Mitä tehdä ylisosiaaliselle naapurille?

Asumme rivitalossa. Naapuripariskunta on meitä vanhempia, lapset jo lähteneet kotoa, mutta vaimo on vielä työelämässä. Mies on eläkkeellä. Meillä on kaksi lasta, koululainen ja vauva, jonka kanssa olen kotona. Olemme asuneet tässä kymmenen vuotta ja olen viihtynyt. En ole kovin sosiaalinen. Olen kohtelias ja tykkään small talkista ja moikkailemme naapureiden kanssa ja se on ok, että vaihdetaan ohi mennessä pari sanaa tai nyökätään. Jossain talkoissa voi enemmänkin jutella tai satunnaisesti muuten. Mutta tämä pariskunta on pilannut koko rivitaloasumisen. He luulevat, että olemme kavereita, koska asumme vierekkäin. Ikinä en pääse omaan pihaan niin, että ei tulisi pää aidan yli ja alkaisi taukoamaton jaaritus. Vauva kun illalla nukahtaa niin ovikello saattaa soida ja siellä rouva pyytää mua kävelylle/viinille/juttelemaan. Kerran kuussa he pyytävät syömään. Mies pyytää miestäni kalaan ja bongaa mut juttuseuraksi joka ikinen kerta, kun menen ulos. Mut on kohteliaaksi kasvatettu niin en kai ole osannut sitten viestiä, etten halua olla läheisissä väleissä.
Miten pitäisi toimia? Olen useimmiten kohteliaasti kieltäytynyt viiniseurasta, kävelylenkeistä jne. Jutteluihin vastaan lyhyesti ja ystävällisesti. En selitä omia asioitani, mutta olen kohtelias. Silti aina vaan mua hartaan ovelta tai napataan pihasta kuuntelijaksi. Miten tuon tuppautumisen saa loppumaan? Mulla on aika kiireinen elämä ja vauvanhoitokin vie aikaa. En haluaisi vähäistä vapaa-aikaani käyttää naapurien kanssa. Tai jutella naapurille, kun olisi hetki aikaa tehdä puutarhatöitä.