Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa, että ihmisellä on suojelusenkeli matkassa? Minulle sanottiin noin
22.01.2022 |
Olen huomannut elämäni aikana selvinneeni yllättävän tukalasti tilanteistä hyvin vähillä seuraamuksilla. Olen monesti luullut ja ollut varma, että olen todella kusessa, mutta selvinnyt.
Onko tällä jotain tekoa suojelusenkelin kanssa?
Eräs nainen sanoi minulle, että minulla on suojelusenkeli matkassani.
Siis aivan tuntematon nainen tuli yhtäkkiä juttelemaan.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ohimenevänä hetkenä huomaat tutun tuoksun..et tiedä mistä se tulee vai oliko se vain kuvittelua. Siitäkin tiedät että lähelläsi käväistiin.
Tämä voi liittyä monenlaisiin asioihin. Netistä löytää jonkin verran asioita mutta osa opettaa kummallisia "uusia" totuuksia joten pohdi kun luet tietoa ja kokemuksia. Kirjastosta saattaa löytää vielä jonkin verran vanhempaa tietoa asioista.
Niin löytää. Lääkärikirjoista hengitystietulehdusten ja aivovaurioiden kohdalta.
Esimerkiksi. Hyvin havaittu tämäkin. Luin lapsena jo paljon lääkärikirjoja, niissä oli hyvin kyllä selitetty asioita. Toivoisin että vanhaa aineistoa löytyisi vielä jatkossakin. Terveydelliset asiat ovat vakavia monessakin kohdassa ja moniin asioihin ennaltakin voitaisi jo puuttua, siksi tieto onkin hyväksi meille jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui tosi elämässä:
Olin keväisenä päivänä maalaamassa talon seinää. Äkkiä eteeni tuli puhtaan valkoinen höyhen, joka leijaili hitaasti maahan. Ensimmäinen ajatus oli, että kappas - enkelin höyhen, sitten soi puhelin.
Se oli juuri ajokortin saanut poikani, joka oli ajanut kolarin (auto lunastukseen, mutta lähes vammoitta itse selvisi). Ajattelin, että törmäys oli niin kova että siinä saattoi suojelusenkelinkin höyhenet pöllähtää ja yksi niistä toi aavistuksen minullekin etukäteen.
Tai sitten se oli jostain linnusta.
t. Occam
Mahdollisesti - mutta ajoitus oli kyllä sopiva.
Toinen tapaus tosielämästä:
Elettiin kevättä. Lähdimme aamulla autolla töihin. Pysähdyttiin pariksi sekunniksi ennen päätielle ajamista. Tien toisella puolella naapurin Paula-emäntä oli pitkässä valkoisessa yöpaidassaan haravan kanssa kasvimaalla ja aamuaurinko valaisi ja kirkasti hänet siten, että totesin miehelleni että katsohan, Paula näyttää ihan enkeliltä.
Sitten ajoimme päätielle. Samassa lauma hirviä juoksi tien yli. Jos emme olisi pysähtyneet pariksi sekunniksi katsomaan Paulan "ilmestystä" niin törmäys hirvien kanssa olisi ollut varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui tosi elämässä:
Olin keväisenä päivänä maalaamassa talon seinää. Äkkiä eteeni tuli puhtaan valkoinen höyhen, joka leijaili hitaasti maahan. Ensimmäinen ajatus oli, että kappas - enkelin höyhen, sitten soi puhelin.
Se oli juuri ajokortin saanut poikani, joka oli ajanut kolarin (auto lunastukseen, mutta lähes vammoitta itse selvisi). Ajattelin, että törmäys oli niin kova että siinä saattoi suojelusenkelinkin höyhenet pöllähtää ja yksi niistä toi aavistuksen minullekin etukäteen.
Tai sitten se oli jostain linnusta.
t. Occam
Mahdollisesti - mutta ajoitus oli kyllä sopiva.
Mikähän teki näkymättömän olennon höyhenestä näkyvän?
Olisi kyllä kätevää, jos suojelusenkelit olisivat näkyviä. Tietäisi ajaa varovaisesti silloin, kun omaa enkeliä ei näy apukuskin paikalla tai kattotelineellä istumassa. Ja pelastuslaitoskin tietäisi varautua suuronnettomuuteen, kun jonkin tasoristeyksen kohdilla kävisi kuhina ja siipien läpsytys.
Missä ne hiton enkelit olivat, kun lapseni kuoli?
Uskovaisten höpinöitä. Tätini kehtasi vielä lapsen kuoleman jälkeenkin löpistä noista enkeleistä, miten ne olivat lapseni kanssa. Miksi eivät estäneet onnettomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Survivor bias. Jos olisit kuollut/vammautunut/... jossain pahassa paikassa, et olisi miettimässä tätä täällä.
Olet huijareiden toivemateriaalia.
Kun ihminen pysyy hyvällä mielellä, hänellä on suojelus.Tämä liittyy vetovoimanlakiin.Mitään pahaa ei voi silloin tulla hänen osalleen.Sillä kaikki on energiaa.Samanlaiset energiat vetävät toisiaan puoleensa.
Enkeleitäkin on, he ovat edesmenneitä lähimmäisiämme.He opastavat jatkuvasti meitä, mutta monesti ja usein ihmiset eivät huomaa sitä.He eivät elä tässä hetkessä, valppaana.
Opastus voi tulla ihan millä tavalla vain ;laulun sanat joihin kiinnität huomiosi juuri oikealla hetkellä, joku kirjoitus jonka huomaat, vieraan ihmisen sanat jotka kuulet vaikka " sattumalta", tunne =intuitio ,et halua mennä jonnekin,etkä oikein tiedä itsekään miksi tai haluat kovasti mennä.
Toisinaan voit kuulla ihan sanat sisälläsi.Itsellänikin on kokemusta tästä.Minua on suojeltu ja varoitettu ihan sanoin.
Usein nämä sanat kuuluvat unen ja valveen rajamailla.Silloin ihmisen on helpompi kuulla ne, rennon ajatuksettoman hetken aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette hyvin opiskelleet enkeliopettajien materiaaleja. Onneksi koko elämän ajan voi uskoa, koskaan ei tiedä mikä päivä onnistaa kunhan vain luottaa ja uskoo. 🙏
Vierailija kirjoitti:
Survivor bias. Jos olisit kuollut/vammautunut/... jossain pahassa paikassa, et olisi miettimässä tätä täällä.
Olet huijareiden toivemateriaalia.
Ja lisänä AP:lle on pitänyt sattua jotain. Eli jollain tapaa huono huomioimaan asioita. Eli vähän huonompi havainnoimaan asioita ylipäänsä, että asioita sattuu noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo netistä ei minun kuvitelmiani löydy mutta minulta niitä saa joten voi pysäyttää jos näkee ja kysyä tai sitten lähestyä somessa. Se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan joku toinen kerta, oppia löytyy netistä, katso sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: <
Olen kysynyt nyt monta kertaa mutta sanoit että jutellaan toisella kerralla. Koska on sopiva aika?
Vierailija kirjoitti:
Itse olin vuosia sitten jäädä junan alle.
En jostain syystä ollut huomannut junan tuloa, kuullut varoituskelloja tai edes nähnyt autokaistan kohdalla alhaalla olevia puomeja (kyseessä vanha tasoristeys, jossa harvemmin menee junia, kävelytie menee myös ajotien ohella yli mutta puomit vain ajotien kohdalla), kävelin vain raiteiden yli muina mimmeinä kuten joka aamu ennenkin.. sitten havahduin yks kaks siihen kun aivan valtava tuulenpuuska selän takana kaatoi minut maahan.
Autoilija, joka odotti junan menemistä, juoksi junan mentyä minun luo selvästi järkytyksestä itkien miten oli varma että liiskannun junankuljettajan ikkunaan ja totesi suojelusenkelin olleen minun matkassa. Itse edelleen ihan pihalla tapahtuneesta, että häh, minähän vaan kaaduin..? Olin oikeasti mennyt just junan edestä ja siksi se "tuulenpuuska" heitti minut nurin.
En tajua edelleenkään miten en havainnoinut yhtäänmitään, mutta jatkossa olen kyllä kii
Sinulla on käsitys, että vain kaaduit.
Mitkään aistisyötteet ei siis tavoittaneet tietoista mieltäsi ennen havahtumistasi. On erikoista, että edes tiedostamaton ei sinua ohjannut, kun olit "automaattiasetuksilla". Nämä on mielenkiintoisia. Toinen vaihtoehto on, että tiedostamaton tulkitsi, ja lski lopputulokseksi, että ehdit radan yli.
Olet saanut alapeukkua. Minä tiedän, että näin voi käydä. Olen nähnyt vastaavanlaisen tilanteen, mutta omana kokemuksena siihen liittyy mielenkiintoinen aistireaktio.
Ajoin pääväylää henkilöautolla. Vasemmalla puolella edessäpäin seisoi auto odottamassa pääsyä sille kaistalle, jolla ajoin. Se oli vilkku päällä kääntymässä vasemmalle ja joutuisi ylittämään toisen kaistan. Olin tulossa ehkä sadan metrin päässä, kun näkemäni muuttui kuin paljon hidastetuksi filmiksi. Hidastin ajonopeutta paljon. Näin vastaantulevalla kaistalla ambulanssin tulevan vastaan pillit ja valot päällä. Tie oli suora ja näkyvyys erinomainen. Kun olin ehkä kolmenkymmenen metrin päässä, niin se auto lähti liikkeelle ja kääntymään kaistalleni. Näin kaiken edelleen selkeästi ja hidastettuna. Se ei päässyt kaistalleni, koska se henkilöauton kuljettaja oli vastaantulevalla kaistalla, ja se kirkkaanvärinen ambulanssi osui keskelle sitä kuskinpuoleista kylkeä. Siinä vaiheessa olin ehkä viiden metrin päässä niistä. Jatkoin matkaani kädet täristen, ja olin varma, että kuljettaja suurella mahdollisuudella kuoli, koska ambulanssin vauhti ei ollut pieni. Jälkeenpäin kuulin, että kuljettajalle ei käynyt oikeastaan mitään pikkuharmia enempää. En silti ajatellut enkeleitä. Enemmänkin sitä omaa kokemusta ja sen selkeää poikkeamaa tavanomaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kun sinä et ymmärrä sitä puolta asiasta että itseäkin on rakastettava sekä oltava itselle armollinen. Jos siis joku vaatii koko ajan niin se vie liikaa voimavaroja, siten vaakakupit menevät epätasapainoon ja ihminen voi sairastua tai jopa kuolla."
Onko tuo tuntematon ihminen palstalla, jota solvasit, vaatinut sinulta liikaa?
Nyt sinä ymmärsit taas väärin. Ei siinä sanottu näin eikä siinä edes anneta näin ymmärtää. Ei se mitään, toivottavasti tämä nyt selkiytti asiaa ajatuksiisi.
Niinhän sinä juuri sanoit, kun minä kysyin että miksi et rakasta lähimmäistäsi vaan solvaat. Taas yrität kääntää puheitasi toisin päin, mutta kommenttisi ovat yhä näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Missä ne hiton enkelit olivat, kun lapseni kuoli?
Uskovaisten höpinöitä. Tätini kehtasi vielä lapsen kuoleman jälkeenkin löpistä noista enkeleistä, miten ne olivat lapseni kanssa. Miksi eivät estäneet onnettomuutta?
Lapsesi aika oli kuolla, muuten hän ei olisi kuollut.Tämä ei ole rienaukseksi, vaan tähän uskoon ja tietoon olen tullut tutkiessani kuolemanrajakokemuksia.Heille on valo-olento sanonut,ettei ole heidän aikansa.Tämän kertoneita on miljoonia eri uskonnoista ja ateistejakin, joten ei se ole palturiakaan.
Eikö olisi parempi sinunkin uskoa niin, että saisit mielenrauhan.Eihän siitä olisi sinulle haittaakaan vaan hyötyä. Ellet halua olla surun murtama ja masentunut koko elämääsi ihan tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suojelusenkeli on välillä hermolomalla.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen pysyy hyvällä mielellä, hänellä on suojelus.Tämä liittyy vetovoimanlakiin.Mitään pahaa ei voi silloin tulla hänen osalleen.Sillä kaikki on energiaa.Samanlaiset energiat vetävät toisiaan puoleensa.
Enkeleitäkin on, he ovat edesmenneitä lähimmäisiämme.He opastavat jatkuvasti meitä, mutta monesti ja usein ihmiset eivät huomaa sitä.He eivät elä tässä hetkessä, valppaana.
Opastus voi tulla ihan millä tavalla vain ;laulun sanat joihin kiinnität huomiosi juuri oikealla hetkellä, joku kirjoitus jonka huomaat, vieraan ihmisen sanat jotka kuulet vaikka " sattumalta", tunne =intuitio ,et halua mennä jonnekin,etkä oikein tiedä itsekään miksi tai haluat kovasti mennä.
Toisinaan voit kuulla ihan sanat sisälläsi.Itsellänikin on kokemusta tästä.Minua on suojeltu ja varoitettu ihan sanoin.
Usein nämä sanat kuuluvat unen ja valveen rajamailla.Silloin ihmisen on helpompi kuulla ne, rennon ajatukse
Olet täysin oikeassa.
Ihminen kadottaa jatkuvassa kiireessä yhteyden itseensä, omiin tunteisiin ja tuntemuksiin. Ei ole aikaa kuulostella/tulkita kropan sekä alitajunnan viestejä. Se on suuri menetys.
Ihminen oppii lukemaan, tulkitsemaan itseään ja siten tavallaan myös suojelemaan sekä parantamaan. Se vaatii rauhallista ja rentoa oloa, pysähtymistä. Ja myös halua pysähtymiseen.
Mutta se kiire kiire. Se kun peittää kaikki alleen, niin ei siitä mitään hyvää ihmiselle itselleen seuraa.
Älä hajoita huomiotasi moneen suuntaan. Keskity itseesi ja löydä tasapaino.
Aloita vaikka media- ja somehiljaisuudesta. Et tarvitse sitä niin paljoa. Vetäydy omaan elämään ja elä sitä jokaisella aistilla.
Vierailija kirjoitti:
Olette hyvin opiskelleet enkeliopettajien materiaaleja. Onneksi koko elämän ajan voi uskoa, koskaan ei tiedä mikä päivä onnistaa kunhan vain luottaa ja uskoo. 🙏
Minä olen "opiskellut" itseäni, opetellut tuntemaan ja kuulostelemaan. Yhtäkään enkelioppia en ole lukenut. Paras oppi tulee kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mun suojelusenkeli on välillä hermolomalla.
Ovathan sijaisjärjestelyt kunnossa?
Kaikilla on suojelusenkeli, koska olemme elossa.
Kyllä minullakin oli, mutta ihan inhimillisessä muodossa. Ja senkin huomasin vasta paljon jälkeenpäin.
Tai sitten se oli jostain linnusta.
t. Occam