Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeen paljon ihmiset käyttää rahaa elämiseen?
Ihmettelevä äiti
22.01.2022 |
Aina kuulee näitä juttuja että lapsi piti laittaa päiväkotiin vuoden ikäisenä kun rahat ei riitä. Olisi mielenkiintoista kuulla että kuinka paljon ihmiset oikein sitten tarvitsevat rahaa elääkseen. Jos on esimerkiksi perhe jossa äiti on kotona kotihoidontuella eli saa ehkä noin 400 € kuussa käteen (kotihoidontuki ja lapsilisä) ja mies on töissä ja saa käteen vaikka 1800 € (moni varmaan paljon enemmänkin, otin tarkoituksella pienehkötuloisen esimerkin) niin perheen tulot on kuussa 2200 € käteen. Jos asuminen maksaa vaikka 1200 € (monella ei varmaan maksa niin paljoa) niin käteen elämiseensä jää 1000 euroa, eikö tonni kuussa ihan oikeesti monen mielestä riitä elämiseen kahdelle aikuiselle ja esim 1-3 lapselle?
Mihin teillä sitä rahaa niin hirveästi kuluu? Onko kyse siitä että ihmisillä on asuntolainan lisäksi monia muita lainoja ja luottoja ja osamaksuja joihin rahaa menee satamäärin kuussa?
En ymmärrä että miten ei voi esim tonni kuussa riittää jos ei kauheasti muita lainoja asuntolainan lisäksi ole? Miksei nykyään osata tai haluta ihan vaan nauttia siitä lapsen ja perheen kanssa olemisesta, edullisia ajanvietetapojahan on paljon ja 1-3 vuotias lapsi ei niin ihmeitä tarvitse, ei varsinkaan mitään ulkomaanmatkoja, niitähän kerkeää sitten taas tehdä kun lapsi on vähän isompi ja molemmat vanhemmat taas töissä.
Voisiko joku, jonka on ollut ”pakko palata töihin kun rahat ei riitä” vähän avata näitä lukuja? Kyse siis kahden vanhemman perheistä.
Musta tuntuu että kyse on vähän siitä että nykyään kun kaikki voi aika huonosti niin jotenkin äitienkin pakko palata töihin asap paetakseen jotain sitä mikä sisällä tuntuu tyhjältä.
En ymmärrä myöskään jatkuvaa jauhamista isien kotona olosta, kuinka oman lapsen kanssa oleminen voi olla joillekin äideille niin vaikeaa että se pitää ihan vaatia jakamaan _tasan_ isän kanssa. Miehet eivät ole luontaisesti niin hoivatyyppejä kuin naiset, yksilöllisiä eroja toki on paljon mutta kyllä sukupuolissa ihan oikeasti on eroja kun katsotaan suuria joukkoja, ihan jo aivoissa on suurehkoja eroja. Lapsi kasvaa äitinsä sisällä ja äiti on biologisesti katsoen lapsen ensisijainen hoivaaja pikkuvauva-aikana ja on luonnollista että niin lapsella kuin äidilläkin on halu olla melko tiiviisti yhdessä vielä tämän pikkulapsiajan jälkeenkin. Nykynaisista kun yritetään tehdä puolimiehiä niin kaikki nämä ihmisen luonnolliset käyttäytymistavat yritetään muuttaa väkisin.
Kommentit (180)
No mä kyllä olin kotona lasten kanssa siihen saakka kunnes kuopus täytti 2.5 v. ja meillä oli osan aikaa pienemmät tulot kuin mitä ap laskeskelee, mutta veikkaan, että joillakin on niin isot kulut että pakko palata töihin aikaisemmin.
Noista ap:n laskelmista sen verran, että meillä on autolainan lyhennys 350€, ja sen lisäksi pitää maksaa vakuutukset, verot ja bensa. Kahteen autoon ei olisi mitenkään ollut varaa, mutta sekin täytyy ottaa huomioon, että jos jollakin perheellä on jo valmiiiksi 2 autolainaa, niin tiukkaa saattaa tehdä kun ei niistä autoista noin vaan välttämättä pääse eroonkaan.
Ostin kaikki lasten vaatteet käytettynä, mutta koska olin 5 v kotiäitinä, piti kyllä itsellenikin shoppailla eli kyllä niitä kuluja oli.
Pikkuisen kyllä näen punaista kun joku vihjaa että naisten kuuluisi hoitaa lapsia enemmän kuin miesten vaikka niinhän se meidänkin perheessä meni silloin kun lapset oli pieniä. Musta on tosi outoa, että ventovieraat naiset tarjoutuu vaihtamaan mun vauvani vaipat, jos mies on vauvan kanssa kahdestaan jossain. Tai että ylistetään sitä, että mies suostui hoitamaan lapsia muutaman tunnin päivässä oman työpäivänsä jälkeen, jotta mäkin saan nukkua joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelijä ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä ap kirjoitti:
l
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä ap kirjoitti:
Kotihoidontukeenhan kuuluu hoitoraha ja hoitolisä, joka pienentyy puolison tulojen mukaan. En nyt muista noita summia mutta lapsilisä taitaa olla noin 160 €, elatustuki noin saman verran, asumistuki on kai pari sataa ja kotihoidontuki täytenä noin 500. Saattaa mennä väärinkin mutta kokonaissumma on 1040 € suunnilleen. Asumiskulut on 800 € niin jää noin 240 € ja siihen lisää parisataa lisätöistä niin yhteissumma on reilut 400, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Siitä voi sitten kukin miettiä että miten nuo menot menee, olisko 200 € ruokaan, puhelin ja netti on 60 € ja jäljelle jäävä parisataa sitten muihin kuluihin. Auto on tällä hetkellä seisonnassa mutta ollut edeltävästi puolisen vuotta käytössä. Nyt tuli laskuja paljon niin laitoin seisontaan. Ruoan teen itse ja käydään noin kerran viikossa jossain lounaalla ja vaikka kirpputorilla. Kaupoissa ei käydä ollenkaan shoppailemassa enkä ole kiinnostunut juurikaan uusien tavaroiden ostamisesta tai mistään erityisistä harrastuksista.
Muuten kyläillään ja käydään erilaisissa ryhmissä ja kerhoissa ja tapahtumissa ja ulkoillaan, joka päivä ollaan liikenteessä, kotona vain flunssassa. Muuten meillä on museokortti ja Korkeasaaren vuosikortti ja edelleen mulla on työstä oloajalta virikerahaa pari sataa joilla aion ostaa jatkoon jotain uimakorttia ym.
En peruaatteessa tykkää ”elellä verorahoilla” mutta tämä lapsiasia on minulle sen verran tärkeä että joudun nyt toimimaan vastoin oikeudentajuani. Toki mieluummin olisin kotona niin että puoliso olisi töissä, tosin maksettaisiin silloinkin lapsilisää ja kotihoidontukea että harvempi kotiäiti on kummankaan täysin verorahoitta.
Siis kuinka moni tuolla 200 eurolla syö? Omista sinkkuvuosista on jo aikaa, silloin saatoin juuri ja juurin yksin päästä tuohon summaan. Jos tuo summa sisältää äidin ja lapsen/lasten ruuat ja mahdollisesti vielä vaipat, niin tiukkaa on. Äläkä nyt tule väittämään, että syöt monipuolisesti ja kauden kasviksilla pärjää. Ei tuolla syö hyvin. Ja mites ne kuuluisat muut kulut? Sähkö, vakuutukset, vesi, lääkkeet jne. Ilmeisesti ette myöskään harrasta mitään? Ja kaikki tarvittava tietenkin kirpparilta? Jep jep. Ja ihmettelet, miksi jokainen ei elä samalla tavalla? Voin kertoa sinulle, koska he eivät halua. Sinäkin olet elatus- ja asumistuen varassa. Miksi sinusta se on jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Ihmettelet, miksi äidit palaavat töihin? Voin kertoa sinulle, jotta he turvaavat oman ja perheensä elatuksen nyt ja etenkin tulevaisuudessa. He eivät halua heittäytyä mahdollisen ex-puolison varaan tai luottaa yhteiskunnan tukiin.
En jaksaisi jauhaa koko ajan samaa mutta todettakoon nyt vielä kerran että ymmärrän hyvin että moni ei halua kitkuttaa minimituloilla mutta kysymykseni koskikin tilannetta että työssäkäyvän puolison nettopalkka on 1800 € ja kotona olevan puolison tulot 400 € eli yhteensä 2200 € ja jos asumiskulut ovat 1200 € niin siitä jää 1000 € elämiseen kahdelle aikuiselle ja pilkutaaperolle, itse ajattelen tämän summan olevan ihan kohtuullinen ja riittävä, erityisesti kun kyseessä on esim 6-24 kuukauden pituinen ajanjakso jotta lasta ei tarvitsi rahan takia laittaa hoitoon vuoden ikäisenä.
Olisiko siksi, että 1000 euroa ei riitä kolmen ihmisen elämiseen? Tai äidit eivät halua olla poissa työelämästä sitä vuotta kauempaa ja isät eivät halua jäädä hoitovapaalle? Kun sitä työuraa voi joutua miettimään pidemmällä tähtäimellä kun pelkästään sen oman lapsen hoitovapaan ajan. Parin vuoden poissaolo näkyy osaamisessa ja sitä kautta työuran kehityksessä. Jos lapsia saa useamman, kertyy sitä poissaoloaikaakin helposti enemmän, jos nuorimmainen pitää hoitaa kotona kaksi vuotiaaksi. Helposti katko on sen 3-4 vuotta. Toki jos on saanut lapset nuorempana, ehtii paremmin käydä töissä niiden välissä. Mutta kuten ehkä itsekin huomasit, sitä lasten saamista ei aina pysty ajoittamaan itselle parhaiten sopivaan aikaan. Mutta jos et ymmärrä niin et ymmärrä. Ei tämä ole mikään uusi trendi, kyllähän lapset ovat menneet hoitoon vauvoina varmaan aina. Niin menin itsekin, alle vuoden ikäisenä. Oli kiva hoitaja, jonka muistan vieläkin.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Tarkennan vielä etten tarkoittanut sen lasten varhaisen hoitoonmenon olevan trendi vaan sen että naisten sokaista töihinpaluuta ihannoidaan.
Mikä trendi? Jos nykynaiset ovat sen verran fiksuja, että huolehtivat omasta toimeentulosta nyt ja tulevaisuudessa, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on yksi tai kaksi ihan pientä lasta niin ei varmaan ymmärräkään mihin kaikkeen rahaa menee perheissä, joissa on isompia lapsia myös. Ne parivuotiaat viehättyy vaikka kävyistä ja kivistä, kymppivuotiailla on jo vähän eri kriteerit.
Mun isoilla lapsilla on kaksi liikuntaharrastusta kummallakin, eivät mitenkään kalleimmasta päästä. Kauden alussa (joka syksy ja kevät) maksan kausimaksuja 90€ + 90€ + 120€ + 130€. Pelilisenssit ja vakuutukset syksyisin 75€ + 75€. Sisäpelikengät joutuu uusimaan kausittain, sanotaan n 50€ per lapsi. Toisessa harrastuksessa ei tarvi varusteita, vielä. Joihinkin turnauksiin maksetaan lisäksi osallistumismaksu.
Pienempi on vielä koulun jälkeen joinakin päivinä iltapäiväkerhossa, joka maksaa 100€/kk tuloista ja hoitotunneista riippumatta.
Talvikengät 60-70€ lapsi joka talveksi, kevät/syyslenkkarit noin 50€ per lapsi joka vuosi, kumpparit noin 30€ per lapsi joka vuosi. Talvikamppeet noin 100€ per lapsi, samoin kevät/syysvaatteet. Harvemmin jää isommalta pienemmälle mitään käyttökelpoista enää tässä iässä, etenkään ulkohousuja. Kenkiä en todellakaan osta käytettynä, jo valmiiksi linttaan astuttuja, joskaan en kalleimpiakaan.
Kaikki nuo maksut ja menot pyörii normaalisti, vaikka olis miten hoitovapaalla. Siihen päälle sitten asumiskulut, ruokakulut, vakuutukset, sähkö, puhelin, netti jne. Mitään suoratoistopalveluhelvettejä meillä ei ole, ei shoppailla turhia, ei matkustella, autot on vanhoja ja velattomia, yhtään luottoa tai osamaksua ei ole asuntolainan lisäksi.
Mutta esim noihin asioihin, eli elämiseen, sitä rahaa menee. Ihan normaalia, turha jeesustella omalla erinomaisuudellaan.
Onhan se helppo jeesustella, jos ei pysty omaa napaansa kauemmas katsomaan. Itse puolestani ihmettelen äitejä, jotka ovat pois työelämästä sen 4-6 vuotta, kun on useampi lapsi. Voi olla, että heillä on työpaikka mihin palata, mutta onhan se tosi ankeaa. Työkaverit ovat edenneet tai vaihtaneet tehtäviä, omaa vanhaa työtä ei välttämättä ole, vaan pitää siirtyä johonkin muihin tehtäviin. Ei ole väliä, haluatko tai osaatko. Tai sitten firmassa on ollut yt:t ja saat ensi töiksesi kenkää ja alat miettiä uutta työpaikkaa. Keskustelupalstoilla sitten itketään, kun oma eläke on niin pieni, miten sillä pärjää. Jos vielä tulee ero, niin sitten mietitään taas uudestaan. Pitää löytää uusi asunto, lapsetkin tarvitsevat helposti tuplamäärän vaatteita, jotta on molemmissa kodeissa kaikki tarvittava. No, tulipa ainakin hoidettua lapset kotona.
Hyvin usein nämä äänekkäimmät kotihoitopuolustajat ja "arvovalinnastaan" huutelevat ovatkin sitten matalasti koulutettuja pätkätyöläisiä, työttömiä tai ikuisia opiskelijoita. Ei ihme ettei ole kiire töihin kun ei ole töitä mihin palata. Mies elättää ja lapsia pukataan parin kolmen vuoden välein uutta ja välillä käydään keskustelupalstoilla kohottamassa itsetuntoa haukkumalla ja syyllistämällä töihin palanneet äidit. Aina äidit. Ei koskaan isät..
Just näin. Minä olen 60-luvulla syntynyt. Siellä tarhassa lapsena isoissa ryhmissä säännöillä hoidettu. Itse olen kouluttautunut, saanut lapset plus 30-vuotiaana. Olin hoitovapaalla kuukausia yhteensä ja lisäksi äitini oli täällä hoitajana vajaa vuoden.
Itse halusinkin palata töihin. Tosin rahatkin olisi muuten loppuneet.
Meillä mies osaa kyllä siivota ja hoitaa lapsia yhtä hyvin. Hän ei kyllä ollut vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Ajat oli silloin toiset. Nykyään hän kyllä jäisi kotiin ja osaisi hyvin kaiken hoitaa, vaikka osaa myös lumityöt, autot, imuroinnin ja viemärit. Eli onneksi maailma muuttuu! Nykyään isät saavat yhä enemmän olla osallisia tasavertaisesti lastensa elämässä.
Onneksi nyt ajetaan ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidennystä kunnes lapsi on 1,5v. Siitä toki osa on isälle pakollista. Kuitenkin pidennystä tulee nykyiseen ja on mahdollista myös tavalliseen kotihoidontukeen, jos isä ei halua jäädä kotiin (kuten ap sanoo, ei osaa sukupuolenssa vuoksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee asumiseen 720€, päälle puhelin, netti, vakuutukset ja ruoka. Lääkkeisiin menee 400-600€/kk, joten tiukilla mennään koko ajan. Ei todellakaan ole vara matkustella. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, pelkkä ruokaraha ei kata kaikkea.
Anteeks nyt vaan, mutta mihin lääkkeisiin tuollaisia summia menee, kun Suomessa on lääkekatto, jonka jälkeen niihin ei mene yhtään mitään.
Kaikkia lääkkeitä ei kelan lääkekatto todellakaan koske. Esim laihdutuslääkkeitä, tiettyjä syöpälääkkeitä yms. Ne ovat hyvin tiettyjä lääkkeitä tiettyihin sairauksiin joihin saa kelan lääkekorvauksia ja joihin lääkekatto vaikuttaa.
Kaikkiin lääkkeisiin, joihin näyttö riittää, saa kelakorvauksen. Hyvin vähän on niitä, joihin ei saa ja se on silloin oma valinta niitä syödä.
No ei todellakaan ole oma valinta jos esim henki riippuu siitä. Ei Fimea oma-aloitteisesti mitään tutkimuksia lue vaan lääkeyhtiöiden pitää erikseen hakea korvattavuutta. Hakemisen jälkeen Fimealla kestää byrokratia aivan tolkuttoman kauan. Koko ajan kehitetään toimivampia ja toimivampia lääkkeitä, ei se ole mikään ”oma valinta” vaan ihan fakta että kaikista lääkkeistä ei saa kelakorvausta eikä lääkekatto tule tällöin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee asumiseen 720€, päälle puhelin, netti, vakuutukset ja ruoka. Lääkkeisiin menee 400-600€/kk, joten tiukilla mennään koko ajan. Ei todellakaan ole vara matkustella. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, pelkkä ruokaraha ei kata kaikkea.
Anteeks nyt vaan, mutta mihin lääkkeisiin tuollaisia summia menee, kun Suomessa on lääkekatto, jonka jälkeen niihin ei mene yhtään mitään.
Kaikkia lääkkeitä ei kelan lääkekatto todellakaan koske. Esim laihdutuslääkkeitä, tiettyjä syöpälääkkeitä yms. Ne ovat hyvin tiettyjä lääkkeitä tiettyihin sairauksiin joihin saa kelan lääkekorvauksia ja joihin lääkekatto vaikuttaa.
Kaikkiin lääkkeisiin, joihin näyttö riittää, saa kelakorvauksen. Hyvin vähän on niitä, joihin ei saa ja se on silloin oma valinta niitä syödä.
No ei todellakaan ole oma valinta jos esim henki riippuu siitä. Ei Fimea oma-aloitteisesti mitään tutkimuksia lue vaan lääkeyhtiöiden pitää erikseen hakea korvattavuutta. Hakemisen jälkeen Fimealla kestää byrokratia aivan tolkuttoman kauan. Koko ajan kehitetään toimivampia ja toimivampia lääkkeitä, ei se ole mikään ”oma valinta” vaan ihan fakta että kaikista lääkkeistä ei saa kelakorvausta eikä lääkekatto tule tällöin vastaan.
Mikähän tällainen henki tästä kiinni lääke on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on yksi tai kaksi ihan pientä lasta niin ei varmaan ymmärräkään mihin kaikkeen rahaa menee perheissä, joissa on isompia lapsia myös. Ne parivuotiaat viehättyy vaikka kävyistä ja kivistä, kymppivuotiailla on jo vähän eri kriteerit.
Mun isoilla lapsilla on kaksi liikuntaharrastusta kummallakin, eivät mitenkään kalleimmasta päästä. Kauden alussa (joka syksy ja kevät) maksan kausimaksuja 90€ + 90€ + 120€ + 130€. Pelilisenssit ja vakuutukset syksyisin 75€ + 75€. Sisäpelikengät joutuu uusimaan kausittain, sanotaan n 50€ per lapsi. Toisessa harrastuksessa ei tarvi varusteita, vielä. Joihinkin turnauksiin maksetaan lisäksi osallistumismaksu.
Pienempi on vielä koulun jälkeen joinakin päivinä iltapäiväkerhossa, joka maksaa 100€/kk tuloista ja hoitotunneista riippumatta.
Talvikengät 60-70€ lapsi joka talveksi, kevät/syyslenkkarit noin 50€ per lapsi joka vuosi, kumpparit noin 30€ per lapsi joka vuosi. Talvikamppeet noin 100€ per lapsi, samoin kevät/syysvaatteet. Harvemmin jää isommalta pienemmälle mitään käyttökelpoista enää tässä iässä, etenkään ulkohousuja. Kenkiä en todellakaan osta käytettynä, jo valmiiksi linttaan astuttuja, joskaan en kalleimpiakaan.
Kaikki nuo maksut ja menot pyörii normaalisti, vaikka olis miten hoitovapaalla. Siihen päälle sitten asumiskulut, ruokakulut, vakuutukset, sähkö, puhelin, netti jne. Mitään suoratoistopalveluhelvettejä meillä ei ole, ei shoppailla turhia, ei matkustella, autot on vanhoja ja velattomia, yhtään luottoa tai osamaksua ei ole asuntolainan lisäksi.
Mutta esim noihin asioihin, eli elämiseen, sitä rahaa menee. Ihan normaalia, turha jeesustella omalla erinomaisuudellaan.
Ei tässä ole mistään erinomaisuuden kehuskelulla kyse, ihan vilpittömästi kysyin että mihin ne rahat menee. Minusta tonnin on paljon, ilmeisesti jonkun toisen mielestä vähän. Olen ajatellut sen niin että ihmisillä on paljon velkoja koska muihin asioihinhan pystyisi enimmälti vaikuttamaan mutta ei se kai olekaan niin, ainakaan yhdessäkään näistä vastauksista ei kukaan ole puhunut isoista veloista (asuntolainan lisäksi). Mielestäni olen tehnyt kyllä selväksi että kysymykseni koski nimenomaan pieniä lapsia, ymmärrän hyvin että isojen lasten kanssa rahaa menee enemmän, kuten sanoit niin pienethän viehättyvät vaikka kävyistä. Tässä oli kyse nimenomaan kahden vanhemman perheistä, jotka vievät 1-vuotiaan lapsensa (usein esikoinen eli ainoa) päiväkotiin koska ”pakko rahan takia”, vaikka työssäkäyvä puoliso tienaisi kertoja lähelle kahta tonnia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on yksi tai kaksi ihan pientä lasta niin ei varmaan ymmärräkään mihin kaikkeen rahaa menee perheissä, joissa on isompia lapsia myös. Ne parivuotiaat viehättyy vaikka kävyistä ja kivistä, kymppivuotiailla on jo vähän eri kriteerit.
Mun isoilla lapsilla on kaksi liikuntaharrastusta kummallakin, eivät mitenkään kalleimmasta päästä. Kauden alussa (joka syksy ja kevät) maksan kausimaksuja 90€ + 90€ + 120€ + 130€. Pelilisenssit ja vakuutukset syksyisin 75€ + 75€. Sisäpelikengät joutuu uusimaan kausittain, sanotaan n 50€ per lapsi. Toisessa harrastuksessa ei tarvi varusteita, vielä. Joihinkin turnauksiin maksetaan lisäksi osallistumismaksu.
Pienempi on vielä koulun jälkeen joinakin päivinä iltapäiväkerhossa, joka maksaa 100€/kk tuloista ja hoitotunneista riippumatta.
Talvikengät 60-70€ lapsi joka talveksi, kevät/syyslenkkarit noin 50€ per lapsi joka vuosi, kumpparit noin 30€ per lapsi joka vuosi. Talvikamppeet noin 100€ per lapsi, samoin kevät/syysvaatteet. Harvemmin jää isommalta pienemmälle mitään käyttökelpoista enää tässä iässä, etenkään ulkohousuja. Kenkiä en todellakaan osta käytettynä, jo valmiiksi linttaan astuttuja, joskaan en kalleimpiakaan.
Kaikki nuo maksut ja menot pyörii normaalisti, vaikka olis miten hoitovapaalla. Siihen päälle sitten asumiskulut, ruokakulut, vakuutukset, sähkö, puhelin, netti jne. Mitään suoratoistopalveluhelvettejä meillä ei ole, ei shoppailla turhia, ei matkustella, autot on vanhoja ja velattomia, yhtään luottoa tai osamaksua ei ole asuntolainan lisäksi.
Mutta esim noihin asioihin, eli elämiseen, sitä rahaa menee. Ihan normaalia, turha jeesustella omalla erinomaisuudellaan.
Onhan se helppo jeesustella, jos ei pysty omaa napaansa kauemmas katsomaan. Itse puolestani ihmettelen äitejä, jotka ovat pois työelämästä sen 4-6 vuotta, kun on useampi lapsi. Voi olla, että heillä on työpaikka mihin palata, mutta onhan se tosi ankeaa. Työkaverit ovat edenneet tai vaihtaneet tehtäviä, omaa vanhaa työtä ei välttämättä ole, vaan pitää siirtyä johonkin muihin tehtäviin. Ei ole väliä, haluatko tai osaatko. Tai sitten firmassa on ollut yt:t ja saat ensi töiksesi kenkää ja alat miettiä uutta työpaikkaa. Keskustelupalstoilla sitten itketään, kun oma eläke on niin pieni, miten sillä pärjää. Jos vielä tulee ero, niin sitten mietitään taas uudestaan. Pitää löytää uusi asunto, lapsetkin tarvitsevat helposti tuplamäärän vaatteita, jotta on molemmissa kodeissa kaikki tarvittava. No, tulipa ainakin hoidettua lapset kotona.
Hyvin usein nämä äänekkäimmät kotihoitopuolustajat ja "arvovalinnastaan" huutelevat ovatkin sitten matalasti koulutettuja pätkätyöläisiä, työttömiä tai ikuisia opiskelijoita. Ei ihme ettei ole kiire töihin kun ei ole töitä mihin palata. Mies elättää ja lapsia pukataan parin kolmen vuoden välein uutta ja välillä käydään keskustelupalstoilla kohottamassa itsetuntoa haukkumalla ja syyllistämällä töihin palanneet äidit. Aina äidit. Ei koskaan isät..
Just näin. Minä olen 60-luvulla syntynyt. Siellä tarhassa lapsena isoissa ryhmissä säännöillä hoidettu. Itse olen kouluttautunut, saanut lapset plus 30-vuotiaana. Olin hoitovapaalla kuukausia yhteensä ja lisäksi äitini oli täällä hoitajana vajaa vuoden.
Itse halusinkin palata töihin. Tosin rahatkin olisi muuten loppuneet.
Meillä mies osaa kyllä siivota ja hoitaa lapsia yhtä hyvin. Hän ei kyllä ollut vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Ajat oli silloin toiset. Nykyään hän kyllä jäisi kotiin ja osaisi hyvin kaiken hoitaa, vaikka osaa myös lumityöt, autot, imuroinnin ja viemärit. Eli onneksi maailma muuttuu! Nykyään isät saavat yhä enemmän olla osallisia tasavertaisesti lastensa elämässä.
Onneksi nyt ajetaan ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidennystä kunnes lapsi on 1,5v. Siitä toki osa on isälle pakollista. Kuitenkin pidennystä tulee nykyiseen ja on mahdollista myös tavalliseen kotihoidontukeen, jos isä ei halua jäädä kotiin (kuten ap sanoo, ei osaa sukupuolenssa vuoksi)
En ole sanonut että isä ei osaa, monet isät eivät vaan ole niin innoissaan vauvanhoidosta kun taas monet naiset ovat. Toki miehiäkin löytyy jotka jo raskausaikana hypistelevät ja fiikistelevät vauvanvaatteita ja haluavat silittää jokaisen pikkubodyn ja selailevat harsojen printtejä netissä mutta toistaiseksi kuitenkin vähemmistö näin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa siitä eri mieltä, että äitien tai isien pitäisi väen vängällä kitkutella kotona "lapsen parhaaksi". Laadukas varhaiskasvatus ei ole sen huonompi vaihtoehto kuin kotihoitokaan. Itse palasin töihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen ihan vaan jo sen takia, ettei pää olisi kestänyt pelkkää kotona oloa enää ja mieskään ei ollut innostunut jäämään kotiin sen pidemmäksi aikaa.
Siitä olen kuitenkin ap:n kanssa samaa mieltä, että aika usein tuo "koska raha" syy töihin palaamiselle on seurausta vain siitä, että on rakentanut elämänsä tosi korkeiden menojen mukaan. Tietenkin rahaa menee elämiseen paljon, jos mistään ei ole valmis tekemään kompromisseja. Pitää olla autot, iso talo, kalliit harrastukset, kaupasta ostaa kalleinta ruokaa, kaikki vaatteet ostaa joka vuosi uusina jokaiselle lapselle , pitää olla lehtitilauksia ja suoratoistoja jne. Näistä mikään ei ole "pakko", vaan kaikki on tietoisesti tehtyjä valintoja, joista jokainen tekee elämästä aina asteen verran hintavampaa. Kyllä 1000 euroa kuukaudessa riittäisi aivan hyvin 3 henkisen perheen kulutukseen, jos ei ole isoja rahareikiä elämäänsä hankkinut tai on valmis laittamaan ne rahareiät tauolle hetkeksi.
Lapset nyt usein sattuvat osumaan siihen kalleimpaan aikaan elämästä. Työura on ehkä nousujohteinen, asuntolainaa on maksamatta ja autokin pitäisi maksaa. Ei se ole mitään luksuselämää vaan ihan tavallista arkea. Jostain metsän keskeltä toki saa omakotitalon 100 tuhannella, mutta en todellakaan halua asua missään korvessa. Se on jo koettu. Joten ihan tavallinen kerrostaloasuntokin maksaa sen 250-300 tonnia, autoksi en kelpuuta mitään 15 vuotta vanhaa corollaa, minulle merkitsee pelkkä turvallisuus jo sen verran. Enkä myöskään ajatellut päästää säästötiliä nollille sen takia, että voin olla 3kuukautta pidempään kotona. Elämässä voi tulla aina yllätyksiä, johon pitää olla varautunut. Niin tekivät omat vanhempanikin. Olen mennyt vauvana hoitoon, aina on korostettu kouluttautumisen ja työnteon tärkeyttä. Tukien varaan ei jääty silloin eikä myöhemmin, poikkeuksena toki opintotuki. Saman opetan omille lapsille, itsestä on pidettävä huoli ja siihen kuuluu yhtenä osana omasta työkyvystään huolehtiminen. Jos se tarkoittaa, että lapsi menee 1 vuotiaana hoitoon, sitten hän menee. En minä kuitenkaan ole antamassa lasta kokonaan pois, elämää on päivähoidon ulkopuolellakin.
Ihmettelevä ap kirjoitti:
Siis ihan tosissaan tonni kuussa ei riitä ruokaan? Mitä syötte? Tiedän että ruokaan voi kuluttaa melko rajattomiskin määriä rahaa mutta kyllä ruoka on sellainen asia missä on helppo myös säästää. Mielestäni kyllä 400-500 € kuussa syö jo erittäin hyvin äiti, isä ja pari pientä lasta. Siitä jää sitten toinen 500 € muihin kuluihin (esim netti&puhelimet 100 €, auto 200 €, aktiviteetit 100 €, muut kulut 100 €). Aika moni saa lisäksi ns bonuskuluja muutaman kerran vuodessa, esim lomarahat, veronpalautukset ym, niillähän voi sitten tehdä tai maksaa jotain erityisempiä juttuja.
Entäs sitten, kun hajoaa pyykkikone, jääkaappi tai auto? Tai täytyy ostaa uudet silmälasit, talvirenkaat autoon, hampaiden kanssa tulee isompi ongelma? Mistä rahat tuolla kädestä suuhun budjetilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvät äitiys-ja vanhempainrahat ja oli ihanaa olla kotona vauvan kanssa kun ei tarvinnut stressata rahasta.
No kotihoidontuki olikin jotain 270 ja lapsilisä alle 100e, tulot siis n. 370e/kk. Säästöjä oli vähän ja ne meni muutamassa kuukaudessa vaikka tarkasti eli. Töihin palasin lapsen ollessa 1,5-vuotias.
Ja ihan puhtaasti rahan takia. En todellakaan halunnut alkaa kituuttamaan millään parilla satasella. Olisin vain stressannut koko ajan rahasta ja pelännyt koko ajan milloin tulee joku yllätys joka kaataa talouden. Se on eri asia yksineläjänä kituutella vaikka 0-budjetilla mutta lapsen vanhempana ei vaan voi olla tilannetta että tili on tyhjä ja puskurit käytetty.
Minua ainakin stressaa ihan hirveästi jos rahaa ei ole enkä halua heittäytyä vaan yhteiskunnan avun varaan, jota ei edes saa silloin kun tarvitsisi.
Siis oletko yh? Ei kai kukaan kuvittelekaan, että pelkällä kotihoidontuella eletään. Yleensä tuossa tilanteessa eletään puolison tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä ap kirjoitti:
l
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä ap kirjoitti:
Kotihoidontukeenhan kuuluu hoitoraha ja hoitolisä, joka pienentyy puolison tulojen mukaan. En nyt muista noita summia mutta lapsilisä taitaa olla noin 160 €, elatustuki noin saman verran, asumistuki on kai pari sataa ja kotihoidontuki täytenä noin 500. Saattaa mennä väärinkin mutta kokonaissumma on 1040 € suunnilleen. Asumiskulut on 800 € niin jää noin 240 € ja siihen lisää parisataa lisätöistä niin yhteissumma on reilut 400, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Siitä voi sitten kukin miettiä että miten nuo menot menee, olisko 200 € ruokaan, puhelin ja netti on 60 € ja jäljelle jäävä parisataa sitten muihin kuluihin. Auto on tällä hetkellä seisonnassa mutta ollut edeltävästi puolisen vuotta käytössä. Nyt tuli laskuja paljon niin laitoin seisontaan. Ruoan teen itse ja käydään noin kerran viikossa jossain lounaalla ja vaikka kirpputorilla. Kaupoissa ei käydä ollenkaan shoppailemassa enkä ole kiinnostunut juurikaan uusien tavaroiden ostamisesta tai mistään erityisistä harrastuksista.
Muuten kyläillään ja käydään erilaisissa ryhmissä ja kerhoissa ja tapahtumissa ja ulkoillaan, joka päivä ollaan liikenteessä, kotona vain flunssassa. Muuten meillä on museokortti ja Korkeasaaren vuosikortti ja edelleen mulla on työstä oloajalta virikerahaa pari sataa joilla aion ostaa jatkoon jotain uimakorttia ym.
En peruaatteessa tykkää ”elellä verorahoilla” mutta tämä lapsiasia on minulle sen verran tärkeä että joudun nyt toimimaan vastoin oikeudentajuani. Toki mieluummin olisin kotona niin että puoliso olisi töissä, tosin maksettaisiin silloinkin lapsilisää ja kotihoidontukea että harvempi kotiäiti on kummankaan täysin verorahoitta.
Siis kuinka moni tuolla 200 eurolla syö? Omista sinkkuvuosista on jo aikaa, silloin saatoin juuri ja juurin yksin päästä tuohon summaan. Jos tuo summa sisältää äidin ja lapsen/lasten ruuat ja mahdollisesti vielä vaipat, niin tiukkaa on. Äläkä nyt tule väittämään, että syöt monipuolisesti ja kauden kasviksilla pärjää. Ei tuolla syö hyvin. Ja mites ne kuuluisat muut kulut? Sähkö, vakuutukset, vesi, lääkkeet jne. Ilmeisesti ette myöskään harrasta mitään? Ja kaikki tarvittava tietenkin kirpparilta? Jep jep. Ja ihmettelet, miksi jokainen ei elä samalla tavalla? Voin kertoa sinulle, koska he eivät halua. Sinäkin olet elatus- ja asumistuen varassa. Miksi sinusta se on jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Ihmettelet, miksi äidit palaavat töihin? Voin kertoa sinulle, jotta he turvaavat oman ja perheensä elatuksen nyt ja etenkin tulevaisuudessa. He eivät halua heittäytyä mahdollisen ex-puolison varaan tai luottaa yhteiskunnan tukiin.
En jaksaisi jauhaa koko ajan samaa mutta todettakoon nyt vielä kerran että ymmärrän hyvin että moni ei halua kitkuttaa minimituloilla mutta kysymykseni koskikin tilannetta että työssäkäyvän puolison nettopalkka on 1800 € ja kotona olevan puolison tulot 400 € eli yhteensä 2200 € ja jos asumiskulut ovat 1200 € niin siitä jää 1000 € elämiseen kahdelle aikuiselle ja pilkutaaperolle, itse ajattelen tämän summan olevan ihan kohtuullinen ja riittävä, erityisesti kun kyseessä on esim 6-24 kuukauden pituinen ajanjakso jotta lasta ei tarvitsi rahan takia laittaa hoitoon vuoden ikäisenä.
Olisiko siksi, että 1000 euroa ei riitä kolmen ihmisen elämiseen? Tai äidit eivät halua olla poissa työelämästä sitä vuotta kauempaa ja isät eivät halua jäädä hoitovapaalle? Kun sitä työuraa voi joutua miettimään pidemmällä tähtäimellä kun pelkästään sen oman lapsen hoitovapaan ajan. Parin vuoden poissaolo näkyy osaamisessa ja sitä kautta työuran kehityksessä. Jos lapsia saa useamman, kertyy sitä poissaoloaikaakin helposti enemmän, jos nuorimmainen pitää hoitaa kotona kaksi vuotiaaksi. Helposti katko on sen 3-4 vuotta. Toki jos on saanut lapset nuorempana, ehtii paremmin käydä töissä niiden välissä. Mutta kuten ehkä itsekin huomasit, sitä lasten saamista ei aina pysty ajoittamaan itselle parhaiten sopivaan aikaan. Mutta jos et ymmärrä niin et ymmärrä. Ei tämä ole mikään uusi trendi, kyllähän lapset ovat menneet hoitoon vauvoina varmaan aina. Niin menin itsekin, alle vuoden ikäisenä. Oli kiva hoitaja, jonka muistan vieläkin.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Tarkennan vielä etten tarkoittanut sen lasten varhaisen hoitoonmenon olevan trendi vaan sen että naisten sokaista töihinpaluuta ihannoidaan.
Mikä trendi? Jos nykynaiset ovat sen verran fiksuja, että huolehtivat omasta toimeentulosta nyt ja tulevaisuudessa, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Päinvastoin.
Tämä nyt on vähän ikävää mutta ei tähän nyt oikeen muuta voi sanoa kuin että entäs sitten se omista jälkeläisistään huolehtiminen… Ja jos pois töistä ollaan esim 12 kuukautta niin muuttuisiko se (työ)tilanne ihan vallan jos olisikin poissa 18 kuukautta 12 kuukauden sijaan? En tässä puhu mistään vuosikausien kotiäitiydestä vaan ihan että onko tosiaan ihan 12 kuukauden ikäinen lapsi välttämätöntä laittaa päiväkotiin? Tiedän ja uskon että tästä ei ehkä suurta haittaa lapselle ole, lapset kyllä selviävät, mutta myöskään minkäännäköistä hyötyä siitä ei tuon ikäiselle ole. Että nykynaisten voisi kuvitella olevan niinkin fiksuja.
Siis jopa alan asiantuntijat ja alalla työskentelevät puhuvat sen puolesta ettei näitä ihan pieniä laitettaisi päiväkotiin. Eri asia jos on pakko niin on pakko mutta kun aika monesti ei ole oikeesti pakko, muutaman kuukauden voisi selvitä yhdenkin tuloilla ja erittäin hyvätuloiset jotka ovat varmaan usein niitä jotka ovat niin huolissaan urakehityksestään niin voisivat vaikka maksaa kotiin pienelle hoitajan muutamaksi kuukaudeksi, se ei ihan huiman kallista ole ja siihen saa myös yksityisen hoidon tukea (ihan niinkuin päiväkotihoitoa tuetaan, ei ole mitään ”loisimista”). Yksi tuttavaperheeni teki näin ja oli minusta hieno päätös, lapsi sai vielä hetken olla kotona vaikkakin hoitajan kanssa ja kun meni 1,5 veenä päiväkotiin niin kyllä kehitysero 1-vuotiaaseen on huomattava, vaikkei puolitoistavuotiaskaan vielä iso ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaan 3900e ja rahat ei meinaa riittää Helsingissä yksin asumiseen. Suomessa ei kannata asua
Hei AP, kyllä sillä tonnilla pärjää, mutta edellyttää halua siihen sekä ennalta suunnittelua. Meillä aika tarkalleen jäänyt tuo tonni elämiseen asumiskulujen jälkeen noin viisi vuotta ja ei eletä kituuttamalla. Ei ole harrastusmaksuja, lääke- tai lääkärimaksuja. Vakuutukset (auto, koti) menee suurin osin pankin bonuspisteillä. Yksi velaton auto ja työssäkäyvä pyöräilee yli 10km suuntaansa kesät talvet. Hän tekee satunnaisesti ylitöitä. Asunto pari vuotta sitten uutena ostettu, joten edulliset asumiskulut ja remonttivapaa pari vuosikymmentä (toivottavasti). Ei lemmikkejä. Ruoat ostetaan Prisman -60% aikaan, joten tästä tulee vähintään 150€ säästöä kuukausittain. Suurin osa lasten vaatteista ja leluista ostetaan käytettynä ja nämä usein ihmisiltä kaapin pohjalle unohtuneina tai vaatepaljoudessa käyttämättöminä. Tuosta tonnista kuluu myös puhelin laskut (pari kymppiä), tv palvelut/ netti (pari kymppiä), satunnaiset muut pikku maksut.
Hyvin jää vuodessa rahaa vielä kesälomalla huvipuistoon, risteilyyn, lasten sisäleikkipuiston vuosikortteihin, uimahallin 10 kortteihin, satunnaisiin junamatkoihin yms... Ja viikottain on varaa käydä ruokailemassa buffetissa ja hui kauhistus myös ostaa saunaoluet tai viinipullo.
T: 2 aikuista ja tänä vuonna 5- ja 3-vuotiaat
PS.Elämä on valintoja... meille aika on tärkeämpi kuin raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kiinteät kulut keskimäärin 1700, sis. laina, korko, vesi, sähkö ja sähkön siirto, kiinteistövero, kaukolämpö, vakuutukset, jätehuolto, autovero, lehtitilaus ja suoratoistopalvelut. Tähän ei sisälly ruoka, harrastukset, vaatteet jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kiinteät kulut keskimäärin 1700, sis. laina, korko, vesi, sähkö ja sähkön siirto, kiinteistövero, kaukolämpö, vakuutukset, jätehuolto, autovero, lehtitilaus ja suoratoistopalvelut. Tähän ei sisälly ruoka, harrastukset, vaatteet jne.
Viesti karkasi liian aikaisin, joten jatkan. Kiinteiden kulujen jälkeen elämiseen jää siis 1500, nämä kuluvat siis ruokaan, harrastuksiin, vaatteisiin (pääosin lasten), sijoittamiseen, matkusteluun. Säästöön harvemmin jää mitään sijoittamisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa siitä eri mieltä, että äitien tai isien pitäisi väen vängällä kitkutella kotona "lapsen parhaaksi". Laadukas varhaiskasvatus ei ole sen huonompi vaihtoehto kuin kotihoitokaan. Itse palasin töihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen ihan vaan jo sen takia, ettei pää olisi kestänyt pelkkää kotona oloa enää ja mieskään ei ollut innostunut jäämään kotiin sen pidemmäksi aikaa.
Siitä olen kuitenkin ap:n kanssa samaa mieltä, että aika usein tuo "koska raha" syy töihin palaamiselle on seurausta vain siitä, että on rakentanut elämänsä tosi korkeiden menojen mukaan. Tietenkin rahaa menee elämiseen paljon, jos mistään ei ole valmis tekemään kompromisseja. Pitää olla autot, iso talo, kalliit harrastukset, kaupasta ostaa kalleinta ruokaa, kaikki vaatteet ostaa joka vuosi uusina jokaiselle lapselle , pitää olla lehtitilauksia ja suoratoistoja jne. Näistä mikään ei ole "pakko", vaan kaikki on tietoisesti tehtyjä valintoja, joista jokainen tekee elämästä aina asteen verran hintavampaa. Kyllä 1000 euroa kuukaudessa riittäisi aivan hyvin 3 henkisen perheen kulutukseen, jos ei ole isoja rahareikiä elämäänsä hankkinut tai on valmis laittamaan ne rahareiät tauolle hetkeksi.
Miten laitetaan tauolle ruoka, bensat, lääkkeet, lääkärikäynnit,hammaslääkärit, silmälasit, kodinkoneet jne?
Ihmettelevä ap kirjoitti:
Siis ihan tosissaan tonni kuussa ei riitä ruokaan? Mitä syötte? Tiedän että ruokaan voi kuluttaa melko rajattomiskin määriä rahaa mutta kyllä ruoka on sellainen asia missä on helppo myös säästää. Mielestäni kyllä 400-500 € kuussa syö jo erittäin hyvin äiti, isä ja pari pientä lasta. Siitä jää sitten toinen 500 € muihin kuluihin (esim netti&puhelimet 100 €, auto 200 €, aktiviteetit 100 €, muut kulut 100 €). Aika moni saa lisäksi ns bonuskuluja muutaman kerran vuodessa, esim lomarahat, veronpalautukset ym, niillähän voi sitten tehdä tai maksaa jotain erityisempiä juttuja.
Nelihenkinen perhe, kaksi teiniä. Meillä menee tuo 400-500 ruokakauppaan kuussa. Siis kauppaan. Siinä on silloin mukana jo pesuaineita ja wc-paperia ym. Ihan normaalisti eletään, eikä juuri pihistellä. Ennen koronaa kävimme 1-2 kertaa kk ulkona syömässä. Lähinnä kiina-pizza-pancho linjalla. Eli ei mitään fine dining, koska teinit haluaa aina näihin em. paikkoihin. Tonni ruokaan kuulostaa paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, kyllä sillä tonnilla pärjää, mutta edellyttää halua siihen sekä ennalta suunnittelua. Meillä aika tarkalleen jäänyt tuo tonni elämiseen asumiskulujen jälkeen noin viisi vuotta ja ei eletä kituuttamalla. Ei ole harrastusmaksuja, lääke- tai lääkärimaksuja. Vakuutukset (auto, koti) menee suurin osin pankin bonuspisteillä. Yksi velaton auto ja työssäkäyvä pyöräilee yli 10km suuntaansa kesät talvet. Hän tekee satunnaisesti ylitöitä. Asunto pari vuotta sitten uutena ostettu, joten edulliset asumiskulut ja remonttivapaa pari vuosikymmentä (toivottavasti). Ei lemmikkejä. Ruoat ostetaan Prisman -60% aikaan, joten tästä tulee vähintään 150€ säästöä kuukausittain. Suurin osa lasten vaatteista ja leluista ostetaan käytettynä ja nämä usein ihmisiltä kaapin pohjalle unohtuneina tai vaatepaljoudessa käyttämättöminä. Tuosta tonnista kuluu myös puhelin laskut (pari kymppiä), tv palvelut/ netti (pari kymppiä), satunnaiset muut pikku maksut.
Hyvin jää vuodessa rahaa vielä kesälomalla huvipuistoon, risteilyyn, lasten sisäleikkipuiston vuosikortteihin, uimahallin 10 kortteihin, satunnaisiin junamatkoihin yms... Ja viikottain on varaa käydä ruokailemassa buffetissa ja hui kauhistus myös ostaa saunaoluet tai viinipullo.
T: 2 aikuista ja tänä vuonna 5- ja 3-vuotiaat
PS.Elämä on valintoja... meille aika on tärkeämpi kuin raha.
Entäpä sitten, jos lapsesi haluaa alkaa harrastamaan vaikka ratsastusta? Jääkiekkoa? Cheerleadingia? Tai mitä vaan maksullista? Entä jos molemmat haluavat? Olen elänyt pikkulapsivaiheen, ollut pienituloinen, opiskelija jne ja lasten ollessa pieniä ihmettelin mihin ihmisillä menee rahat. Kahden teinin kanssa en ihmettele enää. Elämä on tosiaan valintoja. Jos olisin rahan takia kieltänyt vuosia jatkuneen harrastuksen sillä olisi ollut ikäviä lievevaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, kyllä sillä tonnilla pärjää, mutta edellyttää halua siihen sekä ennalta suunnittelua. Meillä aika tarkalleen jäänyt tuo tonni elämiseen asumiskulujen jälkeen noin viisi vuotta ja ei eletä kituuttamalla. Ei ole harrastusmaksuja, lääke- tai lääkärimaksuja. Vakuutukset (auto, koti) menee suurin osin pankin bonuspisteillä. Yksi velaton auto ja työssäkäyvä pyöräilee yli 10km suuntaansa kesät talvet. Hän tekee satunnaisesti ylitöitä. Asunto pari vuotta sitten uutena ostettu, joten edulliset asumiskulut ja remonttivapaa pari vuosikymmentä (toivottavasti). Ei lemmikkejä. Ruoat ostetaan Prisman -60% aikaan, joten tästä tulee vähintään 150€ säästöä kuukausittain. Suurin osa lasten vaatteista ja leluista ostetaan käytettynä ja nämä usein ihmisiltä kaapin pohjalle unohtuneina tai vaatepaljoudessa käyttämättöminä. Tuosta tonnista kuluu myös puhelin laskut (pari kymppiä), tv palvelut/ netti (pari kymppiä), satunnaiset muut pikku maksut.
Hyvin jää vuodessa rahaa vielä kesälomalla huvipuistoon, risteilyyn, lasten sisäleikkipuiston vuosikortteihin, uimahallin 10 kortteihin, satunnaisiin junamatkoihin yms... Ja viikottain on varaa käydä ruokailemassa buffetissa ja hui kauhistus myös ostaa saunaoluet tai viinipullo.
T: 2 aikuista ja tänä vuonna 5- ja 3-vuotiaat
PS.Elämä on valintoja... meille aika on tärkeämpi kuin raha.Entäpä sitten, jos lapsesi haluaa alkaa harrastamaan vaikka ratsastusta? Jääkiekkoa? Cheerleadingia? Tai mitä vaan maksullista? Entä jos molemmat haluavat? Olen elänyt pikkulapsivaiheen, ollut pienituloinen, opiskelija jne ja lasten ollessa pieniä ihmettelin mihin ihmisillä menee rahat. Kahden teinin kanssa en ihmettele enää. Elämä on tosiaan valintoja. Jos olisin rahan takia kieltänyt vuosia jatkuneen harrastuksen sillä olisi ollut ikäviä lievevaikutuksia.
Aloituksessa kysyttiin, miten ei voida hetkeä pärjätä tonnilla kuussa ja vastasin, että voi näin omakohtaisena esimerkkinä. Ei tietenkään ole paras mahdollinen tilanne pitkään jatkuessaan, mutta pienten lasten takia voi joustaa. Ja koska toinen lapsi on tänä vuonna 3vuotta niin kotihoito loppuu ja työt jatkuu. Silloin tietenkin tulot nousevat tuosta huimasti ja on taas varaa niihin harrastuksiin, matkoihin ja uusiin hankintoihin.
Kaikkiin lääkkeisiin, joihin näyttö riittää, saa kelakorvauksen. Hyvin vähän on niitä, joihin ei saa ja se on silloin oma valinta niitä syödä.