olen nimittäin paljon pohtinut mikä mua vaivaa ja miettinyt myös sitä epävakaata persoonallisuutta, jonka joku mainitsikin. Tunnistan kyllä että olen tosi herkkä, intohimoinen ja tunnen kaikki tunteet "ääripäinä" niin hyvässä kuin pahassa. Olen myös huomannut, että olen elämäni aikana ollut todella monta kertaa ihastunut ja jopa rakastunut. Siis todella monta, kun vertaan esim. läheisiin ystäviini. Jotenkin tuntuu, että tässä on ristiriita mun kahden eri luonteenpiirteen välillä. Sen, että rakastun tosi palavasti (ja liian helposti?) ja sen, että ahdistun heti, kun tunnen että vapauteni on uhattuna. Sitten vielä se, että ihastun niin arvaamatta toiseen vaikka olisin suhteessa! -nro 4 ja 32

[/quote]

Tämä on niin totta! Siis oikeasti, jälleen kuin omasta suusta. Kiitoksia kaikille kokemuksia jakaneille. Ehkä meidän pitäisi vain hyväksyä että näin on, emme tässä suhteessa sovi "muottiin". Hirveintä mielestäni silti on ollut jättää niin monta miestä joiden TIEDÄN olleen hyviä ihmisiä ja jotka eivät tietenkään ole voineet ymmärtää mikä minuun meni. Mutta kun tunteet mulla loppuu, ne loppuu kuin seinään. Nyt olen juuri käymässä läpi tätä vaihetta. Mikään muu ei kiinnostaisi kun se uusi ihastus. Vaikka melkein ällöttää niin taidan nyt yrittää tuota edellisen tarjoamaa vaihtoehtoa. Pysyä lujana ja yrittää löytää mieheni jotenkin "uudelleen"... Hän ansaitsee sen että yritän. Mutta en kyllä tiedä tuleeko tästä yhtään mitään. Hirveää kun järki ja tunteet vetää aivan eri suuntiin. Jos kuuntelisin pelkkiä tunteita, olisin todellakin jo tehnyt vaikka mitä tämän uusimman ihastukseni kanssa... Se on vielä aivan hirveää että kuten teillä monella muullakin, kun minä ihastun niin se on sitten käsittämättömän vahva tunne. Ei ole nälkä, mikään muu ei kiinnosta jne. Ap

[/quote] No ei tuo kyllä ihan normaalia ole, joko olet koukussa ihastumisen tunteeseen, etkä ole vielä koskaan ollut rakastunut. Tai sitten sulla on joku mt-ongelma, esim epävakaa persoonallisuus tms. Sanoisin sulle että älä ainakaan mene tekemään lapsia siinä huuman alkuvaiheessa, tulee karua jälkeä ja lapset kärsivät. Voi mennä kymmenenkin vuotta vielä, kunnes löydät "sen oikean". Mutta kannattaisi vähän tutkiskella itseään, että miksi teet näin ja toistat aina itseäsi. Rakastuminen saattaa tapahtua itsestään, mutta rakastAminen on päätös. Ilmeisesti sulla ei ole ollut kanttia päättää, että rakastat jotain ihmistä ja "lupaat" olla hänen kanssaan. Tuuliviirinä pyöriminen on yleistä nykyään, heti kun nykyinen kumppani alkaa kyllästyttää, vaihdetaan jo uuteen. Sun kannattaa perustaa perhe vasta reilusti yli kolmekymppisenä, niin sitten olet ehtinyt seikkailla tarpeeksi. Epäkypsältä vaikuttaa, tuo sinun parisuhdekäyttäytyminen. Ehkä tekisi hyvää mennä johonkin terapiaan tms käsittelemään tunteitasi, ja selvittämään että miksi olet noin tunteeton. Ja varmaan tekisi hyvää olla välillä yksinkin, että tutustuisit itseesi ihmisenä vähän paremmin? 

Mua ärsyttää kun joku tasaluonteinen pönöttäjä aina tarjoaa terapiaa siihen, että ei vaan joku mies enää kiinnosta. Omasta mielestäni mikään ei ole sen luonnollisempaa kuin huomata, että ihastus oli ja meni ja jatkaa eteenpäin. Ja jos ei edes halua lapsia, miksi tylsän miehen kanssa pitäisi jatkaa? Varsinkin kun on ilmiselvää, että on onnellisempi yksin?

Aina on niitä besserwissereitä, joiden mielestä kaikkien pitää 'rakastaa' kunnes kuolema erottaa, vaikka mitään tunteita ei oikeasti olisi. Säälistäkö sen miehen kanssa pitäisi olla?

Mulla ainakin ihastuminen on lopahtanut joka ikinen kerta siinä vaiheessa kun opin tuntemaan toisen paremmin. Eli ihastun enemmän ulkonäköön ja omiin mielikuviin, en oikeaan ihmiseen. En kyllä usko, että aion oppia tästä pois koska on elämä näinkin ihan ok.

Oikeasti yksikään mies ei sinänsä ole erityisen rakastettava. Biologisesti kai se menee niin, että lisääntymiseen vaaditaan naiselta se ihastumisen tunne, että seksi tuntuu muutaman kuukauden erityisen hyvältä. Se elinikäisen parisuhteen tarve taas on ihan käytännöllinen, eli nainen tarvitsee 'elättäjän' ja huolehtijan (evoluution tulosta, vaikkei enää nykyaikaa) siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Turvallisuushakuisuus ja yksinäisyydenpelko ovat mielestäni aika huonoja syitä jatkaa parisuhdetta sen jälkeen kun se väljähtää. Ihmiset, jotka tuohon sortuvat, voisivat mielestäni mennä terapiaan, koska eihän se tervettä ole, vaikka sitä miten rakkaudeksi nimittäisi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:16"]

Oikeasti yksikään mies ei sinänsä ole erityisen rakastettava. Biologisesti kai se menee niin, että lisääntymiseen vaaditaan naiselta se ihastumisen tunne, että seksi tuntuu muutaman kuukauden erityisen hyvältä. Se elinikäisen parisuhteen tarve taas on ihan käytännöllinen, eli nainen tarvitsee 'elättäjän' ja huolehtijan (evoluution tulosta, vaikkei enää nykyaikaa) siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Turvallisuushakuisuus ja yksinäisyydenpelko ovat mielestäni aika huonoja syitä jatkaa parisuhdetta sen jälkeen kun se väljähtää. Ihmiset, jotka tuohon sortuvat, voisivat mielestäni mennä terapiaan, koska eihän se tervettä ole, vaikka sitä miten rakkaudeksi nimittäisi.

[/quote]

Väärää tietoa koko kommenttisi. Kaikki naiset eivät tarvitse ihastumista siihen, että voisi nauttia seksistä.

Ajatusmaailmat menevät ihan vinksalleen kun yrittää päteä evoluutiobiologian perusteella, vaikka yksilöt ovat paljon monimutkaisempia. Nimenomaan YKSILÖT. Asioiden tarkastelu helpottuu kummasti kun tajuaa, että kannattaa miettiä kaikkia erityisinä eikä kuvitella voivansa tehdä yleistyksiä massojen perusteella.

Njaa, noin se mullakin on aina ollut, mutta jossain vaiheessa minä vaan päätin, että nyt haluan vakiintua ja perheen, ja otin ihan aviomiehekseni miehen johon paitsi olin ihastunut, myös järjellä ajatellen oli luonteeltaan ja arvoiltaan riittävän sopiva että pystyisin hänen kanssaan elämään sittenkin kun ihastus on ohi. Kyllä se ihastus meni tosiaan ohi vuodessa niin kuin muidenkin kanssa, mutta sen yli kantoi päätös sitoutua, olla yhdessä kunnes kuolema erottaa. Ja vähitellen ihastuksen on korvannut paljon syvemmät tunteet: rauhallinen mutta syvä rakkaus, ei välttämättä sellainen tulinen huuma vaan sellainen uhrautuva nöyrä rakkaus joka tekisi kaikkensa toisen edestä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:16"]

Oikeasti yksikään mies ei sinänsä ole erityisen rakastettava. Biologisesti kai se menee niin, että lisääntymiseen vaaditaan naiselta se ihastumisen tunne, että seksi tuntuu muutaman kuukauden erityisen hyvältä. Se elinikäisen parisuhteen tarve taas on ihan käytännöllinen, eli nainen tarvitsee 'elättäjän' ja huolehtijan (evoluution tulosta, vaikkei enää nykyaikaa) siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Turvallisuushakuisuus ja yksinäisyydenpelko ovat mielestäni aika huonoja syitä jatkaa parisuhdetta sen jälkeen kun se väljähtää. Ihmiset, jotka tuohon sortuvat, voisivat mielestäni mennä terapiaan, koska eihän se tervettä ole, vaikka sitä miten rakkaudeksi nimittäisi.

[/quote]

Väärää tietoa koko kommenttisi. Kaikki naiset eivät tarvitse ihastumista siihen, että voisi nauttia seksistä.

Ajatusmaailmat menevät ihan vinksalleen kun yrittää päteä evoluutiobiologian perusteella, vaikka yksilöt ovat paljon monimutkaisempia. Nimenomaan YKSILÖT. Asioiden tarkastelu helpottuu kummasti kun tajuaa, että kannattaa miettiä kaikkia erityisinä eikä kuvitella voivansa tehdä yleistyksiä massojen perusteella.

[/quote]

Ei kaikki naiset tietenkään tarvitse ihastumista nauttiakseen seksistä, en minäkään. Mutta kyllä se ihan erilaiselta tuntuu! Olen nimittäin itsekin jumittanut tylsässä suhteessa vuosia sen jälkeen kun parasta-ennen-päivämäärä meni ohi. Seksi oli ihan kivaa ja saan joka kerta, usein monestikin. Huomasin silti taas kun edellisen kerran ihastuin, miten seksi oli ihan eri sfääreissä muutaman kuukauden. Miehen kevyt kosketuskin jo teki hulluksi. Mulle tätä ei tapahdu koskaan parisuhteen vuosina 1+n.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:09"]

Mulla ainakin ihastuminen on lopahtanut joka ikinen kerta siinä vaiheessa kun opin tuntemaan toisen paremmin. Eli ihastun enemmän ulkonäköön ja omiin mielikuviin, en oikeaan ihmiseen. En kyllä usko, että aion oppia tästä pois koska on elämä näinkin ihan ok.

[/quote] Minkä ikäinen olet? Kuulostaa teini-iän ihastumisilta. Kasvakaa nyt hyvät ihmiset aikuiseksi ensin, ja ymmärtäkää että rakastuminen on ihan ERI asia, kuin jonkun ulkonäköön ja omiin mielikuviisi ihastuminen. Tätä ketjua lukiessa on helppo taas ymmärtää, miksi niin monet parit eroavat koko ajan. Pinnallista paskaa sanon minä. Älkää ainakaan tehkö lapsia, te jotka olette jumittuneet teini-ikään.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 15:18"]

Ehkä olen jotenkin koukussa ihastumisen tunteeseen. Nimittäin nyt tunteeni loppuivat kuin seinään miestäni kohtaan ja pari viikkoa sen jälkeen menin ihan sekaisin yhdestä toisesta miehestä. En ikinä pettäisi ja olen vielä mieheni kanssa koska haluaisin päästä tästä yli, en halua satuttaa häntä enkä juuri nyt tiedä mitä tehdä, mutta ei vaan enää "tunnu miltään"... Kun taas tämä uusi ihastus, huhhuh, en kestä... :( ap

[/quote]

Olen ollut samanlainen nuorena. Nyt en olee enää pariin vuoteen ollut keväällä täynnä intoa ja kipinää ja ajatuksia siitä, kehen mielenkiintoiseen heppuun törmään. Olen tullut vanhaksi ja huomannut myös sen, ettei minustakaan olla enää kiinnostuneita. Ei ole ketään, ketä valita. Tämä voisi olla nyt se tilanne, jolloin voisin jaksaa pysyä yhden ihmisen kanssa, koska tietäisin, että hän olisi minulle suuri lahja, ei vain yksi muiden joukossa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:09"]

Mulla ainakin ihastuminen on lopahtanut joka ikinen kerta siinä vaiheessa kun opin tuntemaan toisen paremmin. Eli ihastun enemmän ulkonäköön ja omiin mielikuviin, en oikeaan ihmiseen. En kyllä usko, että aion oppia tästä pois koska on elämä näinkin ihan ok.

[/quote] Minkä ikäinen olet? Kuulostaa teini-iän ihastumisilta. Kasvakaa nyt hyvät ihmiset aikuiseksi ensin, ja ymmärtäkää että rakastuminen on ihan ERI asia, kuin jonkun ulkonäköön ja omiin mielikuviisi ihastuminen. Tätä ketjua lukiessa on helppo taas ymmärtää, miksi niin monet parit eroavat koko ajan. Pinnallista paskaa sanon minä. Älkää ainakaan tehkö lapsia, te jotka olette jumittuneet teini-ikään.

[/quote]

Itse olet tainnut jumittaa jonnekin 1800-luvulle. Kuulostaa jotenkin aika suvaitsemattomalta tuollainen toisten ihmisten tunteiden vähättely. Ja lapsia ainakaan ei voi tehdä jos tunne-elämä ei vastaa täti kaikkitietävän vaatimuksia! Nih.

Sinunlaisista on tehty biisikin. Leevi and the Leavings - sydän etsii kodin itselleen

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 15:18"]

Ehkä olen jotenkin koukussa ihastumisen tunteeseen. Nimittäin nyt tunteeni loppuivat kuin seinään miestäni kohtaan ja pari viikkoa sen jälkeen menin ihan sekaisin yhdestä toisesta miehestä. En ikinä pettäisi ja olen vielä mieheni kanssa koska haluaisin päästä tästä yli, en halua satuttaa häntä enkä juuri nyt tiedä mitä tehdä, mutta ei vaan enää "tunnu miltään"... Kun taas tämä uusi ihastus, huhhuh, en kestä... :( ap

[/quote]

Olen ollut samanlainen nuorena. Nyt en olee enää pariin vuoteen ollut keväällä täynnä intoa ja kipinää ja ajatuksia siitä, kehen mielenkiintoiseen heppuun törmään. Olen tullut vanhaksi ja huomannut myös sen, ettei minustakaan olla enää kiinnostuneita. Ei ole ketään, ketä valita. Tämä voisi olla nyt se tilanne, jolloin voisin jaksaa pysyä yhden ihmisen kanssa, koska tietäisin, että hän olisi minulle suuri lahja, ei vain yksi muiden joukossa.

[/quote]

Minäkin luulin noin jossain vaiheessa, mutta sitten tajusin, että oikeasti en tarvitse miestä mihinkään. Sen ensimmäisen 1-2 vuoden jälkeen elämä on yhtä kompromissia joka asiassa. Mitä hienoa siinä on, että joutuu koko ajan antamaan periksi yhdestä sun toisesta asiasta, kun palkintona on vaan toisen ihmisen seura? Mulla on ystäviäkin vaikka kuinka paljon, eikä niiden kanssa tarvitse kestää kiukutteluja, ärsyttävää käytöstä, (kaikki miehet ovat ärsyttäviä lähietäisyydellä pitemmällä aikavälillä), jne. Oma käsitykseni on, että parisuhteet ovat aika usein läheisriippuvaisuutta. Tietenkin joku muu voi olla varma että tuntee jotain suurta 'rakkautta', jota vaan tuntuu olevan erittäin vaikea määritellä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 15:18"]

Ehkä olen jotenkin koukussa ihastumisen tunteeseen. Nimittäin nyt tunteeni loppuivat kuin seinään miestäni kohtaan ja pari viikkoa sen jälkeen menin ihan sekaisin yhdestä toisesta miehestä. En ikinä pettäisi ja olen vielä mieheni kanssa koska haluaisin päästä tästä yli, en halua satuttaa häntä enkä juuri nyt tiedä mitä tehdä, mutta ei vaan enää "tunnu miltään"... Kun taas tämä uusi ihastus, huhhuh, en kestä... :( ap

[/quote]

Et ole kenenkään kanssa päässyt siihen tilanteeseen, jossa takana on voitettuja vaikeuksia ja kaikkea sellaista mitä ei vuoden aikana ehdi kokea. Kannattaa yrittää pidempään kuin vuosi..vähän vielä senkin jälkeen, kun tunteet ovat mielestäsi kuolleet. Etkö voisi hankkia elämääsi jännitystä myös muualta kuin miehestäsi? Onko sinulla mitään muuta meneillään kuin nämä miessuhteet? Jos ei ole, niin kannattaa kehitellä. Nykytyylillä elät vain uutuudenviehätyksen voimalla. Suuret tunteet ovat kivoja, mutta ne ovat myös pinnallisia, koska toistavat vain samaa kaavaa.